Saaga täyttää tänään kuukausia. Vielä kuukausi, niin se olisi 14 vuotta vanha. Vanhin kaikista koiristani ikinä. Taitaa olla jo nyt vanhin. Toivon, että saadaan myös se 14-vuotispäivä juhlia. Saagan äiti Gilda eli 14v7kk vanhaksi. Mutta jos ei, niin onpa muistettu tämäkin aurinkoinen päivä.
Kivikuva on tämän päivän otos. Mentiin Jokipuistoon katsomaan,saataisiinko kukkakuva sankarittaren kanssa, mutta eihän siellä vielä mikään kukkinut. Oli kuitenkin mukava kävelyretki pelkästään Saagan kanssa. Reippaasti kiipesi kaarisillan ylös ja alas.
Tien toisella puolella on palaneen talon kivijalan vieressä jonkin verran krookuksia. On siinä roskaa kaikenlaista, mutta eilen päätin, että tytöistä otetaan kuvat krookusten luona.
Eipä Saagan eteen kovin montaa kukkaa tullut. Mutta hieno poseeraus.
Greetta oli oma totinen itsensä, mutta tuli kuvaan kukkia - ja korvat.
Molly-Pollysen kanssa ei olla yhtään kuvan ottoa harjoiteltu, mutta sillä aikaa kun pentu haisteli ja maisteli kukkia, sain otettua edes jonkinlaisen kuvan. Ehkä alamme opetella tätäkin taitoa.
Greetta on oikein tyylikkään näköinen nojatuolissa. Oikea sisustuselementti.
Eilen tavattiin hallin pihalla myös Mian perropentu, vain hieman Mollya vanhempi. Vähän oli turhan jännä Mollyn mielestä, mutta päätettiin kuitenkin lähitulevaisuudessa pitää treffit hallissa, että voivat pentuset toisiinsa rauhassa tutustua.
Eilen illalla ostin Mollylle vakuutuksen. On ne aika arvokkaita. Vertailin Ifiä ja Lähi-Tapiolaa ja päädyin Ifiin, kun sain halvemmalla myös mahdolliset fyssaripalvelut, jos sellaisia joskus tarvitsee. Hiukan päälle kolmesataa euroa maksaa. Minulla on muut vakuutukset Ifissä ( paitsi Greetan vakuutus Lähi-Tapiolassa) joten sekin asia painoi. Voihan sen sitten lopettaa, kun koira on terveystutkittu ja pahimman penturiekkuvaiheen ohittanut, jos siltä tuntuu.
Mollylla ja minulla on ensi keskiviikkona rokotusaika. Minä saan ensimmäisen koronarokotteen - halleluja - ja Mollylle tulee ensimmäinen rokotus myös. Matolääke on jo annettu. Punkkilääkkeenkin olen jo pennulle hommannut.
Eilen käytiin metsälenkillä Marikan ja schappekoirien kanssa. Päätin, että Molly lähtee yksin, kun Greetta haukkuu niin hirveästi schappekoirien kanssa juostessaan. Lenkistä tuli oikein hyvä kokemus. Alkujännäyksen jälkeen, kun liikkeelle lähdettiin, häntä oli pystyssä terhakkaasti ja annoin sen hihnan kanssa juosta irti metsäpolulla. Kun huusin nimeään, tuli reippaasti luokse takaisin, vaikka oli aika kaukanakin. Vastaan tuli myös kaverien cockereita, ja vaikka hiukan jännitti, niin eipä paljon kuitenkaan. Kilttejä ovat kaikki koirat.
Kännykällä kuvasin lenkkiä ja koostin videonkin. Se on tässä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti