Koirien kuvaaminen on niin helppoa

Hups, vaihdoin pohjavärinkin ihan jouluiseksi. Saas nähdä, jaksanko katsoa jouluun asti. Onhan vasta marraskuu alkamassa.

Mutta siis tänään tapasimme pikku-Nelliä pitkästä aikaa ja sain ihailla sen taitoja Haminan hallissa. On se todella oppivainen ja taitava pikkulikka jo nyt. Loistava työntekovire ja mikä into! Sanokaa minun sanoneen - Hannelesta ja Nellistä kuullaan vielä.

Greetta teki oman rally-treeninsä. Sitten mentiin porukalla pienelle metsälenkille. Ja pitihän niitä poseja yrittää. Totta kai. Kun kerran kamerakin oli mukaan otettu. Vaan kyllä on haasteellista saada yksi pentu, yksi melkein kuuro vanha koira ja yksi ei niin pennuista eik kuvaamisesta tykkäävä sheltti katsomaan kameraan.  Juu, ei onnistunut.

Tästä tuli se lähinn paras. Saaga katsoo Hannelea, jolla on namit ja Greetan korvat kertovat, mitä mieltä se on koko kuvaussessiosta.

              Huomenna tulee Nelli meille iltapäiväksi hoitoon. En kertonut Greetalle. 😆

Pakkasta ja vähän luntakin

Vaikka kellon kääntö talviaikaan tuppaa lisääntyneen pimeyden takia väsyttämään, niin tuo pieni lumivalkoinen ilmiö maassa kyllä antaa valoa pimeyteenkin. Rapsakka pikkupakkanen ja satunnaiset aurinkoiset tunnit ovat paljon parempi vaihtoehto kuin raskas pilvimassa ja sade. Koiranomistaja tykkää.

Greetan kanssa käytiin tänään Haminan hallilla vähän rallaamassa Kyllin kanssa. Kyseessä oli tosin alokasluokan rata, mutta senhän voi tehdä sekä oikealla että vasemmalla seuraten. Ensin vähän leikin pallolla Greetan kanssa ja sehän onnistui tyhjässä hallissa.  Radalla yritin muistaa kieltää jokaisen vinkaisun ja pahemmat ääntelyt saivat keskeytyksen aikaan. Mutta noin yleisesti radat olivat melko kelpoiset. Tällaisista treeneistä se toivottavasti lähtee hiljaisempi elämä myös kisatilanteessa. No, ensi lauantaina kisataan Lahdessa ja tuskinpa se siihen ehtii vaikuttaa, mutta josko tauon ja omien treenien jälkeen joskus kevätpuolella.

Eilen oli toko-treenit ja sielläkin yllättävän hyvin sujui. Ääntelyä oli aika vähän, tosi ympäröivä häiriö ( toinen koira leikki äänekkäästi omalla hallipuoliskalla) aiheutti keskittymisen häröilyä. Naksusta on Greetalle kyllä apua, kun se tietää palkkaa ja silloin voi pinnistellä pysymään oikeassa tehtävässä.  Tehtiin ohjattua noutoa niin, että kapula oli hyvin lähellä. Silloin ei tullut haukkua, kun Gee kapulan nousi. Tai no kerran tuli, eikä se silloin saanut kapulaa hakea. Silloin helpotettiin ja mentiin lähemmäs. Eteen menossa matka on olennainen tekijä. Kun ollaan riittävän lähellä, voi eteen mennä levylle hiljaa. Pikkuhiljaa sitten matkaa pitää pidentää. 

Tänään Saija hieroi molemmat tytöt. Saagalla oli keskellä selkää jumipaikka, mutta sen sai Saija auki. Muuten mummo melkei kuorsasi välillä nautiskellessaan hoidosta. Se on ikäisekseen hyvässä kunnossa. Kun lopussa venytellään jala ihan pitkiksi ylös ja alas päin, se venyy kyllä tosi pitkälle.
Greetta myös oli oikein hyvä. Joku jumi löytyi siltäkin keskiselästä, mutta muut aiemmat jumipaikat olivat nyt oikein hyvässä kunnossa. Kuukauden päästä Greetalla on uusi aika ja joulun alla molemmat saavat hieronnat.

Ensi lumen aikaan ulkoilutin koiria Jylpyllä ja kameraakin. Tonttutytöt ovat niin samiksia Helsitarin villamantteleissa. Sain tuolla reissulla joulukorttikuvankin otettua. Lokakuussa, ohhoh!

Greetta on jo viisivuotias

Greetta täyttää tänään viisi vuotta. Se on jo aika iso ikä. Viidessä vuodessa on ollut paljon ilon ja onnistumisen hetkiä, rakkautta ja hellyyttä, mutta myös paljon harmitusta, ymmällään oloa ja uupumusta ongelmatilanteiden äärellä. Neljä portugeesia eivät yhteensäkään tuottaneet näitä jälkimmäisiä tunteita lähellekään saman verran kuin tämä yksi pieni otus. Rakas ja raivostuttava. 💓
Toivotaan, että tuleva viisivuotisjakso olisi edes hiukan helpompi.

Otettiin synttäriposeja pari päivää sitten. Tässä näitä.
                                                            Jokipuistossa

                                                                Kotona
                                                  

                                                     Minun rakkaat koirani  💕

Tauon paikka

Eilinen Greetan toko-koulutus meni taas ihan plörinäksi vääränlaisten kierrosten takia. Olin tosi alla päin kotiin tultuani. Ystävän kanssa keskusteltuani tulin siihen tulokseen, että on tauon paikka. Ei ihan kaikesta. Greetta saa tehdä Marjutin kanssa agsaa ja minun kanssani nose workia, joka on sen itsenäistä puuhaa.  Mutta toko ja rallytoko jäävät tauolle marraskuun alun jälkeen. Käydään ne Lahden rally-kisat, joihin ollaan ilmoittauduttu ja treenataan siihen jonkin verran. Tokoa ei tehdä ollenkaan. Keskitymme sen sijaan eri paikoissa leikkimiseen, ensin keskenämme, sitten pienessä häiriössä, jotta rentoutuminen kansanjoukoissa olisi helpompaa.  Ja sitten vain olla möllötetään. Täydellinen tauko on joulu- ja tammikuun. Sitten aletaan taas vähän kerrallaan treenata. Yhteenkään kokeeseen en ilmoita, ennenkuin on vähän parempi tilanne.

Käytiin tänään hyvät lenkit koirien kanssa. Saagan vein välillä pois. Sitten jatkettiin Lenen ja Greetan kanssa. Lähdettiin vielä autolla hallin metsään. Lopuksi Lene pääsi ensin halliin juoksemaan, ja kyllä se juoksikin. Selkeästi hihnalenkit vaativat totista irrottelua. Taidetaan mennä huomennakin hallille vähän juoksentelemaan. Greetan kanssa aloitettiin palloleikki. Hyvin sujui hallissa. Katsotaan, miten kehitellään leikkiä eteenpäin.

Olen pannut parina päivänä merkille, että Saaga käy juomassa enemmän. Tänä aamuna oli pissat ulko-oven edessä, varmaan Saaga. En ole kuullut, kun se on ilmoittanut, että pitäisi päästä. Ja aamulla se kolisteli makuuhuoneen kuppia saadakseen vettä. Tätä täytyy nyt seurata. Maksa-arvot ja urea-arvot olivat hiukan koholla viime verikokeissa ja juuri tätä juomista käskettiin seuraamaan. Onko oikeasti huolen aihetta vai oliko poikkeustilanne. Jos tilanne jatkuu, pitää mennä verikokeisiin .
Voi huoli ja murhe!

Nelli hoidossa kuukausi sitten ja isomman hoitotytön kuulumisia

Tämä tässä on Nelli. Se on rotua schapendoes ja on näissä kuvissa ehkä kahdeksan viikkoa vanha.  Nelli on käynyt meillä hoidossa sillon tällöin, jotta isot bouvier-siskot saavat olla rauhassa, kun emäntä ja isäntä ovat töissä. Nimittäin Nellillä on energiaa. Se on rohkea. Se ei lainkaan ota itseensä, kun joku isompi sanoo sille jotain rumaa. Sillä on terävät hampaat.

 Saaga osoitti Nellille heti, ettei ole kiinnostunut. Ei Nelli siitä masentunut, koska voi keksiä omaakin kivaa. Kuten kiipeilyn. Ja sillä kyllä lanttu leikkaa.

