3.1.2022

Mollyn rally- ja agi-treeniä

Treenaa se Greettakin, mutta harvemmin siitä pystyy ottamaan videota, kun on itse sen kanssa tekemässä tai se on Marjutin kanssa agsaamassa ja minä en yleensä ole mukana. Yritän senkin suhteen tormistautua. Mutta Gee on kokenut harrastaja ja Molly vasta aloittelija, joten on kiva tallentaa sen kehittymistä eri lajeissa. 

Eilen illalla oli Okkimissa rally-treenit. Treenattiin avo-rataa ja Molly oli kyllä varsin pätevä pikkukoira. Namitusta pitää hiljalleen vähentää, mutta koska tuo on vielä alkeissa, niin palkka on kyllä hyvä lisämotivaattori.

Tässä Mollyn toinen rata. Eka kertakin oli kyllä hyvä.


Tänään aamulla lähdettiin sitten hallille agilitya treenaamaan Eijan ja eurasierpentu Kaikun kanssa. Hirveä pöpperökeli. Mietin, pääsenkö pihasta ulos tai hallin pihaan, kun ei ollut aura-auto ehtinyt, mutta onnistuin molemmissa kohteissa ja päästiin treenaamaan. 

Tehtiin hyppy-putki-sarjaa ja ihan hyvällä vauhdilla ja fokuksella Molly painelee. Lisäksi tehtiin täyspitkiä keppejä ohjureiden kera. Videolta näkee, miten Molly keskittyy hienosti ja tekee keppejä puhtaasti fokus eteenpäin. Vauhtia vielä tarvitaan, mutta ensin pitää saada ohjurit pois ja lähetyksiä eri suunnista. Olen kyllä ylpeä pikku Mollysta. Greettakin oppi muinoin kepit tosi nopeasti. Molly on näköjään yhtä nopeaoppinen. Ja hiljainen, halleluja siitä.'

Lopuksi tytöt saivat leikkiä hallin pihan lumessa, ja kivituhkaiset jalat putsautuivat hyvin. Kaiku on yli puolet isompi ja puolet nuorempi, mutta hyvin sujuu leikki. Molly oli hyvin tyytyväinen tyttö kotiin tullessa ja otti hyvät päiväunet.


 Meidän piti mennä vielä Haminaan treenaamaan, mutta koska keli on aika kamala, sovittii Kyllin kanssa, että perutaa se treeni. Greetta pääsee vielä illan suussa Marjutin kanssa agsaamaan, joten sekin on varmaan illalla tyytyväinen tyttö.


2.1.2022

Ekat kotitreenit ja palloilukuvia eiliseltä

 Tänään käytiin metsälenkki hihnassa ja sitten hallin pihalla taas palloiltiin. Heittelin palloa yhdelle kerrallaan ja toinen sai odottaa autossa. Kummallekin tämä odottelu oli tosi vaikeaa, ja kumpikin paukutti ensin turhautuneesti, kun paksi sulkeutui eikä heti ollut oma vuoro. Mutta yksi kerrallaan tehtiin ja molemmat pääsivät tekemään kaksi kierrosta. Greetalle tärkeämpää on juokseminen ja koska sillä on ääniongelma, haukulla ei pallo lentänyt vaan vasta hiljaisuudesta. Sen se on alkanut oppia. Jos alkaa lähteä lapasesta ja huutaminen käynnistyy, joutuu autoon rauhoittumaan. Jos luukku ja portti ovat auki, se voi jopa itse lähteä sinne omatoimisesti. Molly on hiljainen palloleikkijä. Sille on juokseminen kivaa, mutta palautus alkaa olla kohtuu nopea, sillä se rakastaa lelusta taistelemista ja ravistelua. Siinäpä tulee sitten tehtyä myös irrottamista, joka on tässä mielentilassa vähän vaikeampaa kuin muuten. 

Eilisessä säässä tein myöskin palloilua yksi kerrallaan. Jos ihan senkin takia, että oli kamera mukana. Kahdelle oman pallon heittäminen ja kuvaaminen siinä sivussa on turhan haasteellista. Ainoa aurinkoinen paikka oli hallin takana ja silloinkin aurinko kovin matalalla, vaikka oli puolipäivä lähestymässä. Lumen varjot ovat kuvissa todella siniset tästä sivuvalosyystä. 

Tässäpä kuvia Greetasta. ( Kuvat saa avaamalla isommiksi.)














Tässä neiti Mollyn tyylinnäytteitä.

















