30.8.2014

Kannattaako

Siis tokoilu Saagan kanssa.
Tänään ei ainakaan. Oltiin Helsingissä toko-kokeessa. Tuomarina Harri Laisi.
Liike alkoi paikkamakuulla, joka on Saagan bravuuri. Tänään sitten minut kutsuttiin hakemaan koira pois, kun se oli oksentanut ja seisoi. Eiliset metsälenkin heinät olivat tulleet ylös.
Eli nolla siitä liikkeestä.
Yksilöliikkeet aloitettiin tunnarilla. Saaga nosti nopeasti oman, pudotti sen, haisteli muita, alkoi tuoda omaa mutta pysähtyi matkan varrelle. Kutsuin sivulle ja omahan se oli. Mutta pisteillä ei hurrattu.
Toinen liike oli istuminen. Siitä saatiin kymppi. Sitten olikin vuorossa ruutu. Saagan ns. varma liike. Vaan Saagapa meni muutama askeleen poispäin ja alkoi haukkua minua. Käskin uudestaan, mutta ei mitään mainittavaa liikkumista kohti ruutua. Eli nollattiin se liike.
Seuraavaksi seurattiin. Mitään käsitystä ei ole, missä koira liikkui, mutta oletettavasti jätätti, kun saatiin aika alhaiset pisteet. Luoksetulossa Saaga lähti ekalla kutsulla ja ihan laukalla - jei. Mutta sitten seisomisesta piti koiraa kutsua kaksi kertaa, kun tyyppi tähyili muualle ekan kutsun aikana. Loppuun asti laukalla kuitenkin.  Kaukokäskyissä tarvittiin kaksi ylimääräistä käskyä ja Saaga vähän eteni.  Seitsemän pistettä kuitenkin tästä liikkeestä. Noudot Saaga teki aivan supersuperlaiskasti. Teki kuitenkin.
Enpä tiedä, mitä tuon koiran kanssa teen. Rallytokossa sillä oli loistava vire ja se teki aivan upeaa työtä. Tässä tokotokossa se vain löntystää ja laiskottelee. Tulee kyllä mieleen, pitäisikö lopettaa koko laji Saagan kanssa ja jatkaa vain rally-tokoa. Paha mieli on siitä, että tiedän koiran osaavan liikkeet tosi hyvin - enkä sitä osaa kisoissa saada esiin.
Voi paska!

25.8.2014

Sadan pisteen Saaga, joka todella nauttii nukkumisesta


Mummo kylässä - ja nolla


Meille tuli torstaina viikoksi hoitoon Saagan mummo Geisha, Assin sisko, joka täyttää lokakuussa 14 vuotta - ja on todella vetreä vanha koira. Ihan kuin Assi olisi palannut takaisin, joskin siskollaan on A-lonkkaisena vaivattomampaa liikkua, vaikka vähän voimaton perä jo onkin. Autoon pitää pönnätä, mutta sohvalle ja tuoliin Keippunen pääsee kyllä. Ja vanhan koiran tavoin ruoka-aika on tärkeä aika - ja kun Geisha nukkuu, se kuorsaa vienosti.


Geisha on myös ollut metsälenkeillä mukana. Pääsääntöisesti olen pitänyt sitä hihnassa, koska sillä on huono kuulo ja vetävä askel, mikä on metsässä huono yhdistelmä. Kun mummeli porhaltaa eteenpäin, on sitä vaikea saada odottamaan, kun ei se oikein huutelua kuule. Siksi hihna on hyvä juttu.  Kuvassa lenkkiporukka Ada, Friida, Ikwil, Saaga, Geisha ja Tova.


Metsässä yritin ottaa poseerauskuvan ilman hihnaa. Ei Geisha sellaisen päälle ymmärtänyt vaan lähti rivistä sangen nopeasti. Muut kyllä napottivat kiltisti paikallaan, Frolicin toivossa tietenkin.

Käytiin sunnuntaina agilitykisojen jälkeen Jylpyllä vähän juoksentelemassa. Geisha mukana myös.

                               Hetken Keippu mietti pallon ottamista, mutta ei sitten kuitenkaan.

                                                 Sen sijaan Saaga oli ihan palloilutuulella.


                Kun Saaga kyllästyy palloleikkiin, se vie pallon autoon merkiksi, että kiitti riitti.


