31.12.2014

Vanhan vuoden lopuksi


                                                    Greetan ensimmäisen illan videokooste.
Pikkutyttö oli paras joululahja, jonka saatoin itselleni antaa. Tuleva vuosi näyttää, miten meidän eri harrastuksemme lähtevät alkuun. Kiirettä ei ole. 


Juoksentelua ja herravieras

Kirpakka pakkasää vaihtui lumisateeksi ja melkein nollakeliksi. Ei onneksi aivan, etteivät tassut olleet täynnä isoja lumipaakkuja. Siksipä mentiin taas Jylpyn kentälle, jossa on helppo pitää isoja ja pientä vapaana. Piti samalla myös ulkoiluttaa kameraa.Valon määrä oli aika pieni raskaiden pilvien takia ja luntakin satoi etsimeen, mutta joka tapauksessa kuvista näkee, miten hanki ei pikkukoiraa (juu, Friida ei ole enää pikkukoira vaan se titteli on siirtynyt Greetalle) haitannut ja se aivan hurmioituneena painoi Friidan perässä, kun Friida lähti juoksuun.

                                                   Juokseminen on kokovartalohommaa.


                                                                Iso ja pieni vauhdissa




                                   Välillä piti haistellakin ja maistella kukkasia. Tietenkin.


                                                Iso ja pieni tarkkailevat Saagan puuhia.
                                                                     Juostaiskos taas?
                                                             Kolme yhdessä
                                        Pois alta risut ja männynkävyt. Täältä tulee Greetta.

Liekö tämä juoksentelu saanut jonkun naksahduksen Greetan päässä ulkoilun suhteen noin muutenkin. Tähän asti valjaiden ja fleksin kanssa ei ole voinut liikkua yhtään, mutta iltalenkillä muutaman pukkihypyn ja hihnan kaluamisen jälkeen Greetta yhtäkkiä tajusi, että fleksissäkin pääsee lujaa. Se porhalteli ojissa lumen keskellä ja minä vaihtelin isojen hihnoja ja fleksiä kädestä toiseen. Ehkä hihna kuitenkin olisi tuollekin otukselle piakkoin parempi.

                         Kun päästiin kentältä kotiin, oli meillä yksi aika uupunut pikkuinen.
                                                            Sitten taas jaksoi leikkiä.







Illan suussa saapui meille vieraita mukanaan ystävämme Uljas, kymmenenvuotias westieherra, Greetan ensimmäinen uusi koiratuttavuus. Kun ovikello soi, Friida haukkui - ja Greetta syöksyi olohuoneen nurkkaan piiloon. Hetken se oli ujopiimä ja jännitti, mutta nopeasti se lähti tutustumaan myös Uljakseen. Uljas on herrasmies ja kohteli pikkutyttöä tosi kauniisti ja rauhallisesti. Greetasta selvästi oli tosi mukavaa, että Uljas oli pienikokoinen koira. Greetta yritti kutsua vanhaa herraa leikkimäänkin, mutta ei Uljas siihen ruvennut.

                                                             Uljas, verraton westieherra


















                                                         Kiitos vierailusta Uljas ja perhe.

Saagan korvia hoidellaan ahkerasti. Sen saamat kortisonitabletit pissattavat aika lailla, mutta onneksi olen lomalla loppiaiseen asti, joten ei tule koiralle pidätysongelmia. Ja kortisonin määrä koko ajan vähenee, joten eiköhän elimistökin tasaannu.  Otatin Saagalta varan vuoksi kilpirauhaskokeen. Tänään eläinlääkäri soitti ja sanoi, että siinä suhteessa kaikki on kunnossa. Arvot ovat ihan ok. Hieno uutinen. Korvissa oli kuulemma tosi paljon hiivaa. Parin viikon kuurin jälkeen mennään kontrollikäynnille vielä käymään. Toivottavasti tämä vaiva on siihen mennessä ohi. Ja toivon, että jos Saagan elimistössä joku aiheuttaa hiivaista tilaa, uusi hypo-ruoka auttaisi siinä asiassa.

                        Meidän lauma toivottaa kaikille lukijoille oikein hyvää uutta vuotta.

Greetta pidetään paukuilta suojassa ja onneksi isot koirat eivät ilotulitteista ole moksiskaan. Hyvä malli pikkuisellekin.


29.12.2014

Onnea Friida


Viisi vuotta sitten sain myös olla synnytyksessä mukana. Silloin oli Saagan aika saada pentunsa.
Saaga pusasi ensimmäistä pentua pitkään ja monenlaisissa asennoissa, mutta lopulta syntyi musta valkearintainen tyttö, josta loppujen lopuksi tuli Friida.

Vaikea kuvitella, että siitä on jo viisi vuotta. Friida on edelleen hyvin touhukas ja tietyllä lailla pentumainen. Liekö siinä osasyynsä, että se on pehmeä ja herkkä. Mutta vaikka se arjessa voi reagoida värjyvästi tyhmiinkin asioihin, se kyllä hommissa ollessaan hallitsee varsin hyvin hermonsa, vaikka häiriöherkkä onkin. Friida on iloinen harrastuskumppani ja hauska kaveri kaikin puolin.
Mun kulta <3

Onnea kaikille sisaruksille: Franklinille, Freesialle, Jepolle, Cätlinille, Rennelle ja Fannylle sekä Paulille.

28.12.2014

Pakkasesta huolimatta Greettakin on päässyt hetkeksi ulos


Greetta tuli taloon

Tapanina lähdettiin joulun vietosta Lappeenrannasta kohti kotia. Mieli oli iloinen ja kevyt. Joulu vanhempien kanssa oli ollut leppoisa, mutta ajatukset olivat jo Kotka päässä. Sillä Greetta oli tulossa kotiin. Vein tavarat sisälle. Käytin koirat lenkillä, sillä tiesin, että illalla ei pitkiä lenkkejä tehdä. Sitten suuntasin Tavastilaan hakemaan uutta perheenjäsentä. Pientä piippausta kuului boksista alkumatkalla kotiin, mutta onneksi matka kesti vain reilut kymmenen minuuttia.

                                  Ja täs mie nyt oon, Greetta, melkein 9 viikkoa. Vihdoin.

Isot koirat nuuhkivat ystävällisesti Greettaa, jota vähän jännitti koirien suuri koko. Mutta kun isot antoivat sen olla rauhassa, niin eipä pikkutyttö ollut moinaankaan. Friida seurasi välillä Greettaa itkien, kun se olisi niin halunnut leikkiä Greetan kanssa, mutta ei siitä vielä mitään tullut, vaan Greetta meni pöydän alle kurkistelemaan.


                        Eija oli laittanut leluja mukaan Greetalle - niinkuin meillä ei olisi. ;-)
                        Niillä oli mukava leikkiä.




                                                                     Tutustelua

                                      Isot innostuivat leikkimään majavalelulla.

                                             Greetta seurasi vieressä hyvin kiinnostuneena.

                                      Rahin nurkka maistui, mutta sitten kuului EI. Auttoi.
Muutenkin piti pikkuotuksen kidasta kaivella yhtä ja toista, mitä se löysi lattialta. Seuraavana päivänä imuri lauloi olohuoneessa ja joulukuusi korjattiin pois, sillä johdotkin olivat hyviä nakerrettavia. Greetta ei pelännyt imuria lainkaan.

                                       Ruoka maittoi uudesta kupista oikein hyvin.

                                                  Ja välillä nukuttiin sohvalla tai sylissä.

                                                                    Todella reipas ipana.

Illalla Greetta jo vähän yritti kutsua Friidaa leikkiin, mutta kun Friida lähti tulemaan kohti, piti porhaltaa piiloon ja sitten taas esiin. Saas nähdä, milloin oikeat leikit alkavat.

Yöllä nukkumaan käydessä Greetta piippaili lattialla. Nappasin sen viereen sänkyyn, jossa se nukkui koko yön aivan hiljaa ja tyytyväisenä. Niin ne aikaisemmatkin pennut ovat heti sänkyyn rauhoittuneet.

Aamulla suunnattiin aamupalan jälkeen ostoksille. Olin ostanut Greetalle villapaidan, mutta se oli ihan liian pieni. En osannut yhtään arvioida, minkä kokoinen lapsi on kyseessä. Mentiin Mustiin ja Mirriin ostamaan lämmikettä, jotta pakkasessa tarkenisi edes vähän ulkoilla.  Ja ruokasäkkikin piti ostaa, Royal Caninin junior-small-ruokaa. Paria nuttua soviteltiin. Ostin paksun villanutun, jossa oli huppu. Se kuulemma suojaa korvia. Ja pöh! Aivan turhake koko huppu. Kun se kepsahti vauhdissa päähän, se oli Greetan silmillä ja pikkutyttö oli aivan sokkona.  Käänsin hupun lopulta nurin perin.
Jylpyn kentällä oli ihan sopivasti lunta myös pienen tytön juosta. Joten sitten vain menoksi.  Eikä pikkupaimen ollut yhtään kinnostunut, missä minä olen vaan rohkeasti meni joka paikkaan taakseen katsomatta. Greetta sinnikkäästi pinkoi isojen perässä, kunnes lopulta tuli kylmä ja pikkuneiti pääsi boksiin.

                                               Saagalla ja Friidallakin oli hauskaa.




























                                                 Kotona oli tyytyväistä sakkia.

Kun käytän isoja yksin ulkona, jätän Greetalle muuta puuhaa, valot ja telkkarin päälle, emmekä tee lähdöstä numeroa. Emme myöskään paluusta. Eikä ongelmia ole ollut. Pikkuneiti on hyvin itsenäinen otus, joten hän voi olla ihan yksi olohuoneessa touhuamassa pitkät ajat, vaikka muut ovat muualla. Eihän sillä mitään hätää ole. Ja välillä se ottaa sellaiset spurtit, että lattia vain kopisee.
On se niin söpönen.

Video ensimmäisestä illasta tulee, kunhan saan sen koostettua.

Saagalla on taas korvatulehdus. Ennen joulua korvat nypittiin ja olen niitä putsannut säännöllisesti, mutta mikä lie on taas pöpön aiheuttanut. Onneksi minulla on kotona Canofitea, joten voin hoitaa korvia arkeen asti. Huomenna kuitenkin täytyy elälinlääkärille mennä. Saagalle tuli Golden Eagle Hypo Lamb and Rice-ruoka eilen. Se on viljaton ja on kehitetty koirille jotka kärsivät allergiaoireista ja ruoka-aine-herkkyyksistä. Suositellaan myös koirille jotka kärsivät suolistohäiriöistä, kuten hiivatulehduksista, ripulista tai paksusuolentulehduksesta. Katsotaan, onko sillä vaikutusta Saagan oloon. Minä haluan kuitenkin, että varan vuoksi Saagalta otetaan myös kilpirauhaskoe. Vajaatoiminta voi ilmetä toistuvina korvatulehduksina ja tuo Saagan painon nousu pienestä ruokamäärästä huolimatta voisi myös viitata siihen. Katsotaan, mitä käynti tuo tullessaan.