Mahavaivoja ja agiliitoa

Helteet taisivat sekoittaa Saagan mahan ihan kokonaan. Maanantaina töistä tullessa oli Saaga oksentanut ja ainoa päämäärä sillä oli päästä ulos syömään heinää - hullun lailla. Lenkistä ei meinannut tulla mitään, kun koira kiskoi koko ajan pientareelle muusa kuin pissaamistarkoituksessa. Näki, että sillä oli ihan kamala olo. Onneksi muistin, että Saagalta oli jäänyt alkukeväästä yksi Zitac-paketti syömättä. Annoin heti sisällä lääkettä, lisäksi annoin piimää, raejuustia ja Canicuria, vaikkei maha ripulilla ollutkaan.  Jonkin ajan kuluttua olo oli jo selvästi helpottunut.  Kun sitten illan suussa lähdimme Friidan kanssa Porvooseen kisaamaan, jätin Saagan kotiin viileään lepäämään. Mitä sitä hellesäällä kiusaamaan, sillä edelleen oli todella kuuma.

Porvoossa oli kroatialainen tuomari Zeljko Gora, joka oli tehnyt kaksi rataa. Vaikka molemmat ratamme lopussa muuttuivat hylyiksi, oli alkupätkissä todella paljon hyvääkin. Ensimmäiseltä radalta tuli paljon hylkyjä eikä yhtään nollaa. Meidän eka ratamme kaatui siihen, ettei Friida pysynyt puomin kontaktilla, joten se meni seuraavan hypyn väärin päin. No, vitonen saatiin kyllä puomin ylösmenostakin.  Toiselta radalta tuli muutama nolla, ja edelleen hylkyjä runsain mitoin. Hylky tuli, kun en osannut ohjata suoran putken jälkeistä elämää. Kuvittelin jotenkin olevani kauempana kuin olin, keskityin kiirehtimään mahdollisimman lähelle putken päätä enkä muistanut kutsua koiraa sen ollessa vielä putkessa. Joten ensin tuli hypyn ohitus, sitten toisen hypyn ohitus matkalla maalihypylle.
Sellaista se on tämä tästä meillä.

FRIIDAN RADAT

Kotona oltiin puoli kymmenen maissa. Saaga tuli virkeänä vastaan eikä ollut oksentanut yhtään. Annoin toisen Zitacin vielä. Yöllä sitä vähän selvästi kuvotti välillä, mutta ei oksentanut silloinkaan. Nyt kun Zitackia on annettu kuurina useampi päivä, on vointi ollut ihan hyvä. Joskin jotain herkkyyttä täytyy vatsassa vielä olla, kun rally-toko-treenien jälkeen tänään Saaga oksensi saamansa sydämenpalat. Muuten on ruoka pysynyt ihan hyvin sisällä. Voi Saaga-reppanaa, kun sitä aina koitellaan.

Tänään treenattiin porukalla rally -tokoa. Saaga on kyllä luotettava siinä lajissa ja hirveän innokas tekemään. Oikea luottopakki. Friida keskittyy välillä niin moneen ympärillä tapahtuvaan asiaan, että välillä menee vähän pieleen, mutta kun se tekee asenteella, se on todella näyttävän näköistä. Meillä on tosi kiva porukka treenaamassa. Monen rotuisia ja monen ikäisiä. Laji sopii kaikille ja edistystä on tapahtunut paljon jokaisella. Josko kesällä ehdittäisiin treenata vähän säännöllisemminkin.

                        Taannoin toko-kentällä Friida tapasi nuoren mäyräkoiraneiti Dollyn.

                                                            - Ja mikäs tämä koira nyt on?

                                                      - Varsin lyhyet jalat, sanoisin.

                                                        - Päivää täti, mä oon Dolly!

                                                             - Ja mikä ihme Dolly?

                                   - Koiralle haisee, ja nartulle, vaikka onkin oudon näköinen.

                                               - Eiköhän tää ollut tässä.
                                               - Heippa, täti.

Friida oli Dollylle ihan ystävällinen, mutta hännän asennosta näkee, että ylemmyyden tunnetta sykki Friidakoirasen rinnassa aika lailla.

KIKKiä ja TOKOa Korrin tapaan

Tänään oli Karjalan Palveluskoiraharrastajien järjestämä koulutus seuran kentällä. Ensin olin varannut kuuntelupaikan, mutta kun tokossa oli tilaa, päätin varata paikan myös siihen. Harmi vain, että sekä KIKK että TOKO  pyörivät päällekkäin. Olisi ollut kiva seurata molempia.

Ensin alussa Juha Korri kertoi, mitä KIKK on. Lyhenne tulee sanoista Koiran Itsetunnon KohotusKoulutus. Kyseessä on koulutus, jossa taisteluleikin avulla saadaan koiran itsetuntoa nousemaan. Ensimmäisessä vaiheessa koiran kanssa taistellaan lelusta ja koira saa joka kerta voittaa sen. Toisessa vaiheessa häiritään koiran taistelua koskettelemalla koiraa tai muilla keinoin niin, että koira lopulta häiriöstä huolimatta jaksaa taistellla lelustaan ja voittaa sen itselleen.

Kolmannessa vaiheessa aletaan jo enemmän uhata koiraa. Mutta kolmannesta eteenpäin koulutus koskeekin suojeluun tähtääviä koirakkoja, eikä siis meitä, jotka olemme toko-agi-tasolla. Itse olen huomannut, että Friidan sielunelämä on kovasti vahvistunut myös taisteluleikkien myötä. Se jaksaa kunnolla taistella narupallosta ja on erittäin leuhkana, kun on voittanut sen itselleen. Agi-treeneissä se saattaa lähteä pallon kanssa pois, jopa hallista ulos, ettei siltä palloa taistelun jälkeen enää riistettäisi.
Tätä leikkiä on syytä jatkaa.

Tokoa veti Susanna Korri. Saagan kanssa mentiin vähän seuraamista, jossa saatiin ohjeeksi poistaa turhat käsiavut, hihnan kanssa vaatia oikea paikka ja muutenkin olla tarkempi, ettei koira itse ala päättää, mitä haluaa tehdä ja mitä ei. Meillä olisi ollut toinekin treenipätkä myöhemmin iltapäivällä, mikä tuli yllätyksenä, sillä olin luullut, että kaikki tehdään kerralla. Olin sopinut muuta iltapäiväksi, joten emme jääneet toiselle pätkälle. Seurasin kuitenkin monen muun koirakon treeniä. Nämä oli hyvin korkeaviettisiä belggareita, joista laiskanpulskea Saaga on aika kaukana, joten vähän jäi mietintämyssyyn, miten voisin Saagalle noita oppeja siirtää. Sen verran tein kuitenkin kotona, että varasin kirjastosta Korrien tottelevaisuus-kirjan. Josko siitä saisi enemmän vielä vinkkejä.

Friida on jännä. Täällä meidän nurkilla se on joskus säikähtänyt omasta pihasta aidan taakse yllättäen räyhäämään tulleita koiria. Se ei yhtään mielellään mene sen talon ohi vaan lähtee mielummin toista reittiä. Agilitykisoissa sillä ei ole haukkumisesta mitään problematiikkaa. Eikä tänäänkään. Minun autoni lähellä oli toinen auto, jossa oli todella paljon ja pahalla äänellä haukkuva koira. Friida ei ottanut siitä mitään paineita. Se pystyi aivan hyvin leikkimään auton lähellä, vaikka koira melskasi.
Molemmat koirat olivata helteestä ihan naatteja, kun kotiin tultiin.

Minä lähdin saman tien Katariinan puistoon, sillä olin luvannut kuvata Eijan kohta viisikuukautiset pentutytöt, jotka olivat tulleet trimmaukseen. Ovatpa ne jo isoja. Ja otsatukka kasvaa kohisten.

                             Kuvassa vasemmalta oikealle Areia, Ariel, Lene ja Alli.

                                                Setä- Salomao oli saanut kesäturkin myös.

                                   Katariinan puistossa oli kukkaloisto kauneimmillaan.

Illalla käytiin äänestysreissun jälkeen vähän koirien kanssa kentällä. Friida juoksi pallon perässä ja Saaga teki vähän tokoa.
Mukava ja monipuolinen päivä.
Ai niin - ja ystävämme Paso Pasanen nousi kolmosiin tänään. Onnea Kati ja Paso!

Huh hellettä Heinolassa

Käytiin sitten sunnuntaina Heinolassa kisaamassa agilitya Henri Luomalan radoilla. Täytyy sanoa, että radat olivat tosi kivat ja ihanneajatkin ihan kohtuulliset. Vaikka maksit aloittivatkin klo 10, ei aamuraikkaudesta ollut tietoakaan, sillä hellepäivä oli jo täyttä häkää päällä, kun radalle päästiin. Heinolahan oli yksi kuumimmista paikoista sunnuntaina.

Kaikista radoista olisi voinut hyvänä päivänä tulla nolla.
Ekalta radalta olisi tullut nolla, jos olisin käskyttänyt koiraa yli viimeisenkin riman. Nyt käskytys loppui liian aikaisin, joten koira alkoi kääntyä minua vastaan ja tiputti riman. Voi pahuksenturkasenpersetti!!!

Toiselta radalta olisi voinut tulla nolla, jos olisin a) nopeampi ja b) ehkä ohjannut vastakädellä kepeille. En tiedä, olisiko mennyt, mutta nyt ei sitten ainakaan mennyt vaan meni väärälle hypylle. Nopeilla koirilla ohjaajat ottivat koiran vähän haltuun ja sitten lähettivät kepeille, mutta he olivat itsekin nopeampia ja olivat koiraa lähempänä. Muuten Friidan rata oli oikein ok.

Kolmas rata olisi voinut olla nolla, jos olisin ohjannut enkä olettanut yhden helpon hypyn.

Huokaus ja vielä kerran huokaus.

Näki, ettei Friidakaan ihan parhaassa vauhdissaan ollut. Varmaan helle ja edellisen päivän Manner-koulutus vähän tuntuivat Friidasen koivissa. Mutta parhaansa se teki.

FRIIDAN RADAT 

Seuraava kisa on sitten Porvoon iltakisa ja se onkin viimeinen toukokuun kisoista.

Koulutuspäivä

Ennen puolta päivää mentiin Friidan kanssa agilitykoulutukseen hallille. Mannerin Niina oli suunnitellut tällaisen radan:

 

Kaikkein vaikein paikka oli minulle tuo hyppy 2/18.  Ja eniten harjoiteltiin sitä kohtaa, kun se oli se hyppy 18. Ihan kamalan vaikeaa lähettää koira niin, että se ei mene putkeen. Jaakotushenkinen kääntyminen hypyn edessä oli joko liian lähellä, liian hidas, liian liikkuvainen, unohdin katsoa koiraa,kun se tuli hypyltä alas ----ja sitä rataa. Kaikki muu hanskattiin oikeastaan ihan kunniallisesti, mutta tuon tyyppiset ohjaukset ovat minulle vaikeita. Koska sen takia ei sellaisia olla treenattukaan, ei koirakaan osaa lukea minun ohjausyrityksiäni, elleivät ne mene juuri nappiin.  Toisella jaksolla Friida alkoi lämpimän päivän takia olla jo aika väsynyt. Mentiinkin kotiin huilaamaan muutamaksi tunniksi. Meillä oli nimittäin vielä edessä kolmen tunnin päästä Mannerin toko-koulutusta. 

Friida makasikin muutaman tunnin ihan laattana, mutta sitten se oli taas oikein virkeä ja pirteä ja jaksoi koulutuksen ihan hyvin. 

Ensin pyysin Niinaa näyttämään, miten opetetaan koiralle merkki. Vietiin kartio kentälle, Niina otti kaksi Friidan lelua ja vei toisen näyttävästi kartion taakse. Sanoin Friidalle : Merkki ja se meni hakemaan lelun kartion takaa tuoden sen minulle. Sitten leikittiin. Saman tien tehtiin toisella lelulla sama juttu. Hyvin pikkutyyppi älysi jutun. Sitten tehtiin uudestaan niin, että toinen lelu meninkin sillä aikaa merkin taakse, kun leikittiin ekalla. Eli Friida ei tiennyt, onko lelu siellä vai ei. Se meni kuitenkin reippaasti merkin taakse, haki lelun ja taas leikittiin. Sitten tehtiin niin, että ensin oli lelu, toisella Niina kävi näyttämässä merkin takapaikkaa, jossa ei ollut lelua. Kun Friida meni  kartion taakse, heitin sille lelun.  Tällä lailla aloitetaan merkin kehittäminen. Hiljalleen vaaditaan myös sitä,että koira on merkin takana oikeassa paikassa ja vasta sitten lentää pallo.

Sitten kysyin luoksetulon ja stoppien vahvistamisesta. Friidalle pitäisi nyt palkat olla piilossa, ettei se tekisi stoppeja vain silloin, kun on näkyvä palkka odottamassa. Jos on kaveri mukana treenaamassa, hän voi heittää pallon koiran taakse, kun minä teen stoppiliikkeen ja koira pysähtyy. Jos koira himmaa avustajan kohdalla, ei palloa tule. Paljon läpijuoksua, ja palkka esiin vasta, kun on perillä. Myös stopin paikkaa pitää vaihdella, ettei koira ennakoi.

Vielä kysyin Friidan makuusta. Se kun voi lysähtää lonkalleen, kun sen käskee perusasennosta maahan. Saija oli sitä mieltä, että Friidan syvät lihakset taitavat olla huonossa jamassa ja ehdotti dobo-pallon päällä makailemista. Siinä voi olla vinha perä. Mutta lisäksi Niina huomasi, että kun Friida käy maahan, se pitää niin vahvasti katsekontaktia minuun, että se asento jo automaattisesti kääntää koiraa lonkka-asentoon. Tässä auttoi heti se, että laitettiinn nami koiran vasemmalle puolelle, joten sillä oli jotain muutakin tarkkailtavaa kuin minä. Tätä voi hyödyntään esim. kaukökäskyjen alkaessa, että heittää namin odottamaan vasemmalle ja käyttää kisassa heittoliikettä merkkinä kaukojen alkamisesta.

Siinäpä meillä kotiläksyä runsain mitoin.

Saagan syntymäpäiväretki

Saagan syntymäpäivää juhlittiin lähtemällä Marikan ja schappetyttöjen kanssa eväsretkelle metsään. Piti olla aurinkoista, mutta oli pilvipoutaista, ja vasta lopussa vähän sade ripsaisi, joten ihan kelpo metsäkeli.

                                                    Mukana siis Friida...

                                                              ...Tova ja Ikwil...

                                   ...sekä omaa tahtiaan perässä löntystävä 11-vuotias Ada.

                                       Välillä, mutta hyvin harvoin, kuljettiin polulla peräkanaa.

                                             Sankarikin innostui kurvailemaan vauhdikkaasti.

                                                             Muista puhumattakaan.

                                   Välillä haisteltiin metsän tuoksuja ja kuunneltiin ääniä.

                                                           Kaikki lätäköt piti testata.

                              Laavulla oli kahvi- ja makkaratauko. Koirat saivat herkkuja ensin.

          Vaikka sankari sai ensimmäisenä herkkunsa, uuden kierroksen odottaminen on rankkaa.

                                                                    Tytär ja sen äiti

                                               Sitten oli virallisten juhlapotrettien aika.

                              Ada, Ikwil, Friida, Saaga, Tova  - hauska viisikko

                                             Kahvin jälkeen matka jatkui.

                                                   Friida on sangen ryhdikäs koira.

                          Ja vauhdikas. Sammal pölisi, kun Tova ja Friida menivät takaa-ajoleikkiä.

                                         Tova ja Iksukin innostuivat leikkimään.

                                        Kevään merkki on suuri muuttolintuparvi taivaalla.

                                               Syntymäpäiväsankari ylen tyytyväisenä.

Syntymäpäiväsankari Saaga

Saaga täyttää tänään 7 vuotta. Turkin pituus on vaihdellut, ja värikin, mutta sisällä on koko ajan ollut mun vahvahermoinen, mukavuudenhaluinen sylikoirani.

Onnea rakas kulta Saaga <3 
Onnea myös velipojat Santos ja Dali.

