Assin kahdeksan rappusen suoritus sujuu jarrusukkien kanssa oikein hyvin, kun se tajusi, ettei silti voi rynnistää rappuja alas. Nyt se tulee rauhallisesti alas ja menee rauhallisesti ylös - eikä luiskahduksia ole sattunut. Iltapiippaukset alkoivat jälleen, joten olen omatoimisesti ruvennut antamaan Assille 20 mg päiväkipulääkettä. Tuleva kesä on Assin viimeinen, jos se edes siitä kokonaan selviää. Peräpää hiljalleen menee huonompaan kuntoon. Assi ei enää edes yritä sänkyyn, kun se ei sinne pääse. Sohvalle sentään nippa nappa. Mutta niin kauan, kun pienellä lääkelisäyksellä saadaan kivut pysymään poissa, niin kauan neiti Passinen saa porhaltaa näillä tanhuvilla.
Ja kyllä se tänään taas porhalsikin. Vaikken sille palloa heittänytkään, se teki omia kierroksiaan ja palasi Frolic-palkalle tämän tästä. Sitten tuli kaikille jano.
- Ei kiitos, totesi Saaga eikä ollut huomaavinaankaan nokan edessä killuvaa palloa.
Joten Friida keksi omaa kivaa sitten.
Voi Assi Passinen <3 Mummu näyttää niin virkeälle ja onnelliselle tuossa kuvassa. Samanmoisia päiviä vielä roppakaupalla sille. Ja sulle.
VastaaPoistaKiitos Kati. Se onkin kaikkein surullisinta, että koira menee vahvalla tahtotilalla hankaluuksista huolimatta ja on henkisesti vielä kaikkea muuta kuin mummu. Mutta kun kroppa alkaa pettää, niin minkäs teet. Tarkkailen koko ajan tilannetta, ja niin kauan, kun ilme on tuo, niin vielä elämä jatkuu, mutta kun kivut alkavat voittaa,niin sitten ei tarvitse koiran kärsiä. Ei lääkitystäkään voi loputtomiin lisätä.
VastaaPoistaJaana
Ei muuten kannata pestä koiriaan ennen aksakisoja. Ikwil kävi eilen ja lauantaina ojassa vilvoittelemassa ja eilen niitä tuloksia tuli! Voi olla et Tovan mukanaolo auttoi meitä saamaan niitä nollia.
PoistaVaikeita päätöksiä noi mut niitä on vissiin tehtävä kun tuntuu siltä et koiran kunto menee niin huonoksi ettei se enää nauti elämästään.