Mollylla on krooninen bad hair day johtuen turkin vaihtumisesta, ja sen takia takkuuntumisesta. Vaatteet lisäävät takkuja ja kuiva ilma sähköisyyttä. Joka päivä kampa heiluu, mutta silti takkuja löytyy. 

Niin ne kotitreenit paikkana olohuone:

Mollyn kanssa tehtiin kiertoa. Se osaa jo käskyn Missä kierrä ja lähtee jo itsenäisesti ilman käsiapua kiertämään. Nakkipalkka motivoi. Tehtiin useamman kerran  - ja muutaman omatoimisenkin se teki. Sitten tehtiin sivulle tuloja. Jos käsi on normaalissa paikassa sivulla, Molly pomppii, mutta kun laskee käden alemmas ( ei ohjaa, kunhan käsi vähän roikkuu) niin Molly tekee sivulle tulon hyvin. Käännyin sitä vasten useamman kerran ja kutsuin sivulle. Voi sanoa, että kyllä se osaa sen varsin hyvin. Sitten tehtiin muutamia askelia ja nekin jo alkavat sujua. Käännös oikealle on hyvä. Käännös vasemmalle tulee viiveellä. Siinä  se tarvitsee apua. Kaikissa näissä on käskynä Sivu. 

Tehtiin myös kaukokäskyjä läheltä. Kaikkia vaihtoja. Istu on sopivan pompahtava ja maahan meno aika nopea. Ylös-alas alkaa sujua. Istu-ylös sujuu vahvasti käsiavulla. Näitä molempia jälkimmäisiä ollaan tehty aika vähän. Enemmän on heijaamista kuin pysyttelyä. 

Sitten kaivoin kapulan esiin. Meillä on ollut kapulassa piiiitkä tauko, kun Molly kertakaikkiaan kieltäytyi ottamasta kapulaa suuhun. Nyt saatiin muutama pito hyvällä palkalla. Sitten se painui mökkiin. Odottelin kapulan kanssa mitään sanomatta. Sitten se palasi paikalle, otti kapulan suuhun oikein kunnolla ja piti sitä, kunnes pyysin pois ja sai superpalkan. Siihen loppui sen treeni.

Greetan kanssa tehtiin tulppaania. Uusi käsky on in ja käsiapu annetaan oman kropan läheltä selkä suorana. Alussa sujui todella hyvin, kun ei ollut kierroksia, mutta sitten alkoi vähän vinguttaa ja suoritukset kärsivät. Tehtiin molemmilla sivuilla kolmen askeleen peruutuksia ja palkan heitin eteen. Siinäkin kierrokset nousivat nopeasti. Mutta pyritään nyt joka päivä tekemään näitä, että tulevat ylivarmoiksi. 

Tänään on vielä viideltä Mollyn rally-treeni Okkimissa. Sitä ennen tietysti ulkoillaan. Oli kaikin puolin positiivinen päivän aloitus aamulenkistä alkaen.


1.1.2022

Ajatuksia vuodesta 2021

Näin vuoden vaihtuessa ehkä on syytä pohtia menneen vuoden saldoa, vaikken nyt niin tarkkaan muistakaan, olenko yleensä tehnty jonkinlaista välitilinpäätöstä ennen. Mutta samalla kun lataan koneelle kuvia ja videoita kännykästäni, voin pohdiskella asiaa kirjallisestikin.

Vuoden ehdottomasti paras asia oli Mollyn tulo taloon. Se ei ollut alunperin suunnitelmissa, mutta kun kuulin, että Kitty oli tiineenä, niin alkoi ajatus houkuttaa. Vielä ehtisin yhden pennun kasvattaa, ennenkuin ikä ja terveys alkavat olla esteenä minkäänlaiselle pentuelämälle. Ja varsinkin kun Greetta on ollut niin haasteellinen kuin se on, ajattelin, että ehkä saisin vähän erilaisen koiran, ehkä vähän reippaamman ja rohkeamman. Koska löwchen oli rotuna varsin vieras, eikä jalostustietojärjestelmäkään kauheasti tarjonnut mainintoja harrastamisesta löwchenin kanssa, päätin luottaa siihen intuitioon, että Kitty on mainio koira. No, ihan niin kipakkaa en tainnut saada - onneksi, mutta olen havainnut, että Mollyssa on potentiaalia, kunhan jaksan ahkerasti tehdä sen kanssa hommia. Ja se on niin suloinen ja hellyyttävän ihana pikkutyttö, että sydämeni on aivan menetetty sille, tuli harrastuksista mitä tuli. 

Vuoden ehdottomasti kovin paikka oli Saagan lähtö. Vaikka se oli tiedossa, että koira on vanha ja sillä on vaivansa ja vaikka päästiin 14 vuoden rajapyykin yli ja vaikka jo ennen juhannusta tiesin, että juhannuksen jälkeen on aika, niin kyllä se koville otti. Ihan kamalan kipeää teki. Saagalle ratkaisu oli reilu. Se kulki vielä omilla jaloillaan, ruoka maittoi ja  häntäkin heilui, mutta kun se selvästi kuuli ja näki yhä huonommin ja inhosi eläinlääkärin verokokeita, päätin, että on parempi lähteä vielä, kun on hyviä päiviä. Edelleen itkettää, kun tätä kirjoitan. Saaga oli ihana koira ja muisto elää ikuisesti. Olen tosi onnellinen, että Molly oppi tutustumaan Saagaan ja näki, miten kilttejä isot koirat ovat. Greetta leikkii, kun sitä leikittää ja omilla ehdoillaan, mutta onneksi sentään leikkii Mollyn kanssa jonkin verran. Molly on onneksi sen verran omaehtoinen, että jos Greetta ei leiki, se alkaa touhuta omia leikkejään.

Greetan kanssa meillä menee vaihdellen. Se on suloinen, erittäin oppivainen ja nöyräkin, mutta lenkeillä mennään koko ajan kytäten ympäristöä. Niin se kuin nykyään myös minä. Se on valmiina reagoimaan kaikkeen ja minä valmiina vaihtamaan suuntaa tai tekemään jotain muuta estääkseni rähinän. Kun on paljon koiria, se menee ihan hipihiljaa, mutta kun tulee vastaan yksi koira tai kaksi, niin tilanne on sen päässä valmis. En osaa sanoa, tekeekö pentu vielä lisämaustetta tähän. Erityisen herkillä se on kotikulmilla ja suorastaan raivoaa, kun näkee meidän talon kiltit koirat pihassa. Jossain Katariinan meripuistossa kauempana liikkuvat koirat saavat olla rauhassa, kun olen ajoissa kertomassa, ettei ole syytä reagoida. Mutta tosi rasittavia ovat lenkit. Käytänkin iltaisin koirat eri aikaan iltahädillä, sillä ilta ja pimeä on Greetalle erityisen herkkää aikaa ja se kyllä saa Mollynkin reagoimaan, jos alkaa puhahdella. Kun omat portugeesikoirat ovat aina osanneet käyttäytyä ulkona, niin itseä hävettää, kun tämä yksi on ihan mahdoton välillä. Epäonnistunut kouluttaja-olo.

Treeneissä on edelleen ongelmana ääni. Tosin rally-treeneissä on parannusta tapahtunut aika paljonkin. Mutta onko sama edistys kisassa, sen näkee siten. Tokossa ääntä tulee irtoamisissa. Greetta on hyvä toko-koira, mutta ääni on oikein nou nou. Siispä ei ole mitään tietoa, pystytäänkö me osallistumaan koskaan evl-luokkaan. Jatketaan harjoituksia.

Marjutin kanssa agsa vähän notkahti, kun yhtäkkiä Greettaa alkoi kaikki ulkopuolinen taas jännittää ja se hiljensi vauhtia. Mutta viime aikoina on taas ollut hyvä meininki. Siellä se saa pitää meteliä, vaikka onneksi ei olekaan koko ajan äänessä. Mutta ääni tuo kierroksia tekemiseen ja reippautta. Greetta-rukan suurin ongelma on sen oman pään heiveröisyys. Jos jostain löytäisi taikanapin, josta painaa ja saisi koiran mieleen jämäkkyyttä, niin olisi se upeaa. Marjut on kyllä loistava ohjaaja, joten Greetan olisi helppo mennä hänen ohjauksessaan vaikka kuinka hienosti.

Kolme koronarokotusta sain vuoden aikana sekä influenssarokotuksenkin loppuvuodesta. Olen ollut varsin varovainen ja onneksi ei tarvitse enää olla työelämässä ihmisjoukoissa, vaan voi valita, kenen kanssa tapaa ja milloin. Olenkin ollut varsin terve, mitä nyt selkä on juilinut ja sitä on hierottu. Mutta olisi kyllä ihanaa, jos tämä pandemia vihdoin alkaisi hellittää ja elämä normalisoituisi entiselleen. Vähän huonolta näyttää kyllä.