Mökkeilyä ja tokoilua with the twist

Lauantaina lähdettiin Lemin mökille koirien kanssa moikkaamaan siskon perhettä, sillä ajateltiin laittaa porukalla mökkiä kesäkuntoon. Luvattu oli ihan kelpo keliäkin, joten ihan hyvät olivat fiilikset kaikilla.

Vesi veti Friidaa heti puoleensa. Ja hetken hohhoiltuaan ja rohkeutta kerättyään se lähti keppiä noutamaan.  Ihan hirveästi en kannustanut uiskentelmaan, olihan vesi vielä varsin raikasta.

                                        Miksiköhän keppiä pitää kuljettaa päästä eikä keskeltä?

Mökillä oli myös siskon perheen koira Tuisku. Edellinen tapaaminen oli viime juhannuksena, mutta  siitä jatkettiin mihin jäätiin. Friida kovasti olisi halunnut leikkiä Tuiskun kanssa ja hänen majesteettinsa suostuikin välillä touhuamaan Friidan kanssa.

                    Saaga ei Tuiskulta leikkejä vaatinut, oltiin vain ihan tyttöjen kesken ystäviä.

                  Kahlaileminen oli kyllä hauskaa sekä Friidasta että Saagasta. Tuisku ei jalkoja kastele.

 

                                                                           Litsis lätsis.

                                                 Hyvä oli päivä, totesivat koirat.

           Joutsenpari lensi mökin yli, palokärki lehahti pihapuuhun ja käki kukkui loputtomasti.

                                                             Kohta on kesä - ihanaa.

Yöksi ajettiin kuitenkin kotiin, sillä äitienpäiväaamuna piti Saagan kanssa lähtemän Kouvolaan toko-kisaamaan. Mikä etiäinen iski tarkistamaan koiran paperit ja huomasin, että Saagan rabies oli huhtikuussa vanhentunut. Voi pahus, että otti päähän. Soitin ja peruin meidän kisat. Onneksi Facebookissa valitin kurjaa kohtaloani, jolloin Kati kysyi, eikö Friida voisi mennä Saagan tilalle. Eipä tullut minulle mieleen aiemmin, että onhan talossa toinenkin voittajaluokan koira. Niin vakaasti olin Saagan aikonut viedä kisaamaan. No, uusi soitto Kouvolaan ja asia järjestyi. Saman tien startattiin Kouvolaan. Paikka oli järjestävän seuran hallina toimiva kasvihuone, joka oli sopivan viileän lämmin tokoilua varten.

FRIIDA TOKOILEE

Ohessa meidän tokoilut videolla. Joku ystävällinen kisakumppani lupautui kuvaamaan meidän suorituksemme, josta hänelle iso kiitos.

Tulokset ovat tässä:
Paikallamakuu            9  ( Friida meni liikkurin käsky-sanasta maahan)
Seuraaminen              8½  pientä seilailua ja käännöksissä jätätystä
Liikkeestä istuminen  9
Luoksetulo                 0  
 Friida ohitti seisomismerkin ja meni makaamismerkille makaamaan ilman käskyä. En oikein tiennyt, miten siinä tilanteessa pitää toimia, joten kutsuin ja heti käskin maahan. Sitten sivulle. Jos olisin jättänyt maahan-kuvion tekemättä, olisi saatu viisi pistettä.  Mistä näitä voi tietää. Tulipahan maahan meno harjoiteltua.
Ruutu                        9     seilailua paluussa. Vähemmän ollaan harjoiteltu tuolle puolelle tulemista.
Hyppynouto             10
Metallinouto             9½
Tunnistusnouto         6       Friida tiputti kapulan, kun tuli sivulle. Ei ole ennen moista tehnyt.
Kauko-ohjaus           5       Noin pitkää matkaa ei vielä olla treenattu eli valui.
Kokonaisvaikutus     8

yhteensä 224 pistettä eli juuri kakkospalkinto. Olin iloisesti yllättynyt.
Hyvä koepäivä.

Ja ehdin vielä Haminan näytelyynkin katsomaan, kun kauniit sukulaiskoirat pärjäsivät hienosti portugeesikehässä.