Eli pieni tyylirikko on tuo vasemman lonkan C, mutta koska kuvissa lonkkien päät olivat oikein kauniit eikä mitään nivelrikkoa ole nähtävissä, ei tästä asiasta ole huolen aihetta. Ja B-lonkka on erittäin hyvä tulos joka tapauksessa. Muuten priimaa pukkaa.Hyvä niin!
Molly on ulkona reipas tyttö, mutta alkupäivinä sisällä vähän vaisu. No, toisella on reikä mahassa, joten on hyvä, ettei rieku laisinkaan. Se ei ole kakannut kuin kerran leikkauksen jälkeen, eli pienen pökäleen tänä aamuna. Kävin ostamassa parafiiniöljyä ja sitä olen ruiskuttanut tänään sen suuhun kerran. Kun Molly ei aamulla syönyt mitään, niin äsken iltaruoka ( mukana aamuruoka myös) meni saman tien parempiin suihin. Ja muutenhan se on syönyt ihan normaalisti. Toivottavasti kohta iltakävelyllä se pusaa kakat. jotta emäntä saa mielenrauhan.
Sunnuntai-iltana oli viimeinen kerta vähään aikaan, kun Mollyn kanssa mitään treenaillaan. Teimme Leskisen avo-rataa, ja kun oli mukana satunnaista namipalkkausta, koira teki rataa oikein hyvällä mielellä. Jes! Tosin vasemmalle käännökset ovat vielä vaiheessa eli pitää jatkaa kääntötreeniä etujalkatargetin kanssa. Mutta kiirekös tässä. Treenataan se kuntoon, kunhan joudetaan.
Tässä se parempi rata.
Illalla vielä pesin ja puunasin Mollyn. Takkuosasto oli aika vähäistä. Sen verran usein olen koiraa kammannut. Sen turkki kun takkuuntuu jokaisen ulkovaatteen käytön jälkeen. Kun kampaa saman tien, ei turkki pääse pahaksi.
Pesun jälkeen Molly kuivatteli jonkin aikaa kylppärissä ennen föönausta. Sitten vasta kaivoin harjan ja kamman esiin ja rupesin puhaltamaan.
Sitten oli pieni varsin pehmoinen ja pöyheä. Kun se pääsi trimmipöydältä, se syöksyi olohuoneessa luolaansa ja alkoi "lingota" itseään toden teolla. Hupaisa örisevä otus.
Vähänkö itseensä tyytyväisen näköinen karvaotus.
Aamulla oli oikea dinosauruskeli. Sen verran sumuista oli joka paikassa. Mutta onneksi ei mitään satanut. Eikä dinosauruksiakaan näkynyt.
Kun saavuttiin Anjalan eläinlääkäriasemalle, punnitsin Mollyn heti alkuun. Se painaa 6,5 kiloa. Sitten se sai rauhoituspiikin kankkuun ( kiljaisi) ja istuskeli sylissäni, kunnes alkoi tuntua raskaalta ja uniselta. Se laitettiin pöydälle tyynyjen väliin. Ensin kuvattiin lonkat. Pyysin Arosen Anna-Maijaa kokeilemaan polvet. Vasen polvi on vielä vähän löysä ( voi paska!!!), mutta oikea on napakka. Joka tapauksessa en aio enää polvea operoida. Toivotaan, ettei se luksoi kuitenkaan pahasti.
Potilas pinteessä
Lonkat ovat hyvät ja Anna-Maija arveli, että voisivat olla A:t. Saa nähdä.
Kyynärätkin näyttivät sangen siisteiltä.
Nikamia oli oikea määrä ja kaikki näytti hyvältä eläinlääkärin silmään, mutta ei voi tietää, miten lausuva eläinlääkäri asian näkee. Joka tapauksessa näiden kuvien perusteella Mollylla ei ole mitään hätää luustonsa kanssa.
