Huh helpotus!

Tällaisen sähköpostin sain eläinlääkäriltä Saagan tuloksista. Saagalle otettiin oikea testipatteristo, kun se tuli edullisemmaksi, joten nyt testattiin oikein urakalla. :

Moikka!

Alla Sagan labravastaukset. SDMA on koholla, eli se oli arvo joka ennustaa alkavaa munuaisvikaa. Muut munuaisarvot krea, urea, fosfori, port, alb jne ovat ok joten munuais ruuasta on varmasti ollut hyötyä Sagalle. Sitä kannattaa siis jatkaa. 

Lipaasi on koholla, mutta koska muut arvot ovat ok, en pistäisi painoa tälle. Lipaasia harvoin varsinaisesti haluan määrittää, se on aika epäspesifi arvo, mutta näissä paketeissa tulee aina näitä ns ylimääräisiä arvojakin. 

Hyvää kesän jatkoa! 

Marika

SDMA                     18  µg/dl          (---)*     0     14

Kreatiniini              87  µmol/l         (-*-)     44    133

UREA                    8,6  mmol/l         (--*)    3,2   10,3

Natrium                 147  mmol/l         (-*-)    142    153

Kloridi                 107  mmol/l         (*--)    106    120

Kalium                  5,6  mmol/l         (--*)    3,9    5,8

Fosfaatti               1,2  mmol/l         (-*-)    0,9    1,7

Bilirubiini (tot)       1,2  µmol/l         (*--)      0    6,8

ALAT                    117  U/l            (--*)     25    122

AFOS                    106  U/l            (--*)     14    147

GT                        6  U/l            (-*-)      2     13

ASAT                     25  U/l            (*--)     14     59

GLDH                      8  U/l            (-*-)      1     18

Proteiini (tot)          55  g/l            (*--)     54     76

Albumiini                28  g/l            (*--)     28     43

Globuliinit              27  g/l            (*--)     24     43

Glukoosi                  4  mmol/l         (*--)    3,2    7,0

Amylaasi                806  U/l            (-*-)    333   1264

Lipaasi                 991  U/l            (---)*     0    250

Kolesteroli             4,8  mmol/l         (*--)    3,6   10,3

Fruktosamiini           179  µmol/l         (*--)    177    314

CK                       49  U/l            (*--)     41    378

Kalsium                   2  mmol/l         *(---)   2,1    2,9

Magnesium               0,8  mmol/l         (*--)    0,7    1,1

Triglyseridit           1,2  mmol/l         (*--)    0,3    5,3

CRP                     4,5  mg/l           (-*-)    0,0   10,7

T4 tyroksiini          38,3  nmol/l         (-*-)   13,0   51,5

Eli ei mitään hätää suurempaa. Helpotti!

Kyläilyä,mökkeilyä ja varaston raivausta

Luokioaikainen ystäväni Päivi ja miehensä Pekka kutsuivat meidät heidän mökilleen Vehkataipaleelle Taipalsaareen. Heillä on kaksi coton de tulear-rotuista koiraa, 15-vuotias Donna ja 4-vuotias Fanny. Jännäsin vähän, mitä neiti Greetta tytöistä tuumaa, mutta pienen varomisen jälkeen yhteiselo sujui  vallan mainiosti. Donna ja Fanny olivat todella kilttejä koiratyttöjä. Ja täydessä turkissa, sillä Päivi on todella hyvä turkinhoitaja. Punapimpulainen on Donna ja sinipimpulainen on Fanny.

  

 Fanny ja Greetta sulassa sovussa tutkimassa, josko savustetusta kalasta olisi jäänyt herkkupaloja
maahan.

                                              Saaga nautiskeli päivälevosta pöydän alla

Iltapäivällä lähdettiin veneretkelle Ilkonsaareen. Vanhat koirat jäivät mökille ja nuoremmat pääsivät mukaan. Greetan ensimmäinen veneretki. Ensin se oli sylissä, mutta sitten se halusi lattialle, jossa koki olonsa turvallisemmaksi.

                                                             Suursaimaan selkää

Ilkonsaaressa on viisi erilaista ortodoksista rukoushuonetta, skiittaa, jotka ovat kaikille avoinna.
Niitä lähdimme katsomaan.  Laiturilla oli useampi vene parkissa, mutta saimme omamme mahtumaan joukkoon.
 

                                        Metsään oli tehty leveä polku, jota oli helppo kulkea.

Paluumatkalle lähdimme kulkemaan saaren toista reunaa. Ei ollut leveää tasaista polkua vaan kaikenlaisia kiivettäviä kallioita. Hiki tuli.

