31.1.2014

Verikokeen tuloksia

Suolisto on ok. Haimatuloksia ei tullut, koska kuulemma labrassa on joku reagenssiaine loppu. Mutta muut haima-arvot ovat ihan normaalit. Eli näillä lääkityksillä mennään seuraavaan kontrollikäyntiin asti. Saaga on ihan normaalin oloinen, ehkä vähän vauhdikkaampi kuin tavallisesti. Hyvä niin.

Huomenna Friida korkkaa voittaja-luokan Saagan sijaisena. Me emme todellakaan ole vielä valmiita liikkeiden suhteen, mutta sittenhän nähdään, missä mennään. Hui!

28.1.2014

Saaga kävi lääkärissä

Eilen töiden jälkeen lähdettiin Saagan kanssa kohti Kouvolaa, jossa on eläinsairaala Univet. Univet on kallis, mutta siellä on sellaista asiantuntemusta ja välineistöä, jota muualla näillä suunnin ei ole.  Minulle suositeltiin lääkäriksi Deivi Aljastetta ja hyvin perinpohjainen lääkäri hän tuntui olevankin.
Kerroin Saagan vaiheista ja vaivoista. Hän kuunteli, kyseli ja kirjasi asioita ylös. Saaga laitettiin unten maille, sillä siitä otettiin röntgenkuva, josta tutkailtiin sisäelimiä ja suolistoa. Lisäksi Saagasta otettiin joukko verikokeita ja lisäksi tutkittiin korvat, jotka voivat myös aiheuttaa maiskuttelua.
Tunnin odottelun jälkeen hieman pökkyräinen Saaga tuli takaisin ja lääkäri kertoi, mitä on tehty ja löydetty.

Röntgenkuvassa näkyi mahalaukussa kaasua. Ohutsuoli oli vähän paksuuntunut ja maksan reuna vähän pyöristynyt. Nielurisat olivat isot ja tulehtuneet ( selittää, miksi Saaga on ruvennut kuorsaamaan). Ne oli penslattu. Yläkorvat olivat olleet siistit, mutta karvakorva-Saagan alakäytävä oli täynnä karvaa ja mustaa mömmöä. Toisen korvan tärykalvossa oli reikä. Korvat oli putsattu perusteellisesti ja nyt sitten ruiskutetaan lääkärissä sekoitettua korvalääkettä kaksi kertaa päivässä molempiin korviin. Voi että Saaga sitä inhoaa. Verinäytteissä jotkut arvot olivat vähän koholla viitaten tulehdukseen. Suoliston ja vatsan tilasta kertovat verinäytteet menivät muualle analysoitavaksi, joten niiden tulokset tulevat myöhemmin. Saaga sai antibioottikuurin ja mahasuojalääkekuurin korvatippojen lisäksi. Ruokavalioon ei tarvitse tehdä muutoksia ainakaan vielä. Matolääkitys pitää antaa, kunhan tässä ollaan kuuri saatu loppuun. Ja 2-3 viikon päästä on kontrollikäynti, jolloin katsotaan, missä mennään ja mitä sitten tehdään, jos tarvitsee jotain tehdä.

Eli löytyi asioita, mutta vielä on monta juttua auki. Saa nähdä, mitä verikokeista selviää. Joka tapauksessa alkuun on päästy ja tavoitteena on, että Saagasta tulee oikeasti terve, eikä tuollainen epämääräisesti oirehtiva terveen oloinen.

Toko-kisat on Saagan osalta peruttu ensi viikonlopulta.

24.1.2014

Närästää

Nimittäin Saagaa edelleen. Ja meinasin pyörtyä, kun eilen kurkkasin sen suuhun. Kuukausi on aikaa täydellellisestä hammaskiven poistosta ja uudet kivet ovat hyvää vauhtia syntymässä. Eli on siis närästänyt oikein kovastikin. Olen minä sen välillä huomannut kyllä. Niinpä tänään lähdin shoppailemaan ja ostin Saagalle hammasharjan ja tahnaa. Jo kokeiltiinkin harjaamista. Ei ollut Saagan lempipuuhaa, mutta jonkin verran antoi harjata. Mutta en minä tähän aio tyytyä vaan varasin Kouvolan Univetiin ajan.  Siellä on välineet tutkia vaivaa enemmän. Kunpa tulisi asiaan selvyyttä ja mikä tärkeintä, tepsivä hoito siihen, mikä ikinä Saagaa närästääkin. Tässä vaiheessa siunaan, että koiralla on vakuutus. Paljoa sitä ei ole tarvittu, mutta tietäen, että Univet ei ole mikään halpa paikka, on kivempi lähteä reissun päälle, kun ei joka euroa tarvitse kukkarosta laskea.

Tänään taas sain nuuskutella pentutuoksua. Tajmadoran pennut ovat kohta kolmiviikkoisia. Silmät ovat auki kaikilla ja liikkuminen on tullut varmemmaksi. Onneksi ei ole lainkaan portugeesikuumetta. Kaksi isoa koiraa on enemmän kuin riittävästi minulle. Siksi voinkin vain ihailla pentusia ilman yhtään kaipuuta kaapata joku niistä mukaani.

Pennut nostettiin karvapeitteelle niiden aitauksen viereen. Ne olivat sitä mieltä, että nyt on ihan hurjaan paikkaan jouduttu ja kävivät haikailemassa kaltereiden luona omalle puolelleen. Niitä väsytti, kun Sera oli vasta ne imettänyt. Siksi pennut pysyivätkin hyvin paikoillaan kuvissa.


                           Tässä ovat taas pentuposeeraukset. Tytöt ovat pareina ja poika yksin.


Kovasti olivat lapset kasvaneet.



Kahvin jälkeen otin kuvat vanhoista koirista. Lee on kymmenvuotias ja Saagan isä.


Geisha, Assin sisko, 13,5 vuotias jo, laitettiin tuoliin, jossa se yleensä makaa pehmolelujen keskellä. Mutta ei maannut nyt. Istui vain geishamaiseen tyyliin suu viivana, koska sen mielestä oli selvästi menossa TILANNE, eikä silloin tietenkään ruveta makailemaan.

Onkos tämä nyt muka teidän mielestä hauskaa? miettii Keippu.

Oli kiva nähdä kaikkia koiria.

20.1.2014

Linjoilla ja rannalla

Minä olen siis maailman huonoin suunnistaja luonnossa. Siksi en oikein yksin uskalla mennä vieraisiin metsiin, kun olen varma, ettei paluureitin löytyminen ole mitenkään varmaa. Mutta kun uuden vuoden alla tehtiin Katjan porukan kanssa retki hallin takaisiin metsiin, niin uskaltauduinpa tänään minäkin sinne suuntaan. Tiesin, että metsäpolun päässä on sähkölinjat, joiden alla kulkee hyvä leveä polku ja kunhan tietää, mistä poiketa pois linjoilta takaisin tullessa, pitäisi jopa meikäläisenkin kyetä suunnistamaan hallille takaisin. Ja kun vielä oli aivan jumalaisen kaunis ja aurinkoinen pakkaskeli, niin eikun koirat ja kamera mukaan ja menoksi.

                                     Alussa on vielä energiaa keppien kanssa puuhailuunkin.

                                                  Hyviä tuoksuja tuntui puskissa olevan.

                              Tie vain jatkuu jatkumistaan, mutta tuonne kauas asti ei tänään menty.

                                                                           Ohitus

Friida touhuili varpujen keskellä omiaan.

Hallille johtava polkukin taas löydettiin.

Sitten ajeltiin vielä Katariinan puistoon merta katselemaan. Meri on jo jäässä, mutta jäälle ei ole vielä asiaa.


                                                   Tyydyimme siis rantaposeerauksiin.

                                     Aurinko paistoi ja taivas oli sininen. Aika ihanaa.

19.1.2014

Haukotus

Ai kun minusta haukottelevat pentuset ovat niin hellyttäviä. Ne haukottelevat niin täysiä. Tajmadoran pennut ovat kuvissa 11 päivän ikäisiä ja silmät alkavat avautua.

                                            Näitä tyttöjä haukotti oikein urakalla.

                                                          Näitä tyttöjä vain nukutti.

Poikapentua haukotti myös. Se on kuulemma oikea sisupussi, joka kiukuttelee, kun ei heti löydä nisää.

                             Pojallakin silmä on jo vähän raollaan. Äiti haistelee lapsukaista.

         Sera pesee pentuja hyvin ahkerasti ja hoitaa muutenkin hyvin. Pennut kasvavat kohisten.




18.1.2014

Metsäretkiä schappetyttöjen kanssa

Pakkaset paukkuvat Kotkassakin, mutta lunta ei ole kuin lumeeksi maassa. Toisaalta ollaan päästy usein tekemään Marikan ja schapendoes Adan, Ikwilin ja Tovan kanssa metsäretkiä töiden jälkeen.

                                                       Tässä ovat Tova ja äitinsä Ikwil.

                                                          Ja tämä on Ikwilin äiti Ada.

                                   Metsässä on vauhtia, kun nämä viisi siellä touhuavat.

 
Eniten juoksevat ja riehuvat Friida ja Tova. Friida tuppaa aina alussa vähän pomottamaan  Tovaa, mutta kyllä se sitten siitä, kun vauhtiin päästään.

                                    Saaga yleensä menee omia polkujaan niinkuin Adakin.

                                                     Näillä kahdella on ihan omat jutut.

                                Jos Iksu ja Tova leikkivät, Friida haluaa ehdottomasti mukaan.

                                 Välillä Iksu yrittää myös Saagaa saada leikkimään, mutta...

                               ... Tova syöksyy paikalle, jotta Iksu leikkisi SEN kanssa.

                                                   Vilvoittelutauko. Hyvin ojentuvat koivet.

                                Kiville kiipeily on tosi hauskaa edelleen.  Ja niiltä pois hyppiminen.



                                         Saagakin tykkää kivistä, jos tarjoillaan herkkua palkaksi.

                                                 Metsässä on keppitarjonta oikein hyvä.

                                                 Portugali vastaan Hollanti kiskomisleikki

                                               Friida sai selvästi paremman puoliskon.

                                                                Tovaa harmittaa.

                                                               Harmittaa rankasti.

                                              Lopuksi otetaan seurueesta taas potretti.

                                                   Kutsusta kilpastartti kohti kuvaajaa.

                                  Ensi kerralla sitten pitää olla enemmän nameja jaossa, komentaa Ada.

                                                  Kiitos seurasta, Hästängenin porukka.