Alkuviikon rallyt

Käytiin maananitaina porukalla rallaamassa. Toiset tekivät Hannele Pirttimaan avo-radan ja me rakensimme saman tuomarin voittaja-luokan radan. Oma lehmä ojassa, sillä samainen tuomari on Porvoossa heinäkuun alussa ja meillä on siihen kisaan paikka.

Koirat olivat autossa ja minä kuvasin kameralla treenikavereiden menoa. Sitten hain Greetan autosta, ja heti mentiin radalle. Sanoin, että rallya tehdään, en lässyttänyt enkä houkutellut vaan ruvettiin itse asiaan. Ja on ihan taivahan tosi, että Greetta teki radan hienosti eikä piipannut kuin kerran.

Kuvista näkee, miten se rauhoittelee itseään tämän tästä lipomalla kielellään, mutta oli kyllä uskomaton fiilis radan jälkeen. No, heti piti kokeilla toisen kerran.

 Kierrokset olivat jo korkeammalla, mutta  vain himpun verran enemmän ääntä kuului.


Tehtiin vielä lopuksi avo-ratakin.

Ja niinkuin kuvasta näkyi, asenne ja keskittymine olivat kohdallaan. Sen tietää siitä, että koiralla pysyy kontakti minussa eikä se katsele sinne tänne.

Saaga sai tehdä avo-radan. Se on niin tohkeissaan ja kontakti on aivan huikea, kun se pääsee radalle kanssani. Toki mukana olevat namit auttavat asiaa, mutta eivät ole ainoa syy intoon. Saaga rakastaa rallya ja tykkää tehdä niitä temppuja. Aivan loistavaa aivojumppaa koiralle, jonka elämä on hiljaiseloa nykyään muuten.

                                     Hyvin pyörii Saaga perä, kun pitää vierellä peruuttaa taaksepäin.

Aivan tippa silmässä katselen näitä kuvia, jotka kertovat tekemisen meiningistä. Niin ihana on Saagan kanssa vielä treenata, kun se nauttii koko ajan.  (Kuvat otti kamerallani Saaraisen Noora.)

Tänään mentiin Nooran ja Marjutin kanssa heti uudestaan rallaamaan. Tehtiin Pia Heikkisen avo- ja voittaja-rally-radat, jotka olivat tosi kivoja.  Greetan kanssa tein ihan samalla lailla kuin edellisenä päivänä. Greetta ulos autosta ja hommiin. Ensimmäisellä radalla ei kuulunut piipahdustakaan. Muutenkin se teki hommia todella kuuliaisesti ja kontaktia pitäen. Viimeisen radan tein niin, etten puhunut kuin pakolliset ohjaussanat ja muuten ohjasin liikkeellä. Toimi ihan älyttömän hyvin. Greetta ottaa kierroksia minun puheestani. Eli paree, etten puhu juuri mitään. Aivan vastoin rallyn henkeä, joka kannustaa kehumaan ja puhumaan koiralle radalla. Ei siis näköjään toimi Greetalla. Porvoossa yritän pitään suuni kiinni mahdollisimman paljon ja kokeilla tuota suoraan hommiin - menetelmää. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää.