Käytiin viime maanantaina kaupunkiretkellä. Mukana olivat maalaisserkut Hannele ja schapendoes Nelli sekä minä ja Greetta, jonka olisi pitänyt kovasti paljon enemmän käydä sivistyksen parissa pikkutyttönä. Kohteena oli Sapokan puisto, jossa aina on jonkin verran väkeä ja arveltiin, että myös polut on sielä paremmassa kunnossa kuin Katariinan puistossa.
Kuljettiin rauhaisasti puiston polkuja pitkin. Nelli haisteli innokkaasti ja Greettakin innostui nenän käyttöön. Itse asiassa koirat yllättivät kaikin puoli positiivisesti tämän reissun. Kuviakin otettiin useammassa paikassa.
Putouksen vieressä on kivestä tehty kettupatsas. Tytöt saivat kumpikin posettaa sen vieressä.
Itse putous oli aivan jäinen.
Seuraava ihmetyksen kohde oli lintupatsas. Nelli keksi omaa kivaa sen patsaan luona. Käyhän se taiteen ihailu näinkin.
Retken jälkeen päätimme mennä Maretariumin kahvilaan, jonne saa viedä koiriakin. Jäimme istumaan ulompaan katettuun osaan, jossa ei ollut ketään muita kuin me. Vuorotellen kävimme ostamassa kahvimme. Hetken ihmeteltyään molemmat koirat olivat varsin nätisti lattialla. Kerran Nelli haukahti ( ja Greetta perässä), kun ohi kulkeva mies yskäisi ulos mennessään. Hui, miten kehtasikin.
Maretariumin edessä oli myös poseerauspaikkoja. Jotta kameran käsittely olisi helpompaa, vein Greetan autoon ja Nelli sai luvan olla valokuvamallina, kun harvemmin nähdään.
Ensin poseerausta veneessä, jossa ihmishahmon ja koiran silhuetit matkaavat. Mukaan pomppasi myös Nelli.
Tässä näkyy vene paremmin.
Maretariumin vesialtaassa on reunalla leppoisan näköinen iso hylje ja lumen keskellä oleva hylje, joka oli saanut kaulaliinan, että tarkenee paremmin lumessa sukellella.
- Ihme tyyppejä, miettii Nelli.
Keväämmällä suuntaamme keskikaupungille.
Tänään perjantaina oli aivan hurmaava aurinkoinen sää. Meillä oli treffit Katariinan Meripuistossa ystävämme Kristiinan ja isovillakoirien Manun ja Elmon kanssa. Paikoin oli hyvä hankiainen ja saatoimme kulkea omia polkujamme rauhallisilla reiteillä. Tunnin verran tallailimme. Saaga jaksoi vallan mainiosti mukana. Myös tällä reissulla kuljetin kameraa mukana. Tässä kuvasatoa.
Graffititaiteen edessä sai värikkäitä kuvia, vaikka häikäisikin.
Niin kauniisti poseerataan kameralle....
.... vaikka alkutilanne oli tämä. Yksi poissa, kaikki katsovat omiin suuntiinsa.
Maisema merelle oli täynnä valoa.
Manu täyttää tässä kuussa jo 10 vuotta.
Niin samikset värien ja vaatetuksen suhteen nämä kaksi.
Sitten mainetekoon.
Greetta osallistui Haminan seuran vuoden toko-koira-kisaan kolmella kakkostuloksellaan. Hämmästykseni oli suuri, kun kuulin tuloksen:
- Heh heh, ei olisi uskonut minusta.
No, pisteenlaskusysteemissä olisi kyllä parantamisen varaa, sillä meidän koutsin koiran olisi pitänyt olla ykkönen. Mutta mennään tällä laskutavalla ja ollaan iloisia, kun näin pääsi käymään.
Tänään kuulin myös kamalan suru-uutisen. Saagan pentu Cätlin on kuollut. Sillä oli suolitukos sen syötyä luvattomia juttuja, ja leikkaus ei onnistunut, vaan Cätlin lähti sateenkaarisillalle siskonsa luo. kylläpä tuli surullinen mieli. Liian aikaisin lähti hän, 11-vuotias reipas koira. Osanottoni <3 Onneksi näimme syksyllä Cäpän pitkästä aikaa. Kuvassa Saaga ja Cätlin marraskuun lopussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti