Kittyn pentuja katsomassa

Pentuset ovat jo kolme ja puoli viikkoa ja norppalive-vaihe alkaa olla ohi. Eli heille on kasvaneet jalat, joita jo heiveröisesti käytetään oikein kävelyynkin. Korvat eivät enää sojota sivuille vaan ovat laskeutuneet alas päin. Isompi pentu, kutsumanimeltää Dolly on edelleen pullerompi ja pienempi Molly on siis vähän ketterämmän oloinen. Kitty edelleen vahtii pentuja, jos isot portugeesit kurkkivat aidan yli, mutta muuten on mammalla letkeää menoa. 

                                            Kittyllä on niin hyvät oltavat.

 

 

                          Dollyn tunnistaa isomman koon lisäksi leuan pienestä piimäparrasta.

 

 

 

                                             Mollyn leuka on tumma ilman vaaleita merkkejä.

Molempien pentujen turkit vaalenevat kovaa vauhtia,  Pingviinilelu on vähän vielä turhan iso leikkeihin.

                                                                  Dolly piimäparta

Ei tule kahdesta pentusesta suurta läjää, mutta läheisyys lämmittää kuitenkin ja se on pienelle vauvakoiralle kaikkein tärkeintä.

Saagan tulokset

Eilen tulivat Saagan verikokeiden tulokset, paitsi se SDMA, joka kertoo munuaisten toiminnasta. Oli näyte mennyt pilalle, Marika-tohtori epäili, että oli saanut pakkasessa kylmää. Muut tulokset tulivat kyllä.

Tulosraportti

IDEXX Laboratories Oy Vetlab

Pvm : 17.2.2021

-------------------------------------------------

Omistaja            SILTANEN JAANA

Eläimen nimi        SAGA

Eläinlaji           Koira

Lähettäjä           Oiwallinen Eläinklinikka Oy

Seerumi hemolyyttinen.SDMA määritys ei mahdollista.

--------            -----  -------        ------ ------ ------

Kidney Profile (koir                                           

SDMA                         µg/dl                     0     14

Kreatiniini              76  µmol/l         (-*-)     44    133

UREA                      5  mmol/l         (*--)    3,2   10,3

Natrium                 146  mmol/l         (-*-)    142    153

Kloridi                 103  mmol/l         *(---)   106    120

Fosfaatti               1,4  mmol/l         (-*-)    0,9    1,7

Proteiini (tot)          69  g/l            (--*)     54     76

Albumiini                33  g/l            (-*-)     28     43

Kalsium                 2,3  mmol/l         (*--)    2,1    2,9

 

Nämä testattavat asiat olivat munuaisten testauspaketissa, joka tuli kuulemma halvemmaksi kuin pelkkä SDMA. Ja tulokset olivat ihan ok. Marika sanoi, että voidaan ottaa uusi näyte ja lähettää se heidän kustannuksellaan. Mutta päätin, että koska muut arvot olivat ihan viitearvoissa, niin suotta kiusaa koiraa, joka ei eläinlääkärikäynneistä nauti.  

Saagan pissaamiseen ehdotti Marika, että kokeillaan Refinie-jauhetta, joka auttaa steriloitujen koirien virtsavaivoissa. Niinkuin vanhenevilla naisilla, myös koirilla limakalvot ohenevat  ja virtsaamisen tarve lisääntyy. Olen huomannut itsellänikin tämän. Kävin tänään apteekista tilaamassa pari purkkia, kun siellä ei ollut niitä valmiina. Eipä se varmaankaan pahaa tee. Lisäksi Marika epäili, että satunnaiset tassun nuolemiset ja rapsuttelut voivat liittyä närästykseen. Piimää voi antaa myös munuaiskoiralle ja meillä ovatkin nyt parina päivänä molemmat koirat hyvällä halulla lipitelleet piimää. Katsotaan, onko näistä mitään hyötyä. 

 

Tajusin tässä yhtenä päivänä, että Saagalla ei ole aikoihin - kop kop - ollut maha löröllä.

Kun yhteen aikaa se meni jostain syystä ripulille lähes kahden viikon välein ja se oli aina aika raju.  En tiedä, onko ruoan seassa annettava maitohappojauhe Biopak ollut siinä apuna vai onko munuaisruoka rauhoittanut suolistoa vai mistä on kyse, mutta olen tästä asiasta todella iloinen.   

