Viimeinen Oilin koulutus

 Meinasi jäädä koulutukseen menemättä, sillä sääolosuhteet ovat olleet viime päivinä aika karseat. Eilen ja tänään tuiskutti lunta hurjat määrät, huoltofirmalla on ziljoona pihaa aurattavana eikä osunut tänään päivällä meidän pihaan aurausaika. Siispä piti kaivaa auto lumen alta ja kaivaa renkaan ympäristöstä lumet pois. Sekä auton takaa mahdollisimman paljon lunta myös pois. Välineenä lumilapio. Kola olisi ollut kiva. Kerran olin jo kokeillut ja palannut parkkipaikalle, kun auto meinasi juuttua. Pienen huilaustauon jälkeen menin lapioimaan lisää ja lopulta sain kuin sainkin auton pihalle. Kiireesti koirat ja tavarat autoon ja baanalle.
Hälytysajoneuvoja oli valot välkkyen liikenteessä useampi. Minun piti ajaan kaupan kautta, sillä olin luvannut ostaa kouluttajalle eväät. Eli oltiin hyvissä ajoin liikkeellä, mikä osoittautui oikein hyväksi ratkaisuksi. Nimittäin Haminan hallin pihalla tajusin, etten ollut muistanut ottaa Mollylle juoksuhousuja mukaan. Koska meillä oli reilut 20 minuuttia aikaa ennen omaa koulutusta, pakkasin taas koirat autoon ja surautettiin Onnipetiin housun ostoon. Kympillä saatiin oikein hauskat ja sopivat pöksyt pikkuneidolle.

Mollyn juoksu alkaa olla selvästikin loppusuoralla, sillä se on kahtena aamuna syönyt aamiaisruokansa. Pahimmassa hormonimyrskyssä se söi vaivoin sen yhden kerran iltapäivällä. Housuja ei ole tarvinnut kotona pitää ollenkaan. Niin hyvin on pikkukoira huolehtinut puhtaudestaan. Mutta toki pöksyillä tarvetta on. Ainakin koulutuksissa. 

Sitten Oilille.  Ollaan hiukan tehty viime kerran jälkeen tunnaria. Halusin vähän jatko-opintoja siihen, jotta voidaan omineen treenata.

Aloitettiin suoraan siitä, että laitettiin ruutunauha kasassa taakse ja eteen useita tunnareita hujan hajan. Koira jäi odottamaan ja minä kävin näyttävästi laittamassa oman ruutunauhojen alle. Molly meni reippaasti häiriökapuloiden yli ja sinnikkäästi haistelemalla etsi oman ja toi sen minulle. Olin todella vaikuttunut suorituksesta. Sitten laitettiinkin oma muiden joukkoon puolihuolimattomasti. Minä kävin pöyhimässä ruutunauhakasaa. Sitten lähetin Mollyn etsimään. Molly löysi nopeasti oman, tiputti sen ja lähti varmuuden vuoksi vielä haistelemaan ruutunauhakasan. Sitten se palasi omalle, otti sen suuhunsa ja toi sen minulle. Jälleen oli todella vaikuttunut.

Seuraavaksi otettiin nauha pois, laitettiin lisää kauploita ja oma joukkoon. Mollya namitin samaan aikaan, eli OIli hoito hommat. Sitten lähetettiin koira omalle. Se löysi sen tosi hyvin. Sama toistettiin toisen kerran ja Oili laittoi kapulan toiseen reunaan. Molly maistoi väärää, tiputti ja lähti etsimään omaa. Se löysi sen ja toi minulle. 

Joka kerta kun se lähti tulemaan kapulan kanssa, peruutin ja kehuin, jolloin tuontivauhti kiihtyi.  Olinpa tosi ylpeä Mollysta.

Sitten otettiin seuraamista. Minun pitään pitää selkä suorana, enkä saa katsoa koiraa, mutta kehua pitää. Täyskäännöksen suunnaksi Oili suositteli vasemmalle kääntymistä. Pikkukoira kerkeää paremmin mukana. Palkka suoraan alas vauhdista. Ei eteen eikä taakse, ettei koira ala olettaa vääriä juttuja.  Lopuksi tehtiin yksi kierto, neljä kartiota. Sanoin Mollylle: - Missä kierrä, missä kierrä. Se katsoi kartioita, kehuin ja lähetin. Se kiersi ne kaikki oikein hyvin. Matka oli lyhyt, ettei jaloille ole liian rankkaa. 

Oli hyvä treeni.

Kotimatkalla satoi aivan hirveän rankasti, niin ettei edes edellä ajavien valoja nähnyt. Olin kiitollinen, kun pääsin kotiin.

Ai niin, Greetan kanssa kävimme eräänä lumipöpperöisenä päivänä Suvin luona fyssarissa.  Suvikin löysi keskiselästä jumeja, mutta sai niitä hyvin auki. Jalkojen liikearadat olivat hyvät. Vähän Greettaa jänskätti, mutta sitten se rentoutui. Suvi suositteli uimisen jatkamista. Hän arveli, että Greetalla on vähän aineenvaihduntaongelmia. Sellaisia kuonapatteja tuntui sormiin. Uiminen voisi auttaa aineenvaihdunnan nopeutumisessa. Saimme lainaan Suvilta laserlaitteen, jolla voidaan hoitaa sekä Greetan selkää että Mollyn haavoja ( ja olen minä omaa nivelrikkopolveanikin hoitanut). Mollylla on tällä viikolla fyssari, niin sitten palautan laitteen takaisin. Greetta tykkää kolmen minuutin hoidosta. Kun otan laitteen esille, se tulee heti luo ja seisoo nätisti. Miltään ei hoito tunnu, mutta ymmärtääkseni nopeuttaa solujen korjaantumista. Kun Greetta oli Suvin hoidon jälkeen Mannerin koulutuksessa Marjutin kanssa, niin se oli aivan liekeissä eli entinen Greetta on tullut takaisin. 💓 Treenin jälkeen käytiin kävelemässä Marjutin ja hänen koiriensa kanssa. Otettiin kaverikuvakin.

