18.3.2021

Pentuset seitsemän viikkoa vanhoja

 Kävin alkuviikosta taas katsomassa pentujen elämää. Olipa heistä tullut reippaita. Isompi pentu vähän jyrää pienempää, mutta hyvin pienempi ( se minun omani) yrittää kampoihin pistää. Trimmatut pennut ovat niin hupaisan näköisiä. Kun perä on ihan eri värinen, on kuin ne olisivat unohtaneet turkispöksynsä jonnekin. 

Onpa jännä nähdä, tuleeko koirasta isona lopulta tuona pyllyosan värinen. On kuulemma todella vaikea laittaa koiran väriä rekisterikirjaan, kun muutokset voivat olla todella suuria. Odotan mielenkiinnolla.

Vaikka pennut ovat jo tuon ikäisiä, vasta pienemmällä on hampaat esillä. Eli hidasta on kehitys. Kitty-mamma antaa niille edelleen tissimaitoa, vaikka pennut syövät jo kiinteätäkin ruokaa. On jotenkin hellyttävää katsoa, miten paljon äidinrakkautta Kitty antaa lapsilleen. Se on aivan loistava mami.


                                                             Tytär, se minun, ja äiti

                                                                Äiti ja lapsukaiset







Tämä kuva on oikea ihana aarre. Tuon syömätauon jälkeen sain napsaistua kuvan, jossa kaikki katsovat kameraan. Keskellä on minun sydänkäpyseni. 

Mutta eivät pennut paljoa makaile. Ne haluavat maistella yhtä ja toista niinkuin kuvistakin näkyy.





               Kuva Dolly-siskosta, jolla on tummempi naama, mutta vaalea pieni piimäparta.

                                                           Tässä on minun pieni riiviöni.




                              Kaiken touhun jälkeen siskoksia alkoi yhtäkkiä hirveästi väsyttää.

 

Oli minulla videokamerakin mukana. Videolta näkyy enemmänkin vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Ai niin. Saagasta sen verran, että se alkaa olla aivan ok. Vähän närästelee ja purkkiruoka teki kakasta mielenkiintoisen oranssia, mutta nyt olen vaihtanut jo ruoan Saagan norminappulaan. Hallelujaa, olen todella onnellinen, että selvisimme säikähdyksellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti