28.1.2023

Molly täytti eilen kaksi vuotta

 ... kertoo laiska emäntänsä, joka ei aikohin ole päivittänyt blogia. Hävetköön mokoma laiskiainen ja parantakoon tapansa. 

Siis se Molly. 

Ensi vähän kuvia päivänsankarista kotinojatuolissa, Katariinan puistossa ja hallin pihalla palloleikissä.







Eli niinkuin kuvista näkyy, Molly vietti syntymäpäiväänsä iloisissa merkeissä. Ja toki jotain herkkuakin tarjottiin, lähinnä puruluun muodossa. 

Mollyn ruokanirsoilu on jo sangen ohimennyttä elämää. Ei se aina syö kahta kertaa päivässä, ja nappulat maistuvat vain satunnaisesti, joten sen pääateria koostuu raa'asta jauhelihasta, raejuustosta, nutrolinista ja Joints-jauheesta. Kerran päivässä piilotan näiden alle nappuloita, jotka joko menevät tai eivät. Mutta pääasia, että syö. Koska liikunta on ollut rajoitettua - eikä vieläkään saa hirveästi riekkua, vaikka synttärinä palloa heittelinkin juhlan kunniaksi - ei ihme, ettei ruoka maita, kun kulutuskin on pienempää. Ja juoksujen jälkeinen hormonimyrsky sai sen kaiken alkuun. Eli maaliskuussa on sitten sterilointi ja sanotaan juoksuille good bye. Samalla nukutuksella kuvautan lonkat, kyynärät ja selän.

Olemme käyneet treenaamassa rallya ja tokoa säännöllisesti, käyty vesijuoksumatolla myös säännöllisesti ja Saija hieroi taannoin Mollyn myös. Seuraavakin aika on varattu. Huoltotoimenpiteet ovat siis edelleen olemassa. Kotijumppaa pitäisi tehdä enemmän, sillä Saija sekä Jaana-vesijuoksuohjaaja totesivat, että vasen jalka ei ole niin vahva kuin viimeksi leikattu oikea. Sitä pohdin Jaanan kanssa, että oikea jalka sai parantua ensimmäisen operaation jälkeen pitempään kuin vasen, jossa tehtiin kaksi operaatiota nopeasti peräkkäin. Liekö se syy, että se on vähän voimattomampi. Ei sitä tavallisessa kävelyssä huomaa, mutta tuollaisessa rasitustilanteessa se vähän näkyy. Jatkamme vesijuoksua viikoittain. 

Molly on myös aloittanut tammikuussa viiden kerran nosework-alkeiskurssin. Se on innokas nenän käyttäjä, joten arvelin, että se voisi lajista tykätä. Tänään kolmannella kerralla se jo osoitti tajua siitä, mitä on tekemässä. Pitää ruveta tekemään piiloja myös kotona, jotta sekä Greetta ( joka osaa lajin) ja Molly saavat aivojumppaa.  Kun tänään tultiin treenistä kotiin, Molly oli aika poikki. Videot meidän kolmesta koulutuskerrasta tulevat tänne, ihan itselle muistutukseksi.

Ensimmäinen nose-kerta


 Toinen nose-kerta


Kolmas nosekerta


Molly saattoi olla poikki myös siksi, että se kävi Eijan trimmissä tänään. Villahousut lähtivät. Se sai myös vähän riekkua siskonsa kanssa. Se oli oikein mukavaa.  Siitä kuvia tässä alla.

Sisäkuvat otin ilman salamaa. Onneksi niistä tuli aika hauskat.





Dolly on tummentunut ja Mollykin jonkin verran. Tyypillistä tälle rodulle. Mollyn kirsu on keskeltä vaalentunut. Se johtuu varmaan siitä, että se on kova haistelemaan ja lumessa kirsun pinta kuluu,kun kuono on kiinni maassa pitkät ajat. Ainakin näin oletan.









Molly tykkää kovasti kasvattajastaan. Mutta Greetta se vasta tykkääkin. Kun sen kasvattaja Eija kävi meillä kahvilla ja kahvin jälkeen istahti sohvalle, Greetta istui palvomassa jalkojen juuressa koko ajan häntä tuijottaen ja välillä ponkaisi syliin pussailemaan. Se on rakkaudessaan aivan ylitsevuotavainen vain ja ainoastaan Eijaa kohtaan. On aina ollut. 

Greetta aloitti Marjutin kanssa kisaamisen pari viikkoa sitten Hyvinkäällä. Siellä olisi ollut neljä rataa, mutta Greetta aloitti kahdella. Sillä oli hyvä vauhti molemmilla, mutta ekalla radalla se säikähti putken takana korkealla tuolilla istuvaa ratahenkilöä, eikä meinannut pystyä menemään putkeen. Tuli niin monta kieltoa, että tuli hylky. Toisella radalla tuoli oli poissa eikä se  välittänyt, vaikka radalla kuljeskeli monta ihmistä ( koska tuomarikollegio), vaan teki nollan. Kisat olivat kaiken kaikkiaan järkyttävän pitkät. Greetta haettiin klo 4.30 meiltä, koska kisat alkoivat seitsemältä. Greetta oli jo neljän maissa kotona, mutta viimeiset kisat aikataulun mukaan isoilla koirilla loppuivat noin klo 23. Ihan älytöntä!  Kuka jaksaa järjestää tuollaisia kisoja? 

 



Ja Marjutin video treenistä viikkoa aiemmin.


9.1.2023

Uusi vuosi, uusi harrastus ja paastoa

Loppuvuosi meni koirien kuntoutuksen merkeissä.  Greettaa hierottiin ja se "pääsi" useamman kerran viidentoista minuutin uinnille. Viimeinen uinti viime vuoden puolella oli jouluaattona. Greetan on ollut vaikea irrottaa koipiaan rampilta ja se siinä hetken voihkii ja valittaa ennenkuin lähtee. Kun keksin laittaa sen hihnaan, niin sen oli paljon helpompi lähteä, kun oli "pakote". Yhtään en vetänyt,mutta joku psykologinen juttu siinä oli, että homma alkoi sujua ihan hyvin. Sain toko-ryhmäläisiltäni lahjakortin Hyvänmielen Koirakeskukseen, ja pitäisi taas varata Greetalle uima-aikoja lisää. Saija tulee sen hieromaan vielä tässä kuussa. Agsassa se on ollut hyvällä mielellä ja oikein vauhdikas. 

Molly kävi fyssarilla ja sai luvan vesijuoksuun. Siellä se on käynyt nyt kahdesti. Taas ekalla kerralla huomasi, että piti alkaa hitaammalla ja ihan ei Molly jaksanut 15 minuuttia tallustaa. Oikea jalka oli voimattomampi. Toisella kerralla meni jo paremmin. Lisättiin vauhtia ja koko 15 minuuttia onnistui. Nyt on jo toista viikkoa ( ainakin) ollut ongelmana se, että Molly syö tosi huonosti. Oletan, että kyseessä on juoksun jälkeinen valeraskauspaasto. Se on käynyt  katsomassa kuppia ja kääntynyt pois ikään kuin yököttäisi, vaikkei se oksentanut olekaan. Ulkona se on ihan reipas, on pissannut ja kakannut. Tosin kakka on pieni ja tulee ehkä kerran päivässä nyt, kun olen jotain saanut sen sisään. Eilen se söi kaksi kaupan lihapullaa ja useita paloja juustoa kädestä syötettynä. Se oli pitkään aikaan isoin annos. Nappulat eivät kelpaa. Purutikku käy kyllä ja treenatessa namit. Mutta oma ruoka ei, vaikka mitä versioita olen kehittänyt. Greetta saa aina seuraavana päivänä Mollyn hyljeksimät ruoat ja on oikein tyytyväinen monipuoliseen tarjontaan.  Toki tässä täytyy lääkäriin mennä, jos vielä kauan jatkuu. Muistelen, että edellisessäkin juoksussa oli tällainen huonosyöntinen jakso, mutta ei kyllä näin pitkä. Päätinkin, että enää ei juoksuja tule vaan maaliskuussa koira sterkataan. Olin toki suunnitellut sterilointia, mutta ajatellut, että tehdään se vasta jonkun vuoden päästä, kun pikkukoiraa on operoitu ihan riittämiin. Mutta nyt on pakko asia hoitaa tänä keväänä. 

Uutta Vuotta vietimme ystäviemme luona. Greetta siellä vähän kuuden maissa piippaili, kun alkoi paukkuja kuulua. Molly oli tosi rentona. Siirryimme kymmenen maissa kotiin ennen puolenyön tulituksia. Greetta piippasi aluksi aika paljon, mutta tottui. Ei ollut kuitenkaan niin ahdistunut, että pitäisi miettiä lääkitystä.  Molly kesti nekin jyrinät oikein hyvin. 

