10.5.2022

Mollyn syömis- ja polvikuulumiset

 Nyt on kulunut viikko toisen polven operaatiosta. Kävely on vankistunut.

 

Välillä Molly istahtaa lepäämään, mutta jatkaa sitten matkaa. Pitkiä kävelyjä ei tehdä. Sen verran kävellään, että vähän saa  pikkukoira nuuskutella menemään ja saa tehtyä hätänsä. 

Metacamin antamisen lopetin lauantaihin. Mutta en ole varma, oliko se varsinainen syy syömättömyyteen ja mahan löysyyteen. Nimittäin pikkuneidillä oli juuri parhaat päivät juoksussa ja sekin saattoi vaikuttaa oloon mahassa. Nyt pari päivää on taas ruoka alkanut maittaa. Tänä aamuna ekaa kertaa maittoivat myös kupissa olevat nappulat. Toki herkkujakin on mukana. Molly ensin kävi matolle makaamaan. ( Olen laittanut ruokapaikalle maton, etteivät jalat liukastele.)  Kävin antamassa suuhun pienen palan juustoa kupista. Se söi sen. Sitten annoin Greetalle sen ruokakupin ja rupesin laittamaan kahvia. Hetken katseltuaan Molly kävi syömään. Jossain vaiheessa se kävi huilaamaan, mutta sitten taas palasi kupille ja kuppi tyhjeni. Huh helpotus. Se vaiva lienee voitettu. Kakkakin oli normaalin näköistä.
Nyt vielä toinen viikko ja saadaan tikit pois - ja sitä myöten puku. Kuitenkin on lämpimät ilmat tulossa. Silloin ei tarvita pukua. Hyvin on harmaa haalari pelittänyt, kun ratkoin resorit auki. Koivet on helpompi pujottaa lahkeisiin. 

Vielä viisi viikkoa ja sitten ei tarvitse jarrutella ainakaan niin paljon. Oikean jalan polvileikkaus täytti tänään kuusi viikkoa, joten sillä jo saisi mennäkin. Hyvä, että sekin tässä samalla vielä vankistuu.

6.5.2022

Mollyn polven kuulumiset - ja vähän Greetankin kuulumisia

Molly on jo ruvennut vähän varaamaan leikatullekin jalalle. Se kävelee ulkona vain pieniä pätkiä ja huilaa välillä. Selkeästi, kun myös oikea jalka on vielä vaiheessa, niin käveleminen ei ole niin yksinkertaista. Kun oli terve vasen käytössä, se kinkkasi menemään reipasta vauhtia. Mutta toisaalta hyvä, ettei innostu. Ehtii se parempikin jalka kuntoutua. 

Jo ekana iltana Molly pissasi ulos. Kakkaa sain odotella keskiviikkoaamuun. Sen jälkeen on kakka tullut ihan ok. Ruoka on maistunut vähän huonosti. Herkut kyllä kelpaavat. Molly istuu ruokakupin ääressä, eikä ala syödä. Mutta siinäkin suhteessa jo vähän näkyy valoa tunnelin pässä. Olen laittanut kuppiin eri ruokaa, oikein herkkua. Kypsytin pannulla maustamattomia broilersuikaleita ja ai että on namia. Tänään lisäsi mukaan myös mahapyörykän. Sen tehtävänä olisi hoitaa koiran vatsaa, kun en tiedä, onko sillä maha kipeä vai mistä johtui syömättömyys.  Molly on aina ollut hyvä syömään. Uskon, että kun kuntoutuu ja saa enemmän liikuntaa, niin ruokakin maittaa. Nyt sen liikkuminen ulkona on hyvin minimaalista ja sisälläkään se ei kauheasti liiku. Eli ei kuluta energiaa eikä siis tule nälkä.

Illalla se jää karvaopetiin lattialle nukkumaan, mutta jossain vaiheessa se ilmestyy sängyn viereen. Havahdun ja nostan se viereen. Siinä se nukkuu aamuun asti.

Olen pitänyt Mollyn päällä sitä harmaata haalaria, joka peittää polven paremmin. Näin se voi olla ilman kauluria. Sillä on juoksut ja se nuolee pimpsaansa tämän tästä. Ei ole housuja, mutta ei tule sotkuakaan. Kaikki vaivat osuivat harmittavasti päällekkäin. Mutta ensi viikolla tulee juoksun alkamisesta kaksi viikkoa. Sitten alkaa juoksuvuoto hiljalleen vähentyä onneksi.

Greetan kanssa ollaan tehty ihan hyvä aamulenkki kahdestaan joka aamu. Kun pikkuneiti on seitsemän jälkeen hereillä ja ilmoittaa, että pissalle pitää päästä, pääseen Greettakin sen jälkeen omalle lenkilleen. Molly saa hyvää yksinoloharjoitusta. Se löyyy yleensä eteisestä makaamasta, kun tullaan kotiin. Minulla on mukana nameja ja Greetta seuraa välillä oikein hyvässä kontaktissa oikealla tai vasemmalla puolella. Ollaan tehty rallyjuttujakin matkalla. Ihmistenkin ohi päästään oikein hyvin namin kanssa. Mutta eräänä aamuna lähti pihalta pupu ja heti kohta toinen, joten silloin lähti Greetalla  lapasesta. 

Meidän piti mennä huomenna lauantaina Porvooseen, jossa Marjut olisi kisannut Greetan ja Terran kanssa, mutta Marjutille tuli oksennustauti, ja kisamatka peruuntui. Pitää keksiä huomenna jotain mukavaa. Kuulin äsken, että meidän alueella on joku pikkuchihu kuollut syötyään rotanmyrkksyötin. Täällä on siis joku sairas tyyppi, joka tällaista tekee. Pitää pitää silmät todella tarkkaan auki. Molly onneksi käy tällä herkellä  hädät tekemässä meidän talon päädyssä, ja Greettakin on kiinnostuneempi nameista kuin hajuista. Päiväretki tehdään muualle. Jatkamme tätä.

2.5.2022

Mollyn polvioperaatio on tehty

 Nimittäin sen vasemman polven. 

Lähdettiin aamulla puoli seitsemän jälkeen ulkoilemaan hallin metsätielle ja lähdettiin koko rimpparemmi ajelemaan kohti Sipoota. Sain pitää Mollya sylissä, kun se oli saanut rauhoituslääkkeen ja se olikin suloisesti kiepillä sylissä. Sitten Molly vaihtoi syliä ja minä lähdin Greetan kanssa kotiin,. Pysähdyttiin Jylpyn kentällä vähän palloilemassa. 

Eipä sitä osaa mitään järkevää tehdä, kun tietää, että joskus kahdentoista jälkeen tulee ilmoitus Mollyn noutamisesta. Käytiin Greetan kanssa kävelemässä sentään. 

Lähellä yhtä tuli soitto. Molly oli heräämässä.  Eikun menoksi. Greetta sai jäädä kotiin lepäämään.

Mollylta oltiin poistamassa kanyylia, kun menin. Se oli aika pöpperössä - ja on vielä tälläkin hetkellä klo 17.15. Vein sen autoon ja maksoin laskun. Kun eläinlääkäri oli leikkauksessa, luvattiin, että hän soittaa minulle, kun halusin kysellä jatkosta.

Kohtia kotiin tultuani Morelius soittikin. Hän kertoi, että leikkaus sujui hyvin samantyyppisesti kuin oikeankin jalan operaatio. Polvirustoon ei puututtu, vaan polvi kiinnitettiin vähän eri kulmaan kuin aiemmin. Kuulemma ensin leikattu polvi oli oikein napakka. Kyselin, että miten elämä kuuden viikon jälkeen jatkuu.  Hän sanoi, että rauhallisesti saa liikunta lisääntyä ja sitten saa elää ihan normaalia elämää.
Se oli oikein hyvä uutinen. 

Jaksetaan vielä tämä toipumisrupeama. 

Kaiken huolen Mollysta ja kahden Sipooseen ja takaisin ajon jälkeen  olen aivan naatti. Huomenna jo pirteämpi.

1.5.2022

Greetta kävi rally-kisassa - ja vielä rally-treenissä samana päivänä

 Haminassa oli rally-kisa. Vaikka jo olin vannonut, ettei enää mennä kisaamaan, niin mentiin kuitenkin. Ollaan kokeiltu uusia juttuja ja sain vinkin Sporttirakista Kristan Karhun vinkkivideosta koiran rauhoittamisesta. Eli summa summarum, lähdettiin kokeilemaan.  

Mentiin hyvissä ajoin halliin ja vain käveltiin hallin takaosassa pitkän ja hartaasti hiljaa. Myös odottelupaikalla vain käveltiin. Suunnitelmissa oli tehdä rataa ripeästi kävellen ( koska se on auttanut treeneissä äänen suhteen), mutta radan kyltit olivat niin lähekkäin, ettei ripeä kävely onnistunut kuin spiraalissa, jossa Greetta oli hiljaa.

