Eilen illalla oli meidän toko-ryhmien järjestämät möllitokot Jylpyn kentällä. Molemmat koirat olivat sinne menossa kisaamaan ja lisäksi minä toimin liikkeenohjaajana alokasluokassa. Kenttää mentiin tekemään jo viideltä. Kun käytin välillä koiria pissalla, Saaga oli vähän omituinen ja alkoi vimmatusti popsia heinää ja ikäänkuin kakoa. Suussa ei ollut mitään, mutta joku epänormaali olo sillä oli.
Saagan suoritusvideolta näkyy, miten se esim. luoksetulossa maassa odotellessa nieleskelee ja yrittää hamuta maasta syötävää. Liekö olo vaikuttanut siihen, ettei se ihan penaalin terävin kynä ollut kisavuorollaan.
SAAGAN TOKO-SUORITUS
Pisteitä saatiin 254 eli kahden pisteen päähän jäätiin ykköstuloksesta. Saaga oli kuudesta koirasta sijalla 2.
Friida sen sijaan teki kohtuullisen hyvän suorituksen. Vähän se välillä otti häiriötä ympäristöstä, mutta ihan tasoisensa suorituksen se teki - kaukokäskyjä lukuunottamatta. Luokattoman paljon se eteni useassa vaihdossa ja se liike meni nollille. Pisteitä saatiin Friidan kanssa 244,5 ja oltiin sitten kolmansia.
FRIIDAN TOKO-SUORITUS
Ilta meni Saagalla aika rauhallisesti, mutta yöllä kello kaksi se alkoi vinkumaan. Vein sen ulos ja se söi hullunaan ruohoa. Jonkin aikaa annoin sen syödä, mutta sitten mentiin kotiin. Annoin sille lääkettä ja näkkileipää, jos kyse olisi kurkun kutittamisesta. Saaga rauhoittui nukkumaan, mutta minä en saanut unta, kun huolestutti.
Aamulla Saaga oli ihan ok. Käytiin metsälenkillä, jossa Saaga vähän söi heinää, muttei mitenkään sairaasti. Ja loppupäivä on ollut ihan rauhallista ja koira kunnossa. Mikähän ihme juttu tämä on? Minusta koira toimii niin kuin kurkkua kutittaisi tai jotain siellä vaivaisi. Kuulemma nielurisat voivat kasvaa uudestaan. Ei kai sellaista ole tapahtumassa? Seurataan tilannetta.
28.6.2014
27.6.2014
The Raja ja the balls
Heräsin aamulla kello 8, sillä tänään oli Friidalla pesu- ja trimmipäivä. Pikainen aamulenkki ja typykkä pyykkiin. Puolentoista tunnin valuttelun jälkeen föönailin neidin kuivaksi ja sitten startattiin kohti Turrimurria. Siellä Eija trimmasi Friidan perään leijonaleikkausrajan ja siisti kuonon. Pitihän tyypistä poseerauskin ottaa ja täytyy sanoa, että kuvan koira miellyttää minun silmääni oikein kovasti. Nyt on mielenkiintoista nähdä, millainen turkki kasvaa tälle typykälle. Turkin laatu ainakin on erinomainen edelleen, vaikka Friida steriloitu onkin.
Eijalle jälleen kerran kiitos trimmauksesta.
Trimmin jälkeen lähdettiin vähän palloileikkeilemään Jylpyn kentälle. Koirat saivat monta putkellista käytettyjä tennispalloja Eerolta, siskoni mieheltä, ja niistä on kyllä iloa molemmille.
Rally-tokoa ja muutama juhannuskuva
Aloitetaan kuitenkin juhannuksesta, kun siitä on jo kauemmin aikaa.
Vaikka juhannuksen kelit eivät mitenkään erityisen lämpöiset olleetkaan, niin täytyy sanoa, että Lemillä oli mukavaa. Aatto oli ihan erityisen mukava sääolosuhteiltaan ja sadetta saatiin koko viikonlopun aikana varsin vähän. Erityisen ihanaa oli minulle se, että Saaga leikkiä rylläsi joka päivä Friidan kanssa nautinnolla. Sitä se ei ole aika päiviin tehnyt ja minusta leikki kertoo Saagan hyvästä olosta enemmän kuin mikään muu. Kevään lääkärissä käynnit ja lääkekuurit ovat siis tehneet sen, mitä pitää. Olen tästä niin niin onnellinen.