Käytiin eräänä pakkaspäivänä ystäväni Kristiinan ja hänen koiriensa kanssa Sapokassa pikkukävelyllä. Oli aika hyyvätä tuuli, mutta tuli Mollylle hyvää totuttelua Elmo- ja Pepe-isovillakoiriin  ( vaikka Kyllin koirat ovatkin jo ihan ok). Greettakin oli aivan rauhallinen näiden kanssa. Koska kävely oli lyhyt, ajelin vielä koirien kanssa hallin metsään lenkille ( siellä ei tuullut) ja Greetta sai vielä palloleikkiä hallin pihalla.






Rallya ollaan tehty Kyllin kanssa vuoden alussa. Okkim-porukka alkoi eilen treenata. Molly aloitti lauantaina nose work-alkeiskurssin. Se oli siellä tosi rento, vaikkei se vielä eukalyptus-tuoksua tajunnutkaan, mutta eipä varmaan muutkaan sen kummemmin. Seuraava kerta on kahden viikon päästä.

Ai niin, minulle tuli joulukuussa uusi autoa. Toyota Yaris Hybridi. Pieni, mutta kyllä siihen mahdutaan.

13.12.2022

Viimeinen Oilin koulutus

 Meinasi jäädä koulutukseen menemättä, sillä sääolosuhteet ovat olleet viime päivinä aika karseat. Eilen ja tänään tuiskutti lunta hurjat määrät, huoltofirmalla on ziljoona pihaa aurattavana eikä osunut tänään päivällä meidän pihaan aurausaika. Siispä piti kaivaa auto lumen alta ja kaivaa renkaan ympäristöstä lumet pois. Sekä auton takaa mahdollisimman paljon lunta myös pois. Välineenä lumilapio. Kola olisi ollut kiva. Kerran olin jo kokeillut ja palannut parkkipaikalle, kun auto meinasi juuttua. Pienen huilaustauon jälkeen menin lapioimaan lisää ja lopulta sain kuin sainkin auton pihalle. Kiireesti koirat ja tavarat autoon ja baanalle.
Hälytysajoneuvoja oli valot välkkyen liikenteessä useampi. Minun piti ajaan kaupan kautta, sillä olin luvannut ostaa kouluttajalle eväät. Eli oltiin hyvissä ajoin liikkeellä, mikä osoittautui oikein hyväksi ratkaisuksi. Nimittäin Haminan hallin pihalla tajusin, etten ollut muistanut ottaa Mollylle juoksuhousuja mukaan. Koska meillä oli reilut 20 minuuttia aikaa ennen omaa koulutusta, pakkasin taas koirat autoon ja surautettiin Onnipetiin housun ostoon. Kympillä saatiin oikein hauskat ja sopivat pöksyt pikkuneidolle.

Mollyn juoksu alkaa olla selvästikin loppusuoralla, sillä se on kahtena aamuna syönyt aamiaisruokansa. Pahimmassa hormonimyrskyssä se söi vaivoin sen yhden kerran iltapäivällä. Housuja ei ole tarvinnut kotona pitää ollenkaan. Niin hyvin on pikkukoira huolehtinut puhtaudestaan. Mutta toki pöksyillä tarvetta on. Ainakin koulutuksissa. 

Sitten Oilille.  Ollaan hiukan tehty viime kerran jälkeen tunnaria. Halusin vähän jatko-opintoja siihen, jotta voidaan omineen treenata.

Aloitettiin suoraan siitä, että laitettiin ruutunauha kasassa taakse ja eteen useita tunnareita hujan hajan. Koira jäi odottamaan ja minä kävin näyttävästi laittamassa oman ruutunauhojen alle. Molly meni reippaasti häiriökapuloiden yli ja sinnikkäästi haistelemalla etsi oman ja toi sen minulle. Olin todella vaikuttunut suorituksesta. Sitten laitettiinkin oma muiden joukkoon puolihuolimattomasti. Minä kävin pöyhimässä ruutunauhakasaa. Sitten lähetin Mollyn etsimään. Molly löysi nopeasti oman, tiputti sen ja lähti varmuuden vuoksi vielä haistelemaan ruutunauhakasan. Sitten se palasi omalle, otti sen suuhunsa ja toi sen minulle. Jälleen oli todella vaikuttunut.

