29.6.2019

Rally-treeniä ja möllitoko-koe

Maanantaina käytiin Marjutin kanssa tekemässä voittajarataa Jylpyn kentällä. Rata oli taas Hannele Pirttimaan. (Yllätys yllätys.)  Vähän oli voihketta alussa, mutta kolmas kerta toden sanoi ja tehtiin ihan hyvä rata, yhdellä uusinnalla tosin. Harmi vain, ettei kokeissa voi ottaa uusiksi.

Greetan rata

Saagakin teki voittajaradan. Sen huono kuulo kyllä haittaa ohjaamista oikealla, mutta minkä rouva taidoissa menettää, niin intoa tulee sitäkin enemmän.


Keskiviikkoaamuna kävi hurja juttu. Minä annan aina aamulla Saagalle lääkkeet juustosiivuun käärittynä ja Greetta saa myös oman siivunsa. Vien sen Saagalle sänkyyn, jossa se aina pötköttelee odottelemassa. Greetta saa omansa sen jälkeen. Mutta kun se siinä keittiössä hyöri ja pyöri, annoin sen oman juuston jo siellä. Ja tajusin heti, että nyt meni Saagan rulla Greetan kitaan. En saanut kiinni, kun koira nielaisi nopeasti. Tein heti suolapallon ja laitoin Greetan kurkkuun, jotta se oksentaisi, mutta ei tullut mitään.
Sitten vimmattu googlettaminen alkoi. Kolmeprosenttista vetysuperoksidia 2 millilitraa per painokilo pitäisi ruiskuttaa koiran suuhun, jotta taatusti oksu tulisi. No, eipä ollut sitä ainetta, joten kiireesti syöksyin autoon ja apteekkiin, joka oli juuri auennut ja renkaat soikeina kotiin. Greetta sai aineen. Todella kiltisti sen ottikin. Ei tullut oksennus heti. Saagakin oli jo saanut lääkkeensä ja lähdettiin aamukävelylle. Talon päätyyn tuli oksennus ja toinenkin. Hyvin juuston värinen liemi. Tuli siinä kävellessä mieleen, että myrkytystapauksessa pitäis olla myös hiiltä. Ja taas auton nokka kääntyi kohti apteekkia. Ostin hiiliraetta. Oli iso pullo, pirun kallis, melkein 40 euroa, mutta kuulemma nopeavaikutteisin. Pulloon sekoitettiin vettä, pulloa vatkattiin ja taas koiran painon mukaan annettiin litran pullosta pikkuliru ruoan joukkoon. Nappulat ja raejuusto muuttuivat pikimustiksi ja ajattelin, ettei pikkutyyppi taatusti sitä syö, mutta söipä kuitenkin. Viimeiset hiilijämät sekoitin vielä lisäraejuustoon ja niin oli kuppi tyhjä. Koko ajan Greetta oli ihan oma itsensä. Ja se hiilipullo sitten vanheni kahdessa päivässä, joten aika arvokas annos, mutta kaiken arvoinen.

Illalla oli möllitoko-koe avo- ja evl-luokille Jylpyllä ja minä toimin liikkurina, joten otin koirat mukaan varmuuden vuoksi autoon odottamaan. Kolmisen tuntia homma kesti ja kun palasin lopussa autolle, niin joku oli tehnyt ison oksennuksen paksin patjalle. Molemmat istuivat toisessa laidassa sen näköisenä, että hyi hitto!

Yöllä Greetta teki muutamia pikkuoksennuksia vielä, mutta muuten oli ihan normaali koko ajan.
Koirille tuli torstaiaamuna lepopäivä aamulenkin jälkeen, sillä lähdin Kyllin kanssa Ikeaan. Kolmen tunnin tallaus vastasi hyvää kuntolenkkiä. Kun sitten vielä illalla oli toinen osa mölli-tokoa, voittaja ja avo, jotka kestivät yli kolme tuntia nekin, olivat koivet tosi kiukkuiset ja väsyneet nukkumaan mennessä.  Greetan kanssa osallistuttiin testimielessä voittaja-luokkaan, vaikkei se ole mitenkään valmis. Tunnari ja kake ovat vasta alkuvaiheessa ja lyhyessä matkassa. Pieniä aivopieruja tuli koiralle muutenkin. Minä päätin olla oikein tyyni ja cool, enkä yhtään ala lässyttää. Greetta kyllä häröili, mutta ei tuntunut ottavan painetta, vaikka radan toiselta puolelta kuului hurjaa hakkausääntä. Sen häiröily oli liikkeisiin liittyvää enemmänkin. Hyvä harjoitus joka tapauksessa. Vettaä satoi alkupuoliskan ajan. Ei haitannut.


Meidän tähtäin on syksy. Josko omiin kokeisiin päästäisiin kisaamaan.
Greetan suorituksen jälkeen siirryin liikkuriksi ja alokasluokan tuomaroin. Eli melkoinen setti tokoa oli parin päivän aikana. Illalla kotona tajusin, etten ole syönyt ruokaa ollenkaan. En viitsinyt enää puoli yhdeltätoista alkaa perunoita keittelemään, joten tein pari lohivoileipää. Kateellinen yleisö oli paikalla katsomassa kaipaavasti. Ei herunut heille. Oman ruokansa olivat jo saaneet.


Tänään rupesin järjestelyhommiin. Tilasin Ikeasta vierassängyn, kun sellaista ei minulla ole. Työhuoneen seinustoilla on molemmilla ollut Lundia- hyllyä ja toinen hylly piti saada pois, että sängylle olisi tilaa. Ja koska kahteen ja puoleen metriin kirjahyllyä mahtuu tavaraa aivan älyttömästi, oli pakko alkaa karsia. Niinpä viimeiset koirien saamat pokaalit, myös Assin Maailmanvoittaja-pokaali ja Kouvolan BIS-2-pokaali, joutuivat pesuun, koska olivat erittäin pölyisiä. Sitten roudasin ne hallille match show-palkinnoiksi. Minulle jäivät vain noiden näyttelyjen ruusukkeet. Ainakin vähäksi aikaa.


                                  Kuva olkoon muistona näistä viimeisistä.
                         On se hyvä, ettei noissa meidän lajeissa pokaaleja enää jaella.



25.6.2019

Alkuviikon rallyt

Käytiin maananitaina porukalla rallaamassa. Toiset tekivät Hannele Pirttimaan avo-radan ja me rakensimme saman tuomarin voittaja-luokan radan. Oma lehmä ojassa, sillä samainen tuomari on Porvoossa heinäkuun alussa ja meillä on siihen kisaan paikka.

Koirat olivat autossa ja minä kuvasin kameralla treenikavereiden menoa. Sitten hain Greetan autosta, ja heti mentiin radalle. Sanoin, että rallya tehdään, en lässyttänyt enkä houkutellut vaan ruvettiin itse asiaan. Ja on ihan taivahan tosi, että Greetta teki radan hienosti eikä piipannut kuin kerran.











Kuvista näkee, miten se rauhoittelee itseään tämän tästä lipomalla kielellään, mutta oli kyllä uskomaton fiilis radan jälkeen. No, heti piti kokeilla toisen kerran.













 Kierrokset olivat jo korkeammalla, mutta  vain himpun verran enemmän ääntä kuului.


Tehtiin vielä lopuksi avo-ratakin.








Ja niinkuin kuvasta näkyi, asenne ja keskittymine olivat kohdallaan. Sen tietää siitä, että koiralla pysyy kontakti minussa eikä se katsele sinne tänne.

Saaga sai tehdä avo-radan. Se on niin tohkeissaan ja kontakti on aivan huikea, kun se pääsee radalle kanssani. Toki mukana olevat namit auttavat asiaa, mutta eivät ole ainoa syy intoon. Saaga rakastaa rallya ja tykkää tehdä niitä temppuja. Aivan loistavaa aivojumppaa koiralle, jonka elämä on hiljaiseloa nykyään muuten.






                                     Hyvin pyörii Saaga perä, kun pitää vierellä peruuttaa taaksepäin.












Aivan tippa silmässä katselen näitä kuvia, jotka kertovat tekemisen meiningistä. Niin ihana on Saagan kanssa vielä treenata, kun se nauttii koko ajan.  (Kuvat otti kamerallani Saaraisen Noora.)

Tänään mentiin Nooran ja Marjutin kanssa heti uudestaan rallaamaan. Tehtiin Pia Heikkisen avo- ja voittaja-rally-radat, jotka olivat tosi kivoja.  Greetan kanssa tein ihan samalla lailla kuin edellisenä päivänä. Greetta ulos autosta ja hommiin. Ensimmäisellä radalla ei kuulunut piipahdustakaan. Muutenkin se teki hommia todella kuuliaisesti ja kontaktia pitäen. Viimeisen radan tein niin, etten puhunut kuin pakolliset ohjaussanat ja muuten ohjasin liikkeellä. Toimi ihan älyttömän hyvin. Greetta ottaa kierroksia minun puheestani. Eli paree, etten puhu juuri mitään. Aivan vastoin rallyn henkeä, joka kannustaa kehumaan ja puhumaan koiralle radalla. Ei siis näköjään toimi Greetalla. Porvoossa yritän pitään suuni kiinni mahdollisimman paljon ja kokeilla tuota suoraan hommiin - menetelmää. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää.

24.6.2019

Juhannus Lemillä

 
Menimme mökille juhannusaattona puolen päivän jälkeen. Mökillä odottivat meitä jo siskoni miehensä kanssa ja cotton de tulear Tuisku, joka on jo 11-vuotias ja koirieni vanha ystävä. Greetan piti ensin varan vuoksi vähän haukkua Tuiskua, mutta koska Tuisku on todella ystävällinen ja antaa Greetan tottua rauhassa, niin meni vain hetki, kun rauhaisa rinnakkaiselo oli syntynyt. Saaga ja Tuisku selvästikin tykkäävät kovasti toisistaan.



 Järvimaisemia ihailemassa. Minä kävin ihailemassa lämpömittaria, joka kertoi, että varjossa oli +30 astetta. Kääk!



Tässä jo poseerataan rinnakkain tyytyväisinä. Saagalle laitoin märkämanttelin melkein heti, sillä lämpötila oli varsin korkea. Lisäksi laitoin suihkutettavaa aurinkorasvaa sen selkään paljaille paikoille.


Olin tuonut mukanani kuivuuttakin kestäviä kesäkukkia pariin tuttuun paikkaan istutettavaksi. Samettiruusut ja narsissit pääsivät portaiden ja kiven viereen. Marketat ja loput samettiruusut ja narsissit pääsivät isompaan istutuspenkkiin. Greetan piti mennä katsomaan, mitä ihmettä oli ilmestynyt pihamaalle.

                                                    Toinen kukkapenkki



     Greetta olisi ollut leikkikaveria vailla, mutta Saaga ei tähän ollut edellenkään innokas.



Sää oli kyllä oikein hieno. Lämpöä vähän liikaakin, mutta sen ansiosta järvivesi oli todella linnunmaitoa. Onneksi myös vähän tuuli puhalsi.

                 Verannalla oli pitkään hyvä olla, kun aurinko paistaa siihen vasta iltapäivällä.




Saaga otti ainakin ilon irti lämpimästä puusta ja pienestä tuulen vireestä.


Tuisku sen sijaan hakeutui aivan seinän viereen penkin alle. Greettakin tykkää tuolla piilossa maata. Liekö tyypillistä pikkukoirille.


                                         Veranta on kaikkien koirien suosikki ollut aina.


Illalla alkoi pilviä kerääntyä taivaanrantaan ja jostain kaukaa kuului kumeaa jyminää. Ukkonen ei tullut päälle eikä edes satanut. Oli aika hienon näköinen taivas, kun aurinko teki pilvien reunaan valorajoja.











                                    
                                                  Hieno värinäytelmä kertakaikkiaan

                                         Illalla souteli yksinäinen kuikka järven selkää pitkin.

Juhannuspäivä valkeni huomattavasti viileämpänä ja tuuli aika navakasti. Mutta ihan oli t-paitakeli kuitenkin. Ja sininen taivas.



Tulopolkua reunustaa kaksi aika isoksi kasvanutta, tosin hyvin harvaoksaista alppiruusua. Kukinta alkoi jo olla lopuillaan.

Lähdettiin retkelle Vuolteen kannakselle. Tosin ei siellä oikein olisi voinut liikkua, kun rannat ovat täynnä mökkejä ja olisi pitänyt tallata vain tietä pitkin, joten pysähdyttiin siihen kohtaan missä Lahnajärvi ja Kivijärvi yhdistyvät.






Kivijärven puolella tuuli tosi kovaa ja oli oikein vaahtopäitä. Tiira leikitteli tuulessa nauttien puhalluksesta.

Paluumatkalla jäätiin siskon, Greetan ja Tuiskun kanssa pois kyydissä vanhan maitotalomme kohdalla. Sieltä haettiin aina Marjan kanssa kannulla vastalypsettyä maitoa mökille vietäväksi pikkutyttöinä. Talossa ei nykyään asu ketään, kun vanhaisäntä ja -emäntä ovat kuolleet.
Saaga jatkoi Eeron kanssa matkaa mökille, kun  sen jaksamisesta ei aina tiedä. Talon luona oli ihana iso kukkaispelto, jossa kasvoi harakankelloja, tervakukkia, päivänkakkaroita ja vaikka mitä. Marja poimi ison kimpun kukkia ja minä kuvasin koirien touhuja.




Tuisku ja Greetta olivat ihanan touhukkaita pellon keskellä. Tuisku hävisi näkyvistä välillä, kun se on niin pieni ja heinät niin korkeita.




                                                 Tuiskun riemukas laukka kukkien keskellä.


                                                       Greetta kukkaistyttö








                                         Tuisku oli jo sitä mieltä, että oli syytä jatkaa matkaa.



                           Marja sai kimpun kerättyä ja lähdetiin tallaamaan mökkitietä kohti kotia.



Iltapäivällä lähdimme vielä mökin lähellä olevalle Haikkaanvuorelle, jonka kallioiden päältä näkyy korkealta Ruomin kapia- niminen salmi.


Ja taas otettiin poseja. Ensimmäiset poset otin vasten aurinkoa. Tuisku oli sitä mieltä, että yksi kuva riittää, mutta minun kuuliaiset typykkäni istuivat kiltisti (palkkaa odottaen).




Sitten otettiin toinen pose vähän vinoon, ettei aurinko olisi niin takana.  Tuisku pääsi paikalle sylikyydillä.




                                                     Söpö kolmikko

                                           
                                                  Minäkin pääsin kuvaan mukaan.




                                                  
                                                   Lepohetki ja sitten olikin jo ruoka-aika.



Saaga oli aina paikalla tuijottamassa. kun verannan pöydän ääressä oleskeltiin ja esim.syötiin. Sillä on hyvin vetoava tuijotus, josta se ei kyllä hyötynyt. Käskin sen pois ja aina pää hävisi, kun se laskeutui hetkeksi makaamaan. Saagalla on the Katse.




Ilta oli jo melkoista tuulenpuhallusta, mutta istuttiin  silti aika pitkään verannalla, saunottiin ja uitiin. Vesi oli edelleen hyvin uimakelpoista, vaikka oli sekoittunut kylmempien vesimassojen kanssa. Ristiseiskaa pelattiin ja muitakin pelejä. Korttia tulee pelattua vain mökillä. Yöllä ei mökissä ollut lainkaan kuuma, vaan peittoa tarvittiin.

Minä nukuin tuvan puolella ja niinkuin näkyy, sänky oli oikein suosittu paikka. Luojan kiitos se on myös levitettävä kahden hengen vuoteeksi, sillä muuten olisi ollut aika ahdasta - varsinkin minulla. Viimeisenä aamuna Tuisku, joka ei kotona sänkyyn pääse, nousi sängyn reunalle ja nostin sen viereeni. Se oli oikein onnellinen. Nukkui pari tuntia ja sitten halusi masurapsutuksia. Neiti Greetta oli selvästikin vähän mustis tästä paikan valloituksesta.





Sunnuntaiaamuna heittelin Greetalle frisbeetä. Vaaleanvihreä väri on aika haasteellinen vihreässä varvikossa, mutta kyllä Greetta aika hyvin lelunsa löysi. 






Alkuiltapäivällä siivosimme mökin ja lähdimme kotimatkalle. Sen verran piti pysähtyä, että otin kuvan pellolla laiduntavista joutsenista. On se kyllä aika hupaisa näky.


                                Oli oikein hauska juhannus.