      Kuvassa Terra, Judy, Greetta, Molly ja Marjutin uusin tulokas, pikku Opri. Sopuisaa sakkia.
Molly ihastui Opriin ja olisi halunnut sen kanssa riehua, mutta ei saanut. Hiukan annoin pinkoa          Oprin kanssa kuitenkin.

Joulukuun alun tunnelmissa

 Mutta ensin vähän marraskuuta.  

Tänä vuonna marraskuu oli aika inhimillinen.  Vesisadetta oli vähänlaisesti ja  loppukuusta saatiin lunta ja pikkupakkasta. Lumi valaisee ihanasti aikaisin alkavaa pimeää aikaa.  Greetta rupesi uimaan vartin uinteja Hyvänmielen Koirakeskuksen uimalassa. Ei se siitä järin nauti, mutta kun ei ole vaihtoehtoja eika poiskaan pääse, se on sen verran kiltti tyttö, että ui aina  uintipätkän rampilta rampille, kipittää salkuun ja taas ui. Nyt ollaan jo luovuttu kokonaan uimaliivistä, sillä sen uintitekniikka on oikein mainio. Aina se saa namin, kun on altaan mitan uinut ja ehkä se sen voimin tekee monta kertaa saman asian. Mutta ei se todellakaan asiasta nauti.

                                            Kaikkensa antanut uimamaisteri kuivatuksessa.

Lisäksi Saija hieroi sitä tiiviisti ja koiran jumit selkeästi aukenivatkin. Keskiselkä on tiukka ja mennäänkin ensi viikolla fyssarille saamaan siihen asiaan jumppaohjeita. Uimaan mennään taas huomenna.

Molly ei ui eikä marssi vesijuoksumatolla vielä. Polvessa oli sangen monta tikkiä, mutta haava oli kyllä siisti..

 Sairaanhoitajaystäväni Tiina kävi taas poistamassa tikit, kun oli sen aika.

Molly astuu ihan hyvin tälläkin leikatulla jalalla. Energiaa olisi vaikka ja kuinka, joten jarrutella  pitää. Mutta käyttäminen ei ole kielletty onneksi. Satunnaisesti se nostaa jalan ilmaan, mutta en tiedä, johtuuko lumesta vai sattuuko siihen, sillä yleensä heti kohta taas tallaa jalalla ihan normaalisti. Muutaman kerran olen antanut sille kertaluontoisesti kipulääkettä varan vuoksi.

Lunta on siis tullut minulle vallan sopiva määrä ja on ollut tosi kauniitakin talvipäiviä. Muutamana päivän oli sangen nuoskaista ja Mollyn jaloissa tulos oli tämä.

Pitää muistaa, että kun seuraavan kerran on tällaisen lumen aika, niin koiralle pitää laittaa pitkävartiset tossut. Mollylla kun on nilkkoihin jätetty sellaiset  rodunomaiset karvatupsut, niin se on oiva paikka lumen tarrautua.  Nyt on kuitenkin ollut ihan kivoja lumisäitä.

Eräänä päivänä aamusta jo näki, että on kiva pakkassää ja aurinkokin paistoi. Siispä kamera lataukseen ja joulukorttikuvien ottoon. Yksikään näistä ei ole joulukorttikuva, mutta näkeepä, miten hieno keli olikaan. Ensin menitiin Jylpylle pikkupolulle, jossa ennenkin on onnistuttu joulukorttikuvissa.

                                                   Aurinko paistaa, niinkuin näkyy.

                                      Tytöillä oli vauhti päällä ja Mollykin sai hetken juosta irti.

                                               Miss Karjulaa huudatutti vauhdin hurma.

Mollya nauratti, kun sai juosta.

Sitten suunnattiin Kyminlinnan vallituksille. Valon määrä oli jo vähentynyt.
Lunta oli kyllä riittämiin.  Myös Mollyn naamassa.

Tosi upea petäjä lumipeitteessään.

Vallituksen kivet ja kasvit olivat lumikuorrutuksessa.

Tyypeillä oli todella hauskaa. Eikä Mollyn jalka kipeytynyt - onneksi - vaikka saikin vähän juosta.

Muutama hieno joulukuinen pakkaspäivän auringonlaskukuva. 

Ollaan eletty monessa suhteessa hiljaista kotielämää. Molly ei ole käynyt toko-treeneissä polven takia. Eilen sentään mentiin rally-treeniin pitkästä aikaa. Greetalla on useampi agi-treeni peruuntunut. Sekin pääsi pitkästä aikaa eilen treenaamaan. Oli kotona tyytyväisiä tyttöjä. Mutta aika iisisti otetaan loppuvuosi. Kunhan Molly on kunnossa, ensi vuosi tulee olemaan sen treenien suhteen todella ahkera. Mutta silloin mennäänkin jo valoisia aikoja kohti täyttä häkää. Eiköhän Greetankin kisakausi starttaa vuoden vaihtumisen jälkeen.

Hyvää itsenäisyyspäivää! 

PS. Ai niin, sain vihdoin ladattua Mollyn ekan tunnarivirittelyvideon, jonka Kati kuvasi Oilin treeneissä. Tämä tapahtui leikkausta edeltävänä päivänä. On nyt talletettu tämäkin.