Ollaan tässä nyt aika säännöllisesti kisattu agilityä siell sun täällä. Vaikka tulokset eivät ole mainittavat, on alituinen ilon aihe se, että Friidassa vauhtia löytyy. Kun hormonimyrskyt ovat taakse jäänyttä elämää eivätkä vaikuta koiran sielunelämään, on Friida koko ajan iloisessa ja vauhdikkaassa moodissa agilityradalla. Tietysti sillä voisi olla paljon parempi ohjaaja, jotta tuloksiakin nähtäisiin, mutta kun tämä on meidän yhteinen juttu, niin ei se Friidaa haittaa, vaikkei se tämän parempaa kartturia ole saanutkaan. Ja kyllä minäkin yritän koko ajan oppia tätä turboahdettua neitiä viemään radalla.
Laitetaanpa näytille kaksi rataa Friidan menoa osoittamaan. Toinen on Mikkelistä viimeinen hylkyrata ja toinen Kouvolan vitosrata. Neljä sekkaa meni rata yliajalle, koska Friida pitkästä aika päätti mennä tuomaria moikkaamaan. Minä sitten sössin putken jälkeistä hyppyä monta sekuntia. Mutta jos olisi kaikki nappiin mennyt, oltaisiin kyllä ihanneaika alitettu ihan reippaasti.
RADAT
Kouvolan kisat olivat lauantaina. Sunnuntaina sitten mentiin heti aamusta Mannerin Ninan koulutukseen.
Tämän näköistä rataa harjoiteltiin. Minä olisin voinut lyödä suuren summan rahaa vetoa, että kun päästäisiin putkelle 21, Friida menisi vuorenvarmasti putken väärästä päästä sisään. Vaan onneksi en lyönyt. Ensinnäkin me pääsimme toisella yrittämällä radan esteelle 23 asti yhtä soittoa ja Friida meni kuin menikin putken 21 oikeasta päästä sisään. Minä suorastaan leijuin ilmassa onnesta. Eikä meneminen ollut pelkkä vahinko, sillä sain minä Friidan toisenkin kerran samaan päähän. Muutenkin Friida oli puhkua pullollaan ja kuunteli aivan mahtavan hyvin ohjausta. Todellinen flow-meininki itselläkin. Toki hioimme muutamia paikkoja, mutta kaiken kaikkiaan taisi olla meidän paras Manner-yhteistyömme tänä vuonna. Eikä Friida ollut mitenkään erityisen väsynyt treeneistä lähtiessään. Iloinen ja heiluhäntäinen koirani.
Maanantaina meillä oli treffit hallin pihassa Marikan, Tovan ja Iksun kanssa. Perinteisesti jo pihalla alkoi ralli näin:
Tovis lähtee juoksemaan lujaa autojen lähellä houkutellen takaa-ajoon...
....mustan salaman, joka ei houkutteluja tarvitse vaan kaahaa perään.
Metsässä pitää hetki jo levätä, mutta täyty sanoa, että tältä duracellpupulta ei virta lopu ikinä.
Äiti ja tytär- kuin kaksi marjaa, toisella vähän pienempi takki ja tukka.
Friida ja Saagakin nauttivat metsän tunnelmista.
Porhaltelua
Välillä on hyvä levätä, kun kieli meinaa tippua suusta.
Nämä kaksi ovat niin hauska pari.
Kotona oli sitten hetken aikaa aika rauhallista.
Illalla vielä mentiin Friidan kanssa agilitytreeneihin, jossa oli oikein hauska rallattelurata, jossa sai mennä tosi lujaa. Friida teki työtä käskettyä ja selvästi sillä oli hirmuisen hauskaa. Niin oli kyllä minullakin.
Tältä viikolta agility on sitten tauolla aina sunnuntaihin asti, jolloin menemme Pyhtäälle kisaamaan. Tehdään välillä muita juttuja.
29.4.2014
22.4.2014
Saaga on vauhdissa jälleen
Pitkäperjantaiaamuna ennen Lappeenrantaan lähtöä käytiin schappekaverien kanssa Jylpyn kentällä.
Perinteisesti Friida ja Tova juoksevat hirveää rallia ja Friida pomottaa Tovaa ja Tova pomottaa äitiään Ikwiliä. Vaan nytpä liittyi Saagakin joukkoon ja leikki sekä Friidan että Tovan kanssa. Melkoista hammastelua. Mutta kukaan ei vahingoittunut, vaikka välillä aika hurjalta näyttääkin. Hauskaa oli.
Tova siis jäi henkiin meidän hurrrrjien käsittelyssä.
Ja oli aivan ihana katsoa. kun Saagakin leikki. Siitä on aika pitkä aika, kun leikki sille on maittanut.
Lappeenrannassa käytiin myös moikkaamassa velipoika-Franklinia. Näin hyviä leikkejä ei syntynyt, kun Franklinilla oli noita haistelu- ja kuseskelu-bisneksiä kentän reunalla. Mutta oli kyllä kiva nähdä koirapoikaa. Sitä paitsi Friidalla oli omia keppi-bisneksiään. Se tuntee omituista vetoa HYVIN suuriin kepukoihin ja aikamoisella sinnillä se tämänkertaistakin löytöä tasapainottelee.
- Mitä jäbä duunaa, mietti äiti-Saaga, kun oma poika perää haisteli.
Lauantaina kävin Imatran näyttelyssä sukulaiskoirien suorituksia katsomassa. Enpä olekaan koiranäyttelyissa aikoihin käynyt. Hienosti meni kaikilla.
Goljatista tuli Suomen Muotovalio.
Alexista tuli VSP.
Vinski sai CACIBin toisessa näyttelyssään.
Siskonsa Jade sai sertin ja CACIBin ja oli ROP.
Kyllä kauniina oleminen on sitten rankkaa.
Perinteisesti Friida ja Tova juoksevat hirveää rallia ja Friida pomottaa Tovaa ja Tova pomottaa äitiään Ikwiliä. Vaan nytpä liittyi Saagakin joukkoon ja leikki sekä Friidan että Tovan kanssa. Melkoista hammastelua. Mutta kukaan ei vahingoittunut, vaikka välillä aika hurjalta näyttääkin. Hauskaa oli.
Tova siis jäi henkiin meidän hurrrrjien käsittelyssä.
Ja oli aivan ihana katsoa. kun Saagakin leikki. Siitä on aika pitkä aika, kun leikki sille on maittanut.
Lappeenrannassa käytiin myös moikkaamassa velipoika-Franklinia. Näin hyviä leikkejä ei syntynyt, kun Franklinilla oli noita haistelu- ja kuseskelu-bisneksiä kentän reunalla. Mutta oli kyllä kiva nähdä koirapoikaa. Sitä paitsi Friidalla oli omia keppi-bisneksiään. Se tuntee omituista vetoa HYVIN suuriin kepukoihin ja aikamoisella sinnillä se tämänkertaistakin löytöä tasapainottelee.
- Mitä jäbä duunaa, mietti äiti-Saaga, kun oma poika perää haisteli.
Lauantaina kävin Imatran näyttelyssä sukulaiskoirien suorituksia katsomassa. Enpä olekaan koiranäyttelyissa aikoihin käynyt. Hienosti meni kaikilla.
Goljatista tuli Suomen Muotovalio.
Alexista tuli VSP.
Vinski sai CACIBin toisessa näyttelyssään.
Siskonsa Jade sai sertin ja CACIBin ja oli ROP.
Kyllä kauniina oleminen on sitten rankkaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)