Oli kiva päästä veneilemään. Takaisin tullessa oli isompi laine ja vene hakkasi enemmän veteen, mutta hyvin selvittiin.  Perillä pikkutytöt ottivat tirsat ja isot seurasivat silmä kovana Pekan ruoanlaittoa.

                                              Illalla oli aivan huikean hieno auringolasku.

Saimme yöpymispaikaksemme isäntäväen piharakennuksen sängyn. Yöllä piti Saagan kanssa käydä pari kertaa hädillä. Muuten nukuttiin hyvin.

                                             Vieruskaveri oli oikein tyytyväinen päiväänsä.

Aamulla oli pilvinen päivä. Aamupalan jälkeen lähdettiin kohti Lemin mökkiä. Käytiin hakemassa matkan varrella isän varastosta valokuva-albumilaatikot, jotka oli tarkoitus siirtää mökille, kun muutakaan parempaa paikkaa ei ollut. Kolmessa raskaassa lootassa oli melkoinen rahtaaminen. Mökkipäässä roudasin ne kottikärryllä verannan luo ja raahasin sisään. Selkä tuli kipeäksi. Koirat ihmettelivät uurastusta. Kyllä sauna maittoi illalla.

Olin löytänyt kaapista frisbeen ja sen toin vanhan rikkinäisen tilalle. Greetta innoissaan haki sitä ja kiskoi oikein kunnolla.

                                                               Unikaverit

Sää oli onneksi jo vähän viileämpi. Hellepäivät saivat Saagan mahan sekaisin. Se sai Canicuria raejuuston seassa, vähän aikaa maha oli kunnossa ja taas maha meni sekaisin. Mökillä maha osoitti taas löröilyä. Yöllä yhden maissa Saaga tahtoi ulos. Oli tosi pimeää, kun oli vielä pilvistä. Oli pakko laittaa verannan valo päälle ja vähän valvoa, mihin asti mummeli vaelsi, huononäköinen kun on. Mutta ei sillä suunnistuksen puolesta hätää ollut. Takaisin tuli ja nukkui tyytyväisenä aamuun asti.

Muistelin Saagaa odotellessani Elsa-koiraa, joka elokuisella mökkireissulla 2010 iltapimeällä yhtäkkiä jäi rantaan seisomaan vähän sekavana. Näin se tapahtui:

"Yöllä havahduin kello yhden maissa siihen, että Elsa kuljeskeli levottomana. Ajattelin, että sillä oli pissahätä ja päästin kaikki koirat ulos. Ulkona oli todella mustaa ja pimeää. Ainoa valo oli kuistilla. Hetken mietin, älyääkö Elsa tulla takaisin, mutta olihan kuistilla valo ja olihan se ennenkin pissalla yöllä käynyt. Kaikki rymistelivät aikansa varvikossa. Kolme tuli takaisin, Elsa ei. Kuuntelin rapinoita rannalta. Kutsut eivät auttaneet,  kun eihän se kuule. Otin taskulampun ja suunnistin rantaan. Siellähän koira oli. Se kyyristyi kuin peloissaan, kun saavuin lampun kanssa. Otin sen kainaloon, kun hihnat olivat autossa ja kannoin mökin kuistille. Laskin Elsan kuistin lattialle avatakseni oven ja saman tien mummeli pinkoi toisista rappusista alas suoraan metsäpolkua pitkin autojen parkkipaikalle ja häivisi. En voinut lähteä juoksemaan perään, kun sehän olisi juossut vielä kovempaa. Lähdin siis kävellen kohti parkkipaikkaa taskulampulla polkua valaisten. Elsa ei ollut siellä. Palasin mökille. Istuskelin hetken aikaa odotellen, josko koira tulisi takaisin, vaan eipä kuulunut. Niinpä otin auton avaimet ja lähdin ajamaan mökkitietä hitaasti eteenpäin toiveena, että Elsakin olisi tiellä pysynyt. Yhtäkkiä, jonkin aikaa ajettuani, keskellä tietä seisoi Elsa. Paikallaan kuin patsas auton valoihin päin tuijottaen. Nousin autosta ja liikuin hitaasti kohti Elsaa. Se vilkaisi minuun, mutta jatkoi valoihin tuijottamista eikä onneksi lähtenyt pakoon. Nostin sen syliin ja laitoin autoon. Parkkipaikalla laitoin sille talutushihnan ja nöyrästi se seurasi perässä mökille. Nostin sen sängylle ja silittelin sitä. Elsa oli sangen poissaolevan oloinen. Yhtäkkiä se läähätti hetken - ja sitten se taas oli läsnä. Se nuoli kättäni ja katse oli taas tässä maailmassa kiinni. Rakas Elsa! Kun kävimme nukkumaan ja Elsa kuorsasi vieressäni, minun oli tosi vaikea saada unta. Mietin sitä, että Elsa on jo vanha. Ensi kuussa kolmetoista. Kauanko sillä vielä on aikaa, on täysi mahdottomuus sanoa. Mutta yön tapausten jälkeen tuntui, että eron hetki voikin olla lähempänä kuin arvaakaan. Aamulla Elsa oli ihan reipas oma itsensä ja tänään myös. Mutta enää ei tuudittauduta siihen, vaan toisella silmällä tarkkailaan varan vuoksi merkkejä. Merkkejä mistä- en tiedä, mutta merkkejä kuitenkin."