                                          Nelli halusi päästä jakkaran päälle. No ei päässyt.

Jakkaran vieressä oli iso muovilaatikko. Hirveästi ponnistelemalla sen päälle Nelli kyllä pääsi,
ja TADAA----

 

Jakkara on valloitettu. Kun se oli kerran tehty, ei jakkara ollut enää  mielenkiintoinen ja saattoi ryhtyä muihin puuhiin.

Kuten lelulla leikkimään.

                 Välillä oli pakko ottaa pieni huili, hyvin pieni kuitenkin, että taas jaksoi puuhailla.

Saaga pötkötti sohvalla tarkkaillen tilannetta. Sinne ei Nelli vielä pääse, onneksi. Saaga oli valinnut Kun en ole huomaavinani sinua, niin sinua ei ole - taktiikan. Aika hyvin se ensimmäisellä kerralla puri Nelliin.

Mutta vähän tylsä oli vanha täti Nellin mielestä, kun se ei yhtään leikkinyt. Piti siis keksiä omaa kivaa lisää.

                                  Koiranpatjan kanssa saattoi puuhailla kaikenlaista hauskaa.

                                      Nelli oli myös mukana kaikessa, mitä minä aloin puuhata.
                                                           Mutta missä oli Greetta?

Greettaa inhotti ja jännitti ipana niin paljon, että se katsoi parhaaksi häipyä olohuoneesta muualle eikä pistänyt nenäänsäkään  lähelle Nelliä. Mutta ei hätää! Nelli löysi sen piilopaikan. Missään ei ole pikkusheltti turvassa.

Lopulta loppui Duracell Nelliltäkin. Saaga oli hyvin huojentunut, sillä senkin paristot olivat loppuun uupuneet. 

                                                        Greetasta puhumattakaan!

Vaikka koirista ei ollut lapsenhoitajiksi, niin Nelli oli oikein mukava hoitolapsi ekalla kerralla. Sen verran työläs, että ei pentukuume yhtään iskenyt. Onneksi.

                                                         Kiitos vierailusta, Nelli.

----
Lene-kuulumisia:
Eilen koirat pötköttelivät olohuoneessa. Lene sohvan edessä pitkällään. Greetta meni lähemmäs varovasti vähän nuuhkaistakseen, ja Lene kävi taas huutaen sekä Greetan että Saagan päälle. Vain syöksy ja ääntä, mutta molemmat säikähtivät taas ihan kamalasti. Lene ei ole aggressiivinen, mutta taitaa olla kovasti epävarma vieraassa paikassa vieraiden koirien kanssa ja epävarmuus purkautuu näin. Mutta en halua, että omat koirani omassa kodissaan joutuvat varomaan ja jännittämään. Siksipä nyt eletäänkin porttielämää. Omat ovat aina sisällä eri puolella porttia kuin Lene. Yön Lene nukkui olohuoneessa portin takana. Vähän se välillä piippasi, mutta suuren osan yöstä varmaan nukkui ihan hyvin. Illalla se oli eteisen puolella portin takana ja omat saivat pötköttää rauhassa sohvalla, jonne ne eivät Lenen aikana uskaltaneet mennä. Lenkit tehdään yhdessä. Ne sujuvat ihan hyvin ainakin toistaiseksi. Siunatut portit!

Ei niin riemuisaa - ja hoitotyttö saapui kylään

Käytiin eilen Kantolahden yksärillä. Oli tietenkin ollut pakkasta yöllä ja vielä aamulla, joten ei kauhean kiva lähteä ajelemaan melkein kahta tuntia Nurmijärvelle. Mutta lähdettiin ennen kahdeksaa ja maisemathan aurinkoisella pakkasäällä ovat mitä upeimmat. Saagakin pääsi turisteeraamaan. Onneksi moottoritiellä oli rauhallista ja siinä on muutekin kivempi ajella huonolla kelillä, joten kunnialla päästiin perille.

Ensin vähän juteltiin Greetan problematiikasta, ja kerroin erityisesti haluavani apua siihen koeääntelyyn. Mutta kun Greettaa alussa selvästi jännitti uusi tila, päädyttiin tekemään harjoituksia, millä ympäristöhäiriötä saadaan pienemmäksi. Eli kun koira näkee häiriön, muttei vielä ahdistu, se palkataan häiriöstä poispäin.  Kun koira rentoutuu, sitä vielä rentoutetaan jollain tempulla esim. edessä pyöräytyksellä. Joo, tämä oli ihan hyvää settiä ja oikein hyvä tapa toimia, ja tulen varmaan käyttämään sitä treeneissä ja uusissa paikoissa kyllä. Mutta niin pitkälle ei sitten päästy, että mitään apua oltaisiin saatu siinä ääniongelmassa. Eli varmaan pitäisi mennä vielä toisenkin kerran. Huokaus! Joka tapauksessa ei mennä syksyllä, sillä nyt ovat tauolla kisat ( sitä yhtä jo maksettua rally-kisaa lukuunottamatta) ja treenataan noita Jarin ohjeita hyväksi käyttäen ja toko-liikkeitä myös, sillä sekin on tarpeen.

Mentiin nimittäin eilen iltapäivällä Oilin koulutukseen. Aiheeksi olin ottanut zetan. Greetta osaa ne asennot, mutta alkaa veikkaamaan, kun liike esim. otetaan uudestaan. Greetta otti häiriötä, äänteli, varmaan oli väsynytkin, seurasi ensin huonosti ja  saatiin huutia siitä, ettei koira osaa liikettä eikä saa koko liikettä tehdä. Vain paloja. Olen kyllä osaamisesta eri mieltä, mutta toki on järkevää treenata paloja ja saada lisää varmuutta paikalla pysymiseen ja seuruuseen ja ehkä sitä kautta vähän äänettömämpään tekemiseen. Mutta aika masentava olo oli sen koulutuksen jälkeen kyllä.

Illalla kuuden jälkeen saapui meille viikoksi hoitoon Lene-portugeesi. Ihan outo minulle ja minun koirilleni. En tiedä, oliko hoitoon otto edes järkevää, mutta portugeeseja on ennenkin ollut hoidossa ja ovat yleensä helppoja tapauksia. Lenekin on varsin kiltti tyttö. Viisivuotias. Niinkuin aina hoitokoirat, alussa hössötti ja vähän sitä itketti ja se meni ovelle makaamaan. Annoin kassistaan puruluun ja se alkoi sitä syödä. En tiedä, mikä tilanne oli, mutta varmaan se luuhun liittyi. Oletan, että luu oli jäänyt lattialle ja Saaga meni haistelemaan ja Lene ei tykännyt. Eteisessä kuuluui kovaa ärinää ja haukkumista, minä syöksyi karjuen kohti eteistä, Saaga tuli vastaan silmät pyöreinä ja Lene mielisteli luu suussa minua, minkä ehti. Mitään ääntä kummempaa ei ollut tapahtunut kuitenkaan. Luu laitettiin laukkuun takaisin ja kaikki muutkin luut on laitettu turvaan. Ei enää tallaista. Greetta kulki pitkin seiniä ja murahteli. Todella rentouttava alkuilta siis. Mutta kyllä tilanne illan mittaan rauhoittui. Lene kävi välillä makaamassa ulko-oven edessä ja tuli välillä huomiota hakemaan. Yöksi laitoin makuuhuoneen eteispätkän päähän kompostiverkon niin, että oltiin kaikki samalla puolella ja Lenellä peti eteispätkällä. En nimittäin halunnut, että se makaa yöllä ulko-oven edessä, kun Hesari kopsahtaa aamuyöllä luukusta. Muutama hoitokoira on saanut sydiksen siitä hyvästä ja kiva on herätä haukkuun ja yrittää koira vaientaa nopeasti, kun asutaan kerrostalossa. Nyt ei tullut reaktiota lehden tuloon lainkaan.