                                            Tyttärensä ei niin vain kyllästykään pallohommiin.

Saagaakin leikitti.

Sillä aikaa Geisha tutustui luonnon kauneuteen.

Ihana vanha koira.

Kotiinlähtöposeeraus

Ennen näitä juoksuja oltiin Friidan kanssa Agi-Kotkien agilitykisoissa, jossa oli iloksemme tuomarina Salme Mujunen, jolla on aina persoonallisia ratoja ja mukavat ihanneajat. Niin oli tälläkin kertaa. Melkoista putki-ilottelua saivat koirat rällätä.  

Tässä ensimmäisen radan ratapiirros. 
Saimme radalta nollan.


Toinen rata oli aikalailla ykkönen takaperin. Friida paukkasi putkeen, kun sen olisi pitänyt mennä hypyn 7 jälkeen takaa kiertämään hyppy 8. Huonoa ohjausta siis.


Hyppyradalla ohjasin aivan surkeasti hypylle 8, joten siitä kielto. Muuten ihan mukavasti meni tämä rata. Friidalla oli hauskaa kyllä kaikilla radoilla.

FRIIDAN RADAT TÄSSÄ

Ihan hyvä mieli oli viikonlopun kisoista kaiken kaikkiaan.


23.8.2014

Rallallaa

Tänään oli virallisen rally-toko-uran ensimmäinen virallinen kisa. Siis sen jälkeen, kun rally-tokosta tuli Kennelliiton alaista toimintaa ja siinä on mahdollista valioitua.  Kisa oli Riihimäellä.
Aamupäivällä ennen lähtöä käytiin Marikan ja koirien kanssa metsälenkillä, jolloin tajusin, että kotiavain onkin jäänyt kotiin, samoin kännykkä lataukseen. Paska! Onneksi Marikalla oli puhelin ja erinäisten puhelujen jälkeen sain yhteyden meidän talon huoltofirmaan, josta sitten päivystäjä tuli avaamaan oven. 20 euroa kiitos.  Sitten olikin jo aika kiire starttaamaan.  Marikalle kiitos avusta.

Menin hakemaan Hannelen ja bouvierit Atan ja Danan meidän kyytiin. Minun koirani matkasivat takapenkillä valjaissa ja buvvet takapaksissa. Kaikilla oli hyvät tilat ja heti startin jälkeen kaikki painuivat littanoiksi nukkumaan.  Rentoa porukkaa.

Kisapaikka oli Naurava koira-areena. Tuomarina toimi Pia Heikkinen, jonka rataa oltiin pari päivää aikaisemmin käyty Hannelen kanssa treenaamassa. Kiva oli se rata ja kiva oli tämäkin.


Ensin ostettiin kisakirjat, täytettiin ne, koirien tiedot ja sirut tarkistettiin. Sitten olikin jo kohta rataan tutustumisen vuoro. Kisaajia oli alokasluokassa 22.

Rally-tokossa kaikilla on ensin 100 pistettä ja sitten aletaan virheiden sattuessa miinustaa pisteitä. Jos saa 70 pistettä tai enemmän, saa hyväksytyn tuloksen. Aikaa otetaan, ja jos kaksi saa samat pisteet, sijoitus ratkaistaan sen mukaan, kummalla on parempi aika. Kolmella hyväksytyllä tuloksella nousee seuraavaan luokkaan. Luokat ovat alokas (jossa me tänään kisasimme), avoin, voittaja- ja mestariluokat. Kolme hyväksyttyä tulosta mestariluokassa saavuttanut koirakko saa rally-toko-valion arvonimen. Sinne meillä on tähtäin - tietenkin.

Ensin meidän porukasta kisasi Dana. Se lähti katsomaan ajanottajaa, josta meni yksi virhepiste. Hannele otti uudestaan liikkeen, jossa koira ensin tulee ohjaajan eteen istumaan ja sitten tulee vasemmalta puolelta sivulle. Dana pyörähti sivulle väärin, joten siitä tuli 10 virhepistettä. Muita virheitä ei tullutkaan, joten Dana sai 85 pistettä ja siis hyväksytyn tuloksen.

