Dana

Tämä pieni neiti tässä on Kotitontun Dahlia eli kotoisammin Dana. Ikää on 10 viikkoa ja rotu on bouvier.
Pääsin eilen katsomaan Danaa ensimmäisen kerran.

Tämä on Danan äiti, Kiira, joka kymmenen pentua pyöräytettyään on taas päässyt rakkaan palloharrastuksensa kimppuun.

        - Mitä sä sitä pentua kyttäät?  Heitä mulle hei se pallo!

Talouden vanhin buvve on minun satunnainen kisakaverini Ata ja hänestä on tullut jo aika suopea Danalle.

Danasta tulee isona toko-koira, ja nouto näyttää olevan jo hyvässä vauhdissa.

Vauhtia tuntui pikkuneidissä riittävän.

Luonnon ihmeitä ihailemassa - ja maistelemassa.

- Mä voitan sut kyllä!

- Voitan, voitan!

Ei sitten ihme. että tämä touhutäti väsähti sisään mennessä uunin ääreen.

Rento meininki.

- No ni, taas on herätty. Mitä tehtäis?

- Me kyllä huolittais näkkileipää.

Ennenkuin lähdin kotiin, piti vielä ottaa vähän kuvia, kun aurinko alkoi paistaa.

Mulla on hieno pallon puolikas.

Mutta Atalla se vasta hieno pallo onkin. Sitä alkoi Dana himoita.

Tästä ei hyvää seuraa.

- Anna mulle!   

- Mrrrrrrrrrrrrrr!

- Oho! Taidankin mennä muualle.

- Pikkukoiria sorsitaan AINA!

Kiitos Hannele - ja onnea matkaan tämän sisupussin kanssa. :-)

Mummoja ja agsaa

Meille tuli torstaina hoitoon Geisha, Assin sisko. Näin somasti siskokset pötköttelivät vierekkäin sohvalla eilen aamupäivällä. Läheisyys lämmittää. Ja huomatkaa, Geisha saa maata Assin sohvapaikalla eikä sitä komenneta pois. Se osoittaa jo jotain sekin.

Vanhoille ja Saagalle tuli eilen pitkä kotipäivä, kun lähdin Friidan kanssa puolilta päivin kohti Hyvinkään agilitykisoja. Marika ja pikku Tova tulivat matkaseuraksi ja tapamaamaan Tovan kahta velipoikaa omistajineen. Oli kyllä kiva, kun oli juttuseuraa mennen tullen kahden tunnin ajomatkalla. Olin ilmoittanut Friidan kahdelle agility- ja yhdelle hyppyradalle, mutta koska aikataulu oli tunnin myöhässä, emme menneet hyppyradalle ollenkaan vaan lähdimme kotiin mukanamme kaksi hylkyä. Johanna Wütrich oli tuomaroimassa, tosin ekan radan oli suunnitellut ja tuomaroi joku tuomariharjoittelija. Se rata oli kyllä aika mukava profiililtaan. Jostain kumman syystä puomin alla kaarella oleva putki aiheutti Friidalle ongelmia. Ekalla radalla se ei kyllä täysillä keskittynyt tekemiseen. Putki oli suoraan edessä eikä muita esteitä lähimainkaan. Friida kaartoi putken ulkopuolelta putken taakse molemmilla radoilla. Ekalla radalla siitä vitonen. Sitten ohjasin huonosti yhden hypyn, jonka ohi Friida meni suoraan putkeen. Eli hylky siltä radalta. Toisella haasteellisemmalla radalla tuli virheitä enemmän ja putkesta hylky.

Jos nyt jotain hyvää radoista etsii, niin ekalla radalla Friida irtosi  upeasti loppusuoralla. Molemmilla radoilla sillä oli hyvä vauhti ja kepit tehtiin tosi hienosti. Alla on Friidan ekan radan video ( jossa väärä päivämäärä). Oli vaikea kuvata, kun halli on tuon mallinen ja henkilökunta oli välillä edessä. Matto oli hyvän tuntuinen eikä Friida siinä liukastellut, vaikka vauhtia olikin. En ole pitkään aikaan uskaltanut ajatellakaan Hyvinkään hallia, kun sen uudesta matosta ja sen liukkaudesta käytiin niin paljon keskustelua. Nyt on vanha matto laitettu takaisin ja hyvältä tuntui.

                                    Toista videota en laita julkisuuteen. Sen verran säheltämistä se oli.

Aamulla sitten suunnattiin Friidan kanssa Mannerin treeneihin omalle hallille. Saaga lähti mukaan turistiksi.

        Tällainen oli rata. Aloitukselle 1-6 oli tarjolla kaksi vaihtoehtoa. Valitsin valkoisten pallojen aloituksen.

Putket tuottivat yllättävän paljon vaikeuksia.  Toki putki 22 ja 17  olivat vain ohjauksellisesti minulle ongelmallisia, mutta putki 7 oli Friidalle ihan omituisen hankala, vaikka se on tähän asti hyvin hakenut pimeitäkin putken päitä.

Rata oli kyllä sopivalla tavalla haastava. Siinä on monia paikkoja, mitä pitää hioa vielä myöhemminkin. Mutta yllättävän hyvin Friida jaksoi edellisestä reissupäivästä huolimatta. On se niin ihana koira.

SannaRaipe ynnä muuan pöllöpää

Tässä on Tova, jota kutsutaan myös SannaRaipeksi tuon ylipitkän otsatukan takia. Siihen yhteneväisyydet kyllä loppuvatkin. silä Tova on hyvin ulospäin suuntautuva ja reipas 7 kk:n ikäinen schapetypykkä.

Useamman kerran tällä viikolla ollaan törmätty Tovaan, äitiinsä Ikwiliin ja emäntäänsä Marikaan meidän hallilla. Tiistaina oli aivan ihana auringonpaiste ja kamerakin oli mukana, joten onnistuin räpsimään tosi kivoja kuvia näistä schapekavereista.

Tässä kuvassa isompi on se paskiainen. Ja syykin kuvasta näkyy. Meidän nöyristä nöyrin Friidamme on löytänyt vielä nöyremmän lapsukaisen ja surutta pyörittää ja pöllyttää sitä. Tova alistuu kiltisti - ja minua kenkuttaa.  Siksi Friida joutui joksikin aikaa autoon, kun muut koirat saivat riekkua. Ja valitus autossa oli hirmuinen.

Saaga tervehti asiallisemmin, vaikka hännän asennosta näkee, että kyllä sekin kokee olevansa tilanteessa kunigatar. Vallille kiivetään oikein sopuisasti yhtä jalkaa.

Ja yhtä aikaa huulia nuollaan myös.

Ikwil

Äiti ja tytär

Assikin haluaa valleille.

Vaan eivät voimat riitä.

Tova- pusu

Friidakin on päässyt pannasta ja käyttäytyy asiallisesti taas.

Ainakin hetken.

 Saaga, kukkulan kuningatar

Kukkulalta on taas laskeuduttu maan pinnalle ja leikki voi alkaa.

Tovan ja Iksun ralli

Tovan mielestä on ihanaa vilvoitella mahaa lumessa.

Mentiin vähän vielä metsän siimekseen. Ada- Ikwilin äiti ja Tovan mummo tuli myös mukaan.

Friida ja Iksu edessä, Ada perässä ja Tova viimeisenä

Kiitos juoksuseurasta, Tova ja muut.

Kukkulan kuningatttaret

Hallin takana on komea lumivuori.

Miltä maailma näyttää vuoren takana?

Ei miltään erikoiselta. Sen sijaan syöksyminen on hienoa.

Eräs toinenkin pitää vuorikiipeilystä.

Uskaltaisiko kokeilla sitä syöksyä?

Kieli keskellä suuta alas.

Ja sitten taas ylös.

Assi ei näin korkealle edes yritä, mutta pienemmät kukkulat kiinnostavat.

Tai ehkä ei sittenkään.

Lopuksi vähän riekkumista.

Sitten pyöritelty luminaama ja kumppaninsa lähtivät kohti kotia.