Seuraavana keväänä huhtikuussa Elsa sai massiivisen vestibulaarikohtauksen ja pääsi sateenkaarisillalle 13 vuoden ja 7 kuukauden iässä.

Seuraavana päivänä menimme sitten varastolle. Koirat olivat varjoisassa paikassa auton paksissa luukku auki. Kävin välillä niitä jaloituttamassa. Saaga ripuloi edelleen. Sisko ja miehensä olivat mukana tyhjentämässä varastoa ja saimme kuin saimmekin koko tilan tyhjäksi ja kaupatkin tehtyä ostajapariskunnan kanssa loppuun. Autoni oli pullollaan tavaraa, josta osa meni mökille. Ajoimme sinne, hain omat tavarat myös ja lähdettiin kotiin. Kotona aloitin saman tien Tylosin-kuurin Saagalle. Minulla oli kolmen ja puolen päivän satsi jäljellä, ja se riitti rauhoittaman Saagan suoliston - ainakin toistaiseksi.

Koska Saagalla oli tosi hankala olo välillä, varasin eläinlääkäriajan verikokeita varten. Ihan vain varan vuoksi halusin kontrollin tehdä. Oma lääkäri on lomalla, joten tänään mentiin Oiwalliselle Eläinklinikalle Marika-tohtorin luo. Saagaa inhottaa näytteiden otto ja se vähän taisteli vastaan, mutta putkellinen verta saatiin kuitenkin ja nyt sitten odotetaan, mitä tuloksia tulee. Toivottavasti vain hyviä.

Tapahtui aiemmin

Kesäkuun lopussa eräänä hellepäivän iltana lähdimme Eijan ja Haikun kanssa Katariinan puistoon.
Sinne oli myös tuotu lampaita kesätöihin eli katsoimme niitäkin. Mukanamme olevat lammaskoirat eivät erityisesti lampaista innostuneet, mutta saatiin pose niiden luona kuitenkin.

Ankkuripaikan luona uiskenteli kyhmyjoutsen perhe. Linnut eivät olleet moksiskaan katselijoista, vaan ne aterioivat omassa rauhassaan rannan tuntumassa. Koirat eivät linnuistakaan innostuneet, mutta saatiin pose joutsenten luona. 😆

Haiku joutui vielä tammisotilaidenkin viereen poseeraukseen. Koirista kuvissa näkee, että keli oli todella lämmin. Kielet roikkuvat.

                                         Viimeinen pose vielä ja sitten marssittiin jäätelölle.

                                         Paitsi että koirat saivat vain vettä. Epistä, plääh!

Heinäkuun alussa tuli Saagan kasvattaja Eija koirineen vieraaksi Lemin mökille. Koska edellisellä kerralla Greetta vietti ensimmäisen päivän sängyn alla mökissä, kun sitä jännittivät isot ja riehakkaat koirat, niin tällä kertaa Greetta pääsikin oman Eija-kasvattajansa hoiviin ja vain Saaga lähti minun matkaani mökille. Se ei ollut vieraista moksiskaan. Nukkui kun nukutti ja vietti omaa rauhallista elämäänsä. Eijalla oli mukanaan portugeesit Hero, Kismet ja Amy sekä löwchen Kitty. Nuoria ja sähäköitä koko joukko. Tuli mieleen oma portugeesinelikko, joka leikki ja touhusi mökin maisemissa vanhoina hyvinä aikoina.

Amy ja Kitty löysivät todella vanhan frisbeelelun, jossa kangas oli jo revennyt irti. Sen kanssa oli kiva vääntää ja kiskoa.

                          Takana vasemmalla Hero, siskonsa Kismet ja edessä pikku-Kitty.