Seuraavaksi oli Friidan vuoro. Sekin lähti kohti ajanottajaa ja todennäköisesti siitä tuli se yksi virhepiste. Yhden liikkeen, liikkeestä maahan menon, otimme uudestaan, kun Friida jäi istumaan. Toisella kerralla onnistui ja uusimisesta tuli vain 3 virhepistettä. Muuten olisi tullut 10.  Pisteitä Friidalle 96 eli tosi hieno tulos.

Sitten oli Atan vuoro. Ata meni maahan, mutta nousi ylös, kun Hannele sanoi odota aivan turhaan. Liike tehtiin uudestaan ja Ata makasi hienosti maassa, kun Hannele kiersi sen. Tämä oli ainoa virhe ja pistetä tuli 97.

Kisan viimeisenä oli vuorossa Saaga. Saaga teki koko radan aivan loistavalla asenteella. Se sai 100 pistettä. Joku toinenkin sai 100 pistettä, mutta koska Saagan rata oli nopeampi, Saaga voitti koko kisan. Ihan mahtavaa! Hiukan balsamia tuli aiemmista toko-kokeista saaduille haavoille.

FRIIDAN JA SAAGAN SUORITUKSET

Kotimatka menikin kisaa puidessa ja aika haltioituneessa tilassa. Koirat sen sijaan kuorsasivat tyytyväisinä.

18.8.2014

Ping, sanoi pikkukoiran pää

Tässä on nyt loppukesästä treenailtu ja kisailtu aika ahkerasti ja reissailtu tietysti myös. Varsinkin tokoa ollaan tehty ahkerasti. Karkkilan kisa jo antoi suuntaa, että pikkukoiran pää on kuormittunut, mutta en ihan ollut asiaa ymmärtänyt. Eilinen Taipalsaaren toko-koe oli niin kummallinen suoritus, että tajuttava se on. Ylikuormitusta on tapahtunut ja nyt on syytä huilata.

Toko-koe alkoi paikkamakuulla. Friida sai siitä yhdeksän, koska oli haistellut ja piipannut. Meidän Friida, joka ei ikinä ole piippaillut paikkamakuussa.

Yksilösuoritus alkoi kaukokäskyillä, joista tuli 7. Yksi tuplakäsky tarvittiin ja hiukan koira eteni.
Tämä oli vielä ihan normia. Mutta sitten tulivat noudot. Ensin tehtiin metallinouto. Friida haki kapulan, ehti matkalla nuuhkaista ruohotuppaankin, palauttaessa juoksi ohi ja kehästä ulos. Ennenkuin ehdin karjaista Friida.  Nollille meni. Sitten oli hyppynouto. Sen minä nollasin itse, kun olin niin hämmentynyt Friidan metskusta. Kysyttiin, onko ohjaaja valmis, sanoin Valmis - ja heitin ilman lupaa. Kyllä hävetti. Mutta liikettä jatkettiin. Friida hyppäsi hyvällä vauhdilla hakemaan ja lähti taas kehästä ulos. Että nolla olisi tullut joka tapauksessa.   Tunnarissa Friida otti ensin väärän kapulan suuhun, tiputti, otti oikean, tiputti, otti kolmannen, tiputti, palasi oikeaan ja palautti sen.Tätä se ei ole tehnyt kun tunnarin opiskelun alkuvaiheessa. Luoksetulosta saatiin pisteitä. Liikkeestä istumisesta saatiin kymppi. Seuraamisesta seitsemän.  Että sellaiset kisat ne olivat ja olin kyllä allapäin ja pahoilla mielin sen kisan jälkeen.

Nyt sitten tämä viikko levätään. Ei treenata mitään eikä vaadita koiralta yhtään mitään. Toivottavasti arkipäivät riittävät pollan selvittämiseen, sillä lauantaina on Riihimäellä meidän ekat viralliset rally-toko-kisat. Mikäli nekin menevät Friidalta hurlumhei-linjalla ja ylikierroksilla, taidan vaihtaa seuraavan viikon toko-kokeeseen Saagan  Friidan tilalle. Piirimestaruustokojen jälkeen joka tapauksessa alkaa toko-kisoista pitkä tauko.

10.8.2014

It's time to do some serious toko

Meidän sunnuntainen toko-treenivuoromme oli maailmanvoittajanäyttelyn takia siirtynyt lauantai-iltaan. Kaikkia ei viesti ollut tavoittanut, joten minä olin siellä yksin koirien kanssa. Ja se olikin laatuaikaa.

