29.3.2021

Pennut 8 viikkoa

 Kävin tässä loppuviikosta auttamassa Eijaa pentusten kuivatuksessa ja trimmissä. Näin saatiin viimeiset poseerauskuvat otettua samalla.  Naamasta erottaa kumpi on kumpi. Kun ovat vauhdissa, on vaikea hahmottaa, missä menee Dolly ja missä Molly. Siinä missä Dolly yrittää pärjätä koolla siskolleen, Molly menee täysiä päälle äristen, pienempi kun on koko ajan ollut. Näin ne pienet pärjää, pahalla sisulla. Trimmin ja kuvauksen jälkeen ne saivat hetken aikaa painella pihalla ja kyllä ne rohkeasti menivätkin. Terassilta hassusti pompahtelevat maahan eikä lumi haittaa. Portaitakin piti ainakin yrittää, vaikka eihän siitä vielä mitään tullut. 

Kuvissa se pentu, jolla on muuten enemmän mustaa naamassa, mutta on leuassa valkoista ja on  hiukan isompi, on Dolly ja tummaleukainen pienempi on Molly.

                                   Pyllyt on taas trimmattu, kynnet leikattu ja vauhti voi alkaa.


                                                               Mollyn pylly

                                                   Ylempi on Molly, alempi on Dolly.




                                        Kaikki kiinnostaa ja kaikista väleistä pitää päästä.



                                          Mollya ei huoleta, vaikka kukaan muu ei tule mukana.


                                                 No höh, eihän siellä ollut mitään pelottavaa.




                                       Riiviösisko haastaa Dollya painiin. Dollya ei kiinnostaisi.







                                             Molly esittelee hampaita ja Dolly on että  OMG.                                                                                 Sitten testattiin kiipeämistä Molly vasemmalla, Dolly oikealla.





                                                   Voi miten ärsyttävää on olla näin pieni.

                                                                          Dolly


                                                                   Molly














                                              Taitaa minulla ja isoilla tytöillä haastetta riittää.

                                                         Video tyttöjen touhuista. 

                                              


Nimiasia on vaikea. Tosi vaikea on tällä kertaa ollut miettiä nimeä, kun useimmiten aiemmin on ollut nimi jo valmiina ihan pienenä. Lopulta päädyin nimeen Ruu, kun isi on Tikru, vaikka se Nalle Puh-kirjassa on poikakengurun nimi. Mutta sitten tuli seurakaverille bortsu, jonka nimi on Ruu. Höh! Voisihan se olla saman niminen, mutta ei sitten kuitenkaan. Loppujen lopuksi Hello Mollysta taitaa tulla Molly ( lausutaan Molli) . Sitä on kutsuttu jo pitkään Mollyna, joten olkoon sitten se nimi. Saaga, Greetta ja Molly. Minun trioni.

Olohuoneeseen on pystytetty pentuaitaus, jonne Molly menee nukkumaan tai jäähylle, jos alkaa aivan liikaa riiviöimään. Ostin sille ihan oman petinkin. Yöt se saa nukkua joko aitauksessa tai jos alkaa kiljua öisin, saa nukkua minun sängyn vieressäni kevythäkissä, jossa on katto auki. Aiemmat pennut olen ottanut suoraan sänkyyn, jolloin ollaan saatu nukkua hyvät yöunet, mutta tämän yritän opettaa vielä tässä vaiheessa nukkumaan muualla. Greettaa kuitenkin alussa ahdistaa pentu, niin saa sekin nukkua sängyssä rauhassa. 

Keskiviikkona on pentujen eläinlääkärikäynti ja sirutus. Menen mukaan katsomaan, miten Molly käyttäytyy ja mitä eläinlääkäri sanoo. Ja perjantaina haen pienen kotiin. Olemme jännän äärellä!

18.3.2021

Pentuset seitsemän viikkoa vanhoja

 Kävin alkuviikosta taas katsomassa pentujen elämää. Olipa heistä tullut reippaita. Isompi pentu vähän jyrää pienempää, mutta hyvin pienempi ( se minun omani) yrittää kampoihin pistää. Trimmatut pennut ovat niin hupaisan näköisiä. Kun perä on ihan eri värinen, on kuin ne olisivat unohtaneet turkispöksynsä jonnekin. 

Onpa jännä nähdä, tuleeko koirasta isona lopulta tuona pyllyosan värinen. On kuulemma todella vaikea laittaa koiran väriä rekisterikirjaan, kun muutokset voivat olla todella suuria. Odotan mielenkiinnolla.

Vaikka pennut ovat jo tuon ikäisiä, vasta pienemmällä on hampaat esillä. Eli hidasta on kehitys. Kitty-mamma antaa niille edelleen tissimaitoa, vaikka pennut syövät jo kiinteätäkin ruokaa. On jotenkin hellyttävää katsoa, miten paljon äidinrakkautta Kitty antaa lapsilleen. Se on aivan loistava mami.


                                                             Tytär, se minun, ja äiti

                                                                Äiti ja lapsukaiset







Tämä kuva on oikea ihana aarre. Tuon syömätauon jälkeen sain napsaistua kuvan, jossa kaikki katsovat kameraan. Keskellä on minun sydänkäpyseni. 

Mutta eivät pennut paljoa makaile. Ne haluavat maistella yhtä ja toista niinkuin kuvistakin näkyy.





               Kuva Dolly-siskosta, jolla on tummempi naama, mutta vaalea pieni piimäparta.

                                                           Tässä on minun pieni riiviöni.




                              Kaiken touhun jälkeen siskoksia alkoi yhtäkkiä hirveästi väsyttää.

 

Oli minulla videokamerakin mukana. Videolta näkyy enemmänkin vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Ai niin. Saagasta sen verran, että se alkaa olla aivan ok. Vähän närästelee ja purkkiruoka teki kakasta mielenkiintoisen oranssia, mutta nyt olen vaihtanut jo ruoan Saagan norminappulaan. Hallelujaa, olen todella onnellinen, että selvisimme säikähdyksellä.