Rata oli tämän näköinen.

Sarjahypyssä oli vain kaksi hyppyä, kun hallin koko oli  pieni. Rata oli kaiken kaikkiaan ihan kiva. Vasemmalla peruutus ei ole meidän vahvuus, mutta muuten ei pitänyt olla mitään hirveää, riippuen koiran fiiliksestä tietenkin. Yllätyksekseni ongelmiksi muodostuivat ääntelyn lisäksi edessä puolen vaihto, jonka Greetta osaa mainiosti, samoin kuin jalkojen välistä puolen vaihto, jonka se osaa myös hyvin. Molemmat uusin, mutta edessä puolen vaihto meni silti päin honkia. 

Tässä video. 



                                                               Ja tuloslappu.

Me saimme tuloksen. 75 pistettä. Nyt sitten tarvittaisiin enää yksi tulos, niin Greetta saisi RTK4 koulutustunnuksen. Valioksi sitä on turha haaveilla. Ei se siihen tuolla viritystilalla ikinä pysty. Mutta koulari olisi oikein kiva juttu. Ajastinkin kotona paikkakyselyn Kouvolan kisaan toukokuun lopussa.

Sitten mentiin kotiin huilaamaan. Neljältä alkoi Maijun rally-koulutus ja hän oli järjestänyt hauskan - ja opettavaisen rallytehtäväradan. Ensin opiskeltiin tehtävät yksitellen. Meille hyödyllisin oli edessä sivuttain meno. Sen harjoittelemista jatkamme. Hauskin - ja turhin -tehtävä oli keilojen kaato. Greetta älysi sen yllättävän hyvin, vaikka vähän noudoksi menikin. Kaiken kaikkiaan, vaikka sillä kierroksia olikin ja vähän ääntä, niin videoltakin näki, että sillä oli tosi hauskaa.


Huomenna sitten on Mollyn toisen polven operaatio. Toivotaan, että kaikki menee hyvin. Pitkälle kesäkuuhun mennään, ennenkuin Molly saa liikkua vapaasti ilman rajoituksia.


28.4.2022

Mollyn elämää - ja vähän Greetankin

 Voi harmi, mitä kävi toko-treeneissä tiistai-iltana. Molly oli mukana ajatuksena tehdä sen kanssa vähän kapulan pitoa ja kaukokäskyjä, sopivia liikkeitä jalkavaivaiselle. Odotellessamme vuoroamme Molly hypähti kaksi kertaa Mariannea päin ja ehkä siinä kävi joku venähdys, sillä se oli kolmijalkainen sen jälkeen. Ei inahtanutkaan ja oli iloinen, mutta piti leikattua jalkaa ilmassa. Annoin illalla Metacalmia lääkkeeksi. Kaiken hyvän lisäksi Mollylla alkoi juoksu, jota se on jo jonkin aikaa selvästi tehnyt. Toinen juoksu. Se sai myös Bravecton punkkien varalta. ( Itselle tämän muistiin)

No, seuraavana aamuna heräsin kellon kanssa, että heti kahdeksalta soittaisin Sipooseen. Sain ajan kahdeksi ja sinne hurautettiin. Vähän jo siinä vaiheessa Molly oli satunnaisesti varannut jalallekin ja sisään mennessä meni ihan hyvin. Morelius väänsi ja käänsi polvea, paineli jalkaa ja varpaita. Hän ei löytänyt mitään vikaa jalassa. Eli polvi oli kunnossa edelleen. Hun helpotus. Saatiin ohjeeksi jatkaa kipulääkettä ja pitään koiran hyvin vähällä liikunnalla. Morelius totesi, että jalan lihakset olivat hyvin kireät. 

Ollaan sitten tehty vain sellaiset kävelyt, että koira tekee hätänsä. Tänä aamuna pistin viestiä ystävälleni, joka hieroo koiria, ja kyselin olisiko hänellä aikaa loppuviikosta koira hieroa. Ja tälle päivälle löytyi aika. Mentiin klo 12.30 Marvetiin ottamaan Mollyllle nelos- ja rabies-rokotukset.  Sitten suunnattiin Onnipetiin, jossa Jaana-hieroja jo odottelikin. Mollyn oikea puoli oli kauttaaltaan junntturassa, joten hieronta tuli tarpeeseen. Vasemmalla puolella ei ollut paljon sanottavaa, ja koira makasi välillä silmät kiinni ja nautti.

Jalkaa olen seurannut pitkin päivää. Välillä se menee kolmella jalalla, mutta olen huomannut, että kun jarruttaa talutushihnalla sen vauhtia, se käyttää molempia takajalkoja kyllä. Tätä oli syytä tarkkailla, sillä pitää soittaa huomenna Sipooseen ja varmistaa, että tässä kunnossa toinen polvi voidaan leikata. Toivotaan parasta. 

Greetan kanssa ollaan käyty jo jonkin aikaa yksin aamukävelyllä. Voi että se toimii hyvin. Minulla on nameja mukana ja nekös auttavat, kun ihmisiä tulee vastaan tai koira näkyy kauempana. Ollaan tehty myös vähän rally-temppuja matkan varrella. Haetaan hyvää mielentilaa hiljalleen. 

Käytiin tänään omassa hallissa vähän tekemässä rally-juttuja. Se, että mennään yhdessä halliin, on kovien kierroksien juttu Greetalle. Se vinkuu ja voihkii ja joudutaan odottamaan oven edessä jonkin aikaa, että edes ääni loppuu ja rauhoittuu jonkin verran istumaan. Tällä kertaa sisään mentyä lähdin kävlemään koira hihnassa mitään puhumatta isoa ympyrää. Greetta piippasi pitkään, mutta kulki mukana.Noin kymmenen minuuttia kuljettuamme se hiljeni. Sitten tehtiin vähän eteen seisomaan tuloa, eteen istumaan tuloa, puolten vaihtoja, käännöksiä ja peruutusta. Ääntä kuului, muttei ihan lapasesta lähtenyt. Tehtiin kaukokäskyt. Ne menivät nätisti. Luoksetulossa kierrokset karkasivat kattoon. Sen jälkeen taas käveltiin ilman talutushihnaa seuraten viitisen minuuttia. Kun koira oli rauhallisempi, lähdettiin pois. Tätä tullaan jatkamaan.

Kohta mennään nukkumaan.Toivotaan, että aamulla on Mollyn jalka taas reilusti parempi.

27.4.2022

Kevättä ja kisoja

Lumi on vihdoin alkanut sulaa ja aurinko paistaa. Oli jo aikakin. Kesärenkaatkin olen saanut autooni.
Mollyn polvi on ollut oikein hyvä ja sillä olisi kova tarve päästä irti juoksentelemaan ja riehumaan, mutta hyvin on pää kestänyt maltillistakin elämää. 

Greetalla oli pääsiäisenä kisaturnee Marjutin kanssa Turkuun. Sieltä oli tuloksena kolme nollaa lisää kisakirjaan. Tässä ratoja.

Ensimmäisen päivän 16.4. radat. Hyvällä vauhdilla mennään.


Toisen päivän radat. 17.4. Hilpi Yli-Jaskari tuomaroi kaksi rataa, joista molemmista tuli nollat.
Anne Viitanen tuomaroi kaksi rataa ja sabotoi niitä olemalla niin lähellä  keppejä, että Greetta ahdistui ja meni kauan, ennenkuin se sai ne tehtyä. 

Tässä radat:


Mutta kaikin puolin hyvin oli reissu mennyt ja Greetta oli ollut rento. Aika ihanaa.

Me Mollyn kanssa vietimme laatuaikaa kotona kahden emmekä tehneet juurikaan mitään ihmeellistä. Vähän tunnaritreeniä, mutta ei sen kummempaa.  Katariinassa kävimme kävelemässä ja huomasimme, että hanhet olivat palanneet maisemiin.







Kun Greetta tuli kotiin, lähdimme kaikki Katariinaan ihailemaan kevättä.







                                                            Ihanan tyyni meri

Viime viikonloppuna oli sitten oman seuran agilitykisojen aika. Ja voi että, miten hienosti Marjut ja Greetta menivätkään. Tuomarina toimi Petteri Kerminen.


Eka rata oli hyvä hylky. Sellaista sattuu.
Toiselta radalta tuli nolla - ja kolmas sija. 


Kolmas rata oli hyppyrata. Ja niin vain kävi, että Marjut ja Greetta voittivat radan nollalla ja Greetta sai ensimmäisen hyppysertin. Ihanaa!


Marjutilla oli myös oman koiransa Terran kanssa loistopäivä. Terra voitti kaksi rataa ja kolmannessa tuli toiseksi. Terra sai agilitysertin ja siitä tuli agilityvalio. Upea ohjaaja ja hienot koirat.