Aloitetaan Saagasta. Saagallahan on ollut noudon palautus pääsääntöisesti löysää ravia. Minä olin jo menettänyt toivoni, että ikinä siitä mitään muuta tulisikaan. Mutta nyt ryhdyttiin Saijan ohjeilla hommiin. Tehtiin ihan avo-luokan noutoa, sillä otettiin hihna avuksi ja se olisi voinut juuttua hyppyyn. Kun ei ollut liinaa, laitettiin kaksi talutushihnaa peräkkäin. Saija otti hihnan haltuunsa. Tarkoituksena oli, että hihnapakotteella saadaan Saaga laukkaamaan. No, Saija totesi muutaman yrityksen jälkeen, että Saaga on pirun nopea ravaaja. Vaikka Saija lähti juoksemaan, Saaga ravasi vauhdilla perässä. Minun tehtäväni oli olla aika passiiivinen ja paluussa heittää herkkupussi taakseni. Otettiin hihna pois. Saijallakin oli namipulla, jolla hän härnäsi Saagaa. Kun heitin kapula ja käskin Saagan hakea sen, Saija lähti juoksemaan Saagan kanssa kohti kapulaa. Saaga menikin reippaalla laukalla. Kun kapula oli haettu, Saija lähti juoksemaan takaisin päin, ja IHME, Saaga laukkasi lujaa vierellä ja minä heitin herkkupussin, joka aukesi ja pikku broileriherkut vierivät maahan. Otettiin useampi toisto tätä ja joka kerta Saaga intoutui laukkaamaan takaisin. Metskulla sama homma ja hienosti sujui.  Sen verran työmoraalia Saaga osoitti, että pari kertaa herkut syötyään nappasi kapulan ja toi  minulle. Että homma loppuun asti hoidetaan, oli Saagan mielipide.

Tänään käytiin kentällä ja tein koeheiton metallilla. Kukaan ei juossut vierellä, mutta niin vain Saaga laukkasi kapulalle ja laukkasi takaisinkin ja sai vauhdissa pussin palkaksi. OMG. Tämä oli todella iloinen yllätys.

Friidan kanssa aloitettiin seuraamisesta. Sen seuraaminenhan on ollut välillä hyvää ja välillä kontakti tippuu ja paikka heiluu, kun neiti ei oikein viitsi keskittyä töihin. Nyt sitten otetaankin pitkäksi aikaa hihna avuksi - ja metallipanta, jotta voin pienellä nyppäisyllä puuttua sikailuun. Eilen ei ollut kuin oma panta ja hihna, mutta hyvin sujui silläkin. Meinaan ei tarvinnut kuin muutama kerta huomauttaa, kun neidin asenne muuttui paljon paremmaksi. Se teki töitä kontaktin ja paikan pitämisessä ihan toisella tavalla kuin aikaisemmin. Käännöksissäkin alkoi  kontakti pysyä paremmin. Palkka ei tullut heti, kehuja kyllä välillä, mutta myös vaadittiin pidempää seuruupätkää, ennenkuin palkka tuli.
Hyvin Friida kesti korjaamiset ja vain paransi suoritustaan.

Sitten tehtiin istuminen. Siinäkin Friida ekalla kerralla jäi seisomaan, mutta toisella kerralla oli seuraamisasenne parempi ja silloinhan se myös istuu nopeasti ja hyvin eli seuraamisen paraneminen parantaa myös istumisliikettä.

Kaukoissa iski draama queen toden teolla Friidaan. Kotitreeneissähän lyhyemmällä matkalla kotilattialla ruokakuppi takana neiti keskittyy ja tekee ihan hyvää työtä kaukoissa. Mutta kun mennään kentälle, niin sitten ei niin hyvin sujukaan. Jo avo-luokan istu-maahan-vaihdossa Friida alkoi vetää itseään hiukan eteenpäin. Joten sitten hinkattiin sitä. Tarkoituksena oli heti mennä työntämään koiraa taaksepäin, kun se liikkuu maahan menossa, mutta kun aloin lähestyä, Friida heitti selälleen. Käskin sivulle, mutta Saijan mielestä Friida sai mielestään palkan siitä makaamisesta, kun pääsi sivulle. Eli seuraavalla kerralla minun piti yrittään kääntää Friida oikeaan asentoon siitä selin makuulta. Koira oli löysää makaroonia ja kiljahteli, kun häntä yritettiin kääntää. Hiki päässä kuitenkin sain vihdoin tyypin jotensakin mahalleen. Ja sitten jatkettiin. En ollut hermostunut enkä vihainen vaan heti iloisesti kehuin ekasta hyvästä vaihdosta ja annoin pallopalkan. Johan muuttui tahti paremmaksi ja saatiin eri matkoilta monia onnistuneita suorituksia. Koira nollasi tilanteen nopeasti.

Sen verran se kuitenkin jäi muistiin, että kun tänään tehtiin kentällä istu-seiso, eikä neiti taas ollut kuulevinaan, minä polkaisin jalkaa - ja kas, taas kävi kuin Niilo Ylivainion herästyskokouksessa, että selällään oli Friida. Päätin, etten rupea kääntämisoperaatioon, vaan menin Saagan luo ja rupesin sen kanssa leikkimään pallolla. Kun Friida yritti mukaan, käskin sen pois. Muutaman palloheiton jälkeen Saaga meni huilaamaan ja Friida uudestaan hommiin. Aika pitkälle onnistui, mutta sitten taas korvat katosivat ja minä ärähdin: Ei. Hupsista keikkaa, kun koira taas kellahti selälleen heiluttelemaan häntää. Taas poistuin paikalta ja Saaga sai kaiken huomioni joksikin aikaa ja Friida oli kuin ilmaa.
Sitten taas ruvettiin hommiin ja päätin palkata heti, jos eka liike menee nappiin. Ja kun meni, Friida sai pallopalkan ja sitten jatkettiin aika hyvissä merkeissä.

Istuminen tehtiin kaksi kertaa. Ekalla kerralla ennen aloitusta taas meinasi katse harhailla kaikkialla muulla paitsi  kontaktissa. Nyppäsin vähän tukasta, en lujaa, mutta kuitenkin että vähän tuntui, ja johan kiinnostui koira minustakin ja teki upean istumisen, josta heti sai palkan. Sitten tehtiin koko liike hienolla asenteella eikä tarvinnut huomautella.

Vaatimustasoa on siis nostettu molemmilla koirilla. Jos kerta osataan, ei leikitä vaan tehdään kunnolla. Nih!

9.8.2014

Joskus onnistaa


Eilen oli melkoisen vauhdikas päivä.

Herätys kukonlaulun aikaan kuudelta tuotti vähän vaikeuksia, kun ei ole tottunut niin aikaisin kesällä heräämään. Koirien ulkoilutus ja ruokinta piti hoitaa ensin  ja sitten kääntyi auton nokka kohti Helsinkiä. Tarkoitus oli mennä katselemaan Maailmannäyttelyyn portugeeseja. Kaukaa viisaasti olin päättänyt viedä auton siskon luo Käpylään ja hypätä sieltä junaan. Olihan melkoista liikennesumaa luvattu Messarin parkkipaikoille. Junamatka Pasilaan kesti kolme minuuttia. Koulutusohjaajakortilla pääsin näyttelyyn ilmaiseksi. Olipa kätevää. Portugeeseja oli ilmoitettu 75, joten olihan siellä pörröpäitä paljon ja useasta maasta. Olin ottanut kameran mukaan, mutta minun kamerani ei hirveän hyvin pelittänyt niissä valaistusolosuhteissa. Liikekuvat olivat kaikki epätarkkoja. Ehdin nähdä ystäviä ja tuttavia, mikä oli kaikkein parasta ja seurata samalla urosten kehän ja nartut nuorten luokkaan asti. Saagan velipuoli Palmeiro eli kotoisasti Rico voitti urokset, koko rodun ja oli ryhmäkisassa vielä neljäs. Eli sukuun tuli uusi maailmanvoittaja. Onnea onnea. Saagan Santos-veljellä oli epäonnea. Upea näyttelykoira, kansainvälinen valio ja kymmenissä näyttelyissä kulkenut koira sai hylätyn, koska tuomari ei löytänyt koiralta toista kivestä. Höh. Olipa kummallinen juttu. Ja harmi Maaritille, joska Santos on mielettömän hieno koira. Ja kyllä sillä ne pallit on.