Juhannuskokolla
Mökillä on myös juhannuksen vietossa Tuisku.
Friida - rämemajava
Elsan ja Assin haudalle kerättiin siskon kanssa isompia kiviä.
Sitten siihen rallailuun.
Kouvolassa järjestettiin eilen rally-tokon möllikisat. Luokkina olivat mölli, alokas, avo ja voittaja. Meidän ralliporukasta lähti minun lisäkseni neljä treenaajaa ja yhteensä 9 koiraa. Hannele teki buvvetyttöjen kanssa sekä mölli- että alokas-luokkien radat. Olipa siinä urakkaa. Minä ilmoitin molemmat koirat vain alokasluokkaan.
Ensin kisasivat avoin ja voittajaluokka. Osallistujia molempiin oli kaksi, joten ne menivät nopeasti. Oli kiva nähdä, millaisia ovat ylemmän luokan radat. Sitten alkoi mölli-luokka. Koirakoita oli ilmoitettu 16. Meidän porukasta menivät tässä luokassa Hannele, Heidi Pirkko-englanninspringerspanielin kanssa sekä Tuovi Santtu- labbiksen ja Pele-australianpaimenkoiran kanssa. Siihen nähden, ettei kisakokemusta ollut kuin Hannelen Atalla ja Kiiralla, meni meidän porukalla hienosti. Ata-tottelevaisuusvalio ja koiratanssi-avo-luokkalainen voitti ja Santtu tuli toiseksi. Pirkosta tuli tuomarin suosikki. Kaikki saivat hyvät pisteet ja olisivat läpäisseet rally-tokon virallisenkin kisan. Kisassa olisi saanut palkata, mutta kukaan ei palkannut kuin vasta maalissa.
Sitten oli alokasluokan vuoro. Koirakoita oli tähän luokkaan ilmoitettu 17. Rata oli tämän näköinen.
Ensin tutustuttiin hartaasti. Saaga oli koiristani ensimmäinen. Se teki turhan istumisen kyltin 7 jälkeen, joten otettiin uudestaan. Saatiin 3 virhepistettä tästä, mutta jos ei oltaisi uusittu, olisi tullut kymmenen, joten kannatti uusia. Yksi virhepiste tuli, kun hitaassa käynnissä koiran peba melkein kosketti maata. Mutta loistavalla asenteella Saaga teki töitä häntä heiluen - ja minäkin osasin pitää hihnan löysällä. Tulos 96 pistettä sadasta.
Friidan tyyli on hyvin erilainen kuin Saagan. Siinä missä Saaga etenee vakaasti, Friida mennä hetkuttelee. Itsellä on sen kanssa aika epävarma olo välillä. Mutta rata meni tosi upeasti. Ainoa korjattava oli viimeinen eteentulo tehtävässä 12. Friida oli vinossa, mutta ei liian vinossa, koska siitä ei sakotettu. Saimme täydet sata pistettä, kuten Hannelen Atakin, mutta koska olimme nopeampia, Friida voitti koko alokasluokan. Saaga sai Tuomarin suosikki- palkinnon. Tessa-setteri tuli kolmanneksi 99 pisteellä. Eli ottaen huomioon, miten vähän ollaan porukalla vielä treenattu, meidän ryhmä ruletti oikein kunnolla.
Tässä vielä Saagan ja Friidan suoritukset. Tämä on niin meidän laji.
Katsomossa oli Anu koirineen. Tuli pitkästä aikaa nähtyä Caruso ja Anun nuori portugeesipoika Köli.
Hienosti osasivat pojat poseerata.
Vaikka juhannuksen kelit eivät mitenkään erityisen lämpöiset olleetkaan, niin täytyy sanoa, että Lemillä oli mukavaa. Aatto oli ihan erityisen mukava sääolosuhteiltaan ja sadetta saatiin koko viikonlopun aikana varsin vähän. Erityisen ihanaa oli minulle se, että Saaga leikkiä rylläsi joka päivä Friidan kanssa nautinnolla. Sitä se ei ole aika päiviin tehnyt ja minusta leikki kertoo Saagan hyvästä olosta enemmän kuin mikään muu. Kevään lääkärissä käynnit ja lääkekuurit ovat siis tehneet sen, mitä pitää. Olen tästä niin niin onnellinen.
Juhannuskokolla
Mökillä on myös juhannuksen vietossa Tuisku.
Friida - rämemajava
Elsan ja Assin haudalle kerättiin siskon kanssa isompia kiviä.
Sitten siihen rallailuun.
Kouvolassa järjestettiin eilen rally-tokon möllikisat. Luokkina olivat mölli, alokas, avo ja voittaja. Meidän ralliporukasta lähti minun lisäkseni neljä treenaajaa ja yhteensä 9 koiraa. Hannele teki buvvetyttöjen kanssa sekä mölli- että alokas-luokkien radat. Olipa siinä urakkaa. Minä ilmoitin molemmat koirat vain alokasluokkaan.
Ensin kisasivat avoin ja voittajaluokka. Osallistujia molempiin oli kaksi, joten ne menivät nopeasti. Oli kiva nähdä, millaisia ovat ylemmän luokan radat. Sitten alkoi mölli-luokka. Koirakoita oli ilmoitettu 16. Meidän porukasta menivät tässä luokassa Hannele, Heidi Pirkko-englanninspringerspanielin kanssa sekä Tuovi Santtu- labbiksen ja Pele-australianpaimenkoiran kanssa. Siihen nähden, ettei kisakokemusta ollut kuin Hannelen Atalla ja Kiiralla, meni meidän porukalla hienosti. Ata-tottelevaisuusvalio ja koiratanssi-avo-luokkalainen voitti ja Santtu tuli toiseksi. Pirkosta tuli tuomarin suosikki. Kaikki saivat hyvät pisteet ja olisivat läpäisseet rally-tokon virallisenkin kisan. Kisassa olisi saanut palkata, mutta kukaan ei palkannut kuin vasta maalissa.
Sitten oli alokasluokan vuoro. Koirakoita oli tähän luokkaan ilmoitettu 17. Rata oli tämän näköinen.
Ensin tutustuttiin hartaasti. Saaga oli koiristani ensimmäinen. Se teki turhan istumisen kyltin 7 jälkeen, joten otettiin uudestaan. Saatiin 3 virhepistettä tästä, mutta jos ei oltaisi uusittu, olisi tullut kymmenen, joten kannatti uusia. Yksi virhepiste tuli, kun hitaassa käynnissä koiran peba melkein kosketti maata. Mutta loistavalla asenteella Saaga teki töitä häntä heiluen - ja minäkin osasin pitää hihnan löysällä. Tulos 96 pistettä sadasta.
Friidan tyyli on hyvin erilainen kuin Saagan. Siinä missä Saaga etenee vakaasti, Friida mennä hetkuttelee. Itsellä on sen kanssa aika epävarma olo välillä. Mutta rata meni tosi upeasti. Ainoa korjattava oli viimeinen eteentulo tehtävässä 12. Friida oli vinossa, mutta ei liian vinossa, koska siitä ei sakotettu. Saimme täydet sata pistettä, kuten Hannelen Atakin, mutta koska olimme nopeampia, Friida voitti koko alokasluokan. Saaga sai Tuomarin suosikki- palkinnon. Tessa-setteri tuli kolmanneksi 99 pisteellä. Eli ottaen huomioon, miten vähän ollaan porukalla vielä treenattu, meidän ryhmä ruletti oikein kunnolla.
Tässä vielä Saagan ja Friidan suoritukset. Tämä on niin meidän laji.
Katsomossa oli Anu koirineen. Tuli pitkästä aikaa nähtyä Caruso ja Anun nuori portugeesipoika Köli.
Hienosti osasivat pojat poseerata.
23.6.2014
Valinnan vaikeutta
Oltiin juhannuksen aika mökillä. Saaga innostui joka päivä leikkimään pitkän aikaa Friidan kanssa, mitä se ei ole aikapäiviin tehnyt. Kamera lauloi monen sadan kuvan verran näitä hauskoja leikkejä.
Halusin vaihtaa kesäisemmän kansikuvan blogiin ja valinnan vaikeus oli suuri.
Tässä ehdokkaita:
Yllätyshyökkäys alakautta
Tavoitteena oli, että molemmilta naamaa näkyy ja tilanteessa on sähäkkyyttä.
Halusin vaihtaa kesäisemmän kansikuvan blogiin ja valinnan vaikeus oli suuri.
Tässä ehdokkaita:
Yllätyshyökkäys alakautta
Tavoitteena oli, että molemmilta naamaa näkyy ja tilanteessa on sähäkkyyttä.
17.6.2014
Freesia
Meille tuli perjantaina hoitoon Friidan sisko Freesia.
Selvittyään alkuhohhoiluista - "ai kauhee, lääh lääh,uusi paikka, lääh lääh" - jota kesti noin vartin, Freesia oli aika lailla kuin kotonaan. Portugeesit ovat siitä helppoja, ainakin nämä mun tyyppini, että kun hoitoon tulee koira, jota ei juurikaan ole tavattu, ne ottavat tilanteen varsin lunkisti ja näin rauhoittavat myös tulijan.
Freesia pääsi heti koirieni kanssa rengasmatkalle, sillä Saagalla oli trimmi ja korvien putsaus kasvattajan luona. Äffät saivat sen aikaa odotella autossa. Saaga näytti laihtuneen kaksikymmentä kiloa trimmauksen jälkeen, mutta oikeastikin se on laihtunut, sillä se painoi alle 24 kiloa Eijan vaa'alla punnittuna ja lähdetty on 25 kilosta. Saagan löysä nahka vain antaa kuvan, että se olisi pulskempikin pakkaus, varsinkin kun on karvaturrivaiheessa. Tästä seuraavasta kuvasta näkyy, miten Saagan nahkaa on sangen runsain mitoin liikaa. Meidän sharpei. :-) Jotenkin sillä ei nahka palautunut pentujen jälkeen.
Rengasmatka jatkui Anjalan eläinlääkäriasemalle. Saija hieroi Saagan ja Friidan torstaina. Friidalta löytyi hiukan vinoutta takaosasta, joten saatiin jumppaohjeita. Saagan lannerangasta löytyi kaksi pientä pattia, samoin kintereestä ja Saija mietti, olisivatko ne turvonneita imusolmukkeita. Joka olisi ollut vakavampi juttu. Onneksi sain perjantaiksi ajan lääkäriin ja helpotuksen huokaus, patit olivat vain karvatupen talirauhasia, jotka eivät ole vaarallisia. Samalla käynnillä ostin koirille Bravecto-punkkilääkettä, jonka pitäisi tehota 12 viikon ajan punkkeja ja kirppuja vastaan. Nyt ne on nautittu ilman sivuvaikutuksia suurina herkkuina. Katsotaan, miten käy.
Kun vielä illansuussa mentiin vähän rallytokoilemaan treenikavereiden kanssa ja Freesiakin sai tehdä radan läpi noin kylmiltään, niin ei ihme, että uni maittoi olohuoneen sohvalla.
Hiukan närkästyneitä olivat omat koirat, kun sohva näin radikaalisti vallattiin, mutta ei Freesia siinä koko iltaa viihtynyt vaan antoi muillekin tilaa.
Lauantaina sitten käytiin reippaalla ja pitkällä lenkillä. Oli hassua kulkea kolmen koiran kanssa pitkästä aikaa. Freesia kulkee hihnassa tosi nätisti, joten mitään ylimääräistä tuskaa ei lenkki tuottanut.
Freesia ja Friida edellä, minä välissä ja Saaga laiskana perässä.
Kymijoen yli
---ja toista rantaa takaisin päin kohti kotia.
Hieno oli sää.
Freesia ei asu kerrostalossa, joten liukkaat käytävän portaat tuottivat sille ongelmia. Ensin se päätti mennä ne ylös ja alas hirveällä syöksyllä. Ei hyvä. Sitten opetin sen kulkemaan rauhallista vauhtia alas viemällä sen takanani. Hihnasta hillitsemällä myös ylös meno alkoi sujua rauhallisemmin.
Iltapäivällä käytiin Jylpyn kentällä vähän juoksentelemassa.
Saaga olisi halunnut leikkiä kovasti Freesian kanssa, mutta Freesiaa vähän jännitti, kun Saaga on niin aikuinen koira. Friidan kanssa leikkiminen sen sijaan oli ihan riemukasta.
Friida päätti, että tavallinen riehunta saa riittää ja syöksyi autoon etsimään palloa.
Ja löytyihän se.
Vaikkei Freesia palloista välitä, se liittyi mukaan leikkiin.
Poseerauksia
Eiköhän se ollut tässä.
Kiitos käynnistä Freesia -sylikoira ja tervetuloa uudelleen!
