Mörkö

 Meille tuli kyläilemään Mörkö. Oikealta nimeltään hän on CHIC CHOIX TOUCHER DU BOIS ja hän täyttää tämän vuoden lopussa 14 vuotta. Eipä oltu ennen Mörköä tavattu, mutta todella sujuvasti vanha herra solahti joukkoon. Greetta oli hapan aluksi, mutta kun Mörkö ei sitä yhtään ahdistellut eikä häirinnyt, niin Greettakin suvaitsi. Molly oli heti oitis valmiina leikkiin. Kyllä leijona leijonan tuntee.

                                                           Tässä on ihana Mörkö.

                                                       Leijonat hymyilevät kameralle.
                                                     

                Mörkö oli oikea sylikoira. Kun makasin sohvalla, se hyppäsi sinne myös ja
                kävi päälle pötköttämään.  Tai jalkojen väliin.

                              Hiukan oli Mollyssa havaittavissa mustasukkaisuutta, mutta vain hiukan.
                                         

                                                             Sohva on Mollyn paikka.
         

Mörkö oli meillä yhden yön. Sekin nukkuu kotonaan sängyssä ja sai tulla myös meillä sänkyyn. Paikat löytyivät helposti. Greetta oli jalkopäässä, Mörkö rapsutuskäden kohdalla ja Molly pääni vieressä. Hyvin sujui nukkuminen vieraassa paikassa.

   Aamulla Mörkö vähän piehtaroi ja vaihtoi paikkaa. Greetta the poliisi mulkaisi pahalla silmällä.

Aamulla tehtiin kaksi kävelyä. Leijonat pääsivät ensin ulos. Koska minulla on ollut  ekaa omaa koiraa lukuunottamatta kaikki koirat tyttöjä, olin vallan unohtanut tämän uroskoirien innokkaan koivennoston. Mörkölläkin kinttu nousi korkealle tiavasta kohti, sillä olihan uudella alueella paljon merkattavaa.

                 Sitten oli Greetan vuoro päästä ulos ja kaverit jäivät odottamaan aamupalatarjoilua.
                                              

                                               Greetta oli hyvin tyytyväinen omaan lenkkiinsä.

                                        Ruoan jälkeen saattoi hyvin ottaa pienet ruokaperäiset.

Mörkö tuli uudestaan muutaman päivän kuluttua yökylään. Tytöt ottivat Mörkön vastaan todella hyvin. Greetta oli rento ja Molly riemuissaan.

                                                        - Jee, Mörkö tuli taas meille.

                          Epätarkka kuva, mutta nauratti, kun tyyppi otti sangen rennon asennon sohvalla.
                                                                Oli kyllä heti kuin kotonaan.

                  Saija tuli hieromaan Greetan. Molemma leijonat tarkkailivat lähietäisyydeltä touhua.

Kun Greetta nousi hierontapaikalta ylös, Mörkö syöksyi salamana Saijan eteen pötkölleen. Se selvästi ajatteli, että nyt olisi sen vuoro. Kuulin jälkeenpäin, että Mörköä on paljon hierottu sen aktiiviuran ( agiity, toko, rallytoko) aikana ja myöhemminkin.

                                         Ei tulllut hierontaa, silityksiä vain.  Sitten oli taas lepoaika.

                                 Ennen Mörkön lähtöä teimme koko porukalla kävelylenkin metsässä.
                                                    Hyvin sujui, vaikka hihnoja oli kolme.
                                                      Mukana oli myös oikea kamera.

                                                Muutama ruskakuva pelkästään Mörköstä.

                                                       Sitten kuvia koko porukasta.

                     Kotimatkalla kävimme vielä Jokipuistossa, jossa kuvasin vain leijonia. 

                                                         Leijonat ja pupu

                                                   Muurissa oli kaunis punainen väri.
                             

                                        Perinteinen koirieni kuvauspaikka lummelammen äärellä

                                    Perinteinen koirien kuvauspaikka lummelammen äärellä

                                                  Tervetuloa toistekin kylään, ihana Mörkö.

                                                       Pieni videokooste Mörkön vierailusta.

Piirimestaruus-toko-koe 16.9. Kotkassa

 Eli siis viime lauantaina.

Molly pääsi Haminan joukkueeseen, mikä oli tosi kiva, sillä tavoitteena oli saada viimeinen ykköstulos alokasluokasta ja ilman joukkuepaikkaa ei kokeeseen olisi päässyt.

Tuomarina oli Harri Laisi, hyvin ystävällinen herra ja tosi mukava tuomari. 

Tässä video Mollyn suorituksesta. Videossa pisteet.

Meidän seuraaminen on vielä vaiheessa ja kaukokäskyissä harjoitellaan sitä, ettei vedä pyllyä eteenpäin istumaan noustessa. Mutta saatiin tulos.

                                                      AVO-luokkalaisia ollaan. Jippii!!!

Haminan joukkue voitti piirimestaruuskultaa. Kuvassa muikeat kultamitalistit ja ihmettelevät koirat.  Olipa ihana juttu. 

Tämän vuoden tavoitteet - RTK 2  ja TK 1- on siis saavutettu.

Kylläpä on aika rientänyt

Jotenkin ovat postaukset jääneet tekemättä, vaikka onkin ollut yhtä ja toista tapahtumaa koirilla tänä aikana. 

Pikakatsaus menneeseen siis ( ei kronologisessa järjestyksessä)

Molly on käynyt taas näyttelyssä. 

Näyttely, jossa käytiin oli Hollolassa.syyskuun alussa. Näin kirjoitin Facebookiin raporttia:

"Käytiin Molly Siltasen kanssa tänään koiranäyttelyssä. Tuomarina oli löwchen-kasvattaja ja hänellä harjoittelija, joten ai että kehä eteni hitaasti. Molly oli ainoa avo- luokan narttu. Ensin tehtiin yksi kierros ja sitten koira pöydälle. Se kesti. Tuomari mittaili koiraa päästä varpaisiin. Ja kun hän lopetti, harjoittelija tutki myös. Yllättävän kärsivällinen Molly oli. Sitten pyörähdettiin taas liikekuviot ja sitten seisotin koiraa kauan. Molly sai tuomion "vähän ylipainoa" ( ja niinkuin olen vähentänyt ja keventänyt ruokaa jo vaikka kuinka kauan) ja liikkeessä epäpuhtautta.( Johtunee leikatuista polvista. Leikkauksesta reilu puoli vuotta vasta. Ei tepsuttele yhtä kepoisasti kuin muut) Loppuarvostelu omatoimisesti suomennettuna kommentissa. EH tuli. Molly esiintyi iloisesti ja jaksoi kaiken odottelun hyvin. ( Ystävä katsoi kellosta, että oltiin kehässä yli 8 minuuttia.)"

Nyt siis jäämme näyttelytauolle. Katsotaan, saadaanko askellusta korjattua ja painoa pudotettua. Mollylla on kevytruoka, jota se saa 2 ruokalusikallista aamulla ja 2 illalla. Seassa teelusikallinen rasvatonta raejuustoa, omegat ja glukosamiinit. Päivisin se saa yhden ohuen purutikun, jossa on ankkafile päällä. Ei paljon rasvaa siinäkään. Treeninamien rasvaprosentti on 1,9 joten kyllä täällä ollaan yritetty pitää painoa kurissa. Mutta pitää vielä vähentää. 

Noihin jalkohin ollaan haettu voimaa juoksumatolta ja uinnista. Mollysta tuli hyvä uimarityttö, kun keksittiin sopiva lelu. Käytiin elokuussa viisi kertaa Hyvänmielen Koirauimalassa uimassa 15 minuuttia kerrallaan. Se on oikein riittävä aika ollut Mollylle. Nyt me panostamme juoksumattotreeniin. Kaksi kertaa viikossa 15 minuuttia on suunnitelmissa. Ollaan useamman kerran jo käytykin Okkim-hallin juoksumatolla. Ensi kerralla kokeilen myös Greetalle mattoa. Josko se ei siitä ahdistuisi samalla tavalla kuin uimisesta. Molly jalat ovat kuitenkin selvästi vahvistuneet, sillä se on alkanut pomppia sänkyyn, mitä se ei ennen ole pystynyt tekemään. 

Kävimme myös fysioterapeutin vastaanotolla ja saimme jumppaohjeita jalkojen notkistamiseen. Viiden viikon päästä tsekkaus siellä.

Reissussakin käytiin. 

Minun ja Mollyn ei pitänyt lähteä Jyväskylään agilityn SM-kisoihin, mutta koska Marika ei päässyt koiriensa kanssa, lähdin Marjutille seuraksi, koska Greettakin siellä kisasi. 

Meillä oli airbnb-asunto 20 minuutin matkan päässä kisapaikalta. Oli oikein kiva ja siisti huoneisto. Perjantai oli etko-kisailtapäivä kisapaikalla - ja vettä satoi kiitettävästi. Onneksi Halosen Ninni oli ottanut toisen telttansa meitä varten ja saatiin tuoilt ja koirien häkit suojaan.  Vähän ankea aloitus. Onneksi muut päivät olivat paljon kauniimpia, joten selvittii säikähdyksellä kuitenkin.

Yksilökisassa Greetta ei päässyt jatkoon, koska radalta tuli hylky. Hyvä hylky kuitenkin. Joukkuekisassa Greetta ja Mystery tekivät nollaradat ja kaksi muuta hylyt, joten siinäkään ei jatkoon menty. Mutta hienosti Greetta jaksoi koko viikonlopun tehdä rataa ja se oli parasta se.

 Mollykin on mainio reissukoira, tottunut olemaan häkissä ja kuljeskelemaan kisapaikoilla. Hyvää treeniä pikkukoiralle sellainen. 

Lähtiessä oli sangen sakea sumu, mutta pikkuhiljaa sää selkeni ja Jyväskylää lähestyttäessä oli jo sangen kirkasta.

Perinteiseen tapaan pysähdyimme syömässä Naissaaren kahvilassa, joka ikävä kyllä oli viimeistä päivää auki. Ennen syöntiä koirat pääsivät jaloittelemaan rantaan. Sekin jo perinnetapa.  

                                      

Lounaaksi söimme punaviinihärkää ja kasviksia, hyvää salaattia ja jälkkäriksi kahvit, kakkua ja konvehteja. Ai nam nam. Sitten lähdettiinkin ajelemaan suoraan kisapaikalle.

Opri meni hoitoon Marjutin pojan luo, mutta me muut veimme kamat Ninnin telttaan ja hyvän sään aikaan vietiinkin, sillä raskaat sadepilvet lähestyivät kohti kenttäaluetta.

Teltassa oli hyv katsella, kun vettä lirisi taivaalta. Onneksi sade illan tullen lakkasi ja taivas alkoi seljetä.

                                        Iltapalaksi nautiskelimme herkkuja ja hiukan punaviiniä .

Aamulla aamupalaa odotteli innokas jengi. Illalla oltiin käyty kaupassa, että saatiin kisapaikalle evästä.

                                                     - Joko kohta lähdetään, mietti Molly.

                                                       Vesi oli tyyni ja ilma pilvipoutainen.

                                              Aamukahviastiasto oli käytännöllinen.

                          Kännykän linssi oli vähän kostea, mutta sain tytöistä kuvat kuvauspaikalla.

Greetta poseerasi Marjutin kanssa.

             Lisäksi piti ottaa koko kisajengistä yhteisposeeraukset. Hyviä kuvia tuli kaikista.

                                                      Kisapaikka oli järven rannalla.

                                                     Häkkielämääkin vietettiin sopuisasti.
                                                     Kisapäivän jälkeen kävimme katsomassa
                                                     Viherlandiaa.
 

                        Kämpille tullessa oli hirveä nälkä, mutta lähipizzeriasta sai hyvää evästä.

                                           Täällä taas kisapaikalla. Oli joukkuekisapäivä.

            Minijoukkueessa kisasivat Terhi ja Jehvis. Marjut, Terra ja Greetta sekä Noora ja Mystery.

Jehvis vähän ihmetteli, mikä ihmeen koira Molly on. Moinen karvakasa. Molly oli oikein ystävällinen.

                                          Kotkan Koiraystäväinseuran kisajoukkue poseeraa.
                                   

                                                    Minijoukkue vielä kerran kuvassa

                                                Molly - rantatyttö vietti aikaa minun kanssani.

                                                  Rankka reissu, mutta tosi mukava kuitenkin.

Tässä Greetan ratoja. En tiedä, missä toinen etko-rata on, mutta muut ovat tässä.