Voi metsku sentään

Omassa toko-kokeessa oltiin lauantaina. Tuomarina oli niin mukava Laisin Harri liikkurivaimonsa Marketan kanssa.
Greetta teki yllättävänkin hyvän suorituksen. Toki tuli voihkintaa ja ohjatussa yksi törkeä haukahdus, mutta silti. Kaukokäskyissä tuli perinteisissä kohdissa pienet liikahdukset, mutta silti sekin oli minulle loistosuoritus. Ruutu oli hieno. En tiedä, mistä meni piste. Voihkeestako. Luoksetulossa sakotettiin tuplakäskystä, kun Greetta nousi ylös. Ei ikinä ennen ole noussut. Mutta se samperin metallinouto. Aina ollut kympin liike. Sanoin Odota, ennenkuin liike alkoi. No ei odottanut. (monta kirousta tähän) Ja siihen meni meidän ykköstuloksemme. Kuuden pisteen päähän jäätiin ykkösestä. Yhyy! Mutta silti koe kertoi, että meidän ahkera harjoittelumme on tuottanut tulosta. Nyt rupean järjestelmällisesti  puuttumaan sanalla Hiljaa Greetan ääniin ja keskeytän puuhat. On se kumma, jos ei tuota piippausta saa edes suureksi osaksi loppumaan. Siitä menee runsaasti pisteitä siitäkin.

Tässä meidän suorituksemme:

Koska ennen koepäivää illalla olin hallia laittamassa koekuntoon kymmeneen asti, kello soi kuuden jälkeen ja talkoilin ennen koesuoritusta sekä loppupäivän koesuorituksen jälkeen, olin aivan nääntynyt raahautuessani kokeen loputtua kotiin. Nukkumaan kävin jo ennen yhdeksää. Ei tarvinnut unta etsiä. Ihan hullun hommaa tuollainen.

Mutta olen jo katsonut Virkun koekalenteria.

Greetta kävi Porvoossa agsaamassa

Eilen oli Porvoon iltakisat. Minä vedin toko-treenejä täällä ja Marjut ja Eija lähtivät kisaamaan. Greetta siis Marjutin kanssa.
Hienosti meni. Ekalla agilityradalla oli nolla keinun kontaktin päässä, joskin Marjutin mielestä Greetta otti kontaktin.  Vitosella kolmas sija. Koko ykkösluokassa tuli vain yksi nolla ja paaaaljon hylkyjä, joten hieno suoritus joka tapauksessa.

Toisella hyppyradalla Greetta jätti kepeillä viimeisen välin suorittamatta, josta hylky, sekä kaksi kieltoa matkalla. Mutta vauhti ja fiilis olivat koiralla erinomaiset. Kiva oli katsoa tätäkin rataa videolta.

Nyt sitten alan todella jännittää toko-koetta. Hui!

Kiihkeää treeniä ja päätöksentekoa

Aloitetaan siitä päätöksestä.
Sanoin nimittäin Saagan eläinlääkärivakuutuksen irti. Sillä on ollut - onneksi - Lähi-Tapiolassa vakuutus ja ollaan kyllä saatu moninkertaisesti maksu takaisin vuosien varrella. Mutta koska koira on jo yli 13 vuotta ja sillä on lääke- ynnä ruokahommat aika hyvässä balanssissa. 334 euron vuosimaksu, jossa 60% + 25% loppusummasta on omaa vastuuta, tuntuu jo ylimitoitetulta. Toki Saagalle voi tulla joku vakava juttu, mutta sitten taitaa sen maallinen vaellus myös loppua, jos siltä näyttää. Tuolla vakuutussummalla käydään vielä useampi kerta lääkärissä kontrolleissa. Mutta olen kyllä ollut Lähi-Tapiolaan tyytyväinen ja Greetan vakuutus on siellä vielä olemassa.

Toko-koe lähestyy. Oman seuran koe nimittäin. Minä olen toinen vastaavista koetoimitsijoista ja työtä riittää korona vuoksi ja muutenkin runsain mitoin. Greetta on ilmoitettu kokeeseen ja ollaan sangen aktiivisesti treenattu koetta varten. Ehkä vähän liikaakin. Koska koe on hallissamme, pitää tehdä hallitreeniä ja jos siellä on samaan aikaan agsaajia, vie koiran pää ihan vääriin ajatusmalleihin.
Tässä parhaat palat viime kerran treenistä. Voin sanoa, että huonojakin osia oli yllättävän paljon. Ne on pois leikattu. Tunnari on ehdottomasti kierrosrikkain liike. Miten voi lyhyelläkin matkalla nousta kierrokset nollasta sataan saman tien. Nenä ei toimi, vaan tyyppi vaeltaa voihikien edes takaisin. Ja kun se ei ole nenästä sillä kiinni. Kun se haistelee kunnolla, se kyllä löytää oman. No, katsotaan, kuinka käy.

