Tästä se yleensä alkaa. Pennut ovat nukkumassa ja eka, joka avaa silmänsä, pääsee syliin. Kaikki olivat mahdottoman kovia pussaamaan ja nakertamaan nenää, kun kannoin niitä testihuoneeseen.
Ei ole vielä onneksi minun vuoroni. Krooh!
Edellisen pentueen Pipsa-koira ( n.9kk) ja pikkupentu peräkanaa. Pipsa oli pentujen paras leikkitäti.
Pipsan kaverit
Riiviövaihetta näkyvissä.
Kun Pipsa asetui nurmelle, aina löytyi kavereita touhuamaan viereen.
Kaja-emo sai pääosin olla rauhassa pöydän alla.
Putkessa touhua ja putken ulkopuolella myös.
Pikkupyllyt vilistävät nurmella
Pihalla on rinne, jossa on paljon kasvillisuutta. Kasvillisuuden seassa on runsaasti erilaisia tunneleita, joihin pennut tämän tästä katoavat. Tai sitten herkuttelevat kasveilla.
Mutta kun Johannan pilli vislaa...
...koko joukko saapuu piiloistaan hippula vinkuen, sillä vihellys merkitsee ruokaa.
Mutta missä on yksi pentu? Kaukaa kuuluu piipitystä. Yksi ei löytänyt reittiä ruokailuun. Mutta kun esteitä oli raivattu,se laukkasi miljoonaa ruokakupilleen.
Kahdeksan pentua aterialla
Ruokailun jälkeen jaksoi taas kiipeillä tai myllätä kasvustossa.
Tai painia.
Onnea matkaan uusiin koteihinne, pikkuiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti