Kokeen jälkeen illalla kävin vielä katsomassa neliviikkoisia pentusia. Paras leikkiriekku jäi näkemättä, mutta lapsukaisista lähtee jo kuulemma melkoinen vauhti ja meteli, kun ne uudessa olohuoneaitauksessaan pistävät välillä haitantaittaa. Greetta on kuulemma oikein terhakka ja pippurinen tyyppi ja pitää puolensa laumassa. Eija on sitä mieltä, että Greetta vielä laittaa portugalintädit herran nuhteeseen.
Uneliaista pennuista on hiukan helpompi ottaa neliviikkoiskuvia. Ja eikun toimeen.
Greetta
Sitten trikkiveli alla
Sitten pikkupoika, joka on jo kasvanut veljensä ohi.
Jämäkkä pikkujätkä
Seuraavaksi merlet pennut
Yllä vaaleampi poika ja alla tummempi pantapoika
Pantapojan pään yli kulkee musta raita, siitä nimi.
Lopuksi kaunis merletyttö.
Otettiin muutama ryhmäposeerauskin, mutta sen jälkeen piti porukan päästä huilaamaan.
Greetta ja pikkupoika
Sabi-äiti käy vähän tsekkailemassa.
Pantapoika haluaa seurustella äidin kanssa.
Greetta punnittiin ja painoa on jo lähes kilo.
Ihana oli taas pentusia katsella ja Greettaa sylitellä. Se on pusutyttö.
Lauantaina oli meidän vuoden viimeinen toko-kokeemme. Oma seura järjesti, joten tutussa hallissa oltiin. Tuomarina toimi Harri Laisi, tuomari, josta pidän tosi paljon. Vaimonsa liikkuroi sillä lailla sopivan tehokkaasti, että homma jatkuu ilman liikoja jaaritteluja. Tykkään.
Oltiin treenattu parin viikon ajan hallilla töiden jälkeen tiettyjä asioita ja keskiviikkona oli kisanomaiset treenit liikkurin kanssa. Treeni meni hyvin, mutta koska Friida on Friida, niin koskaan ei voi tietää, miten menee. Liikkuri ja tuomari kehässä ovat häiriötekijöitä, jotka vievät välillä huomiota väärissä paikoissa. Niin kävi nytkin. Kaukokäskyjen lopussa Friida alkoi toljottaa tuomaria ja jätti yhden vaihdon tekemättä. Olin varma, että nollille meni, mutta ihme ja kumma, ei mennytkään. Friidalta puuttui jostain syystä vauhti. Esim. luoksetulossa, josta se Haminan kokeessa sai 9 pistettä tullen tosi hyvällä laukalla kaiken, tällä kertaa Friida ravasi välit. Höh. Muutenkin vauhti oli vähän laiskanlaista. Seuruukäännökset pitää ottaa tehotreeniin. Friida jätätti lähes joka käännöksessä. Mutta kuitenkin siistiä työtä tehtiin eikä nollia tullut, vaikka niin luulin, kun vähän apeana marssin kehästä ulos. Minulle riennetiin kertomaan, että ykköstulos (JEEEE!) oli tapahtunut tosiasia. Riemullani ei ollut rajoja. Loistava päätös tälle toko-vuodelle kaikkien vaiheiden jälkeen. Tämä ykkönen oli tämän vuoden tavoite ja viime tippaan meni saavuttaminen. Enempää ykkösiä ei sitten tästä luokasta lähdetä hakemaan. Eiköhän tämä ollut tässä. Päästään treenaamaan EVL-kuvioita ja vahvistamaan heikkoja paikkoja vanhoissa liikkeissä. Saagan kanssa pitäisi alkaa voi-liikkeiden kertailu. Josko senkin kevään mittaan saisi taas pitkästä aikaa kokeeseen. Ja liikkurihäiriötä tulee olemaan treeneissä, se on Marikan kanssa sovittu. Ikwil on samanlainen häiriöherkkä tyypi kuin Friidakin.
Kirsikkana kakun päällä sijoituttiin toisiksi. Hymyni on aito.
Otettiin Greetasta ja sisaruksista ryhmä- ja yksittäiskuvia. Meinasi mennä pala väärään kurkkuun, kun huomasin, että salamavalo oli jäänyt kotiin, mutta onneksi minulla on yksi valoherkkä objektiivi, jolla sitten räpsittiin ilman salamaa ja ihan tunnelmallisia kuvia tuli.
Greetta ja merlesisko ovat varsin eri kaliiperia.
Merletyttö on kyllä tavattoman söpö.
Poikien yhteiskuvaus olikin sitten haasteellisempi juttu, kun aina joku katsoi ihan väärään suuntaan tai mönki, minne sattui. Mutta muutama onnistunut otos sentään tuli.
Pikkupoika, joka syntyi niin pikkaraisena, on ottanut muut kiinni, eikä ole enää pikkupoika.
Sillä on aivan hurrrrmaava naama.
Koko pentue on ruvennut liikkumaan ja leikkimään ja haukkumaan ja ärisemään. Pitää seuraavalla kerralla ottaa videokamera mukaan. Nyt tuli vain pääasiassa nukkumiskuvia.
PS. Kävimme viikonloppuna Lappeenrannassa ennen tätä kuvaussessiota.Tapasimme siellä Friidan veljen Franklininkin. Perheen 16-vuotias portugeesi Marius veteli hirsiä alakerrassa, joten vanhaa herraa ei sitten nähty.
Ahneet kerjuulla
Otettiin äiti-lapset-potretti, mutta Saaga istui keskelle kuoppaan ja oli vähän ahtaalla olevan näköinen, joten patja poistettiin ja aloitettiin uudestaan.
Paljon parempi nyt.
Älli ja Tälli - niin samanlaisia monessa suhteessa.
Sunnuntaiaamuna ennen kotiin lähtöä Saaga ja Friida innostuivat leikkimään. Tuossa matossa on joku taika, sillä joka kerta, kun käydään isän ja äidin luona, koirat jossain vaiheessa rupevat riekkumaan sen päällä.
