Mollyn elämää

 Pikku Molly on ollut meillä nyt vähän päälle kolme viikkoa. Se on kasvanut, vaalentunut ja oppinutkin joitain asioita.Se on aivan valloittava pentu. Se on hurjan reipas ja ponteva, hyvin iloinen  pikku pentunen. Ensimmäinen rokotus saatiin tällä viikolla, samana päivänä kun itse sain ensimmäisen koronarokotteen. Ei kuulunut piipahdustakaan. Se ei edes huomannut, että jotain pistettiin. Paino oli noussut reilusta kilosta 2,5 kiloon ja vähensikin sen ruoka-annoksia kolmeen, ettei saa liikaa ruokaa. Ahne kun on, söisi varmaan kaiken, mitä annetaan. 

Meillä on ruoka-tilanteessa järjestys. Saaga saa ruokansa ekana eikä pentu mene härkkimään sen kupille. Molly saa toisena. Greetta vasta kolmantena, koska ruoka-aika saa sen niin kierroksille, että olen aamukävelyn jälkeen vienyt sen suoraan olohuoneeseen koirapetiin portin taakse, jossa se joutuu rauhoittumaan, ennenkuin pääsee syömään. 

Saaga suhtautuu pentuun ystävällisen välinpitämättömästi. Jos pentu kiusaa, niinkuin joskus sitä houkuttaa, Saaga sanoo kovaäänisen haukun. Minä puutun kieltämällä, jos yhtään tarvetta on. Esim.jos Saaga nukkuu ja pentu on selkeästi menossa Saagan kimppuun, EI saa sen kääntymään pois. 

Greetan mielestä pentu on edelleen ärsyttävä. Vain joitain kertoja se on kutsunut pentua leikkiin ja pari kertaa olen kiskomisleikissä antanut lelun toisen pään Greetalle niin, että ovat yhdessä hetken kiskoneet, mutta lelut ovat pääsääntöisesti mustasukkaisuuden aihe. Jos leikin pennun kanssa tuolilla istuen, Greetta makaa muristen tuolin alla ja tekee välillä syöksyjä lelua kohti. Sisällä en sen kanssa paljoa leiki, koska sillä alkaa tulla haukkua ja toisaalta jos leikkisin, pentu tulisi lähelle ja Greetta luopuisi lelusta joka tapauksessa. Ulkona leikitään Greetan kanssa pallolla paljon. 

Pentu on käynyt tapaamassa äitiään ja siskoaan. Lisäksi ollaan nähty Daria-pentu ja käyty tapaamassa myös kaima Jaanan kahdeksanviikkoista setterinpentua. Pentu on pieni, ja Molly lähellä sen kokoa, joten tuli aivan tosi hyvä leikit näiden kahden ipanan välille. Välillä Molly oli päällä ja välillä alla. mutta kumpikaan ei ollut niin ilkeä, että toinen alkaisi pelkäämään. Molly osaa olla kiihkeä, joten sitä seurasin tarkasti, mutta ei tarvinnut huolta kantaa. 

Ollaan nähty aikuisia koiria ja vieraita ihmisiä. Pentu osaa olla todella sopivalla tavalla kaikkien kanssa. 

Siisteyskasvatusta ollaan koitettu jalostaa. Eilen onnistuin oikea-aikaisesti viemään pentua ulos ja vain yksi iltapisu tuli paperille. Niinkuin muinoin Greetalle tein, hoen ulkona Teepisuteepisu ja kun pisu tulee, kehun aivan hirveästi ja annan namin. Tämä toimi Greetan kanssa tosi hyvin ja se oli viisikuisena täysin sisäsiisti. Saas nähdä, miten tämän pennun kanssa käy.

Kuvia ja videoita olen ottanut paljon. Tässä alkupään kuvia. En laita kaikkia kerralla.

Nämä kuvat otin, kun käytiin äiti-Kittya ja Dollya moikkaamassa. Melkoista vauhtia oli tyttöjen leikissä, ja murinaa myös. Kitty kävi välillä vähän rauhoittamassa.