Yö meni oikein hyvin. Nukuin tosi pitkät unet ja koirat myös. Aamulla mentiin porukalla lenkki, Lene pissi molempien tyttöjen pissojen päälle ja sitten mentiin syömään. Lenelle ei maistuneet kuin Naturiksen ruoan päältä. Saa nähdä, miten iltaruoan kanssa käy. Lenekin laitettiin riviin eteiseen makaamaan ja odottamaan ruokaa. Ei meinannut ensin tajuta, mutta sitten ymmärsi, ettei saa tulla keittiöön luvatta. Iltaruoalla tehdään taas sama juttu. Greetta on jo ihan hyväksynyt Lenen. Ei murise eikä pörise. Toki ei myöskään ota kontaktia, mutta osaa elää rauhallista rinnakkaiseloa. Lene vähän pienesti pörrää välillä Saagalle, joka ei edes kuule pörräystä. Pitää olla tarkkana, ettei mitään muuta tule. Käytiin Lenen ja Greetan kanssa metsälenkillä ja hyvin meni hihnalenkki näiden kahden kanssa, vaikka Greetta ei voinut ymmärtää, ettei sekään päässyt irti. En uskalla vierasta koiraa pitää irti, sillä niin paljon olen lukenut siitä, että hoitokoirat karkaavat syystä ja toisesta. Lene ei irti pääse.
---
Jälkikirjoitus: Lene söi ison kupillisen ruokaa. Aamun ja illan annoksen. Hyvä juttu. 👍

Jäljessä päivityksissä, mutta nyt pläjähtää

Minä olen niin jäljessä päivityksissä, että hohhoijaa sentään. Mutta laitetaan jotain tähän nyt kuitenkin.

Smart Dog-testi
Greetta kävi 13.9. Katriina Tiiran tekemässä SmartDog-testissä, joka oli laajin kolmiosainen Kognitio-niminen testistö. SmartDOG KOGNITIO sisältää osat ELEET, MUISTI ja ONGELMA ja kesti noin puolitoista tuntia.  Greetta jaksoi koko testin yllättävän hyvin.

Tällaisen kokonaisarvion se sai, tämä minun taitava koiratypykkäni <3

KOKONAISARVIO TESTIN PERUSTEELLA
Greetta on aluksi pelokas vierasta testaajaa kohtaan, eikä ole suuremmin halukas tutustumaan uuteen tilaan. Aluksi myös testivälineet hieman pelottivat, mutta sitten Greetta pääsee vauhtiin, eikä pelko enää estä työskentelyä. Greetalla on loistava työskentely motivaatio, ja erinomainen keskittymiskyky. Sylinteritestissä Greetta osoittaa hyvää itsehillintää, mutta muistitehtävässä Greetta kiihtyy todella paljon, ja sen on vaikea odottaa. Sanoisin että aluksi pelokkuus jarrutti kiihtymistä, ja lopussa kun pelko ei enää ole läsnä, näkyy Greetalla kiihtymistaipumusta. Greetta lukee täysin virheettömästi ihmisen eleitä, mikä on todella harvinainen suoritus. Koira ei ole niillä kuitenkaan johdettavissa harhaan (huijaus -osio), mikä sekin, yhdistettynä hyvään eleiden lukuun, on harvinaista – Greetta käyttää koko ajan aivojaan. Greetta ratkaisi tilaan liittyvän ongelman pienen miettimisen jälkeen – kuten myös loogisen päättelyn tehtävän, joka on testin vaikein. Greetta on mahdottomassa tehtävässä enemmän ihmiseen tukeutuva ongelmanratkaisija, mutta sillä on käytössä myös itsenäinen ongelmanratkaisustrategia. Greetta pystyy myös selkeästi matkimaan ihmisen toimintoa sosiaalisen oppimisen tehtävässä, vaikka laite ihan vähän onkin jännittävä. Greetalla on selkeästi lähes kaikissa osiossa keskiarvoa parempi suoritus – ainoastaan Muisti tehtävässä kiihtyminen heikentää muistia, ja se saa vain keskiarvoisen tuloksen 2 oikein. Mainio, erinomaisella työhalulla varustettu koira, jolla on myös jonkin verran pelokkuutta sekä voimakasta kiihtymistaipumusta – tämä on aika harvinainen yhdistelmä.

Jokaisesta osiosta oli myös erillinen arvio. 
Osa Itsehillintä
KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA: Greetalla on hyvä itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Sylinteritestissä koira toimii suurelta osin siten, kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, (nami otetaan avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häiritse koiraa ensimmäisen yrityksen jälkeen. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79% ja susilla 77% - Greetalla tämä oli 80%.

Osa ELEET
KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA: Greetta lukee ihmisen kommunikointia erinomaisesti saaden 100% ELEET osuudesta oikein! Hyvin harva yltää täysin virheettömään suoritukseen tässä osuudessa. Testi vaatii myös hyvää keskittymiskykyä, ja koirallasi on myös tämä ominaisuus vahvana. Tähän saakka vain 26 on tehnyt vastaavan suorituksen!

Osa ONGELMANRATKAISU V-aita
KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA: Tehtävä tuotti hieman vaikeuksia Greetalle, mutta koira ratkaisi sen 3 min määräajan puitteissa (85 sekunnissa). Koira pyytää apua ihmiseltä, mutta ratkaisee tehtävän lopulta itse.

Osa ONGELMANRATKAISU Mahdoton tehtävä
KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA: Greetta pyrkii ratkaisemaan mahdottoman tehtävän enimmäkseen ihmisiltä apua pyytäen (61%). Koiralla on kuitenkin molemmat ongelmanratkaisustrategiat käytössä, sillä se pyrkii myös ensin itsenäiseen ratkaisuun (35%). 4 % koira tekee muuta

Osa MUISTI JA LOOGINEN PÄÄTTELY
KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA: Greetta muisti oikein kaksi (lyhintä) aikaa neljästä (1min, 1min30s, 2min ja 2min 30s) mikä on suunnilleen keskimääräinen suoritus tässä tehtävässä. Testi vaatii paitsi hyvää muistia myös kykyä keskittyä ja kykyä odottaa – Greetta kiihtyi jo harjoitteluosiossa, ja on todella kiihtynyt ja innokas. Odotus on hieman levoton ja myös ääntä (vinkuu) kuuluu hieman.

Osa SOSIAALINEN OPPIMINEN
KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA: Greetta koskettaa oikeaa nappulaa selkeästi ihmiseltä mallista katsoen.

Tämä testikin kertoi Greetan hyvät puolet ja heikkoudet. Hyviä puolia nopea oppiminen ja pitkäjänteisyys. Huonona puolena pelokkuus ja kierrokset, jotka purkautuvat äänenä.

Ja nämä jälkimmäiset näkyivät viime viikonlopun toko-kokeessa että rally-kisassa. Aivan hirveästi ääntä molemmissa sekä keskittymättömyyttä, kun pitää hallita koko tila vaarojen varalta.

Tässä toko-koe ensin. Ei me oltaisi edes kolmostulosta ansaittu, mutta tuomari oli erittäin kiltti pisteissään. Tosin toisenlaisena päivänä Greetta olisi kyllä saanut jopa kakkostuloksenkin.

Rally-kisa oli Koiraklubilla Kouvolassa. Käytiin ensin vähän tutustumassa odotustilaan ja koiralla oli oikein hyvä moodi. Tehtiin muutamat temput ja vein koiran autoon.  Kun alkoi oma vuoro lähetä, mentiin odottelemaan ja silloin alkoi Greetan kierrosluku nousta. Se tajusi, että kohta mennään. Käytännössä koko rata oli voihketta ja valitusta ynnä keskittymättömyyttä minuun. Greetta ylitti takana kehänauhan ja siitä tuli hylky, mutta ei me pisteille oltaisi päästy kuitenkaan, kun virheitä tuli niin paljon. Mikä harmittaa ihan hirveästi, kun rata oli kiva ja Greetta kyllä hallitsee temput.

Tänään sitten käytiin Kyllin ja villapoikien kanssa Haminan hallilla treenaamassa rallya. Olli on vasta alo-luokkalainen tässä lajissa ja mekin teimme alo-rataa. Ajatuksena mielentila. Käytännössä en puhunut koiralle ollenkaan. Metelin määrä oli varsin pieni.  Virheistä ei välitetty vaan mentiin eteenpäin.

Saagakin sai tehdä vähän hyvän mielen rallya. Mummokulta tykkäsi. 💓

Päätin, etten ilmoita Greettaa oman seuran toko-kokeeseen vaan nyt keskitymme mielenrauhaan ja hiljaisuuteen. Siihen eväitä toivottavasti saamme ensi viikolla, kun mennään Nurmijärvelle Jari Kantoluodon yksityiskoulutukseen.