Pakkasta ja silmävuotoa

Ollaan saatu nauttia auringosta ja  kirpakoista pakkaspäivistä. Yhtenä sellaisena lähdettiin kotiseuturetkelle, kun metsässä oli huonot polut eikä sinne viitsinyt lähteä kahlaamaan ja paleltumaan. Ensin suunnattiin Langinkosken maisemiin.

                                       
Haikea olo tuli kyllä, kun tätä kuvaa otti. Viime talvena käytiin myös Langinkoskella ja otettiin kuva samoilla portailla. Silloin oli Friidakin mukana.

                                                          Hieno valon ja varjon leikki

                                                        Puiden välistä näkyi hieno valo

Sitten matka jatkui Katariinan meripuistoon. Koska oli kova pakkanen, siellä oli todella vähän liikkujia. Yksi isompi reitti oli koneella ajettu, mutta muuten oli vain ihmisten tallaamia kinttupolkuja. Niitä mentiin.

                                             Eipä tehnyt mieli jäädä aurinkoa ottamaan.

Koska ei ollut ihmisiä paikalla, Greetta sai pinkoa polulla välillä vapaana. Mutta kun ihmisiä ilmestyi, niin se alkoi vähän pöhistä ja joutui taas hihnaan. Pöllö!

Hangella oli tällaisia lintujen siipien jäljellä. On tainnut joku pikkujyrsijä joutua surman suuhun, joko pöllön tai haukan kitaan. Mutta hienot ovat jäljet.

Hyvä oli kävelylenkki ja  kotona tyytyväiset koirat.

Saagan silmät ovat vähän vuotaneet ja kun niitä tarkemmin tutkin, niin luomet punottavat aika lailla.
Soitin siis eilen eläinlääkäriin ja saatiin apteekkiin pullo silmätippoja. Niitä piti eilen tiputtaa viisi kertaa ja tästä päivästä lähtien neljä kertaa päivässä. Toivottavasti menee niillä ohi.

Eilen toko-treenissä Greetta treenasi kiertoa pitkästä matkasta hypyt ja kapulat häiriönä. Kun alkuun päästiin, niin se alkoi sujua. Ensin vetivät hypyt kovasti puoleensa. Minulla oli takapalkkana targetlevy ja kun juoksi lujaa kierron jälkeen minua kohti, vapautui palkalle. Hyvin pelitti.

Ollaan myös ennen ruokakupille pääsemistä treenattu metallinoutoa kotona. On kyllä parantanut motivaatiota kapulan hakemiseen, kun tietää, ettei ruokaa saa, ennenkuin tekee kunnolla. Greetta on välillä varastanut kapulalle, mutta joutuu sitten tekemään uudestaan. Jos tulee iso ääni, joutuu tekemään uudestaan. Mutta kapulalla on selvästi jo merkitystä, vaikka edelleen ällöttävä onkin.

Ai niin.
Meillä alkoi nyt testi. Kun tuo Greetta on tuollainen alati valpas, ja pikkuisen ahdistunut kierroskoira, jonka on vaikea rentoutua varsinkaan ulkomaailmassa ja koska uutena vuotena se alkoi myös ahdistua raketeista, päätin kokeilla, miten vaikuttaa koiran eloon ja oloon.. Dorwes Herbs Vuohenjuuri-valeriaana on luontaistuote, josta kerrotaan seuraavaa: Lisää helposti hermostuvan koiran vastaanottavaisuutta ja helpottaa keskittymistä koulutustilanteessa. Niinpä tänään aloitettiin kuuri. Kaksi tablettia päivässä. Katsotaan, onko mitään vaikutusta. 

Koulutuksessa

Tänään ajeltiin Greetan kanssa Strömforsiin Jessica Svanljungilta oppia saamaan. Heli ja Rosmo sekä Kylli ja Olli olivat myös mukana. Jokainen teki oman vuoronsa alussa kokeenomaisen setin.

Greetalla oli taas alussa eritoten Strömssi- ja vieras ihminen käskyttää-koomailua. Tämä näkyi seuruussa. Teki sen todella huonosti. Kunhan mukana hengaili. Ällässä oli temppuina seiso ja maahan. Seiso on Greetalla tosi varma, mutta se sitten istui sen osan. Maahan meni kyllä hyvin.
Ruutuun varasti (!!!) . Ikinä ei enne olen niin tehnyt. On tainnut neiti hyvin oppia sanan Käsky ja sen, että sen jälkeen pääsee vauhtiin. Ruutuun se meni reippaasti, mutta haisteli ruudussa olevaa teipin palaa, kun minä huusin odota. Meni maahan kyllä, mutta aika lähelle ruudun reunaa. Ohjaajan liikunta kohti ruutua ja poispäin ei hirveästi olla harjoiteltu. Koira nousi seisomaan, kun käänsin selkäni ja kutsuttaessa ajoi ohi. Näitä on vähän treenattu, enkä oikeastaan mistään ruutuun liittyvästä ole huolissani, vaikka se tekikin huonosti. Tunnarissa käännyttiin molemmat. Oli taas levällään useita kapuloita ( toinen kerta) ja vaikka Greetta selvästi merkkasi oman, ei se malttanut sitä kunnolla ottaa vaan jatkoi haistelemista, otti oman, pudotti ja jatkoi haistelemista, mutta lopulta toi oman lähelle. Niin vaiheessa tämäkin. Luoksetulossa Greetta teki taas hyvän stopin niin nopeasti, että liukui matolla eteenpäin. Lopputuleminen hitaammin, mutta laukalla. Ihan jees ottaen huomioon, miten vähän tätä on tehty. Suullinen käsky kyllä toimii oikein hyvin. Hyppynoutoa ei tehty eikä kaukokäskyjä, jotka ovat vasta alussa.  Sangen kaukana ollaan vielä mistään kokeen yrittämisestä tässä vaiheessa.

Tunnaria tehtiin hauskasti lopussa niin, että oma ja vieraat oli piilotettu puolikuun muotoisten merkkien alle. Merkeissä oli reikä ja Greetta haisteli ( nosework-tyyliin) reikiä ja selvästi löysi omansa. Sitten  paikkaa vaihdettiin ja hyvin löytyi taas. Sitten tuli muutama paljas kapula joukkoon. Greetta löysi oman kuitenkin. Kun omakin oli paljas - ja muutama muu - se oli vaikeaa.

Hohhoijaa! Töitä riittää kyllä. Aktiivisesti pitää treenata.
Huomenna menen kuuntelemaan Haminaan luentoa Koiran viretilasta. Kas, kuinka ajankohtainen aihe meille tämä onkaan.

Kaikki hyvin taas

Lääkitys puri Saagalla nopeasti, yö meni aivan onnellisesti sikeästi nukkuen ja kuorsaten meiltä kaikilta ja päiväkin on sujunut hyvin. Viljelyssä ei mitään uutta tullut ilmi, joten tämä lääkekuuri syödään loppuun. Hyvä hyvä.

Käytiin Greetan kanssa Haminan hallilla tokoilemassa Kyllin ja Ollin kanssa. Tehtiin tunnari ( ilman nauhoja), ohjattu nouto, seuruuta ja luoksetulo stopilla.

Tunnarissa oli viisi kapulaa, jossa oma keskimmäinen. Olin lähellä enkä tehnyt alkukääntymisiä. Kierrokset olivat sangen kovat Greetalla heti alussa. Ensin se kävi katsomassa kapuloita ja tuli pois. Kun käskin uudestaan, meni, maistoi omaa, tiputti, mutta kun kerkesin kehua, otti oman ja toi minun lähelleni. Vielä se kapulan helposti pudottaa, mutta en ole siitä huolissani. Kunhan se ensin tajuaa tuon tunnariliikkeen varmaksi, ei tuomisessa pitäisi olla mitään ongelmia.

Ohjatussa noudossa ensin kiinnosti keltainen läpyskä. Otettiin uudestaan. Kolme kapulaa oli laitettu, keskimmäinen metallikapula ( Greetan inhokki). Koira meni silti sille. Kutsuin pois. Tehtiin uudestaan läpyskälle meno ja jäin lähemmäs. Otin askeleen  kapulan suuntaan ja lähetin. Sitten Greetta lähti oikealle kapulalle ja toi sen. Tehtiin vielä toiseen suuntaan. Silloinkin Greetta meni ensin metallia katsomaan. Kun otettiin uudestaan, hyvin haki kapulansa. Liian kaukana eivät kapulat saa olla sivu- eivätkä taka-suunnassa vielä.

Seuruussa Kylli käskytti. Tein niin, että ensin sanoin lähdössä Sivu, pidin pienen tauon ja sitten vasta lähdin. Tauon aikana Greetta kohotti katseensa ja kontakti pysyi paremmin. Itse en katsonut sitä lainkaan, joten en tarkkaan tiedä, miten meni, mutta tuntui, että hyvin koira piti paikan ja Kylli sanoi, että varsin hyvä suoritus. Nämä liikkurointijutut ovat meille tosi tärkeitä ja se, että joku katsoo päältä ja teettää useamman kerraan sellaisia asioita, jotka menevät huonommin.

Luoksetulo tehtiin liikkeenä. Greetta jäi makaamaan, kutsuin ja huusin Seis. Siihen pysähtyi upeasti. Loppumatka tuli vähän hitaammalla laukalla. Pitää vielä paljon käyttää takapalkkaa, jolle vapautetaan, mutta myös etupalkkaa, ettei vauhti hyydy. Ja tosi paljon läpijuoksua.

Pienen kotihuilin jälkeen lähdettiin kaikki hallin metsään lenkille. Ennen lenkkiä tehtiin Greetan kanssa agilitya. Maltti oli yksi treenattava ja oma rittävän aikainen käskytys. Pitää pitää Gee tosi hyvin sivulla hallinnassa, kun on välisiirtyminen, ettei se pääse rallattelemaan omiaan ja nostamaan kierroksiaan kattoon asti. Kierrokset kun nousevat kattoon joka tapauksessa, kun koira alkaa tehdä rataa.

No höh - ja talven ihmemaa

Kerkesihän sitä yhden päivän olla ilahtunut terveestä mummokoirasta. Iltayöstä ja yöllä Saaga halusi useamman kerran pissalle. Kolmen jälkeen nukuttiin sitten ihan tyytyväisinä. Aamulenkillä näin, että Saagan pissassa oli verta. Se lenkki loppui lyhyeen ja palasimme kotiin soittamaan eläinlääkärille Anjalaan. Sain kehotuksen ottaa pissanäyte ja tuoda se, jotta voidaan ottaa pikanäyte ja viljellä myös.
Ensimmäinen yritys isolla purkin kannella epäonnistui. Saaga meni pissalle sen verran syvään lumeen, että kun työnsin kannen sen pyllyn alle, siihen tuli pissan lisäksi lunta. Sitten odoteltiin tunnin verran ja tehtiin uusi yritys. Nyt saattelin Saagan tien toiseen reunaan, jossa oli aurattu ja sain kun sainkin pissaa, jonka kiireesti purkitin. Lähdettiin saman tien koko komppania ajelemaan Anjalaan pöpperöistä tietä, mutta jumalaisia maisemia sivumennen katsellen. Nyt on niin kaunista joka paikassa.

Pikatestissä stiksissä näkyi verta ja tulehdusta, joten Saaga sai saman tien pillerit mukaan. Ei ollut kallis keikka, vähän päälle 60 euroa koko juttu. Jos viljellyssä näytteessä näkyy jotain erikoista, tulee uusi lääke, mutta silti annettiin lääke mukaan, ettei koira joudu turhaan kärvistelemään vielä vuorokautta. Jo parkkipaikalla tungin tabletin suuhun ja tilanne on rauhoittunut ihan selvästi jo näin nopeasti. Saagalla ei juuri virtsiittejä ole ollut, joten toivon, ettei tämän jälkeen tulekaan. Sain Heiniltä hyvän vinkin aineesta, jota voi laittaa ruokaan ja joka ehkäisee virtsiittejä. Pitääpä käydä ostamassa.

Hetken huokaistiin kotona ja sitten lähdettiin ajelemaan Kotkan saarelle Sapokan puistoon oikein kamera kourassa, kun niin syyhytti näitä lumi-ihanuuksia kuvaamaan ja Sapokassa puita riittää.
Tässäpä saldoa siltä reissulta ja muutama muukin kuva.

Terveystuloksia ja kaukokäskyjä

Saagan kanssa käytiin eilen kontrolliverikokeissa, kun kilpparilääkkeen alkamisen jälkeen ei olla niissä käyty. Tulokset tulivat tänään ja ne näyttivät kaikin puolin oikein hyviltä. Afos on hiukan yli ylärajan, mutta Anna-Maijan mukaan vanhoilla koirilla voi näin olla, ja onhan Saagalla myös melkoinen lääkeannos päivittäin, joten maksa reagoi myös siihen. Mutta arvo on vain vähän yli ja se toinen maksa-arvo ihan viitekehyksissä, joten en ole huolissani. Ihanaa, että Movet vastaa pian. Nimittäin ennen vastauksia olin huolissani joka tapauksessa. Seuraavan kerran mennään verikokeisiin vasta huhtikuussa.

Herkillä olen tällä hetkellä kaikesta, sillä päätin alkaa tehdä viime vuodesta valokuvakirjaa. Kaverin ulkoinen kovalevy hajosi ja kymmeneltä vuodelta kuvat katosivat, kun niitä ei saatu palautettua. Itselläkin on useampi ulkoinen täynnä kuvia ja albumeja ei enää ole tullut tehtyä. Nyt päätin, että joka vuodesta pitää tehdä valokuvakirja, että edes jotain on tallella, jos jotain saattuu. Sattumalta vuosi 2018 sisältää paljon kipeitä asioita, Friidan kuoleman ensin ja sitten isän kuoleman. Ne varjostavat koko vuoden muiston ja jokainen kuvien selailu saa kyyneleet vuotamaan. Mutta samalla surutyötä. Friidasta aion myös tehdä oman kirjansa, mutta se vaatii jo aika tavalla kovalevyjen selausta ja valikontia. Ensin tämä vuosikirja. Ja sitten on tarpeen alkaa jo tämän vuoden parhaita paloja keräämään kansioon, että ensi vuonna on kirjan teko helpompaa.

Greetan kanssa aloitettiin tällä viikolla kaukokäskyjen treenaus ihan kunnolla. Voittajaluokan vaihdot ovat ihan alkutekijöissä. Greetalla on vilkkaat jalat ja halu ennakoida, joten tulee olemaan haasteellista näin aluksi, ennenkuin se oppii, että liike on aika rauhallisen mielentilan liike. Saagankin kanssa tehtiin samalla kaukokäskyjä. Vaikkei se kuule kunnolla, niin käsihuidonnat se kyllä osaa ja kun namia on tarjolla, niin hyvin mielellään sekin kakeja tekee. Ennakoiden sekin välillä, kun on innoissaan. Otin videolle meidän aamutreeniä. Tältä se näytti:

Hyvää uutta vuotta

Niin meni joulu ja uusivuosikin.

Tammikuu alkoi melkoisessa lumimyräkässä, mutta silti käytiin tänä aamuna hallilla vähän agiliitämässä Greetan kanssa, ja Marikan ja koirien kanssa hyvällä metsälenkillä, jolla Greetta sai purkaa kertyneitä energioitaan oikein kunnolla.  Tänään olen myös maksanut agilitylisenssin ja palveluskoiralisenssin sekä osallistumismaksun Viretilan hallinta-luennolle. Sinne meni kiitettävä summa rahaa koirajuttuihin. Niin, ja varasin minä Saagalle eläinlääkäriajankin kontrolliverikokeita varten eli saa mummukin osansa minun varoistani. Illan suussa ennen toko-treeniä menen tutustumaan Eläinkoulutus Taiton uuteen halliin, sillä rally-porukan kanssa ollaan tammi-maaliskuuksi varattu sunnuntai-illoiksi kyseinen tila kahden tunnin treeniä varten. Joka toinen viikko treenaavat alemmat ja joka toinen ylemmät luokat. Kiva saada treenata säännöllisesti ja lämpöisissä sisätiloissa tämän pahin pakkasaika. Ja kun tulee treenattua, tulee myös ehkä lähdettyä kisaamaankin ja testaamaan voittaja-rallyn taitoja, nyt kun lisenssikin on hommattu.

Joulu meni rauhallisesti, mutta haikeissa tunnelmissa. Lähes aina olen lähtenyt viettämään joulua vanhempieni kanssa, viime vuosina isän kanssa. Nyt isän kuoleman jälkeen pitää opetella viettämään ihan omaa joulua. Isää oli kyllä kova ikävä edelleen - ja niin oli Friidaakin, joka olisi 29.päivä täyttänyt yhdeksän vuotta.  Minun rakas ystäväni 💕💔  Aina se vain sattuu, kun sitä muistelee, koska se lähti niin yllättäen ja ihan liian varhain.

Vuoden vaihtuminen oli Greetalle aika vaikea juttu. Aikaisempina vuosina se on lähinnä kuunnellut paukkuja, mutta tänä vuonna se vaelteli hermostuneena välillä ja haukahteli, kun joku isompi paukku kuului. Se hyppäsi tämän tästä syliin turvaan ja kohta taas jatkoi vaellusta. Välillä se makasi ja kuunteli. Saaga, joka ei ole ikinä paukkuihin reagoinut, ei reagoinut nytkään. Toki sen kuulokin on huono, joten vielä vähemmän se vanhana kuulee mitään tuollaista. Se kuorsasi tyytyväisenä sohvalla. Saagan malli ei ollut Greetalle riittävä rauhoite ollenkaan. Mietin, että ensi vuonna voisin kokeilla Sileo-geeliä, joka on suunniteltu ääniherkille koirille rauhoitteeksi. Olisi kiva, että pikkukoiralla olisi hyvä olla.

Ennen uutta vuotta kävimme Kyllin ja Helin kanssa Jessica Svanljungin koulutuksessa Sipoossa. Keskustelimme äänen käytöstä. Sain tukea omille toimilleni ja lisäksi vahvistusta sille, että myös liikkeiden välit pitää ottaa tosi tarkasti, ettei koira pääse taakseni kuikuilemaan  ja kehittämään kierroksia. Meillä on vuoden alussa kolme kertaa lisää Jessican koulutusta Strömforsissa. Oikein hyvä juttu.

Yhtenä joulun välipäivänä paistoi aurinko ihanasti ja käytiin Katariinan meripuistossa, jossa oli paljon kansaa ja koiria - ja kova tuuli. Kaksi kuvaa sieltä. Sitten ajeltiin hallin pihalle ja Greetta sai leikkiä pallolla. Geelipallo on nykyään pop. Neljäs kuva on Saaga Trafalgarin leijona-asennossaan lempipaikallaan sohvalla.