Sitten alkoi operaatio. Molly pistettiin syvempään uneen. Anna-Maija teki tosi pienen haavan, josta sitten kaiveli kohdun esiin. Kohtu oli siisti ja päätettiin jättää se paikalleen, sillä kun munasarjat ovat poissa, ei kohtukaan voi mitenkään tulehtua tai oirehtia. Munasarjat sen sijaan saivat kyytiä. Ne olivat pienet. Mollylla oli toinen selvästi pienempi kuin toinen. Sitten haava ommeltiin kiinni. Siisti pieni haava tuli.
Mollylle puettiin päälle mukanani tuoma leikkauspaita. Se on oikein sopivan kokoinen.
Kävin maksamassa toimenpiteet ja ostin vielä Bravectot molemmille tulevaa punkkikautta ajatellen. Kotimatkalle lähdettiin niin, että Molly oli etumatkustajan lattiatilassa pehmpopetillä shaalin alla. Siellä se piippaili pitkään. Piti jo välillä pysähtyä katsomaan, onko se jotenkin huonossa asennossa ja siksi pitää ääntä, muttei ollut vaan pää oli vain hiukan sekaisin. Onneksi matka kesti alle puoli tuntia, joten hengissä selvittiin molemmat.
Kotona kannoin sen ensin luolaan. Käytin Greetan sen jälkeen kävelylenkillä. Molly ei ollut sillä aikaa hievahtanutkaan lepopaikassaan. Sitten otin Mollyn mukaan makuuhuoneeseen ja molemmat pötköteltiin sängyn päällä. Vienoa kuorsausta kuului Mollysta.
Kun nousin, sekin yhtäkkiä hätkähti ja nousi istumaan pöllähtäneen näköisenä. Nostin sen lattialle pehmopetille.
Siinä se istui pitkään paikallaan tuijottaen yhteen pisteeseen.
Vein Mollyn hetkeksi ulos, josko vaikka pää vähän selviäisi raittiissa ilmassa. Tai jos vaikka olisi pisuhätä. Ei ollut hätää. Se seisoa möllötti paikallaan, mutta lopulta vähän liikkui ja omin jaloin käveli ovelle ja käytävään. Portaat kannoin ylös ja eteisessä laskin lattialle. Sieltä se tallusti taas pehmopetille huilaamaan.
Eka päivä on aina se pahin, mutta ihan hyvältä näyttää olon suhteen. Saa nähdä, maistuuko illalla vielä ruoka tai tarvitseeko antaa kipulääkettä.Kuulemma saa antaa, jos siltä näyttää.
Greetta kävi Marjutin kanssa kisaamassa viime viikonloppuna Haminassa. Kisassa oli tuomarinvaihdos. Karstunen vaihtui Marika Blomiksi. Mutta ei hätää. Greetta oli varsin hyvillä fiiliksillä ja teki kivat radat. Kolmannelta radalta se sai nollan ja oli toinen, joten enää siltä puuttuu yksi nollatulos SM-kisoja varten. Tässä Greetan radat.
Petra Strübing oli kuvaamassa, joten jossain vaiheessa lisään tähän muutaman kisakuvankin, kun olen valinnut, mitkä haluan tilata.
Edellisenä päivänä Marjut ja Greetta kävivät hallilla treenaamassa. Mentiin Mollyn kanssa perässä ja lopulta päästiin vielä Marjutin, Marikan ja koirien kanssa mukaan metsälenkille. Se teki Mollyllekin oikein hyvää. Greettakin rauhoittui haukkumisistaan jossain vaiheessa.
Tässä monen rotuisia ja monen ikäisiä koiria. Lydi-schappe vasemmalla noin vuoden ikäinen, kullanvärinen cockeri Judy kulkee kohti neljäätoista ikävuotta. Ja muut siltä väliltä. Sopuisaa sakkia.
