Oi voi

 Ei mennyt kuin Strömsössä meidän lauantainen rally-kisa.

Oltiin hyvissä ajoin paikalla. Molly haukkui jonkin verran vieraille koirille, mutta kun oltiin aikamme oltu ja katseltu koiria ja ihmisiä,niin se rauhoittui.  Tehtiin muutama liike etukäteen. Molly oli ensimmäinen suorittaja. Vielä odotuspaikallakin tehtiin muutama seuraamaan lähtö ja koiralla oli oikein hyvä fiilis. Mutta kun lähdettiin radalle, se mateli perässä eikä ollut yhtään kanssani hommissa vaan katseli tuomari ja sihteeriä ja kuunteli ääniä.  Eli ei tullut tulosta. Kyllä harmitti, kun Mollyn kanssa ollaaan kuitenkin tehty useammassa paikassa rataa ja palkatta paljon ja se on ollut ihan hyvissä fiiliksissä. Mutta edellisestä kisasta on vuosi ja uusi paikka ja ihmiset olivat tällä kertaa liikaa. Liekö palkattomuuskin tuossa tilanteessa ollut liikaa. Tämä on nyt pohdinna paikka. Ehkä täytyy palata palkkaamiseen taas treeneissä, että on siihen jotain odotusarvoja kisassakin. Sunnuntai-iltana oltiin yksin Okkim-hallissa. Olin kerännyt saman radan ja ajattelin, että tehdään Mollyn kanssa kisarata hyvällä palkalla. Sitä ei huvittanut tehdä mitään rallya. Erittäin omituista tämäkin, kun ei ollut yhtään häiriötä missään. Keräsin radan pois ja tehtiin sitten vähän peränkäyttöjuttuja, kaukokäskyjä ja eteenmenoa.

Mutta ollaan tokoiltu. Tänään käytiin pitkästä aikaa KKSn hallissa tekemässä monta liikettä. Vähän oli löysä koira ja ehkä oli liian pitkä treeni, mutta tehtiin kuitenkin yhtä ja toista. Pitää ruveta palkkaamaan ja kehumaan liikkeiden jälkeen vähän ruhtinaallisemmin. Olen huomannut, että vaikka kehun, niin en riittävästi. Siinä minun läksyni.

Sitten muutama kuva koirista vielä. Auton paksista sai hauskat kuvat, kun tausta oli niin tumma.

 

                                           Mollylla on hupaisa ilme. Ihan kuin se hymyilisi.

                                             Vielä aurinkoisen päivän palloleikkejä.

Rallya ja agsaa

Näitä kahta lajia on  meillä harrastettu eniten sitten viime postauksen. Toki noseworkia myös,mutta se laji on nyt loppu. Viimeiselle kerralle ei päästy, kun oli ihmisellä teatterireissu Helsinkiin. Jatkokurssikin oli tarjolla, mutta kun useampi päivistä ei meille sopinut, niin jätin ilmoittautumatta. Sinänsä harmi, kun Molly oli jo hyvällä alulla lajissa. Mutta koska voimme tehdä nose-hommia kotonakin eikä tulla varmaan ikinä kisaamaan kyseisessä lajissa, niin määräänsä enempää ei harmita.
Molly on lisäksi käynyt marssimassa vesijuoksumatolla tämän tästä. Se tekee sille hyvää. Greetan kanssa käytiin taannoin uimassa, mutta se oli niin ahdistunut, että päätin lopettaa uimaharrastuksen siihen. Kyllähän se ui, mutta kun se ei ole yhtää kivaa siitä, niin  ei kiusata toista.

Mollyn kanssa ollaan viime viikkoina panostettu rallyssa avo-luokan ratoihin. Ja palkattomuuteen. Tämä syystä että meillä on kolmeen kisaan paikka avo-luokkaan. Molly kyllä kohtuu hyvin osaa avo-temppuja. Palkattomuus on vaikeampi juttu. Se saattaa madella perässä, jos ajattelee, ettei namia tule. Ja välillä on todella reipas ja taitava otus. Ensi lauantaina on ensimmäinen avo-koitos Porvoon hallissa, joten jännä nähdä, miten mene. Mollya kun myös voi jännittää vieraat paikalla seisovat ihmiset ja muu häiriö kehän ympärillä. Toivotaan parasta. 

Tässä Mollyn eilinen treeni. Toinen yritys. Auttoi, kun laitoin käteni nyrkkiin vihjeeksi, että siellä on nami. Ja olihan siellä, mutta sen sai vasta, kun oltiin koko rata tehty. Tionen kerta oli ihan reipasta tepsutusta tämän takia 

Treenin jälkeen Molly sai vähän aika juoksennella pikkucockeri Oprin ( 5kk) kanssa. Oprin on salamannopea, mutta kyllä Mollykin pinkoi. Sen jalat vain väsyvät vielä aika nopeasti. Mutta antaa ajan kulua. Eivätköhän ne ajan myötä vahvistu.

Greetta on käynyt kisaamassa agilitya kahdesti Vantaalla Marjutin kanssa. Kaikkein ilahduttavinta on ollut se, että sillä on ollut hyvä vauhti ja iloinen mieli, vaikka molemmilla kerroilla on ollut hallissa menossa kaksi rataa yhtä aikaa. Silti se on pystynyt tekemään ratoja vauhdilla. Ekassa Vantaan kisassa tuli yksi hyppynollakin ja se sai meriitin kisakirjaansa. Minä olen aivan pihalla näistä uusista meriitti- ynnä muista jutuista, mutta eipä minun onneksi tarvitse paljoa tietääkään. 

Irene Erling oli molemmissa kisoissa valokuvaamassa ja ostin muutaman kuvan Greetasta itselleni.

                                                Nämä kuvat ovat ekasta kisasta.

                                                         Ja nämä toisesta.

Ei ole helppoa ottaa valokuvia ilman salamaa vauhdikkaista koirista. Irenellä on varmaan hyvät objektiivit käytössä.

                                                       Tässä Greetan radat 5.2. kisasta.

Talvi oli jo lupaavasti ohi menossa ja ilma keväinen, mutta viikonloppuna tuprutti lunta reilusti ja jälleen on kaunis talvisää. Päivät ovat valostuneet ihanasti ja eiköhän se kevät joka tapauksessa ole kohtapuoliin alkamassa. Loppuun vielä video tämän päivän lenkistä. Huomaa, kumpi on paimen eli näkymätön lanka vetää takaisin ihmisen luo. Molly ei viitsi juosta edestakaisin vaan jää aina odottamaan.

Ystävänpäivä oli ja meni. Tässä myöhässä meidän tyyppien kortit. No, ystävänpäivähän pitäisi olla joka päivä.

                                     Lisää raporttia, kunhan ollaan rally-kisattu.