Linjoilla ja rannalla

Minä olen siis maailman huonoin suunnistaja luonnossa. Siksi en oikein yksin uskalla mennä vieraisiin metsiin, kun olen varma, ettei paluureitin löytyminen ole mitenkään varmaa. Mutta kun uuden vuoden alla tehtiin Katjan porukan kanssa retki hallin takaisiin metsiin, niin uskaltauduinpa tänään minäkin sinne suuntaan. Tiesin, että metsäpolun päässä on sähkölinjat, joiden alla kulkee hyvä leveä polku ja kunhan tietää, mistä poiketa pois linjoilta takaisin tullessa, pitäisi jopa meikäläisenkin kyetä suunnistamaan hallille takaisin. Ja kun vielä oli aivan jumalaisen kaunis ja aurinkoinen pakkaskeli, niin eikun koirat ja kamera mukaan ja menoksi.

                                     Alussa on vielä energiaa keppien kanssa puuhailuunkin.

                                                  Hyviä tuoksuja tuntui puskissa olevan.

                              Tie vain jatkuu jatkumistaan, mutta tuonne kauas asti ei tänään menty.

                                                                           Ohitus

Friida touhuili varpujen keskellä omiaan.

Hallille johtava polkukin taas löydettiin.

Sitten ajeltiin vielä Katariinan puistoon merta katselemaan. Meri on jo jäässä, mutta jäälle ei ole vielä asiaa.

                                                   Tyydyimme siis rantaposeerauksiin.

                                     Aurinko paistoi ja taivas oli sininen. Aika ihanaa.