Amysta tuli innokas uimakoira. Sen uintitekniikka ei ollut paras mahdollinen, mutta ei se menoa haitannut. Ja kun se keksi, että laiturilta voi loikata, se teki sitä monta kertaa. Kun se haki keppiä, se pulahti umpsukkeliin, mutta ei sekään haitannut ja se sukelsi monta kertaa.

           Kitty himoaa Amyn keppiä, keinuu aivan laiturin laidalla - ja molskis, putoaa veteen.

                                                     Hyvin sekin rannalle pääsi uiden.

                                                                  Amy loikkaa.

                                                               Keppi löytyi.

                                     Pikku Kitty on aivan hurmaava vahvatahtoinen koira.

                                        Saaga kuljeskeli omia reittejään muiden joukossa.

Oli kyllä kiva vierailu. Saunottiin kahtena iltana, herkuteltiin hyvillä ruoilla ja sunnuntaina ennen pois lähtöä mentiin Lemin kirkonkylään ravintola Kippurasarveen nauttimaan särää. Nam!


Sunnuntaina kotiuduttiin ja hain Greetan matkalla. Jo maanantaina lähdettiin taas reissuun, tällä kertaa ystävieni Virven ja Jorman luo Hollolaan. Sielläkin tehtiin tutustumisretkiä nähtävyyksiin.

Menimme ensimmäisenä iltana Hollolan kirkolle. Siellä sijaitsee:

                                          Kapatuosian "linnavuori"

Kapatuosian "linnavuori" sijaitsee Hollolan kirkon pohjoispuolella. Sinne voit kiivetä polkuja ja rappuja pitkin.

Mäellä sijaitsee näkötorni, jonka tasanteilta näkee Vesijärven yli Asikkalaan asti kirkkaana päivänä. Kaakossa näkyy Tiirismaan rinteet, jonka laella kohoaa Tiirismaan televisio- ja radiomasto.
Kapatuosian "linnavuori", on yksittäinen, erittäin jyrkkärinteinen jäätikköjoen synnyttämä harjumuodostelma. Se kohoaa 56 metriä Vesijärven pinnan yläpuolelle ja 137,3 metriä merenpinnasta. Sen laki on tasainen. Baltian jääjärven pinta on ollut sen tasolla. Yoldiameren ranta on puolestaan sillä tasolla, missä serpentiinipolku alkaa ja missä on "Muinaislinna Lain suojaama" -kyltti.
"Linnavuoren" laella on 8000 vuotta vanha kivikauden asuinpaikka. Sieltä on löytynyt myös keskiajalle ajoittuvaa esineistöä ja rakenteiden jäännöksiä.
"Linnavuorella" oli hirsivarusteinen suojalinna tuhat vuotta sitten. Siellä on suoritettu arkeologisia kaivauksia kesä-heinäkuussa 1999.

                         Koirat jäivät alas parkkiin, kun kiipesimme Virven kanssa näkötorniin.

                                                                     Korkealla oltiin.

 Sieltä menimme katsomaan, onko Hollolan vanha kivikirkko auki. Ei ollut. Se on auki vain kahtena päivänä viikossa, mikä on erittäin kummallista näin turistisesonkiaikana. Mutta katselimme kirkkoa ulkoa päin sitten vähän aikaa.

Seuraavana päivänä koirat jäivät Jorman seuraan, sillä lähdimme Virven kanssa uudestaan kirkonkylän suuntaan. Kävimme katsomassa naivisti Asta Pulkkisen näyttelyä. Todella paljon ihania värikkäitä tauluja. Olisin voinut huolia niistä monta. Näimme myös taiteilijan itsensä ja juttelimme hänen kanssaa. Varsin värikkään tuntuinen mukava ihminen.

Sitten toivomuksestani menimme katsomaan Kiikun lähdettä. Se olikin aivan viime hetken vierailu, sillä lähde suljetaan kävijöiltä. Ihmiset ovat toimillaan tuhonneet lähteen ympäristöä, joten lähde rauhoitetaan kokonaan joksikin määrittelemättömäksi ajaksi. Lähteen luo oli rakennettu puinen tasanne, josta saattoi nähdä kirkkaan veden. Rantaan ei saanut mennä.

Tässä videoklipissä enemmän tietoa.  Kiikun lähde

                                                           Vesi oli erittäin kirkasta.

                                                                 Hieno väri

 Elokuvan Järven tarina alkukuvat tapahtuvat nimen omaan Kiikun lähteessä. Toivotaan, että se saa olla rauhassa ajattelemattomilta ihmisiltä.