Molly pääsi Haminan joukkueeseen, mikä oli tosi kiva, sillä tavoitteena oli saada viimeinen ykköstulos alokasluokasta ja ilman joukkuepaikkaa ei kokeeseen olisi päässyt.
Tuomarina oli Harri Laisi, hyvin ystävällinen herra ja tosi mukava tuomari.
Tässä video Mollyn suorituksesta. Videossa pisteet.
Meidän seuraaminen on vielä vaiheessa ja kaukokäskyissä harjoitellaan sitä, ettei vedä pyllyä eteenpäin istumaan noustessa. Mutta saatiin tulos.
AVO-luokkalaisia ollaan. Jippii!!!
Haminan joukkue voitti piirimestaruuskultaa. Kuvassa muikeat kultamitalistit ja ihmettelevät koirat. Olipa ihana juttu.
Tämän vuoden tavoitteet - RTK 2 ja TK 1- on siis saavutettu.
Jotenkin ovat postaukset jääneet tekemättä, vaikka onkin ollut yhtä ja toista tapahtumaa koirilla tänä aikana.
Pikakatsaus menneeseen siis ( ei kronologisessa järjestyksessä)
Molly on käynyt taas näyttelyssä.
Näyttely, jossa käytiin oli Hollolassa.syyskuun alussa. Näin kirjoitin Facebookiin raporttia:
"Käytiin
Molly Siltasen kanssa tänään koiranäyttelyssä. Tuomarina oli
löwchen-kasvattaja ja hänellä harjoittelija, joten ai että kehä eteni
hitaasti. Molly oli ainoa avo- luokan narttu. Ensin tehtiin yksi kierros
ja sitten koira pöydälle. Se kesti. Tuomari mittaili koiraa päästä
varpaisiin. Ja kun hän lopetti, harjoittelija tutki myös. Yllättävän
kärsivällinen Molly oli. Sitten pyörähdettiin taas liikekuviot ja sitten
seisotin koiraa kauan. Molly sai tuomion "vähän ylipainoa" (
ja niinkuin olen vähentänyt ja keventänyt ruokaa jo vaikka kuinka
kauan) ja liikkeessä epäpuhtautta.( Johtunee leikatuista polvista.
Leikkauksesta reilu puoli vuotta vasta. Ei tepsuttele yhtä kepoisasti
kuin muut) Loppuarvostelu omatoimisesti suomennettuna kommentissa. EH
tuli. Molly esiintyi iloisesti ja jaksoi kaiken odottelun hyvin. ( Ystävä katsoi kellosta, että oltiin kehässä yli 8 minuuttia.)"
Nyt siis jäämme näyttelytauolle. Katsotaan, saadaanko askellusta korjattua ja painoa pudotettua. Mollylla on kevytruoka, jota se saa 2 ruokalusikallista aamulla ja 2 illalla. Seassa teelusikallinen rasvatonta raejuustoa, omegat ja glukosamiinit. Päivisin se saa yhden ohuen purutikun, jossa on ankkafile päällä. Ei paljon rasvaa siinäkään. Treeninamien rasvaprosentti on 1,9 joten kyllä täällä ollaan yritetty pitää painoa kurissa. Mutta pitää vielä vähentää.
Noihin jalkohin ollaan haettu voimaa juoksumatolta ja uinnista. Mollysta tuli hyvä uimarityttö, kun keksittiin sopiva lelu. Käytiin elokuussa viisi kertaa Hyvänmielen Koirauimalassa uimassa 15 minuuttia kerrallaan. Se on oikein riittävä aika ollut Mollylle. Nyt me panostamme juoksumattotreeniin. Kaksi kertaa viikossa 15 minuuttia on suunnitelmissa. Ollaan useamman kerran jo käytykin Okkim-hallin juoksumatolla. Ensi kerralla kokeilen myös Greetalle mattoa. Josko se ei siitä ahdistuisi samalla tavalla kuin uimisesta. Molly jalat ovat kuitenkin selvästi vahvistuneet, sillä se on alkanut pomppia sänkyyn, mitä se ei ennen ole pystynyt tekemään.
Kävimme myös fysioterapeutin vastaanotolla ja saimme jumppaohjeita jalkojen notkistamiseen. Viiden viikon päästä tsekkaus siellä.
Reissussakin käytiin.
Minun ja Mollyn ei pitänyt lähteä Jyväskylään agilityn SM-kisoihin, mutta koska Marika ei päässyt koiriensa kanssa, lähdin Marjutille seuraksi, koska Greettakin siellä kisasi.
Meillä oli airbnb-asunto 20 minuutin matkan päässä kisapaikalta. Oli oikein kiva ja siisti huoneisto. Perjantai oli etko-kisailtapäivä kisapaikalla - ja vettä satoi kiitettävästi. Onneksi Halosen Ninni oli ottanut toisen telttansa meitä varten ja saatiin tuoilt ja koirien häkit suojaan. Vähän ankea aloitus. Onneksi muut päivät olivat paljon kauniimpia, joten selvittii säikähdyksellä kuitenkin.
Yksilökisassa Greetta ei päässyt jatkoon, koska radalta tuli hylky. Hyvä hylky kuitenkin. Joukkuekisassa Greetta ja Mystery tekivät nollaradat ja kaksi muuta hylyt, joten siinäkään ei jatkoon menty. Mutta hienosti Greetta jaksoi koko viikonlopun tehdä rataa ja se oli parasta se.
Mollykin on mainio reissukoira, tottunut olemaan häkissä ja kuljeskelemaan kisapaikoilla. Hyvää treeniä pikkukoiralle sellainen.
Lähtiessä oli sangen sakea sumu, mutta pikkuhiljaa sää selkeni ja Jyväskylää lähestyttäessä oli jo sangen kirkasta.
Perinteiseen tapaan pysähdyimme syömässä Naissaaren kahvilassa, joka ikävä kyllä oli viimeistä päivää auki. Ennen syöntiä koirat pääsivät jaloittelemaan rantaan. Sekin jo perinnetapa.
Lounaaksi söimme punaviinihärkää ja kasviksia, hyvää salaattia ja jälkkäriksi kahvit, kakkua ja konvehteja. Ai nam nam. Sitten lähdettiinkin ajelemaan suoraan kisapaikalle.
Opri meni hoitoon Marjutin pojan luo, mutta me muut veimme kamat Ninnin telttaan ja hyvän sään aikaan vietiinkin, sillä raskaat sadepilvet lähestyivät kohti kenttäaluetta.
Teltassa oli hyv katsella, kun vettä lirisi taivaalta. Onneksi sade illan tullen lakkasi ja taivas alkoi seljetä.
Iltapalaksi nautiskelimme herkkuja ja hiukan punaviiniä .
Aamulla aamupalaa odotteli innokas jengi. Illalla oltiin käyty kaupassa, että saatiin kisapaikalle evästä.
- Joko kohta lähdetään, mietti Molly.
Vesi oli tyyni ja ilma pilvipoutainen.
Aamukahviastiasto oli käytännöllinen.
Kännykän linssi oli vähän kostea, mutta sain tytöistä kuvat kuvauspaikalla.
Greetta poseerasi Marjutin kanssa.
Lisäksi piti ottaa koko kisajengistä yhteisposeeraukset. Hyviä kuvia tuli kaikista.
Kisapaikka oli järven rannalla.
Häkkielämääkin vietettiin sopuisasti. Kisapäivän jälkeen kävimme katsomassa Viherlandiaa.
Kämpille tullessa oli hirveä nälkä, mutta lähipizzeriasta sai hyvää evästä.
Täällä taas kisapaikalla. Oli joukkuekisapäivä.
Minijoukkueessa kisasivat Terhi ja Jehvis. Marjut, Terra ja Greetta sekä Noora ja Mystery.
Jehvis vähän ihmetteli, mikä ihmeen koira Molly on. Moinen karvakasa. Molly oli oikein ystävällinen.