Mollyn kanssa ollaan treenailtu rallya. Sillä on joku teinikausi menossa. Se alkoi jo Porvoon kisojen aikaan ja on jatkunut sen jälkeen. Kyllä se tekee, jos on nami tai pallo kädessä, mutta ilman palkkaa se hyytyy ja tulee taas pitkällä perässä. Meillä olisi ollut ensi viikonloppuna tuplakisat Hyvinkäällä, mutta koska tilanne on tämä, niin peruin meidän kisat, vaikka 50 euroa kankkulan kaivoon hiukan kiristikin otsalohkoja. Mutta turha mennä, kun ei koira kulje. Liittyykö jotenkin valeraskauteen. Saija mietiskeli, että voisi olla synnytyksen aika, jos se olisi astutettu. Sillähän oli aika rankka valeraskaus ja syömättömyys jonkin aika sitten. Mitään kipuja sillä ei kyllä pitäisi olla missään. Saija hieroi Mollyn viime viikolla.
- Hmmm, mitähän tässä nyt tapahtuu, mietti Molly hieronnan alussa, mutta hetken kuluttua oli aivan rento.
Molly nautiskeli täysiä hieronnasta. Silmistä näkyi vain valkuaiset, kun se oli aivan nirvanassa. Vasemmalla puolella oli vähän enemmän jumeja, mutta Saija totesi, että jalat olivat melkein tasavahvat ja kroppan jumit aukenivat hyvin. Eli todella voiton puolella ollaan.
Jalkojen tasavoimaisuus näkyi vesijuoksussakin. Kun vielä viime kuussa takajalat olivat vähän epäbalanssissa, kun oikea oli voimattomampi, niin tällä viikolla etu- ja takajalat menivät sangen tasatahtisesti ja Molly jaksoi hyvällä nopeudella koko 15 minuutin kävelyjakson.
Kävimme viime viikolla pitkästä aikaa Mollyn kanssa uimassakin Hyvän mielen koirakeskuksen uimalassa. Ramppi jännitti, mutta kun nostin koiran yli reunan uimaan, se haki hyvin lelua ja osasi palata rampille itse. Hyvin neiti potkii molemmilla koivillaan,niinkuin kuvasta näkyy.
Säät ovat vaihdelleen kauheista kauniisiin. Eilen pilvinen päivä vaihtui aurinkoiseen. Käytiin perinteiseen tyyliin metsälenkillä. Viimeisellä taipaleella saivat tytöt olla vapaina, mutta koska Greetta meni paimennus- ja haukkumoodiin, se joutui takaisin hihnaan. Molly sai pinkoa irti. Se on kyllä hassu, kun sillä lähtevät kierrokset käyntiin, se örisee kuin kunnon leijona konsanaan. Tästäkin sain pienen videonpätkän.
Greetta on ollut leikkisällä päällä kotona tämän tästä. Se on aloitteen tekijä ja myös päättää, kuinka kauan leikki kestää. Ei ihme, että Molly on välillä vähän hämillään. Tässä yhdet iltatanssit.
Muutamia kännykkäotoksia vielä.
Mollyn lempipaikka on tuo huopaluola. Se on siellä joka ilta köllimässä. Oli hyvä hankinta silloin muinoin, kun lopulta käyttäjä löytyi.
Minun kainaloiseni, rakas Molly.
Viikonloppuna tämä otus on pakko pestä. Viime pesusta on reilusti aikaa ja alkaa tuntua turkki tahmaiselta. Ja hyvä on pestä muutenkin, sillä maanantaina on Anjalassa Mollyn sterilointileikkaus. Samalla nukutuksella otetaan lonkka-, kyynär- ja selkäkuvat. Taas alkaa yksi toipumisjakso, mutta huomattavasti helpompi - kop, kop, toivottavasti - kuin jalkojen pitkät toipumiset. Valeraskauksille good bye. Ei tule ikävä niitä.
Oi miten ihania auringonpaisteisia pikkupakkaspäiviä onkaan ollut. Metsässä on ollut helppo liikkua. Yleensä käydään hallin metsässä, ja koirat ovat flexeissä, sillä siellä liikkuu paljon ihmisiä ja koiria, joten omien koirien hallinta pitää olla. Mollylle riittää 7 metrin spurtit ja Greetalla on viiden metrin flexi, sillä se tekee lyhyitä spurtteja ja palaa takaisin paimentyyliin. Joskus kun on rauhallista ja näkyvyys pitkälle, koirat saavat painella irti, mutta itse olen tarkkana, ettei tule mistään suunnasta ylläreitä.
Greetta pääsi torstaina aamupäivällä Marjutin kanssa agsaamaan ja metsälenkille. Me Mollyn kanssa tulimme perässä Greettaa odottelemaan ja teimme pienen metsälenkin ja palloleikkiä päälle. Mollyn mielestä palloleikitä ovat parhaita ja tapporavistukset ja taistelu ihmisen kanssa ihan huippujuttuja. Peto pikkuinen. 😁
Mollylla oli eilen illalla maha löysällä ja kun en ajoissa älynnyt ulos viedä eikä se ilmoittanut mitään, niinkuin yleensä kertoo, niin tulivat kakat lattialle. Eipä ole sitten pentuaikojen näin käynyt. Mikä lie aiheuttanut mahan sekaisin menon, kun sama ruoka on koko ajan. Onko ulkona haistellut tai maistanut jotain epäsopivaa esim. metsässä. Vaikea sanoa. Yöllä kolmelta menimme uudestaan ulos, kun koira alkoi läähätellä. Pienet kakat tulivat silloinkin. Mutta sen jälkeen ihan rauhassa nukuimme melkein yhdeksään. On ihana herätä, kun ei ole kiire minnekään ja koiria rapsutellen ja silitellen pääsee itsekin pois unihuuruista. Tänä aamuna Greetalla oli selvästi halipula ja se kesti senkin, että Molly oli aivan siinä kiinni, kun silittelin molempia. Kumpikin makasi mahani päällä, joten videon taso on huono.
Yöllä oli satanut lunta. Nyt näyttäisi paistavan aurinko, eli taidamme suunnata ulkoilemaan ja nauttimaan valosta.
Ei mennyt kuin Strömsössä meidän lauantainen rally-kisa.
Oltiin hyvissä ajoin paikalla. Molly haukkui jonkin verran vieraille koirille, mutta kun oltiin aikamme oltu ja katseltu koiria ja ihmisiä,niin se rauhoittui. Tehtiin muutama liike etukäteen. Molly oli ensimmäinen suorittaja. Vielä odotuspaikallakin tehtiin muutama seuraamaan lähtö ja koiralla oli oikein hyvä fiilis. Mutta kun lähdettiin radalle, se mateli perässä eikä ollut yhtään kanssani hommissa vaan katseli tuomari ja sihteeriä ja kuunteli ääniä. Eli ei tullut tulosta. Kyllä harmitti, kun Mollyn kanssa ollaaan kuitenkin tehty useammassa paikassa rataa ja palkatta paljon ja se on ollut ihan hyvissä fiiliksissä. Mutta edellisestä kisasta on vuosi ja uusi paikka ja ihmiset olivat tällä kertaa liikaa. Liekö palkattomuuskin tuossa tilanteessa ollut liikaa. Tämä on nyt pohdinna paikka. Ehkä täytyy palata palkkaamiseen taas treeneissä, että on siihen jotain odotusarvoja kisassakin. Sunnuntai-iltana oltiin yksin Okkim-hallissa. Olin kerännyt saman radan ja ajattelin, että tehdään Mollyn kanssa kisarata hyvällä palkalla. Sitä ei huvittanut tehdä mitään rallya. Erittäin omituista tämäkin, kun ei ollut yhtään häiriötä missään. Keräsin radan pois ja tehtiin sitten vähän peränkäyttöjuttuja, kaukokäskyjä ja eteenmenoa.
Mutta ollaan tokoiltu. Tänään käytiin pitkästä aikaa KKSn hallissa tekemässä monta liikettä. Vähän oli löysä koira ja ehkä oli liian pitkä treeni, mutta tehtiin kuitenkin yhtä ja toista. Pitää ruveta palkkaamaan ja kehumaan liikkeiden jälkeen vähän ruhtinaallisemmin. Olen huomannut, että vaikka kehun, niin en riittävästi. Siinä minun läksyni.
Sitten muutama kuva koirista vielä. Auton paksista sai hauskat kuvat, kun tausta oli niin tumma.
Näitä kahta lajia on meillä harrastettu eniten sitten viime postauksen. Toki noseworkia myös,mutta se laji on nyt loppu. Viimeiselle kerralle ei päästy, kun oli ihmisellä teatterireissu Helsinkiin. Jatkokurssikin oli tarjolla, mutta kun useampi päivistä ei meille sopinut, niin jätin ilmoittautumatta. Sinänsä harmi, kun Molly oli jo hyvällä alulla lajissa. Mutta koska voimme tehdä nose-hommia kotonakin eikä tulla varmaan ikinä kisaamaan kyseisessä lajissa, niin määräänsä enempää ei harmita. Molly on lisäksi käynyt marssimassa vesijuoksumatolla tämän tästä. Se tekee sille hyvää. Greetan kanssa käytiin taannoin uimassa, mutta se oli niin ahdistunut, että päätin lopettaa uimaharrastuksen siihen. Kyllähän se ui, mutta kun se ei ole yhtää kivaa siitä, niin ei kiusata toista.
Mollyn kanssa ollaan viime viikkoina panostettu rallyssa avo-luokan ratoihin. Ja palkattomuuteen. Tämä syystä että meillä on kolmeen kisaan paikka avo-luokkaan. Molly kyllä kohtuu hyvin osaa avo-temppuja. Palkattomuus on vaikeampi juttu. Se saattaa madella perässä, jos ajattelee, ettei namia tule. Ja välillä on todella reipas ja taitava otus. Ensi lauantaina on ensimmäinen avo-koitos Porvoon hallissa, joten jännä nähdä, miten mene. Mollya kun myös voi jännittää vieraat paikalla seisovat ihmiset ja muu häiriö kehän ympärillä. Toivotaan parasta.
Tässä Mollyn eilinen treeni. Toinen yritys. Auttoi, kun laitoin käteni nyrkkiin vihjeeksi, että siellä on nami. Ja olihan siellä, mutta sen sai vasta, kun oltiin koko rata tehty. Tionen kerta oli ihan reipasta tepsutusta tämän takia
Treenin jälkeen Molly sai vähän aika juoksennella pikkucockeri Oprin ( 5kk) kanssa. Oprin on salamannopea, mutta kyllä Mollykin pinkoi. Sen jalat vain väsyvät vielä aika nopeasti. Mutta antaa ajan kulua. Eivätköhän ne ajan myötä vahvistu.
Greetta on käynyt kisaamassa agilitya kahdesti Vantaalla Marjutin kanssa. Kaikkein ilahduttavinta on ollut se, että sillä on ollut hyvä vauhti ja iloinen mieli, vaikka molemmilla kerroilla on ollut hallissa menossa kaksi rataa yhtä aikaa. Silti se on pystynyt tekemään ratoja vauhdilla. Ekassa Vantaan kisassa tuli yksi hyppynollakin ja se sai meriitin kisakirjaansa. Minä olen aivan pihalla näistä uusista meriitti- ynnä muista jutuista, mutta eipä minun onneksi tarvitse paljoa tietääkään.
Irene Erling oli molemmissa kisoissa valokuvaamassa ja ostin muutaman kuvan Greetasta itselleni.
Nämä kuvat ovat ekasta kisasta.
Ja nämä toisesta.
Ei ole helppoa ottaa valokuvia ilman salamaa vauhdikkaista koirista. Irenellä on varmaan hyvät objektiivit käytössä.
Tässä Greetan radat 5.2. kisasta.
Talvi oli jo lupaavasti ohi menossa ja ilma keväinen, mutta viikonloppuna tuprutti lunta reilusti ja jälleen on kaunis talvisää. Päivät ovat valostuneet ihanasti ja eiköhän se kevät joka tapauksessa ole kohtapuoliin alkamassa. Loppuun vielä video tämän päivän lenkistä. Huomaa, kumpi on paimen eli näkymätön lanka vetää takaisin ihmisen luo. Molly ei viitsi juosta edestakaisin vaan jää aina odottamaan.
Ystävänpäivä oli ja meni. Tässä myöhässä meidän tyyppien kortit. No, ystävänpäivähän pitäisi olla joka päivä.