Selvittyään alkuhohhoiluista - "ai kauhee, lääh lääh,uusi paikka, lääh lääh" - jota kesti noin vartin, Freesia oli aika lailla kuin kotonaan. Portugeesit ovat siitä helppoja, ainakin nämä mun tyyppini, että kun hoitoon tulee koira, jota ei juurikaan ole tavattu, ne ottavat tilanteen varsin lunkisti ja näin rauhoittavat myös tulijan.
Freesia pääsi heti koirieni kanssa rengasmatkalle, sillä Saagalla oli trimmi ja korvien putsaus kasvattajan luona. Äffät saivat sen aikaa odotella autossa. Saaga näytti laihtuneen kaksikymmentä kiloa trimmauksen jälkeen, mutta oikeastikin se on laihtunut, sillä se painoi alle 24 kiloa Eijan vaa'alla punnittuna ja lähdetty on 25 kilosta. Saagan löysä nahka vain antaa kuvan, että se olisi pulskempikin pakkaus, varsinkin kun on karvaturrivaiheessa. Tästä seuraavasta kuvasta näkyy, miten Saagan nahkaa on sangen runsain mitoin liikaa. Meidän sharpei. :-) Jotenkin sillä ei nahka palautunut pentujen jälkeen.
Rengasmatka jatkui Anjalan eläinlääkäriasemalle. Saija hieroi Saagan ja Friidan torstaina. Friidalta löytyi hiukan vinoutta takaosasta, joten saatiin jumppaohjeita. Saagan lannerangasta löytyi kaksi pientä pattia, samoin kintereestä ja Saija mietti, olisivatko ne turvonneita imusolmukkeita. Joka olisi ollut vakavampi juttu. Onneksi sain perjantaiksi ajan lääkäriin ja helpotuksen huokaus, patit olivat vain karvatupen talirauhasia, jotka eivät ole vaarallisia. Samalla käynnillä ostin koirille Bravecto-punkkilääkettä, jonka pitäisi tehota 12 viikon ajan punkkeja ja kirppuja vastaan. Nyt ne on nautittu ilman sivuvaikutuksia suurina herkkuina. Katsotaan, miten käy.
Kun vielä illansuussa mentiin vähän rallytokoilemaan treenikavereiden kanssa ja Freesiakin sai tehdä radan läpi noin kylmiltään, niin ei ihme, että uni maittoi olohuoneen sohvalla.
Hiukan närkästyneitä olivat omat koirat, kun sohva näin radikaalisti vallattiin, mutta ei Freesia siinä koko iltaa viihtynyt vaan antoi muillekin tilaa.
Lauantaina sitten käytiin reippaalla ja pitkällä lenkillä. Oli hassua kulkea kolmen koiran kanssa pitkästä aikaa. Freesia kulkee hihnassa tosi nätisti, joten mitään ylimääräistä tuskaa ei lenkki tuottanut.
Freesia ja Friida edellä, minä välissä ja Saaga laiskana perässä.
Kymijoen yli
---ja toista rantaa takaisin päin kohti kotia.
Hieno oli sää.
Freesia ei asu kerrostalossa, joten liukkaat käytävän portaat tuottivat sille ongelmia. Ensin se päätti mennä ne ylös ja alas hirveällä syöksyllä. Ei hyvä. Sitten opetin sen kulkemaan rauhallista vauhtia alas viemällä sen takanani. Hihnasta hillitsemällä myös ylös meno alkoi sujua rauhallisemmin.
Iltapäivällä käytiin Jylpyn kentällä vähän juoksentelemassa.
Saaga olisi halunnut leikkiä kovasti Freesian kanssa, mutta Freesiaa vähän jännitti, kun Saaga on niin aikuinen koira. Friidan kanssa leikkiminen sen sijaan oli ihan riemukasta.
Friida päätti, että tavallinen riehunta saa riittää ja syöksyi autoon etsimään palloa.
Ja löytyihän se.
Vaikkei Freesia palloista välitä, se liittyi mukaan leikkiin.
En minä sinulle paha ole. Pus.
Sunnuntaina paistoi aurinko. Leikki jatkui Jylpyllä.
Hienot varjot!
Sitten olikin jo kova jano.
Poseerauksia
Eiköhän se ollut tässä.
Kiitos käynnistä Freesia -sylikoira ja tervetuloa uudelleen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)