Windydreams-päivät

Greetan kasvattaja on kerran kesässä järjestänyt kasvateilleen Windyreams-päivän. Viime viikonloppuna oli sellainen jälleen. Sää suosi ja pystyttiin olemaan ulkona. Mukana oli Eijan neljän koiran lisäksi kolme Sabin urospentua, veljekset,  ja Greetta.  Jännäsin vähän, miten neiti Gee suhtautuu tilanteeseen, mutta yllättäen se hetken hiippailtuaan alkoikin yrittää leikkiä milloin kenenkin pojan kanssa. Se oli vähän haasteellista, sillä kun yhden kanssa aloitti, toinen halusi mukaan ja se oli Greetalle vähän liikaa. Mutta mukavaa silti katsoa, miten rento se kuitenkin oli.

                                                        Tämä on Mauno.

                                                      Tämä on Max.

                                                    Windy-mummolla on asiaa.

                           
 Mauno ja Max haluaisivat lirkutella Haikulle ( keskellä), mutta Haikua ei kiinnosta. Max luovuttaa.

Rapsutuksilla on paljon hauskempaa, mietti Max.

Palloleikkiä koitettiin, mutta se sai aikaan liian kuumia tunteita, joten se ilo loppui lyhyeen.

                                                             Ai mulla vai, kyselee Mauno.

                             Greetta oli molemmista velipojista todella mielenkiintoinen tyttö.

 Kolmas veljeksistä Kalle tuli mukaan kuvioihin, ja tässä veljekset sopuisasti analysoivat tyttöpissaa.

                                          Greetta ja Kalle moikkaavat häntä pystyssä.

                                            Greetalla on nyt kolme veikkaa perässään.

                                                              Max on tosi söpö.

                                   Greetan ja Maunon touhut. Max tarkkailee lähietäisyydeltä.

                                           Max kyselee Haikulta, alkaisiko se ....

                                           ... mutta tyytyy lopulta tyttöpissojen haisteluun.

                                                              Otettiin tyttöpose.

                                                               ... ja poikapose.

          Kun poset oli otettu ja muut häippäsivät, Windy-mummo kökötti kuuliaisesti paikoillaan.

                                                Greetan kilpakosijat Mauno ja Kalle

                                                        Peräpään seuraajat

        Liika huomio käy hermoon, totesi Greetta. Ja kolme on kyllä ihan liikaa muutenkin.

      Tanka   Max                  Greetta                 Kalle              Sabi            Mauno     Haiku  Windy

                                    Kiitos, Eija ja Pertti ynnä "koirasukulaiset". Kivaa oli.

Cockerilapsia testaamassa

Kerran vuodessa ( ja joskus kahdestikin) tulee Kääriäiselle cockerinpentuja. Olen käynyt heitä testaamassa jo useita vuosia ja taas tuli kutsu. Olipas hauskoja pentuja. Pieniä eroja oli heissä, mutta reipasta kansaa kaikki tyynni. Ja erittäin söpöjä. Olin viisaana ottanut kameran mukaan ja testauksen jälkeen kuvasin vähän pentumeninkiä.

 Tästä se yleensä alkaa. Pennut ovat nukkumassa ja eka, joka avaa silmänsä, pääsee syliin. Kaikki olivat mahdottoman kovia pussaamaan ja nakertamaan nenää, kun  kannoin niitä testihuoneeseen.

                                                Ei ole vielä onneksi minun vuoroni. Krooh!

Edellisen pentueen Pipsa-koira ( n.9kk)  ja pikkupentu peräkanaa. Pipsa oli pentujen paras leikkitäti.

                                                             Pipsan kaverit

       Riiviövaihetta näkyvissä.

                           Kun Pipsa asetui nurmelle, aina löytyi kavereita touhuamaan viereen.

                                           Kaja-emo sai pääosin olla rauhassa pöydän alla.

                                           Putkessa touhua ja putken ulkopuolella myös.

                                                      Pikkupyllyt vilistävät nurmella

 Pihalla on rinne, jossa on paljon kasvillisuutta. Kasvillisuuden seassa on runsaasti erilaisia tunneleita, joihin pennut tämän tästä katoavat. Tai sitten herkuttelevat kasveilla.

                 
                                                  Mutta kun Johannan pilli vislaa...

 ...koko joukko saapuu piiloistaan hippula vinkuen, sillä vihellys merkitsee ruokaa.

 Mutta missä on yksi pentu? Kaukaa kuuluu piipitystä. Yksi ei löytänyt reittiä ruokailuun. Mutta kun esteitä oli raivattu,se laukkasi miljoonaa ruokakupilleen.

                                                 Kahdeksan pentua aterialla

                                   Ruokailun jälkeen jaksoi taas kiipeillä tai myllätä kasvustossa.

                                                                Tai painia.

                                              Onnea matkaan uusiin koteihinne, pikkuiset.