29.3.2019

Jospa sittenkin


Juuri, kun olin heittämässä hanskat tiskiin agilityn osalta, sain hyvät - ja oikeasti aika yksinkertaisetkin - neuvot Sannalta, seuramme agi-kouluttajalta. Hallille tehtiin lyhyehkö putki-hyppy-rata. Ohjeena oli näyttää koiralle vakaalla kädellä ( ei huitoen, niinkuin meikäläinen tekee) kohti putkea ja jos koira alkaa pyöriä, itse vain pysyy samassa asennossa osoittaen putkea ja toistaen käskyä. Ja kas - se toimi aika hyvin. Tätä vakaata kättä sitten testattiin heti seuraavana päivänä, kun Marikan kanssa mentiin treenaamaan. Ja Eijan kanssa sitä seuraavana päivänä. Käsi toimi sekä hypyissä, että putkessa. Greetalle on selvästi vaikeampaa irrota putkeen, kun olen kaarevan putken ulkoreunalla. Se jää helpommin pyörimää putken eteen ja haukkumaan. Mutta kun en mennyt siihen mukaan, niin lopulta se meni putkeen. Muutenkin putkirallissa kierrokset nousivat, mutta oma rauhallisuuteni ja paikallapysymiseni lopulta saivat koiran keskittymään, mitä oikein pyydetään. Hypyissä se helpommin noudatti käsky-käsi-ohjetta, kunhan en huitonut lyhyesti vaan näytin hyppyä pitempään. Ja minä kun olin luopunut kädestä kokonaan, kun tuntui, että se olisi vain haitaksi.
Alla videota treeneistä. Greetan kontaktit ovat vielä vaiheessa, kun tuo karkaa helposti kontaktilta pois, mutta se on  helpompi toistoilla vahvistaa.




Vaikka Saagan karva kasvaa hitaasti, siitä oli tullut turjake, varsinkin naamasta ja tassuista. Siksipä se pääsi Eijan luo Turrimurriin trimmattavaksi. Samana aamuna kuitenkin suoritettiin pesu ja kuivaus. Ei selvästikään ihan lempipuuhia. Onneksi meillä on Rukan hyvä kuivattelumantteli, jonka alla kuivi varsin hyvin.


Mummeli ei ollut tällä kertaa kaikissa asioissa yhteistyöhaluinen, mutta saatiin kuitenkin turkki alas ja niin tuli taas kaunis leidi taloon. 

                                                               Sohvapotretti

                               Kun oli aurinkoinen keli, lähdettiin ulkoilemaan kameran kanssa.






                            Kuule Greetta, sinullakin on kohtapuoliin pesu ja kampaus edessä.

                                                                        - Voi ei!!!


Saagalle on ensi viikoksi varattu verikoeaika. Edellisen kerran ollaan käyty kokeissa ennen joulua,
eli ekaa kertaa näin pitkä väli. Vaikka aina verikokeet jännittävätkin minua, niin jos koiran eloa ja oloa katsoo, niin ei pitäisi olla mitään hätää. Toivotaan parasta.

Jälkikirjoitus:
Ilmoitin Greetan kahdelle radalle omiin kisoihin. Voi olla, että viikon päästä kaduttaa, mutta katsotaan.

24.3.2019

Ei meistä ole

Kyllä maar aika lailla masennuin, kun käytiin eilen Koiraklubilla agimöllikisoissa Greetan kanssa. Olin ilmoittanut meidät kahdelle mölliradalle ja kahdelle kilpailevien radalle. Jo ekalla radalla alkoivat Greetan kierrokset nousta ja pysyivät korkeina joka radalla. Se karjuu putkien edessä ja karjuu hyppyjen edessä, kun ei kuuntele, mitä sille huudan. Kerran kaatua mätkähdin, kun yritin vaihtaa puolta enkä ehtinyt. Koira oli tulossa jaloille ja väistin - ja kaaduin. Onneksi mitään ei suurempaan sattunut kummallekaan. Tiedän, että itse en osaa ohjata noin  nopeaa koiraa. Hoppuilen ohjauksissa, kun minulla on kiire. Mutta ei myöskään Greetta osaa kuunnella minua, kun sen päässä soi vain ajatus kovasta vauhdista. Se vain huutaa. Sitten me steppailemme toistemme tiellä ja mistään ei tule mitään. Joskus  radat ovat sellaisia, että minä ehdin ja koira toimii paremmin, mutta vain joskus. Silloin hetkeksi herää toive, että ehkä kehitys kehittyy myös meidän kohdallamme. Mutta sitten tulee samanlainen päivä kuin eilen ja tajuaa, että mikään ei ole muuttunut.