Pidän Elina Salmisen runoista.

Tässä yksi tämän postauksen saatesanoiksi:

"Jokaisessa lopussa
piilee alun siemen.
Jokaisessa pisteessä
seuraavan luvun
suuri kirjain.

Jokaisesta surusta
löytyy toivon hipaisu
pelkkä aavistus vain.

Mutta kuitenkin niin paljon,
että sen varaan
voi laskea kaiken."


Iloa ja valoa vuoteen 2022 kaikille.


30.12.2021

Loppuvuoden ryhdistys

Vaikka blogi on näyttänyt kuukauden verran tyhjää, niin emme me ihan laiskoina ole olleet. Vaan niihin palataan - jos palataan - alkuvuonna. 

Joulukuvia otettiin. Itse aloitin joulukuvien ottamisen jo marraskuussa, kun ensilumi satoi. Sainkin tosi sievän kortin tyttösistä. Lunta oli vain juuri ja juuri, mutta valo tuli hienosti takaa ja teki lumesta todella kauniin. Koiratkin poseerasivat oikein söpösti. Kannatti siis.


Kävimme myös metsässä ottamassa pari kuvaa. Tässä paras.


Sitten kotisohvalla otettiin niitä perinteisiä poseerauksia. Koirat näyttävät kärsiviltä.



                                                             Tosi onnellisia. 

Kävimme Haminassa vielä joulun alla joulukuvauksissa. Koirista tuli ihan söpöjä kuvia, mutta kortteja näistä kuvista ei ehtinyt tulla.






Mollykin näyttää suhteellisen siistiturkkiselta ottaen huomioon, että vaikka sitä muutaman kerran päivässä kampailen, se on koko ajan takussa, sillä sen turkki lähtee taukoamatta. Greettakaan ei kuviassa aivan piestyltä näytä. 

Ollaan joulun aikaan vähän rallattu Kyllikin kanssa, sillä loppiaisena olisi rally-kisa. Ei ole mitään odotuksia asian suhteen, vaikka Greetta onkin treeneissä ollut hiljaisempi. Ja Maijun koulutuksessa vallan hipihiljaa. Ihan huippua. Mutta kisa on eri tilanne. Huomenna mennään Marin halliin treenaamaan yksi Pirttimaan rata, sillä Hannele Pirttimaa tuomaroi kyseisessä kisassa. 

Mollyn kanssa ollaan muutaman kerran käyty tekemässä agilitya omalla hallilla. Viimeksi tänään ihan omatoimisesti tehtiin pitkästä aikaa keppejä. Toisella kentällä treenattiin agilitya ja se kyllä Mollya häiritsi, mutta saatiin jopa muutama ohjuriton kuusikeppinenkin tehtyä. Teimme myös vähän tokoa. Mutta laiskoja ollaan oltu sen suhteen, myönnetään.

Tässä tämän päivän treeni.

 



Ollaan käyty Arosen Eijan kanssa agia treenaamassa. Hänellä on puolivuotias Kaiku-eurasier-tyttö. Ollaan tehty vähän radanpätkiä ja kuvattu toistemme suorituksia. Ihan hyvää pikkutreeniä. Ei Molly mikään tähti ole, niinkuin ei ohjaajansakaan, mutta vähän kerrallaan taidot karttuvat.

Videot tulevat myöhemmin.

Juuri nyt Greetta on Marjutin kanssa agsaa treenaamassa. Hyvä niin, että saa sekin energiaa purkaa. Huomenna pitää aamupäivällä tehdä hyvät lenkit, sillä illalla ei ole ulos asiaa, kun raketit alkavat paukkua. Mollyn eka uusi vuosi on tulossa eikä ole mitään käsitystä, miten se tulee asiaan suhtautumaan. Siksi pelaan varman päälle ja vietetään kovaäänisen television ääressä iltaa ja toivotaan, että puolen yön jälkeen päästään käymään pisulla.

17.11.2021

Oilin treenit ja rally-yllätys

 Eilen käytiin siis Mollyn kanssa Huotarin Oilin treenissä. 

Tällaista opimme:

Perusasento on ok ja askelia vähän kerrallaan voidaan tehdä. Laatikolla pyörimisessä kädet pitää olla selän takana, ettei koira kyttää vain kättä vaan miettii, mitä  pitää tehdä. Tämä on vaikea juttu Mollylle. Pitää treenata ahkerasti. Treeni on peräpään käyttöä ja sitä tarvitaan sekä tokossa että rallyssa.

