Ensin mentiin aamulla Oili Huotarin toko-koulutukseen. Viimeksi Oili oli meille aika inhottava, joten vähän jännitti, mitä tällä kertaa. Mutta oltiin ekoja ja Oili oli ystävällinen ja saatiin hyviä ohjeita.
Aiheena meillä olivat kaukokäskyt. Greetalla on hieman levottomat jalat seiso- istu-vaihdossa ja seiso-maahan-vaihdossa. Ensinnäkin kaukomme olivat läheltä tehtynä jo varsin oivalliset Oilin mielestä, mutta hänkin kyllä tiesi sheltin jalat. Joten aloitettiin laatikkojumppa.
Koira laitettiin ensin istumaan aivan laatikon viereen. Sitten vedettiin koira seisomaan etujalat laatikolla. Ja työnnettiin istumaan taas niin, että koira keri etujalat taaksepäin ja takajalat olivat paikoillaan. Toinen treeni oli se, että koira istui laatikon päällä. Sitten vedettiin seisomaan niin, että koiran etujalat olivat maassa ja työnnettiin taas taaksepäin, että koira keri itsensä ylös etujalkojen avulla ja takajat olivat paikoillaan. Lisäksi kaukoissa voisi käyttää pientä koroketta, joka on minullakin ollut mielessä. Nyt vain täytyy kehittää se oikea, jossa takajalkojen on hyvä olla paikoillaan. Esim.silikonipatalappu on kuulemma hyvä, mutta joku muukin nihkeä käy vallan mainiosti.
Muita ei ehditty seuraamaan, sillä oli kiire. Piti mennä hallille katsomaan, milloin on möllikisoissa Greetan ratojen vuoro. Nimittäin Greetta oli Marjutin kanssa ilmoitettu sekä mölliagiin että kilpailevien agiradalle. Kahdelle radalle, jotta nähtäisiin kestääkö pää. Kun kauan sitten edellisessä möllikisassa pää ei kestänyt toista, vaan alkoi liikaa jännittää. Kisojen alku oli myöhässä, joten käytiin hakemassa Nelli-koira meille hoitoon, mentiin meille hakemaan Greetalle häkki, vietiin häkki ja koira ilmohuoneeseen odottamaan ratoja ja mentiin kotiin.
Riemulla ei ollut rajoja, kun alkoi tulla videoita kisoista. Vaikkei tuloksia tullut, niin radat tehtiin hienosti ja vauhdikkaasti. Keinu toisella radalla vähän jänskätti ( Seuran keinu oli ollut rikki ja piti pahaa ääntä, ja Greetta oli sitä säikähtänyt. Harmi sinänsä, kun olin saanut treenattua sille tosi varman keinun.) Mutta kaksi rataa - ou jees!
Syy, miksi Nelli oli meillä hoidossa, oli se, että Hannelen Kiira-koira oli saanut sairaskohtauksen, ja koska Hannelen mies Keijo oli yksin kotona kolmen koiran kanssa, otin Nellin meille, ettei se sählää siellä ja Keijo voi keskittyä potilaaseen.
Nelli teki perinteiset yltiötervehdykset Saagalle, joka lopulta kyllästyi ja sanoi erittäin napakasti, että ei. Nelli kiljaisi, ja sitten oli rauha maassa. Saaga sai ihan rauhassa nukkua lattialla Nellin leikkiessä ja kuorsata sohvalla. Jossain vaiheessa kun Saaga lähti liikkeelle, Nelli taas lipoi sen suupieliä, mutta Saaga katsoi ylöspäin ja poispäin ja odotti, että pikkuneiti lopettaa. Lopettihan se. Kyllä Nelli on kovasti rauhoittunut jo. Läheneehän se viittä kuukautta. Vielä sen kita napsaa, kun tekisi mieli vähän haukata, mutta ei sitten kuitenkaan. Nellin lempinimi on nykyään Baby Shark. Se on ollut aika napakka purija ja kun käytiin Strömssissä omissa treeneissä Hannelen, Nellin ja Greetan kanssa, koiratanssin tuoksinassa Nelli napakasti nappasi Hannelea reidestä. Musiikkina oli tuo Baby Shark-biisi.
Meillä on paljon leluja korissa ja selkeästi oli vaikea valita. Mutta kivasti Nelli touhuili omiaan ja kun lähdettiin Nellin ja Saagan kanssa lenkille, pikkukoira kulki oikein kauniisti hihnassa eikä härkkinyt Saagaa yhtään, kun tein selväksi jo eteisessä, että se on TO-DEL-LA-KIN kiellettyä. Hauska pikkukoira se kyllä on. Greetta inhoaa sitä. Kun Gee tuli kotiin möllikisoista ja huomasi, että Nelli on talossa, se irvisteli sille ja piiloutui pimeään makuuhuoneeseen.
Kiira-koiralle koitti taivasmatka eilen. Osanottoni Hannelelle ja Keijolle.
Ai niin, piti vielä kirjoittaa tämän päivän kartionkiertotreenistä.
Greetalla on nykyään aivan kuppi mennyt nurin kartion kierrossa ja se metelöi aivan tautisesti hirveillä kierroksilla sitä tehdessään. Äsken mentiin kahdestaan Jylpyn kentälle. Laitoin kartion keskelle kenttää ja ensin vähän seurautin Greettaa sen ympäri. Kyllä piti tämän tästä vilkuilla kartioon päin. Ja kun käännyttiin sitä kohti varsin läheltä ja käskin pienellä äänellä kiertää, tuli sellainen meteli ja huuto, että oksat pois. Olin aivan hiljaa, en kieltänyt enkä komentanut. Koira sivulle ja uudestaan. Meteli lisääntyi, Greetta jäi maistelemaan kartion kärkeä, lähti omille teilleen pitäen meteliä. En sanonut mitään. Selkeästi se tiesi, että pieleen meni, mutta kierrokset veivät mennessään. Yritin pelkällä käsimerkillä, mutta ei auttanut. Hain autosta geelipallon ja menin seisomaan lähelle kartiota. Greetta tuli viereen istumaan ja kun oli siinä hetken hiljaa istunut, naksautin ja annoin namin. Sitten käskin kiertämään. Kun oli ohittanut kartion hiljaa ja paluumatkalla, kehuin ja heitin pallon ja sitten leikittiin kovasti. Otettiin uudestaan. Koira sai tulla sivulle, kun oli valmis, hiljentyi, sai naksun ja namin, käskyn ja lähti kiertämään. Saimme useita hiljaisia toistoja. Palkkasin heti, kun oli paluumatkalla. Suurin älämölö on tullut kartion takana paluumatkan alussa, vaikka usein ääni on alkanut nykyään mennessä. Joka hiljaisesta suorituksesta tuli kehua, namia ja palloleikkiä. Tätä tulemme jatkamaan. Greetan pitää oppia ihan itse laskemaan kierrokset niin, että pystyy tekemään hiljaa. Silloin siitä on iloa tokossa myös. Varmaan tämä kestää aikansa, kierroskoirasta kun on kyse, muttei meillä ole kiire. Treenataan rauhassa. Kuitenkin matkaa pitää lisätä aika lailla, että se pystyy evl-kierron tekemään. Ja matka tuo kierroksia lisää. Mutta jos koira oppii sen, että rauhoittumalla pääsee ja äänettömyydestä saa palkan, niin luulisi sen jäävän sen mieleen toisto kerrallaan paremmin.