Tuomari oli vanhempi herrasmies, jonka vaimo istua pönötti tuomarinsihteerien pöydän vieressä. Tuomari oli nukkunut vain kolme tuntia ja oli hirveän väsynyt. Siksi hänelle piti kertoa aina välillä, mitä luokkaa hän oli arvostelemassa. Hän puhui vain espanjaa, joten tulkkia tarvittiin tämän tästä. Tarkka hän oli hännistä. Jos oli vähän löysempi häntä, niin eh:lla joutui kehästä lähtemään. Samoin hän kaiveli pitkään jokaisen koiran hammaskaluston ja koirien ilmeet olivat aika mielenkiintoiset, kun tuomarin sormet olivat syvällä kidassa.

Nuorten luokan narttujen jälkeen oli pakko lähteä, enkä edes käynyt mitään myyntikojuja katsomassa. No, tulipa halvaksi se keikka, junamatkat ja bensat vain.

Siskolla nautittiin lounasta, mutta sitten oli lähdettävä kotiin, sillä koirat odottivat - ja agilitykisat myös. Seuran iltakisat maksikolmosille alkoivat kuudelta ja paikalla piti olla puoli kuusi. Olin kotona neljän maissa eikä siinä pitkään ehtinyt kotona puhaltaa, kun jo oli lähdettävä. Otin Saagan mukaan turistiksi.

Tuomari Anne Savioja oli tehnyt tosi kivat radat.
Ensimmäisellä agilityradalla minun piti olla keinun toisella puolella, mutta en ehtinyt vaihtaa, joten en osannut kunnolla ohjata seuraavaa hyppyä, joten tuli kielto ja aikaa. Muuten rata oli puhdas ja yliaikaakin vain vähän reilu sekunti, joten jos ei kielto olisi tullut, oltaisiin saatu nolla.

Toisella radalla lähetin Friidaa hypylle ja lähdin liian pian eteenpäin, joten Friida ei tehnyt hyppyä. Ei jääty korjaamaan vaan jatkettiin matkaa. Puomilla olin ehtinyt liian kauas koiran ollessa putkessa, joten Friida tuli puomin ohi. Paremmalla käskytyksellä olisi varmaan tehnyt puomin heti. Hylkyrata siis tämä.

Kolmannella hyppyradalla pienistä pyörimisistä huolimatta saatiin  nolla ja aikakin riitti, joten pitkästä aikaa tuli merkintä  kisakirjaan. Friida jaksoi yllättävän hyvin lämpimässä hallissa - ja minä ansaitsen myös ansiomitalin, sillä ennen kolmannen radan alkua polvea jomotti ja selkää särki ihan armottomasti. Mutta baanalle mentiin ihan kelpo tuloksin.

FRIIDAN RADAT

Oltiin kotona puoli kymmenen jälkeen ja olin kyllä ihan loppu.
Marikalle kiitos kuvaamisesta. :-)

Pitääpä laittaa tähän Haminan kisojen agilitykuvia, jotka otti Johanna Kiviharju. Siellä oli sen hirveänpäiväinen helle, että oksat pois. Pistävän kuuma eikä juuri tuulenvirettä saatu. Friida teki pari hylkyä ja yhden yliaikanollan.

                                     Ensin tiukkaa rataan tutustumista - ja sitten action.



3.8.2014

Voi perrrrr---honen

Kaksi toko-kisaa oli tälle viikonlopulle ahkeralla yövalvomisella ja perään kyselyllä buukattu aikatauluun. Molemmat tuomarit oli mietitty tarkasti. Mutta hirveä helle teki koirille jotain, joka sai niiden suoritukset menemään ihan  pieleen.  Eivätkä olleet ainoita.

Eilen oltiin Saijan ja bullmastiffi Lystin kanssa Tuusulassa. Mukana minulla oli Saaga. Tuomarina toimi Salme Mujunen ja siksi olin ajatellut Saagalle Salmea. että Salme todennäköisesti tekisi liikkeet ainakin kahdessa osassa, jolloin pääsisi antamaan välipalkkauksen. Näin hän toimikin.

Saagan suorituksesta puuttui totaalisesti vauhti. Vaikka sitä kastelin ja se oli märässä froteeviitassa, ei se jaksanut kuumalla hellekentällä ponnistella. Paikallamakuusta tuli kahdeksan, kun Saaga ei noussut ekalla käskyllä istumaan. Seuraamisesta saatiin kahdeksan ja istumisesta kymppi. Ruutuunkin Saaga meni hirmuisen hidasta vauhtia ja tuli sieltä pois yhtä hitaasti. Luoksetulo meni lönkyttelyvauhtia. Saaga lähti ensimmäisellä käskyllä, mutta seisomisesta lähtemiseen vaadittiin kaksi käskyä.