Tehtiin jättöjä peruuttaen. Seisomisessa pitää koira pysäyttää käden nopealla, matalalla kämmen auki- liikkeellä seisomaan ja heti heittää nami taakse. Myös voi koittaa koiraa pomputtaa peruuttaessa ja sitten yhdestä pompusta stop.  Voi olla ihmiselle haasteellinen noin pienen koiran kanssa. Liikkeestä maahan pitää yrittää saada koira tekemään maahan meno nopeasti. Istuminen helpoin. Ja koirien kierrot mukaan myös. 

Ruutua tehtiin niin, että minä vein lelun ensin ja Molly haki ja sitten leikittiin. Sitten vei Oili kaksi kertaa ja hyvin meni Molly kuolleelle lelulle. Alusta harjoitellaan erikseen. Pitää tehdä matto ( johon narut, että voi vetää) ja kun koira tulee ja osuu matolle, narut pudotetaan ja sanotaan Koske. Kati K on tätä tehnyt koiransa kanssa. Näin tavoitellaan nopetaa ja jämäkkää tassukosketusta.

Käsikosketusta pitää edelleen treenata napakammaksi. 

Luoksetulos oli hyvä. Lelun heitto ohi taaksepäin.

Paljon ehdittiin puolessa tunnissa siis ja Molly oli kyllä reipas typykkä.

Tänään oltiin Haminassa rallaamassa Kyllin kanssa. Tehtiin taas se Pia Heikkisen rata. Greetta tuli sen kummemmitta virittelyittä vierelle ja päätin, että nyt ei puhuta turhia. Greettakin oli kaiketi päättänyt saman, sillä se oli yhtä pientä lopussa tullutta ääntä lukuunottamatta täysin hiljaa ja keskittynyt hommiin. Minä sanoin pienellä äänellä pakolliset sanat, mutta muuten annoin käsiohjat. Virheitäkin tuli, mutta korjaus ei nostanut kierroksia koiralla. En tiedä, mistä nyt tuulee, mutta hartaasti toivon, että tällaista tapahtuisi enemmän ja enemmän.

Todistusaineisto tässä:


 Treenin jälkeen mentiin metsään lenkille. Minä olin hyvin hiljaa, kun kävelin hihnat kädessä metsäpolulle. Päästin Greetankin irti ja se oli alkuhaukahduksen jälkeen yllättävän rauhallinen. Minä puhuin mahdollisimman vähän koirille ja senkin hyvin hiljaisella äänellä. Ehkä oma mielentilakin vaikutti koiraan. 

Jatketaan mielentilaharjoituksia, myös oman mielentilan.

16.11.2021

Kaikenlaista agilitya - ja tokoakin

Aloitetaan Mannerista. Greetta pääsi sunnuntaina ekaa kertaa tänä syksynä Mannerin treeniin, sillä tähän asti sillä on ollut joka kuukausi jotain estettä. Mutta nyt se pääsi. Toko-puolella oli Hooper-treenit, ja sekös vähän keinulla jännitti, mutta varsin hyvävauhtiset treenit olivat kuitenkin. 

Tässä video.


Tänään sitten menin minä koirien kanssa agi-puolelle hallille. Mollyn kanssa tehtiin ekaa kertaa pitkät kepit ohjureiden kera. Vauhti ei ole vielä suuri, mutta fokus on eteenpäin ja se on kyllä hyvä juttu. Jatkamme treenejä niillä lyhyemmillä, jotta saadaan enemmän palkkaa ja vauhtia. Pikkurata yllätti. Siinäkin namikuppi oli hyvä target. Mutkaputki, joka on ollut sangen jännittävä, menee viime treenin onnistumisen jälkeen ihan hyvin, tosin nurkan pimeämpi putki ei onnistunut, kun oli niin pimeä. Mutta se toinen putki oli ihan rento. Siihen pitää ottaa lelu käyttöön, jotta tulee vauhtia.

Tässä Mollyn video eli ne parhaat palat:


Greetan kanssa tehtiin vain puomin kontaktia kaarella. Jo halliin tulo ja rauhoittuminen kesti kauan, mutta lopulta älysi, ettei mitään pääse tekemään, jos huutaa. Kolme toistoa oli riittävästi, sillä kierrokset alkoivat nousta äänen myötä.

Tässä video.

 

Tänään on Mollylla Oili Huotarin toko-koulutusta. Siitä raporttia illemmalla.