Silti laitan itselleni tähän muistoksi 16.3. omissa möllikisoissa tehdyn radan, joka oli jo paikoittain agilityn näköistäkin. Silloin olin ilmoittanut koiran vain yhdelle radalle.


                 Kerrankin oli ihan hyvä mieli, kun lähti kisoista kotiin, vaikka hylky tulikin.

                                            Sitten vähemmän hyvän mielen video.

                    Videolla kooste eilisiltä radoilta muutamasta hyvästä putkesta ja monesta haukkuisasta.


Päätin, etten mene seuran agikisoihin. Toki Greetan kanssa treenaillaan pieniä juttuja, kun se kuitenkin niin rakastaa tehdä agilitya. Mutta jos kierrokset nousevat tuollaiselle tasolle, lopetan saman tien tekemisen.  Kokkolaan on kesäksi mökki varattu ja siellä tehdään varmaan ratoja, mutta tuskin paljon sen enempää. Ensi vuodeksi sitten hankin vain harrastelijalisenssin, jotta voin omassa hallissa Greettaa viihdyttää lajin parissa. Kunnianhimoiset treenit sitten tokossa ja rallytokossa.

17.3.2019

Jessican opissa

Käytiin Greetan kanssa perjantaina Strömforsissa Jessica Svanljungin koulutuksessa. Etukäteen mietin, missä apua tarvitaan ja kirkkaimpana probleemana nousi meillä tunnistusnouto.
Niin kauan kun kapulan piilotettiin nauhojen alle, Greetta malttoi haistella, mutta kun nyt olen laittanut kapuloita riviin esiin, kierrokset ovat olleet taivaissa, koira nyyhkii ja piippaa, ei malta kunnolla haistella, kiitää edestakaisin ja saattaa maistella kapulaa. Pääsääntöisesti se on tuonut oman lopulta, mutta hirveästi siihen menee aikaa ja energiaa.

Nyt saimme ohjeeksi seuraavaa: asetun lattialle ( esim.kotona) istumaan. Kapuloita on levitetty ihan lähelle sikin sokin ( hajuttomia tässä vaiheessa) Pihdillä laitetaan oma joukkoon. Koira makaa minun edessäni. Sen eteen laitetaan nami, jonka se saa kun on rauhallinen ja katsoo minuun. Saman tien tulee hiljainen etsi-käsky. Kun koira löytää oman ja tuo, se saa palkan ja saman tien se laitetaan taas eteen maahan. Kapula laitetaan uuteen paikkaan. Taas rauhoitetaan tilanne, laitetaan nami maahan, annetaan lupa ottaa ja lähetetään etsimään. Myös kehu on hyvin hillitty. Greetta toisti tätä monta kertaa peräkkäin ja ero aikaisempaan oli huikea. Saattoi välillä pientä ääntä kuulua, mutta paljon se teki hiljaa myös töitä. Kokeiltiin niin, että koira oli kauempana makaamassa, minä lähellä kaupuloita. Nami oli koiran edessä ja sai ottaa ja lähetä kapulalle, mutta matka toi ääntä lisää. Eli lähitreeniä tehdään vielä pitkän aikaa rauhan varmistamiseksi.

Toinen pieni ongelma on peruuttamisessa koiran meneminen hyvin takana, niin etten näe sitä. Palkan suunta pitää olla heitto eteen, jotta koiran ei kannata mennä niin pitkälle.

Kaukot saivat kehuja. Ollaan paljon edistytty. Minun täytyy muistaa palkata seisominen niin, etten yhtään vedä koiraa eteenpäin. Sen takia voi koira alas menossa helposti vähän takatassuja nykäistä, kun menee maahan. Lähietäisyydeltä alas meno yhä. Mutta Greetta osasi kuitenkin aika hienosti. Se, mikä oli hämmästyttävää, oli se, että Greetta teki yhdessä Jessicankin kanssa. Ei ole ikinä tehnyt kenenkään muun kanssa juttuja. Aika huippua, että pystyi siihen.

Hyvä treeni - ja treeni-into kasvoi edelleen.

8.3.2019

Ulkoilua ja treenailua

Tiistaina oli aivan mahtava aurinkoinen keli. Ajelin Jylpyn kentän lumitilannetta katsomaan ja luntahan siellä on reilusti. Mutta myös hankiainen ja aurinko paistoi täydeltä terältä kentälle. Tästä piti ottaa Greetan kanssa ilo irti pallon kanssa. Kamerakin oli mukana upean valon takia. Kuviin tallentui todella onnellinen koira. Lumi pöllysi ja Gee komensi tämän tästä heittämään lisää lisää lisää.























Saaga odotteli autossa. En viitsinyt sitä laskea irti, kun nenä tuntuu vievän sitä monenlaisiin paikkoihin ja kun se ei kuule kunnolla, se ei myöskään kuule kutsuhuutoja. Ja jos se olisi ollut hihnassa, olisi kuvaaminen ollut mahdotonta. Mutta lähdettiin sitten vielä kunnon hihnalenkillekin. Rouvakoira on semmoinen rauhallinen jolkuttelija, mutta mukana kyllä pysyy lenkillä ihan hyvin.


Säät ovat vaihdelleet aika lailla ja kun tuntuu, että kevät on tullut, niin seuraavana päivänä sataa jotain märkää lunta taas. Mutta varmaan kuukauden päästä on jo vähän toisen näköistä - toivottavasti.

Ollaan me treenattukin Greetan kanssa. Ollaan aloitettu  tunnariprojekti ja kaukokäskyprojekti.
Tunnarissa Greetalla on selvä taju, mitä pitää etsiä. Mutta kyllä sillä on ihan hirmuiset kierrokset siinä liikkeessä, ja se kuuluu äänenä ja siinä, että se vähän maistelee muitakin kapuloita. Mutta kyllä se oman tuo joka tapauksessa.


Kaukokäskyjen valmistumisesta on kiinni se, milloin me lähdemme kokeilemaan voittajaluokkaa. Kaikki muut liikkeet menevät vähemmällä hiomisella. Ostin mustan halvan kynnysmaton, jonka pohjapuoli on nihkeä. Leikkasin maton puoliksi ja Greetta istuu sen päällä niin, että takajalat ovat matolla. Tavoitteena on saada se tiedostamaan omat takajalkansa paremmin. Aloitettiin niin, että olin aivan sen edessä istumassa. Levottomat jalat ovat helposti ja olen yrittänyt rauhoittaa kutakin asentoa palkkailemalla useamman kerran yhdestä asennosta. Ollaan tehty pareja seiso-istu ja seiso -maahan.
Kyllä se hiljalleen edistyy, mutta kyllä varmaan menee vielä aikaa, että voi ottaa reilummin matkaa. Ei pidetä kiirettä. Läheltä ensin lähes sataprosenttinen onnistuminen pitää saada.


Joka toinen viikko ollaan käyty Taito-hallilla rally-tokoa tekemässä pienellä porukalla. Greetta on aika innoissaan ja oikealla kulkeminen sujuu jo kohtuullisesti, paitsi jos on kierroksia. Oikealla peruuttaminen on vielä ihan mahdotonta ja edessä pois päin peruuttaminen myös.  Mennään Tuovin kanssa Suvin oppiin ensi viikolla. Josko saisi tuohon ensin mainittuun vinkkejä. Ja oikealle kääntymisiin myös.


Ollaan me agsaakin tehty, mutta tosi vähän. Siitäkin on videoita, mutta laitan niitä myöhemmin. Eipä me tehdä kuin jonkun asteisia pätkiä.  Nyt ollaan alettu hinkata pelkästään puomia, että koira menisi reippaasti päästä päähän ja itsenäisesti pysähtyisi oikeaan on-off-paikkaan. Vielä se himmailee loppusiirtymässä aika lailla. Pitää vissiin testata namimaattia tai namitargetia.

Saagalle on varattu trimmi ja hieronta. Kontrolliverikokeisiin mennään vasta huhtikuussa.  On se niin söpönen mummeli.


Ai niin.....