Noudot menivät ihan penkin alle. Saaga haki laiskasti kapulan, mutta palauttaessa alkoi kävellä, pysähtyi hypyn taakse, kiersi sen ja toi sen minun eteeni. Sama tahti metallinoudossa. Saaga haki kapulan, käveli takaisin päin ja jäi seisomaan ja vasta kahden lisäkäskyn jälkeen toi kapulan suurin piirtein sivulle.

Tunnarin se löysi, mutta oli hyvin verkkainen edelleen. Kaukokäskyissä tarvittiin yksi ylimääräinen käsky, mutta yllättävän hyvät kaket Saaga teki.

Tuloksena oli kolmostulos. Ja harmitus päällä, kun koira ei pystynyt tekemään parastaan. Oliko siinä vähän mukana keskisormen vilauttelua, mene tiedä.

Saaga ja Lysti huilaavat autossa varjossa kylmäpyyhkeiden ja jäävesipullojen kera. Lysti olisi halunnut maata ihan Saagan vieressä, mutta Saaga oli sitä mieltä, ettei passaa iholle tulla. Tytöt matkustivat ensimmäistä kertaa yhdessä.

Tänään sitten lähdettiin muuten samalla sakilla, mutta Saagan tilalla oli  Friida, aina Karkkilaan asti.  Edelleen kunnon helle oli päällä, mutta minulla oli luottamus, että Friidassa sentään on helteellä enemmän virtaa. Tuomariksi oli valittu Marita Packalen, joka on lempeä tuomari. Josko ykköstulos vihdoin irtoaisi.

No ei irronnut ei. Paikkamakuussa oli Friida noussut istumaan ja sitten laskeutunut taas maahan. Saatiin siitä kuutonen. Saijan kanssa juteltiin, että kun torstaitreeneissä oltiin - tyhmä minä - treenattu paikalla istumista ja Saija oli käynyt sitä korjaamassa, kun olin piilossa,  niin Friidalle oli saattanut kesken paikkamakuun tulla se istuminen mieleen. Ei siis KOSKAAN treenata ennen kisoja mitään muuta kuin sen luokan liikkeitä, missä kisataan.

Seuraamisessa oli juoksuja ja käännöksiä juoksussa. Friida välillä vähän jätätteli. Liikkeestä istumisessa sanoin painokkaan ISTU ja se liike onnistui hyvin. Luoksetulon Friida teki pienellä hölkällä maata nuuskien. Ei YHTÄÄN keskittynyt. Teki se pysähdykset, mutta ei voi kehua. Viimeisessä luoksetulossa meinasi mennä työntekijää moikkaamaan eikä tullut sivulle heti.
Ruudun Friida teki hyvin aina siihen asti, kun sen piti juosta rinnalle. Sehän porhalsi ohi taas, ties minne oli menossa. Hyppynoudossa haki ihan ok, mutta taas palautuksessa lähti jonnekin minun taakseni huitelemaan ja se piti käskeä sivulle. Metallinoudossa meni hakemaan kapulaa, otti suuhun, tiputti ja meni haistelemaan jotain länttiä maasta eikä tullut takaisin.  Laitoin koiran hakemaan sen kapulan uudestaan ja sitten toi nätisti sivulle. Ihan älyttömiä juttuja siis. Ei mitään järkeä.
Tunnarissa löysi melkein heti oman, mutta piti haistella muutkin varan vuoksi. Sitten palasi suoraan sivulle. Sen verran metskusulkeisista oli apua.  Kaukokäskyt teki parilla lisäkäskyllä ja hyvin pienellä etenemisellä nätisti.

Saatiin kakkostulos jaetulla kolmannella sijalla. Kahdellakymmenellä lisäpisteellä, esim. normi paikkamakuulla ja normimetallinoudolla olisi ollut kepeästi ykköstulos. Kyllä otti päähän aika rankasti. Useampi koirakko keskeytti voittajan, kun heidänkään koiransa eivät oikein olleet tässä maailmassa.