Jylpyllä ollaan käyty palloleikeissä. Kun heitän Greetalle pallon ja Molly on irti, Greetta luopuu pallosta, kun Molly tulee kohti. Se auttoi, että heitin ensin Mollylle oman pallon ja sitten Greetalle ja tsemppasin Greettaa tuomaan pallon Mollyn ohi. Näin molemmat koirat olivat tyytyväisiä. Kaksi ekaa kuvaa hallin metsätieltä. Mollylle pidän piuhaa kiinni ja se on oppinut kuljettamaan sitä suussaan. Näin saan sen nopeammin hallintaan, jos vaikka auto tulee. Greetan ilmeestä näkee, mitä se pennusta ajattelee.

Greetta-rukalla on vähän vaikeaa oman päänsä kanssa. Onneksi se on päässyt usein Marjutin kanssa agsaamaan ja ollaan käyty Okkimissa ja Haminan hallissa rally-toko-treeneissä. Ohjatut toko-treenitkin ovat alkaneet. Eli kyllä se saa laatuaikaa minun kanssani kuitenkin. 

Saatiin muuten paikka Hyvinkään rally-kisaan. Olisi tulossa mestari-luokan korkkaus, jos kisat järjestetään. Peukut sille.

Kaikesta huolimatta JUHLAPÄIVÄ

 
Saaga täyttää tänään kuukausia. Vielä kuukausi, niin se olisi 14 vuotta vanha. Vanhin kaikista koiristani ikinä. Taitaa olla jo nyt vanhin. Toivon, että saadaan myös se 14-vuotispäivä juhlia. Saagan äiti Gilda eli 14v7kk vanhaksi. Mutta jos ei, niin onpa muistettu tämäkin aurinkoinen päivä.

Kivikuva on tämän päivän otos. Mentiin Jokipuistoon katsomaan,saataisiinko kukkakuva sankarittaren kanssa, mutta eihän siellä vielä mikään kukkinut. Oli kuitenkin mukava kävelyretki pelkästään Saagan kanssa. Reippaasti kiipesi kaarisillan ylös ja alas.

Tien toisella puolella on palaneen talon kivijalan vieressä jonkin verran krookuksia. On siinä roskaa kaikenlaista, mutta eilen päätin, että tytöistä otetaan kuvat krookusten luona. 

                              Eipä Saagan eteen kovin montaa kukkaa tullut. Mutta hieno poseeraus.

                        Greetta oli oma totinen itsensä, mutta tuli kuvaan kukkia - ja korvat.

Molly-Pollysen kanssa ei olla yhtään kuvan ottoa harjoiteltu, mutta sillä aikaa kun pentu haisteli ja maisteli kukkia, sain otettua edes jonkinlaisen kuvan. Ehkä alamme opetella tätäkin taitoa.

                        Greetta on oikein tyylikkään näköinen nojatuolissa. Oikea sisustuselementti.

Eilen tavattiin hallin pihalla myös Mian perropentu, vain hieman Mollya vanhempi. Vähän oli turhan jännä Mollyn mielestä, mutta päätettiin kuitenkin lähitulevaisuudessa pitää treffit hallissa, että voivat pentuset toisiinsa rauhassa tutustua.

Eilen illalla ostin Mollylle vakuutuksen. On ne aika arvokkaita. Vertailin Ifiä ja Lähi-Tapiolaa ja päädyin Ifiin, kun sain halvemmalla myös mahdolliset fyssaripalvelut, jos sellaisia joskus tarvitsee. Hiukan päälle kolmesataa euroa maksaa. Minulla on muut vakuutukset Ifissä ( paitsi Greetan vakuutus Lähi-Tapiolassa) joten sekin asia painoi. Voihan sen sitten lopettaa, kun koira on terveystutkittu ja pahimman penturiekkuvaiheen ohittanut, jos siltä tuntuu.

Mollylla ja minulla on ensi keskiviikkona rokotusaika. Minä saan ensimmäisen koronarokotteen - halleluja - ja Mollylle tulee ensimmäinen rokotus myös. Matolääke on jo annettu. Punkkilääkkeenkin olen jo pennulle hommannut. 

Eilen käytiin metsälenkillä Marikan ja schappekoirien kanssa. Päätin, että Molly lähtee yksin, kun Greetta haukkuu niin hirveästi schappekoirien kanssa juostessaan. Lenkistä tuli oikein hyvä kokemus. Alkujännäyksen jälkeen, kun liikkeelle lähdettiin, häntä oli pystyssä terhakkaasti ja annoin sen hihnan kanssa juosta irti metsäpolulla. Kun huusin nimeään, tuli reippaasti luokse takaisin, vaikka oli aika kaukanakin. Vastaan tuli myös kaverien cockereita, ja vaikka hiukan jännitti, niin eipä paljon kuitenkaan. Kilttejä ovat kaikki koirat.

Kännykällä kuvasin lenkkiä ja koostin videonkin. Se on tässä:

Saagan tilanne

 Mollysta olisi vaikka ja mitä kertomista, mutta niitä ehtii vielä. 

Saagan kanssa mentiin verikokeisiin viime keskiviikkona tai torstaina, koska se oli läähätellyt aika paljon, vaikka osittainen epäilys olikin pennun aiheuttama stressi. Varan vuoksi katsoin tämän toimenpiteen tarpeelliseksi. Mentiin Anjalaan. Saaga oli aivan ymmällään, koska verikoeaika oli puoli yksi eikä se saanut aamulla ruokaa. Miten selität vanhalle koiralle, jonka elämän suurin ilo on ruoka, että tämä on ihan sen omaksi parhaaksesi. Otin kuitenkin ruokaa kuppiin mukaan, että se sai sen heti, kun oli kokeet otettu. 

Yllättävän hyvin ja nopesti verikoe sujui. Välillä mummeli on ämpyillyt aika lailla, mutta nyt ei. Jo Anjalassa saatiin perustiedot kaliumista ja natriumista sun muista perusarvoista. Kaikki näytti oikein hyvältä. Movetiin lähti verinäyte lisäksi kilpirauhasarvojen että munuaisten toiminnan tutkimiseksi.
Ostin samalla reissulla pentuselle punkkilääkettä. 

Kilpparitulos tuli ensin. T4-arvo oli yli viiterajan ( yleensä aina kaikki arvot ovat olleet viitearvojen sisällä). Siispä kilpparilääkityksen määrää vähennettiin. Munuaistulos viipyi ja viipyi. Se tuli vasta tiistaina. Ikäviä uutisia siltä suunnalta. Kun viitearvot munuaisten kohdalta ovat normaalit 15 asti,ja raja-arvot 15-20, niin Saagan tulos oli se 20. Eli munuaiset ovat kovilla. Lohdutan itsenäni sillä, että se on saanut liikaa kilpparilääkettä ja että minä sille pahimpien läähätysten aikaan annoin koiralle myös kipulääkettä, joka sekin on munuaisille kova juttu. Mutta totuus on, että taas eletään päivä kerallaan koiran oloa seuraten ja sydän täynnä huolta ja luopumisen tuskaa. 

Saaga on ollut niin hyvä koirakasvattaja Mollylle. Erittäin pitkämielinen pikku riiviölle, mutta kun se sanoo HAU, niin pieni koira kyllä uskoo ja kunnioittaa, vaikka kuinka tekisi mieli jatkaa kiusaamista. Greetasta ei samanlaiseen auktoriteettiin ole, kun se itsekin on epävarma. Siksi soisin, että Saaga vielä jaksaisi elää kanssamme edes jonkin aikaa, että saadaan kimpassa tuosta pentusesta kunnon koirakansalainen.

Mollly tuli taloon : ensimmäinen ilta

Molly on nyt ollut meillä viikon. Se on ollut hyväntuulinen, iloinen ja reipas pääsääntöisesti koko ajan. Satunnaisia jännityksiä on tullut ( yllättävä ääni kännykästä tai televisiosta, mörkö pimeässä) mutta siihen nähden, että tyyppi on kymmenviikkoinen vauva, niin tokihan sellaiset sallitaan. Inhokki ovat kaulapannan pään yli vetäminen, jolloin melskataan aivan kamalasti. Ruoka maittaa erittäin hyvin. Annan ruokaa neljä kertaa päivässä ja aina on kuppi tyhjä. Myös nakki ja banaani ovat Mollyn mielestä vallan herkullisia. Ja osaa asettua lähelle, jos jotain syön. Eli pikku ahmatti. Autossa se matkustaa kuskin viereisellä penkillä boxissa. Ei piippaa eikä ole huolestunut. Istuu tai köllöttelee tyytyväisenä. Yöt se nukkuu isossa kevythäkissä minun sänkyni vieressä. Ekana yönä se puoli kaksi alkoi valittaa. Otin sen syliin ja hellittelin ja lohduttelin muutaman minuutin. Sitten laitoin takaisin häkkiin ja se simahti saman tien. Sen jälkeen ollaan nukuttu illasta aamuun asti. Ihan hirveän helppoa siis tämäkin asia sen kanssa. Pissat ja kakat menevät suurimmaksi osaksi pissa-alustalle. Ulos on tullut vain muutaman kerran. Kunhan tässä nyt säät lämpenevät, aletaan keskittymään ulos hätien tekoon toden teolla. Mollylla on niin paljon katseltavaa ja syötävää ulkona, ettei sellainen pikku juttu kuin pissan tekeminen tule mielen viereen. 

Jotta ei aivan hirveästi jää päivitykset jälkeen, laitan niitä nyt vähän kerrallaan tänne sen mukaan kuin ehdin. Aloitetaan videosta. Siinä on viimeiset leikit äiti-Kittyn ja sisko- Dollyn kanssa. Kitty on, niinkuin olen monesti todennut, todella mahtava äiti.

Kun tultiin kotiin, istuin olohuoneen lattialle pentu sylissä. Greetta pysyi piiloissaan eikä Saagakaan huonon näön silmillään oikein hahmottanut, mikä on tullut taloon.

                                      - Mikä kumma paikka tämä on, miettii pikku-Molly.

                                              Se uskaltautui lähestymään varovasti Saagaa.

Kun se oli liian lähellä, muttei mitenkään iholla, Saaga ärähti, nousi pystyyn ja meni pois. Pentu tuli minun turviini.

                                                                            Hui!

                  Greetta piileskeli tuolin takana ja murraili ja päästeli pieniä hermostuneita haukkuja.

                                                  Kumma talo, kun ne eivät minusta tykkää.

Laitoin Mollyn omaan aitaukseensa, jotta isot voisivat lähempää katsella tulokasta. Se ei ollut moinaankaan siitä, että joutui portin taakse. Aitaus on iso ja siellä on yhtä ja toista kivaa lelua viihdykkeeksi. Laitoin majapedin patjan toiseksi alustaksi ja uuden pikkukoiran pedin sen viereen.

                       Ruoka maistui vallan hyvin ja peti kävi mainiosti pienien unosien ottamiseen.

Portti on ollut sen jälkeen auki lähes aina. Molly osaa mennä aitaukseen nukkumaan ja leikkimään ja pissalle, mutta myös reippaasti pompsahtaa olohuoneeseen paikkoja tutkimaan ja ihmettelemään murisevaa pikkumustaa.

- Ai sielläkö sinä olet. Miksi sinä minulle muriset? En minä ole sinulle paha, kiinnostunut vain.

    Molly leikkii sinnikkäästi taisteluleikkejä ja murraa välillä taistelun tiimellyksessä.

Greetta tarjosi hiukan leikkiyritystäkin, mutta Molly katsoi parhaaksi mennä pöydän tai tuolin alle, kun Greetan kutsu on hiukan äänekäs ja liikkeet sähäkät. Lupasi kuitenkin hyvää.

Tässä kännykkäkameran koostetta ensimmäisen illan touhuista.

Ja lisäksi hupaisa kuperkeikkavideo, kun Molly taistelee ison tyynypedin kanssa.