Molly täytti eilen kaksi vuotta

 ... kertoo laiska emäntänsä, joka ei aikohin ole päivittänyt blogia. Hävetköön mokoma laiskiainen ja parantakoon tapansa. 

Siis se Molly. 

Ensi vähän kuvia päivänsankarista kotinojatuolissa, Katariinan puistossa ja hallin pihalla palloleikissä.

Eli niinkuin kuvista näkyy, Molly vietti syntymäpäiväänsä iloisissa merkeissä. Ja toki jotain herkkuakin tarjottiin, lähinnä puruluun muodossa. 

Mollyn ruokanirsoilu on jo sangen ohimennyttä elämää. Ei se aina syö kahta kertaa päivässä, ja nappulat maistuvat vain satunnaisesti, joten sen pääateria koostuu raa'asta jauhelihasta, raejuustosta, nutrolinista ja Joints-jauheesta. Kerran päivässä piilotan näiden alle nappuloita, jotka joko menevät tai eivät. Mutta pääasia, että syö. Koska liikunta on ollut rajoitettua - eikä vieläkään saa hirveästi riekkua, vaikka synttärinä palloa heittelinkin juhlan kunniaksi - ei ihme, ettei ruoka maita, kun kulutuskin on pienempää. Ja juoksujen jälkeinen hormonimyrsky sai sen kaiken alkuun. Eli maaliskuussa on sitten sterilointi ja sanotaan juoksuille good bye. Samalla nukutuksella kuvautan lonkat, kyynärät ja selän.

Olemme käyneet treenaamassa rallya ja tokoa säännöllisesti, käyty vesijuoksumatolla myös säännöllisesti ja Saija hieroi taannoin Mollyn myös. Seuraavakin aika on varattu. Huoltotoimenpiteet ovat siis edelleen olemassa. Kotijumppaa pitäisi tehdä enemmän, sillä Saija sekä Jaana-vesijuoksuohjaaja totesivat, että vasen jalka ei ole niin vahva kuin viimeksi leikattu oikea. Sitä pohdin Jaanan kanssa, että oikea jalka sai parantua ensimmäisen operaation jälkeen pitempään kuin vasen, jossa tehtiin kaksi operaatiota nopeasti peräkkäin. Liekö se syy, että se on vähän voimattomampi. Ei sitä tavallisessa kävelyssä huomaa, mutta tuollaisessa rasitustilanteessa se vähän näkyy. Jatkamme vesijuoksua viikoittain. 

Molly on myös aloittanut tammikuussa viiden kerran nosework-alkeiskurssin. Se on innokas nenän käyttäjä, joten arvelin, että se voisi lajista tykätä. Tänään kolmannella kerralla se jo osoitti tajua siitä, mitä on tekemässä. Pitää ruveta tekemään piiloja myös kotona, jotta sekä Greetta ( joka osaa lajin) ja Molly saavat aivojumppaa.  Kun tänään tultiin treenistä kotiin, Molly oli aika poikki. Videot meidän kolmesta koulutuskerrasta tulevat tänne, ihan itselle muistutukseksi.

Ensimmäinen nose-kerta

 Toinen nose-kerta

Kolmas nosekerta

Molly saattoi olla poikki myös siksi, että se kävi Eijan trimmissä tänään. Villahousut lähtivät. Se sai myös vähän riekkua siskonsa kanssa. Se oli oikein mukavaa.  Siitä kuvia tässä alla.

Sisäkuvat otin ilman salamaa. Onneksi niistä tuli aika hauskat.

Dolly on tummentunut ja Mollykin jonkin verran. Tyypillistä tälle rodulle. Mollyn kirsu on keskeltä vaalentunut. Se johtuu varmaan siitä, että se on kova haistelemaan ja lumessa kirsun pinta kuluu,kun kuono on kiinni maassa pitkät ajat. Ainakin näin oletan.

Molly tykkää kovasti kasvattajastaan. Mutta Greetta se vasta tykkääkin. Kun sen kasvattaja Eija kävi meillä kahvilla ja kahvin jälkeen istahti sohvalle, Greetta istui palvomassa jalkojen juuressa koko ajan häntä tuijottaen ja välillä ponkaisi syliin pussailemaan. Se on rakkaudessaan aivan ylitsevuotavainen vain ja ainoastaan Eijaa kohtaan. On aina ollut. 

Greetta aloitti Marjutin kanssa kisaamisen pari viikkoa sitten Hyvinkäällä. Siellä olisi ollut neljä rataa, mutta Greetta aloitti kahdella. Sillä oli hyvä vauhti molemmilla, mutta ekalla radalla se säikähti putken takana korkealla tuolilla istuvaa ratahenkilöä, eikä meinannut pystyä menemään putkeen. Tuli niin monta kieltoa, että tuli hylky. Toisella radalla tuoli oli poissa eikä se  välittänyt, vaikka radalla kuljeskeli monta ihmistä ( koska tuomarikollegio), vaan teki nollan. Kisat olivat kaiken kaikkiaan järkyttävän pitkät. Greetta haettiin klo 4.30 meiltä, koska kisat alkoivat seitsemältä. Greetta oli jo neljän maissa kotona, mutta viimeiset kisat aikataulun mukaan isoilla koirilla loppuivat noin klo 23. Ihan älytöntä!  Kuka jaksaa järjestää tuollaisia kisoja? 

 

Ja Marjutin video treenistä viikkoa aiemmin.

Uusi vuosi, uusi harrastus ja paastoa

Loppuvuosi meni koirien kuntoutuksen merkeissä.  Greettaa hierottiin ja se "pääsi" useamman kerran viidentoista minuutin uinnille. Viimeinen uinti viime vuoden puolella oli jouluaattona. Greetan on ollut vaikea irrottaa koipiaan rampilta ja se siinä hetken voihkii ja valittaa ennenkuin lähtee. Kun keksin laittaa sen hihnaan, niin sen oli paljon helpompi lähteä, kun oli "pakote". Yhtään en vetänyt,mutta joku psykologinen juttu siinä oli, että homma alkoi sujua ihan hyvin. Sain toko-ryhmäläisiltäni lahjakortin Hyvänmielen Koirakeskukseen, ja pitäisi taas varata Greetalle uima-aikoja lisää. Saija tulee sen hieromaan vielä tässä kuussa. Agsassa se on ollut hyvällä mielellä ja oikein vauhdikas. 

Molly kävi fyssarilla ja sai luvan vesijuoksuun. Siellä se on käynyt nyt kahdesti. Taas ekalla kerralla huomasi, että piti alkaa hitaammalla ja ihan ei Molly jaksanut 15 minuuttia tallustaa. Oikea jalka oli voimattomampi. Toisella kerralla meni jo paremmin. Lisättiin vauhtia ja koko 15 minuuttia onnistui. Nyt on jo toista viikkoa ( ainakin) ollut ongelmana se, että Molly syö tosi huonosti. Oletan, että kyseessä on juoksun jälkeinen valeraskauspaasto. Se on käynyt  katsomassa kuppia ja kääntynyt pois ikään kuin yököttäisi, vaikkei se oksentanut olekaan. Ulkona se on ihan reipas, on pissannut ja kakannut. Tosin kakka on pieni ja tulee ehkä kerran päivässä nyt, kun olen jotain saanut sen sisään. Eilen se söi kaksi kaupan lihapullaa ja useita paloja juustoa kädestä syötettynä. Se oli pitkään aikaan isoin annos. Nappulat eivät kelpaa. Purutikku käy kyllä ja treenatessa namit. Mutta oma ruoka ei, vaikka mitä versioita olen kehittänyt. Greetta saa aina seuraavana päivänä Mollyn hyljeksimät ruoat ja on oikein tyytyväinen monipuoliseen tarjontaan.  Toki tässä täytyy lääkäriin mennä, jos vielä kauan jatkuu. Muistelen, että edellisessäkin juoksussa oli tällainen huonosyöntinen jakso, mutta ei kyllä näin pitkä. Päätinkin, että enää ei juoksuja tule vaan maaliskuussa koira sterkataan. Olin toki suunnitellut sterilointia, mutta ajatellut, että tehdään se vasta jonkun vuoden päästä, kun pikkukoiraa on operoitu ihan riittämiin. Mutta nyt on pakko asia hoitaa tänä keväänä. 

Uutta Vuotta vietimme ystäviemme luona. Greetta siellä vähän kuuden maissa piippaili, kun alkoi paukkuja kuulua. Molly oli tosi rentona. Siirryimme kymmenen maissa kotiin ennen puolenyön tulituksia. Greetta piippasi aluksi aika paljon, mutta tottui. Ei ollut kuitenkaan niin ahdistunut, että pitäisi miettiä lääkitystä.  Molly kesti nekin jyrinät oikein hyvin. 

Käytiin eräänä pakkaspäivänä ystäväni Kristiinan ja hänen koiriensa kanssa Sapokassa pikkukävelyllä. Oli aika hyyvätä tuuli, mutta tuli Mollylle hyvää totuttelua Elmo- ja Pepe-isovillakoiriin  ( vaikka Kyllin koirat ovatkin jo ihan ok). Greettakin oli aivan rauhallinen näiden kanssa. Koska kävely oli lyhyt, ajelin vielä koirien kanssa hallin metsään lenkille ( siellä ei tuullut) ja Greetta sai vielä palloleikkiä hallin pihalla.

Rallya ollaan tehty Kyllin kanssa vuoden alussa. Okkim-porukka alkoi eilen treenata. Molly aloitti lauantaina nose work-alkeiskurssin. Se oli siellä tosi rento, vaikkei se vielä eukalyptus-tuoksua tajunnutkaan, mutta eipä varmaan muutkaan sen kummemmin. Seuraava kerta on kahden viikon päästä.

Ai niin, minulle tuli joulukuussa uusi autoa. Toyota Yaris Hybridi. Pieni, mutta kyllä siihen mahdutaan.