Vuoden viimeinen toko-koe

Perjantaina mentiin Lappeenrantaan isän luo ja hyvä, että mentiin. Lauantaiyönä ja aamulla satoi paljon lunta, joten oli ylellistä, että siinä kelissä oli ajoa koepaikalle kymmenen minuutin verran.
Lappeenrannan Palveluskoiraharrastajat järjestivät kokeen Laun hallilla ja tuomarin toimi Harri Laisi.
Jos kaikki ne liikkeet olisivat onnistuneet, jotka Friida oikeasti osaa, niin oltaisiin saatu ykköstulos, mutta niin ei käynyt.

Tässä pisteet:

Paikkaistumisesta tuli kymppi ja paikkamakuusta 9. Friida kävi jotenkin vinksalleen makaamaan ja nousi vinksalleen ylös, josta sakotettiin. Mutta muuten oikein kelpo suoritukset.'

Koe oli kahdessa osassa.
Ensimmäinen liike oli tunnistusnouto, jossa kapula olivat takaperoisen L-kirjaimen mallissa ja oma oli pystyosassa. Friida haki kapulan varsin reippaasti, mutta pureskeli sitä palatessa. Tästä liikkeestä saatiin 9.

Seuraavaksi oli merkitön merkki ja ruutu. Friida meni melko hyvin merkittömälle ja lähti reippaasti kohti ruutua. MUTTA mikä ihme aivopieru iski, sillä se kesken kaiken kääntyi ja kävi maahan. Eikä siis ollut ruudussa. Ikinä se ei ole näin tehnyt ja ruutuun meno on ollut sangen varma liike. Nyt siitä pyöreä nolla. Huokaus.

Sitten oli kauko-ohjaus.
Pieni eteneminen tapahtui, tuomarin mukaan vähän edestakaista liikettä, mutta saatiin liikkeestä 8,5 joten ei tainnut ihan pahaa olla.

Ohjattu nouto sujui varsin mallikkaasti. Nopeammin olisi voinut koira mennä merkille, mutta muuten oli hyvä suoritus. Saatiin siitä 9,5 pistettä.

Toinen osio  alkoi zetalla. Oli päättänyt hyvin merkitsevästi katsoa koiraa käskyn antaessani, kun sillä on ollut tapana arpoa ja myös mukaan lähtö liikkeen jälkeen on ollut tahmeaa. Koira teki kaikki liikkeet, mutta kaksi pistettä meni ylen painokkaista käskyistä. Eli pisteitä 8.

Seuruuta ollaan treenattu jonkin aikaa niin, että palkka on suussa. Tämä on parantanut kontaktia ja se näkyi myös kokeessa. Seuruu oli tosi pitkä ja ihan lopussa Friida kerran alkoi haistella, mutta muuten se teki töitä kanssani ihan eri malliin kuin parissa aikaisemmassa kokeessa. Peruutusosio meni plörinäksi ja otetaan nyt työn alle. Aiemmissa kokeissa se on sujunut paremmin. Joka tapauksessa saatiin seuruusta 8.

Luoksetulossa Friida teksi kaksi kertaa maahan menon. Saatiin 6 pistettä.  Huokaus. Tätä ollaan turhan vähän pidetty mielessä, mutta ihan tarpeeton pisteiden menetys kyllä tästä.

Sitten se hyppyhässäkkä. Ensimmäistä kertaa tehtiin liike alusta loppuun. Friida meni kartiolle ravaamalla, kiersi kartion ja seisahtui omineen. Sanoin nimen ja se lähti liikkeelle ravilla,  josta sain sen istumaan. Kaksi kertaa piti käskeä noutamaan, mutta loppu meni tyylipuhtaasti. 7 pistettä tästä.

Saatiin 227,5 pistettä ja kakkostulos siis.

Vielä on hiomista ja parantamista, mutta tämä koe jo lupasi, että ykköstuloskin on saavutettavissa, kunhan jaksetaan treenata.

Polskimassa

Eilen aamulla on sadekeli muuttunutkin märäksi lumisössökeliksi. Kävimme aamulenkillä ennen kahdeksaa, sillä yhdeksältä oli tarkoitus Krissen ja poikien kanssa lähteä Hyvinkäälle uimaan. Saagaa en tällä kertaa ottanut mukaan, sillä se oli yöllä oksennellut pariinkin otteeseen limaa. Friida olisi nauttinut suunnattomasti uimareissusta, mutta eilen oli Greetan vuoro.

Olipa pöpperökeli aina Porvooseen asti ja vähän ylikin. Moottoritiellä köröteltiin kahdeksaakymppiä ja toinen kaista oli täysin auraamaton. Mutta sitten tiet muuttuivat normaaleiksi vesimäriksi ja ihan aikataulussa saavuttiin Hyvinkään Uimalaan. 

Greetta on uinut ne muutamat kerrat, jolloin on uimassa käynyt, pelastusliivissä. Siitä on ollut helppo se nostaa veteen uimaan. Näin tehtiin alussa eilenkin, mutta sitten otin liivin pois, laitoin noutajataluttimen ja tehtiin pari kertaa uiminen sillä lailla. Sitten otin taluttimenkin pois ja kas - sain houkuttelemalla Greetan lähtemään uimaan. Hyvin se ui, joskin sangen totisena, mutta hyvällä tekniikalla.

Paluumatkalla tuli pieni säikähdys, kun keskellä tietä seisoi hirvi. Oli vaikea erottaa sitä, kun se seisoi metsä taustanaan. Krisse huomasi ensimmäisenä ja hyvissä ajoin, joten ehdin jarruttaa. Onneksi ei ollut liukasta. Jäimme muutaman metrin päähän pysähdyksiin. Hirvi tuijotteli hetken ja palasi takaisin samalle puolelle mistä oli tullut ja missä pari muuta kaveria odotteli. Jos olisi ollut pimeää, niin pam- törmätty oltaisiin. Hui!

                                                   Greetan, Manun ja Elmon uintia

Saaga aamuyöstä taas oksensi limaa. Jos jatkuu, niin pitää käyttää lääkärissä. Kun itse olen kipeänä pari päivää kotona, niin ehdin seurata vointia paremmin.

Sinne meni

                                                                  ...lumi nimittäin.

Viikko vesisadetta ja lumet ovat muisto vain. Tänä aamuna oli mittarissa 8 astetta plussaa ja aurinkokin oli ilmestynyt taivaalle pitkän pilvisen jakson jälkeen. Kaunista!

Friida on ilmoitettu toko-kokeeseen Lappeenrantaan marraskuun lopussa. Treenailemme useamman kerran viikossa, etenkin niitä vaikeita liikkeitä ja vaikka edistystä on tapahtunut ja kiertohässäkkin alkaa sujua omalla hallilla liikkurin kanssa, niin tiedän, että vieras halli voi tepposet tehdä. Mutta suunta on koko ajan eteenpäin ja kevät tuo uusia kokeita runsain mitoin. Friidalla on hyvä tekemisen meininki ja suupalkka seuraamisessa on auttanut ainakin pienissä seuraamisissa todella hyvin.

Greetan kanssa tehtiin treeneissä läpi kaikki alo-luokan liikkeet. Seuraamista ollaan tehty vain pieniä pätkiä, joten pitkä seuraaminen oli kyllä aika haasteellista. Kun vielä lisäksi aidan takana oli samaan aikaan Eija-kasvattajan, Sabi-äidin ja Windy-mummon agi-treenit (agility ja sukulaistet- ihan liikaa!)
Greetta häröili aika lailla. Mutta positiivista oli se, että se kuitenkin teki asioita oikeinkin häröilystä huolimatta. Seuruussa pitää alkaa naksutella pätkiä. Loppuperusasennoissa pitää opettaa paikallaoloa ja vapautusta luvan kanssa odottelun jälkeen. Kapulan pidossa pitää se kapulan otto treenata niin, että koira ei liiku, kun kapulan ottaa pois. Paikkamakuu pitää saada varmaksi niin, että menee ensimmäisellä maahan ja pysyy siellä maassa. Mutta suunta on oikea, vaikka työsarkaa onkin vielä viljalti. Ja jotta tulisi treenattua, ilmoitin Greetan Haminaan mölli-toko-kokeeseen. Oikeat kokeet ovat vielä kaukana edessä.

Tässä meidän liikekooste viime treeneistä:

Greetan ensimmäinen rally-kisa Lahdessa

Rallytyttö Greetta

Tänä aamuna kymmenen maissa startattiin Heidin ja koiriensa kanssa kohti Lahtea loistavassa talvisessa aurinkokelissä. Isot jäivät kotiin ja Greetta matkusti takapenkillä kevythäkissä tyylikkäästi. Ensiksi piti saada paikan päällä Greetalle kisakirja ja se vielä vahvistettua tuomarin nimikirjoituksella. Sitten vasta saattoi alkaa perehtyä ratakuvioihin.

Tuomari Kirsi Petäjä oli laatinut tällaisen alokasluokan radan:

Ihan kivan näköinen rata, joskaan suurta osaa radan liikkeistä ei oltu treenattu lainkaan, puhumattakaan siitä, että oltaisiin noita siirtymiä juurikaan treenattu kuin pari kertaa. Greetta oli kauhean kiinnostunut ja vähän jännäsikin kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Tehtiin pientä treeniä etukäteen, mutta nenä meni maahan tämän tästä, kun hajumaailma oli niin ihmeellinen. Olin aivan valmistautunut mihin tahansa tulokseen.

Tältä meidän meno näytti:

Eli tulos tuli kaikesta huolimatta eikä meno videolta niin kauhealta näyttänyt, joskin Greetta ehti katsella montaa muuta asiaa enemmän kuin minua. Hengissä selvittiin.

Kotona oltiin viiden maissa ja sitten olikin jo pimeä. Käytiin vähän kentällä juoksentelemassa auton valojen loisteessa. Huomiseksi on luvattu paremma lenkit.

                                               Uupunut rally-koira

Kyllä pitää aika paljon treenata, ennenkuin seuraavan kerran lähdetään kisakentille. Mutta näppärä likka, se täytyy sanoa.

Ensilumi

Ensi lumi on satanut meillekin. Kreivin aikaan sain talvirenkaat alle viime viikon perjantaina. Nyt niitä on kyllä tarvittu. Kauhea pimeä kaamos on vaihtunut lumen valaisemaan iltaan. Ja tänään pilkahti aurinkokin.

Saagan Apoquel-lääkkeen määrää olen vähentänyt niin, että se syö joka toinen päivä tabletin. Seuraava vaihe on sitten lääkkeen lopettaminen. Korva on hyvässä ja siistissä kunnossa, tosin erittäin karvainen. Pitää joululomalla viedä koira nypittäväksi ja samalla voi nukutuksessa ottaa näytteen korvista. Mutta hyvältä näyttää, vaikka joka kerta, kun koira vähän rapsuttaa korvaa, sydän lyö tyhjää ainakin kerran.

Greetalla on lauantaina ensimmäinen rally-kisa Lahdessa. Niin vähän ollaan treenattu, että mitään tuloksia en odota. Kunhan nyt kokeilen, miten koira toimii. Pähkähullua, mutta seuraavaan sitten treenataan ihan kunnolla.

Vähän lumikuvia tältä päivältä lopuksi.