Friida on ilmoitettu Taipalsaarelle 16.8 Toivottavasti silloin ei ole näin kuuma.

2.8.2014

Hiukan kiinniottoa

Aloitetaanpa nyt hiukan päivittämään menneen kuun puuhailuja.
Ensin vaikka kerrotaan
   TOVASTA

 Schapendoes Tova tuli minulle hoitoon sen jälkeen, kun Tuisku oli viety mökille siskon perheen luo.
Tovis ei ollut ennen ollut meillä edes kylässä, saati sitten hoidossa, mutta tovamaiseen tyyliin oli kotonaan varsin nopeasti. 

Aamulenkeillä Friida on ollut Tovan riehukumppani, mutta myös Saaga halusi leikkiä Tovan kanssa.

                                                 NIINKUIN VIDEOSTA NÄKYY. 

                                    Saaga - the kannibaali. Vai mikä sana se koirilla onkaan?

                                                             No en sitten syö sinua.

                              Saagalla on tapana Friidan kanssa leikkiessään ottaa sitä kinkusta kiinni.


                                                           Mielummin Friida kuin minä.

Tovis ja Friida leikkivät takaa-ajoleikkejä, jossa Tova on jahdattava ja Friida kiitää perässä.  Mutta kun löytyi narupallo, Friidasta palloineen tuli jahdattava ja Tova sai ajaa takaa. Ja sitten leikittiin yhdessäkin.

                                                        NIINKUIN VIDEO TODISTAA.
  
                                                    Onneksi lelu oli kestävää laatua.

                                                 Ja lopuksi perinteinen pöytäpönötys. 

                                               Hauskaa sakkia kaikki kolme.

Eräänä heinäkuisena päivänä meillä oli treffit Minnan, Figon ja Freesian kanssa Itärannassa. Saaga sai luvan jäädä kotiin, koska se ei ui. Näillä helteillä sillä tuskin oli mitään sitä vastaan.  Viileä sisätila versus kuuma ranta. Helppo valinta, sanoi Saaga.

Friida painaa mereen patukkaa hakemaan tsunamiaalto edellään. Hirveästi turhaa työtä, kun on niin innoissaan. Mutta kun maa loppuu jalkojen alta ja patukka on suussa, niin sitten voi uida ihan rauhallisesti. Friida ei mene uimaan noin ihan huvin vuoksi vain vaan sillä pitää aina olla joku noutotehtävä.

Jos Friidan patukan noutikin Figo, niin johan tuli Friidalle kiire perään.

Figon mennessä uimaan ei veden pinta juuri värähtele.
Katseessa on runsaasti määrätietoisuutta, kun Figo suuntaa keppiä noutamaan.

 Vedestä nousee Figon kuono.

Freesia ei ui. Se kahlailee ja pyydystää vedestä levänkappaleita.

Siskot

Rannalla saatiin kutsu kahville Suskun, Jepon ja Goljatin luokse. Koko komppania siis suuntasi sinne.

Tervetuloa kylään.

Pihalla palloleikit saivat vauhtia koiriin.

Jeppo voitti tämän pallokisan.
Mutta jos Goljat yritti palloa ottaa, seurasi tiukkaa takaa-ajoa.

Kivaa oli ja hiki tuli.

Heinäkuun puolessa välissä oli perinteinen pitkä ajoreissu Kokkolaan Windylän väen kanssa.
KLAG 2014

Olin ilmoittanut Friidan neljään kisaan. Kolmen hylyn jälkeen oli mieli kyllä vähän maassa. Viimeisenä aamuna tehtiin sentään yliaikanolla, joten joku tulos siis saatiin. KokkolassaKIN oli hellettä ja Friida oli reissusta ja kuumuudesta rähjääntynyt, joten vauhti ei päätä huimannut. 
Muuten matka oli taas mitä mukavin ja nähtiin tuttuja.  Windylän kaksi kasvattia kävi myös moikkaamassa meitä.

Roni on Windyn toisesta pentueesta ja jo muutaman agilitykisan kisannutkin. Roni sai LUVAn viimeiseltä radaltaan.

LUVA oli lähellä myös Rokilla, joka on Windyn ekasta pentueesta ja Sabin veli. Roki on saanut pikkuveikan nimeltä Nuka ja ne ovat kyllä hauska pari. Roki on taitava frisbeen nappaaja.


Mitäs me matkalaiset :-)