Kotkan Koiraystäväinseuran kisajoukkue poseeraa.
Minijoukkue vielä kerran kuvassa
Molly - rantatyttö vietti aikaa minun kanssani.
Rankka reissu, mutta tosi mukava kuitenkin.
Tässä Greetan ratoja. En tiedä, missä toinen etko-rata on, mutta muut ovat tässä.
Koska tuomari näyttelyssä totesi, että takajalat liikkuvat Mollylla jäykästi, niin asialle on ruvettu sitten tekemään juttuja.
Ostin viiden kerran sarjalipun elokuun koirauimalakäyntejä varten. Ollaan jo kaksi kertaa siellä käytykin viidentoista minuutin uimatuokioilla. Se aika tuntuu olevan oikein riittävä Mollylle. Kun älysin ottaa mukaan sen uimalelun, niin homma on alkanut hyvin sujua. Toisella kerralla lopussa otin liivinkin pois eikä haitannut menoa. Uinti on hyvää liikuntaa koiran koko kropalle ja koiville etenkin.
Molly aloitti myös tänään juoksumattoilun. Okkimdogissa on juoksumatto, johon käytiin vähän tutustumassa viime viikolla ja tänään oli ensimmäinen 15 minuutin juoksumattosessio. Tänään jo päästiin raviin asti. Ensin Molly totutteli rauhallisempaan vauhtiin. Minä seisoin sen edessä. Niin toimin silloinkin, kun se kävi vesijuoksumatolla ja ne käynnit auttoivat heti tälläkin laitteella tajuamaan systeemin. Hyvin keskittyneesti pikkutyttö painelee. Viisitoista minuuttia on erittäin riittävä tässä vaiheessa juoksuharjoituksiin. Ensi viikolla mennään kahdesti.
Mattoilun jälkeen mentiin Oivalliseen eläinklinikkaan katsomaan, saisinko koirille kennelyskärokotteet. Muuten ovat niiden rokotukset voimassa, mutta kennelyskärokote on voimassa vain vuoden Koska erään ystävän koiralla on tällä hetkellä yskää, tuli mieleen, että minunkin koirillani on tulossa tapahtumia, joten olisi ehkä syytä niiden rokotussuoja saada kuntoon. Ja kuinka ollakaan, saatiin rokotukset saman tien. Sitten lähdettiin metsälenkille. Voihan sen taudin saada joka tapuksessa, kun siitä on olemassa monenlaisia variantteja, mutta jos niin huono säkä käy, niin se tulee lievänä, koska rokote antaa suojaa joka tapauksessa.
Viime viikolla käytiin Mollyn kanssa vähän tokoilemassa omalla hallilla. Oli vähän kuuma ja se vaikuttaa koiran jaksamiseen aika tavalla, mutta saatiin tehtyä useampi liike. Suurin ongelma tällä hetkellä on hyvin simppeli juttu. Nimittäin kaukokäskyjen istumaan nousu sujuu vain ihan läheltä käskytettyänä. Kaksi metriä on Mollyn mielestä liikaa. Nyt ollaan ruvettu kotona ruokakupin ääressä tekemään pelkkää istumaan nousua. Kuppi selän taakse ja minä kauemmas ja kauemmas. Nyt koira tietää, mitä pitää tehdä ja nousee ekalla käskyllä. Pitäisi saada yleistettyä joka paikkaan. Tänään kokeilin namimaattia. Se ääni, kun laite kiertää namin ulos, on Mollyn mielestä erittäin epäilyttävä. Mutta koska on ahneesta koirasta kyse, olen toiveikas, että tuo menee ohi ja laite motivoisi nopeaa nousuun vaikka mistä matkasta. Saa nähdä.
Greetta kävi eilen kisaamassa Marjutin kanssa Pyhtäällä agilitykisoissa. Tarjolla oli kolmosille kolme rataa. Tuomarina toimi Miia Kallio, ihan outo nimi minulle. Ekalla hyppyradalla Greetta oli kahdeksas vitosella, sillä tuli keppikielto. Seuraavalta hyppyradalta tuli sitten nolla. Greetta oli viides. Kolmas rata oli agilityrata ja Greetta oli siinä kolmas saaden nollan. Eli kun nyt elokuun alusta on alkanut uusi SM-nollien keruukausi, niin Greetalla on tuplanolla kasassa. Olen päättänyt, että ensi kesä on Greetan viimeinen agilitykesä, mikäli se siihen asti pysyy hyvässä kisakunnossa. Se täyttää nyt lokakuussa jo yhdeksän vuotta ja ensi vuonna siis kymmenen. Agility on raskas laji ja haluan, että koira lopettaa terveenä lajin ja jää sitten eläkkeelle. Sen näkee sitten. Video radoista tulee, kunhan saan koosteen tehtyä.
Tänään oli Mollylla näyttelypäivä. Vuosi sitten ollaan viimeksi oltu näyttelyssä ja silloin se sai EHn. Silloin sen jalat olivat vielä vaiheessa ja toinen takajalka sojotti ulospäin. Mentiin sitten korjausleikkaukseen. Kun oli näyttely lähellä eli Luumäellä, niin ajattelin, että mennäänpä kokeilemaan. Oltiin vähän aikaa sitten match showssa Hyvänmielen Koirakeskuksella. Siellä Molly peitsasi aika lailla. Se johtuu paljon minun hitaasta vauhdistani, sillä huonoilla polvilla on vaikea kiiruhtaa.Kun Molly liikkuu omaan tahtiin, se kyllä ravaa. Joten olin todella onnellinen, kun Eija-kasvattaja tuli näyttelyyn ja lupasi esittää Mollyn.
Lähdettiin puoli yhdeksän maissa ilman Greettaa, joka sai toipua agilitykisoista. Kehä oli aikataulun mukaan 10.15. Eija ja Outi olivat jo paikalla ja teltta oli pystytetty. Outilla oli kaksi omaa löwcheniä mukana ja yksi ranskanbulldoggi. Mukana oli myös Marita ja portugeesi Meega, joka toivoi saavansa viimeisen veteraanisertin.
Kaiken kaikkiaan löwcheneitä oli viisi. Eija kokeili Mollyn kanssa menemistä ja kyllä se siinä aika nopeasti rentoutui. Pöydällä laitettiin turkki lopulliseen minttiin.
Mollya vähän jännitti pöydälle tulo, mutta tuomari Kimmo Mustonen oli ystävällinen ja hyvin koiria kohteleva herra ja kaikki meni mainiosti. Mollyn ilmeet olivat hupaisat.
Onko vähän avunpyyntöä katseessa?
Eija sai Mollyn liikkumaan oikein hyvin. Mutta ei sen liike tuomarin mukaan vielä parasta mahdollista ole, joten hän antoi Mollylle ERIn ilman SAta. Arvostelu oli oikein hyvä.
Kun Saija alkuviikosta hieroi Mollyn, sen selkä ja takajalat olivat aika juntturassa. Vaikka ne saatiin auki, niin eivät varmaan ole ihan priimakunnossa kuitenkaan. Saija antoi muutamia jumppavinkkejä kotona tehtäväksi. Tänään lisäksi ostin Hyvänmielen koirakeskuksen uimalaan elokuun viiden kerran uimasarjakortin ja varasin tulevalle viikolle kaksi 15 minuutin uimakertaa.Saija tulee parin viikon päästä hieromaan Mollyn uudestaan ja lisäksi olen syyskuulle varannut ajan fyssarille. Eli nyt ruvetaan tehokuntouttamaan Mollyn kroppaa.
Meega sai puuttuvan veteraanisertin ja on nyt veteraanivalio. Outin uroslöwchen oli ROP ja ryhmäkehissä vielä RYP-3, mikä on löwchenille harvinaista herkkua. Kira-ranskanbuldoggi oli ROP. Eli hyvin meni kavereilla.