                             Onnea Marjut ja miljoona kiitosta Greetan ohjaamisesta.

Nyt Greetta tarvitsee enää yhden agilitynollan, jotta sillä on kaikki tarvittava kasassa SM-kisoja varten.

12.4.2022

Huippuviikonloppu ja retki Sipooseen

Greetta lähti Marjutin kanssa sunnuntaiaamuna kohti Mäntsälää agilitykisaamaan. Seurasin tuloksia Tolleri.netistä ja Marjut lähetti videoita. 


Ekalla radalla Greetalle tuli vitonen keinusta. Toisella radalla näin ensin videon ja katsoin, että keinusta varmaan tuli vitonen. Mutta kun katsoin tuloslistaa, Greetalla oli siellä puhdas rata ja se oli silloin kärjessä. Sepä sydäntä sykähdytti ja aloin seurata tuloslistaa tämän tästä. Kun oli jäljellä enää neljä kisaajaa, Greetta oli edelleen kärjessä. Ja kun kaikki tulokset olivat tulleet, oli Greetta voittanut ratansa nollalla ja sai siis agilitysertin. Kyllä pääsi itku, kun tämän huomasin. Niin mahtavan palkitsevaa sekä Marjutille, joka on koiran kanssa tehnyt hirveästi töitä ja minulle myös. Niin monta asiaa voi Greetan kanssa mennä pieleen radalla enkä olettanut, että ikinä tuollaista tulosta tulisi, mutta tulipa kuitenkin. Ja oikein hienolla ajalla. Eli voi ihmeitä sattua.

Tässä kaksi ekaa rataa.

Marjut kisasi myös cockerinsa Terran kanssa, joka sai myös nollan ollen kisassaan kolmas. He saivat näin SM-kisoihin vaadittavat nollat kasaan. Jee!

                          Tässäpä totiset palkintojen saajat poseeraavat.

Me vietettiin laatuaikaa Mollyn kanssa kotona. 

Saatiin Mollyn kasvattajalta Eijalta sadepuku lahjaksi ja se on näillä kurakeleillä ollut vallan maino vaate. Harmaa jumppapuku mahtuu alle ja polvi pysyy kuralta suojassa.


Harmaa haalari on pelittänyt hyvin. Ainoa vaikeus on sen pukeminen. Melkoista vääntämistä. Jotenkin hellyttävä otus tuossa pehmopetissään uinumassa.


Kun puvun lahkeet olivat kuraantuneet, päätin laittaa puvun pesuun. Puku oli ollut pitkään päällä ja herranen aika, miten hirveässä umpitakussa koira oli pukunsa alla. Siinäpä sitten useampana päivänä olen kampaa heiluttanut. Pesun aikana pistin kaulurin koiralle, sillä tikkipolvi kiinnostaa kovasti.

Käytiin Mollyn kanssa lauantaina etsimässä varapukua kuivatuksessa olevan tilalle. Sisähaalareita on tosi vaikea löytää, mutta Haminan Onnipetissä oli ja sitä sitten lähdettiin hakemaan. Tämä puku on vähän lyhyempilahkeinen, mutta lahkeet menevät polvien alle ja suuaukossa on kurrausnauha. Ja mikä parasta, vetoketju selässä, joten pukeminen on helppoa. Rukan puku. Näin tyylikäs leidi Molly on puvussaan.


Maanantainan oli sitten tikkien poiston aika klo 12. Lähdettiin jo puoli kahdeksan matkaan, sillä käytiin moikkaamassa siskoani Helsingissä. Paikalla oli myös siskontyttö Alina ja Molly tykkäsi Alinasta vallan paljon. Ei se nimittäin vieraiden luo yleensä heti mene.


                                                     Sielujen sympatiaa selvästi.
                                                     Eeppa otti kuvan minun joukostani.

Yhdentoista maissa startattiin kohti Sipoota. Oli kaunis sää ajella maalaismaisemien läpi ja tie rauhallinen. Eläinlääkäriasemalla oli hulabaloota ja meidän aikamme tuli puoli tuntia myöhässä, mutta eipä se haitannut. Molly antoi kauniisti poistaa tikit ja haava on tosi siisti. Varasin vielä ajan toisen polven leikkaukseen. Leikkauspäivä on 2.5. Siitä kuusi viikkoa eteenpäin kesäkuun alkupuolelle ja koko ruljanssi on ohi. Sitten saa Molly mennä täysii!