Seuraavaksi otettiin nauha pois, laitettiin lisää kauploita ja oma joukkoon. Mollya namitin samaan aikaan, eli OIli hoito hommat. Sitten lähetettiin koira omalle. Se löysi sen tosi hyvin. Sama toistettiin toisen kerran ja Oili laittoi kapulan toiseen reunaan. Molly maistoi väärää, tiputti ja lähti etsimään omaa. Se löysi sen ja toi minulle. 

Joka kerta kun se lähti tulemaan kapulan kanssa, peruutin ja kehuin, jolloin tuontivauhti kiihtyi.  Olinpa tosi ylpeä Mollysta.

Sitten otettiin seuraamista. Minun pitään pitää selkä suorana, enkä saa katsoa koiraa, mutta kehua pitää. Täyskäännöksen suunnaksi Oili suositteli vasemmalle kääntymistä. Pikkukoira kerkeää paremmin mukana. Palkka suoraan alas vauhdista. Ei eteen eikä taakse, ettei koira ala olettaa vääriä juttuja.  Lopuksi tehtiin yksi kierto, neljä kartiota. Sanoin Mollylle: - Missä kierrä, missä kierrä. Se katsoi kartioita, kehuin ja lähetin. Se kiersi ne kaikki oikein hyvin. Matka oli lyhyt, ettei jaloille ole liian rankkaa. 

Oli hyvä treeni.

Kotimatkalla satoi aivan hirveän rankasti, niin ettei edes edellä ajavien valoja nähnyt. Olin kiitollinen, kun pääsin kotiin.

Ai niin, Greetan kanssa kävimme eräänä lumipöpperöisenä päivänä Suvin luona fyssarissa.  Suvikin löysi keskiselästä jumeja, mutta sai niitä hyvin auki. Jalkojen liikearadat olivat hyvät. Vähän Greettaa jänskätti, mutta sitten se rentoutui. Suvi suositteli uimisen jatkamista. Hän arveli, että Greetalla on vähän aineenvaihduntaongelmia. Sellaisia kuonapatteja tuntui sormiin. Uiminen voisi auttaa aineenvaihdunnan nopeutumisessa. Saimme lainaan Suvilta laserlaitteen, jolla voidaan hoitaa sekä Greetan selkää että Mollyn haavoja ( ja olen minä omaa nivelrikkopolveanikin hoitanut). Mollylla on tällä viikolla fyssari, niin sitten palautan laitteen takaisin. Greetta tykkää kolmen minuutin hoidosta. Kun otan laitteen esille, se tulee heti luo ja seisoo nätisti. Miltään ei hoito tunnu, mutta ymmärtääkseni nopeuttaa solujen korjaantumista. Kun Greetta oli Suvin hoidon jälkeen Mannerin koulutuksessa Marjutin kanssa, niin se oli aivan liekeissä eli entinen Greetta on tullut takaisin. 💓 Treenin jälkeen käytiin kävelemässä Marjutin ja hänen koiriensa kanssa. Otettiin kaverikuvakin.


      Kuvassa Terra, Judy, Greetta, Molly ja Marjutin uusin tulokas, pikku Opri. Sopuisaa sakkia.
Molly ihastui Opriin ja olisi halunnut sen kanssa riehua, mutta ei saanut. Hiukan annoin pinkoa          Oprin kanssa kuitenkin.

6.12.2022

Joulukuun alun tunnelmissa

 Mutta ensin vähän marraskuuta.  

Tänä vuonna marraskuu oli aika inhimillinen.  Vesisadetta oli vähänlaisesti ja  loppukuusta saatiin lunta ja pikkupakkasta. Lumi valaisee ihanasti aikaisin alkavaa pimeää aikaa.  Greetta rupesi uimaan vartin uinteja Hyvänmielen Koirakeskuksen uimalassa. Ei se siitä järin nauti, mutta kun ei ole vaihtoehtoja eika poiskaan pääse, se on sen verran kiltti tyttö, että ui aina  uintipätkän rampilta rampille, kipittää salkuun ja taas ui. Nyt ollaan jo luovuttu kokonaan uimaliivistä, sillä sen uintitekniikka on oikein mainio. Aina se saa namin, kun on altaan mitan uinut ja ehkä se sen voimin tekee monta kertaa saman asian. Mutta ei se todellakaan asiasta nauti.


                                            Kaikkensa antanut uimamaisteri kuivatuksessa.

Lisäksi Saija hieroi sitä tiiviisti ja koiran jumit selkeästi aukenivatkin. Keskiselkä on tiukka ja mennäänkin ensi viikolla fyssarille saamaan siihen asiaan jumppaohjeita. Uimaan mennään taas huomenna.

Molly ei ui eikä marssi vesijuoksumatolla vielä. Polvessa oli sangen monta tikkiä, mutta haava oli kyllä siisti..


 Sairaanhoitajaystäväni Tiina kävi taas poistamassa tikit, kun oli sen aika.

Molly astuu ihan hyvin tälläkin leikatulla jalalla. Energiaa olisi vaikka ja kuinka, joten jarrutella  pitää. Mutta käyttäminen ei ole kielletty onneksi. Satunnaisesti se nostaa jalan ilmaan, mutta en tiedä, johtuuko lumesta vai sattuuko siihen, sillä yleensä heti kohta taas tallaa jalalla ihan normaalisti. Muutaman kerran olen antanut sille kertaluontoisesti kipulääkettä varan vuoksi.


Lunta on siis tullut minulle vallan sopiva määrä ja on ollut tosi kauniitakin talvipäiviä. Muutamana päivän oli sangen nuoskaista ja Mollyn jaloissa tulos oli tämä.

Pitää muistaa, että kun seuraavan kerran on tällaisen lumen aika, niin koiralle pitää laittaa pitkävartiset tossut. Mollylla kun on nilkkoihin jätetty sellaiset  rodunomaiset karvatupsut, niin se on oiva paikka lumen tarrautua.  Nyt on kuitenkin ollut ihan kivoja lumisäitä.

Eräänä päivänä aamusta jo näki, että on kiva pakkassää ja aurinkokin paistoi. Siispä kamera lataukseen ja joulukorttikuvien ottoon. Yksikään näistä ei ole joulukorttikuva, mutta näkeepä, miten hieno keli olikaan. Ensin menitiin Jylpylle pikkupolulle, jossa ennenkin on onnistuttu joulukorttikuvissa.

                                                   Aurinko paistaa, niinkuin näkyy.

                                      Tytöillä oli vauhti päällä ja Mollykin sai hetken juosta irti.



                                               Miss Karjulaa huudatutti vauhdin hurma.

Mollya nauratti, kun sai juosta.

Sitten suunnattiin Kyminlinnan vallituksille. Valon määrä oli jo vähentynyt.
Lunta oli kyllä riittämiin.  Myös Mollyn naamassa.




Tosi upea petäjä lumipeitteessään.

Vallituksen kivet ja kasvit olivat lumikuorrutuksessa.


Tyypeillä oli todella hauskaa. Eikä Mollyn jalka kipeytynyt - onneksi - vaikka saikin vähän juosta.



Muutama hieno joulukuinen pakkaspäivän auringonlaskukuva. 

Ollaan eletty monessa suhteessa hiljaista kotielämää. Molly ei ole käynyt toko-treeneissä polven takia. Eilen sentään mentiin rally-treeniin pitkästä aikaa. Greetalla on useampi agi-treeni peruuntunut. Sekin pääsi pitkästä aikaa eilen treenaamaan. Oli kotona tyytyväisiä tyttöjä. Mutta aika iisisti otetaan loppuvuosi. Kunhan Molly on kunnossa, ensi vuosi tulee olemaan sen treenien suhteen todella ahkera. Mutta silloin mennäänkin jo valoisia aikoja kohti täyttä häkää. Eiköhän Greetankin kisakausi starttaa vuoden vaihtumisen jälkeen.

Hyvää itsenäisyyspäivää! 

PS. Ai niin, sain vihdoin ladattua Mollyn ekan tunnarivirittelyvideon, jonka Kati kuvasi Oilin treeneissä. Tämä tapahtui leikkausta edeltävänä päivänä. On nyt talletettu tämäkin.


22.11.2022

Greetta lääkärissä

 Tästä blogistahan on tullut oikein lääketieteellinen julkaisu, kun päivitykset koskevat vain sairauksia, leikkauksia ja lääkärikäyntejä.

Koska Greetta on ollut niin omituinen ja sillä niitä jumejakin oli, päätin, että mennään lääkäriin. Koska shelteillä on runsain mitoin sappivaivoja (mukoseele)  ja moni on joulutunut leikkaukseen, jossa sappi poistetaan, päätin, että Greetan sappi ultrataan. Onneksi Kouvolassa on näitä ultrauksia tekevä ja asioista tietävä sisätautilääkäri Lotta Väyrynen, jolle sain ajan. Päätin, että koska koira on jo kahdeksanvuotias, otetaan saman tien laajat verikokeet. 

Eilen aamulla ei siis ruokaa tarjottu. Se oli Greetasta aivan hirveää, kun sillä on aina nälkä. Se kuljeskeli moittivasti  minua tuijottaen ja piipaten pitkän aikaa. Molly on ollut aamuisin huonosyömäinen leikkauksen jälkeen eikä se varsinkaan eilen voinut syödä, kun Greetakaan ei syönyt. Se ei kuitenkaan piipannut. 

Molly jäi kotiin kauluri kaulassa, kun lähdettiin Greetan kanssa kohti Aitovet-eläinlääkäriasemaa, jossa meillä oli aika 14.30. Greetta oli aivan järkyttynyt pihalla ja piippasi ja meni häntä alhaalla, kun käytiin metsän reunassa, jotta tyyppi tekisin pissat. Mentiin sisään odottelemaan ja kyllä se Greettakin siitä rauhoittui. Käytin koiran vaa'assa ja totesin, että se painaa ihan liikaa, vaikka syö kevytruokaa eikä meillä juurikaan muuten herkutella. Kun päästiin vastaanotolle, selostin Greetan oireet.Verikokeita otettiin monta putkiloa ja sitten oli sappiultran vuoro. Greetta makasi tosi nätisti. Ensi vähän jäykistyi, kun ultraus alkoi, mutta sitten rentoutui. Näin kuvaruudulle ja minulle näytettiin sappi, joka oli aivan musta. Eli siis lähes tyhjä eikä ollut pelkäämääni sakkaa kuin aavistuksen verran eikä sillä ole lääkärin mukaan merkitystä. Kaikki kunnossa siis siellä ja vieressä olevassa maksassa myös. Kun verikokeiden tulokset tulivat, siinäkin suhteessa kaikki oli ok. Aavistuksen koholla oleva urea ei ollut kuulemma mitenkään huolestuttava, koska kaikki muut munuaisarvot olivat ok.

"Auskultaatiossa sydän- ja hengitysäänet normaalit. Limakalvot vaaleanpunaiset ja kosteat. Vatsaontelo tunnustellen jännittynyt, ei aristava. Pinnalliset imusolmukkeet tunnustellen normaalit.
Ultraäänitutkimuksessa todetaan rakenteeltaan tasainen maksa. Sappirakko siisti, vähäinen määrä hyvin liikkuvaa sakkaa, seinämät rauhalliset. Greetalta otettiin verinäyte, josta tutkittiin täydellinen verenkuva, peruselinarvot sekä elektrolyytit. Munuaisarvoista urea hyvin lievästi yli viiterajan, kreatiniini ja muut arvot viiterajoissa."

Mikään näistä ei siis selitä Greetan aaltoilevaa tunne-elämää. Ostin lääkäristä Greetalle oikein kevyttä laihisruokaa ja vähennän vielä päivittäistä annosta. Monipuolista liikuntaa on lisättävä, joten varasin tälle viikolle Greetalle ajan koirauimalaan. Lisäksi varasin ajan fyssarille, jotta saadaan hyvät ohjeet selkäjumppaan. Mollyllekin on fyssari varattu.

Mollyn polvilaastari poistui hyvin suihkeen avulla. Alta paljastui melkoisen pitkä haava ja paljon enemmän tikkejä kuin aikaisemmissa operaatioissa. Neiti kinkkailee sujuvasti,mutta satunnaisesti jo varaa jalalle kuitenkin. Reipas ja iloinen potilas se on tälläkin kertaa.

Onneksi molemmilla koirilla on vakuutus. Niille oli käyttöä.

18.11.2022

Mollyn polvioperaatio numero neljä

 Eilen Mollyn oikea polvi korjattiin. Meidät oli kutsuttu paikalle kymmeneltä, mutta jouduttiin 40 minuuttia odottamaan, kun edellinen leikkaus oli kesken. Olisivat ottaneet Mollyn sisään, mutta en halunnut sitä jättää, vaan halusin olla paikalla, kun se nukahtaa. Montakohan operaatiota päivässä se mies tekee. Mollyn jälkeen alkoi heti päivän kolmas leikkaus. 

Ennen yhtätoista mentiin sisään ja Molly sai saman tien pistoksen. Oltiin oman huoneen rauhassa ja tosi nopeasti pikkukoira kuukahti. Edellisellä kerralla se oli vielä vähän hereillä, kun se haettiin, mutta nyt ei. Olin päättänyt jäädä odottamaan parkkipaikalle. Lämpömittari oli nollassa, ja autoa piti välillä lämmittää, mutta onneksi olin pukenut paksusti päälle ja polvien päällä oli shaali. Mma Ramotswe-kirja oli seuranani ja ihan hyvinhän se aika meni. Kolmen tunnin kuluttua arvelin, että kohta Molly luovutetaan. Hetken odottelin aulassa ja sain kupin kahviakin, sillä Molly oli vielä heräämössä aika pöllyssä ja sitä siellä itketti. Liekö kuullut ääneni, kun kyselin Mollysta. Puoli neljän maissa päästiin lähtemään kotimatkalle.

Näin lausui Morelius toimenpiteestä. En voi muuta kuin toivoa hartaasti, että mainittu hyvä stabiliteetti saavutettiin ja vihdoin olisi polvihomma valmis.

Ai niin, kysyin siitä nestepahkurasta vasemmassa polvessa. Tohtori arveli sen johtuvan polvessa olevasta naulasta, eikä ollut huolissaan. Koska polvi on toiminut hyvin ja on ollut kivuton, ehkä se pahkura itsestään katoaa jossain vaiheessa. 

Laitoin Mollylle petin etupenkin lattialle. Siihen se köllähti shaalin alle. Aika liikuttava pieni potilas. 

Välillä se valitteli sekavaa päätään,mutta kipuja ei taatusti ollut. Sen verran tujut lääkkeet kyllä leikkauksessa annetaan. Kotiin tultua laitoin sen pörröpetiin makaamaan ja lähdin viemään Greettaa ulos. Sillä oli ollut pitkä päivä yksin kotona. Onneksi tiesin, että se pääsisi Marjutin kanssa treenaamaan agilitya ja sen jälkeen tekisi hyvän jäähdyttelylenkin, joten se saisi kunnon liikunnan siellä.

                                                            Ensin oltiin ihan pöllyssä.

 Sitten jos vähän alkoi elämä kirkastua. Maha murisi ja annoin sille pieniä juustonpaloja. Juusto kun on Mollyn suurta herkkua. Niitä se söikin useita.

                                                    Sylissä se veteli pitkät unet.

Sitten se olikin virkeämpi ja alkoi kinkkailla kolmella jalalla. Käytiin ulkona pissillä ja sekin onnistui.  Ruoka ei vielä illalla maistunut. 

Greetta pääsi agsaamaan ja oli ollut todella intona koko treenin, vaikka hallin toisella puolella oli muita ihmisiä ja koiria. Siinä varmaan auttoi tylsä pitkä päivä. 

Koska olin edellisen yön nukkunut aika katkonaisesti, niin käytiin nukkumaan jo kymmenen maissa. Molly nukkui vieressäni koko yön ja vaikkei sillä ollut kauluria, oli haavaside saanut olla rauhassa. Tuo ruskea puku sillä oli kyllä päällä ja se peittää aika hyvin polven. Nytkin Molly on ollut koko aamupäivän Greetan ulkoiluttamista lukuunottamatta ollut ilman kauluria. Onneks tuo side lähtee jo huomenna  ja onneksi minulla on liimasiteen irrotussuihketta, jolla saa nopeasti ja kivuttomasti siteen irti. Side on nimittäin aika isokokoinen.  Koira ja minä pääsemme helpommalla. 

Aamupala maistui potilaalle melko hyvin ja ulkona se kinkkaili reippaasti sen pienen kävelyn, minkä teimme. Nyt on jalassa pitkävartinen tossu ja taidan laittaa sen alle vielä vanhan nilkkasukan huomenna, että se suojaa haavan ihan kokonaan, kun sidos on pois.

Ihan hyvä alku toipumiselle.