 

Greetan ohjatut toko-treenit alkoivat.  Ihanaa. Toki se otti kovastikin häiriötä toisesta koirasta  ( Tovis) kun hallissa oli samaan aikaan kouluttajan kanssa treenaava ja omia treenejä tekevä. Mutta varmaan se tottuu. Rallyahan me olemme treenanneet viikottain sekä Kyllin kanssa että Hannelen ja Marjutin kanssa. 

 

Huomenna Greetta pääsee taas Haminan halliin rallaamaan, mahdollisesti käydään ostamassa sille tossut, iltapäivällä mennään Marikan ja schappetyttöjen kanssa metsälenkille ( voi sitä huudon määrää) ja vielä loppuiltapäivästä pikkukoiralla on agitreenit Marjutin kanssa. Jos se kaiken tämän tietäisi, se halkeaisi onnesta. ( Paitsi ehkä siitä tossuajatuksesta.)

Meren jäällä

 En ole mikään rohkeasti jäälle menevä henkilö, mutta koska nyt ovat jäät selvästikin varsin vahvat, lähdettiin mekin Katariinan Meripuistosta eilen jäälle käppäilemään, kun aurinko paistoi täydeltä terältä, pakkasta ei ollut hirveän paljon eikä tuulikaan puhaltanut myrskyisästi. Toki jäällä tuulee aina, joten usemapi vaatekerros ei ollut liikaa ja Saagallekin laitoin kaksi kerrosta varan vuoksi. Greetta pohjavilloineen pärjäsi hyvin omalla turkillaan, kun oltiin koko ajan liikkeessä.

                          Jäätä silmän kantamattomiin, mutta lunta vähän, joten oli helppo liikkua.

                                    Sitten vähä poseerauksia. Takana Varissaari. Sinne asti ei menty.

Tänä aamuna käytiin Saagan kanssa verikokeessa Oiwallisessa. Ensin punnitsin koiran, kun se oli niin innokkaasti vaa'alle menossa. Paino oli pudonnut 25 kilosta 24,6 kiloon.  Otettiin taas verta takajalasta, joka selkeästi on Saagalle helpompi juttu. Se ei oikeastaan edes tajua, että jotain sen takana tehdään. Munuaisprofiili tilattiin, paketti, jossa munuaisten toimintakyvyn lisäksi saadaan muitakin munuaisten toimintaan liittyviä arvoja. Siihen aamuruoan syönnin arpomiseen kokeillaan ruoka-annosten jakamista usempaan pienempään ateriaan, koska voi olla syynä närästyskin. Ruoan kanssa voi antaa piimää. Tihentyneeseen pissaamiseen kokeillaan Refinie-jauhetta. Mutta vasta sitten aion sitä hankkia, kun on selvinnyt munuaistilanne.  Peukkuja tällekin verikokeelle, että kaikki olisi hyvin  edelleen. 

On kyllä tosi helppoa, kun eläinlääkäri on alle viiden minuutin ajomatkan päässä.

Ai niin, tänään alkaa Haminan toko-ryhmä toimia jälleen. Jippii, juhuu! Koronarajoituksin kaksi kerrallaan ( ja koutsi). Tykkään. Pitää sekin mainita, että nivelrikkopolveni on aika turpea ja jotain on siellä mennyt huonompaan, kun kipuilee. Mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa.

Never say never

 Nyt kun kasvattaja on julkaissut, että pentuja on tullut, voin minäkin kertoa, että vaikka olin jo päättänyt, että Greetta on viimeinen koirani, niin ei se sitten olekaan.  Saagan kasvattajalla on portugeesien lisäksi yksi löwchentyttö, joka on ihastuttanut minua iloisuudellaan ja tomeruudellaan. Kun Kitty astutettiin, ilmaisin toiveeni, että voisin ottaa tyttöpennun, jos sellainen syntyy ja on mahdollista se saada. Löwchenit tekevät tosi pieniä pentueita, joten ei voinut tietää, kuinka käy. Mutta niin siinä kävi, että 27.1. syntyi kaksi tyttöpentua ja toinen niistä on korvamerkitty minulle. Kumpi, sen näyttää aika. 

Kun pennut olivat nelipäiväisiä, pääsin niitä katsomaan. Mukana oli herkkulahjuksia Kittylle, joka oli osoittautunut pentujaan tiukasti puolustavaksi urheaksi äidiksi. Varsinkin oman perheen koiria kohtaan. Hyvä mama siis. Herkut otettiin vastaan ja kun en hipelöinyt lapsia, niin sain istua pentulaatikon vieressä kamerani kanssa.

                                                                Isompi tyttö

                                                                Pienempi tyttö

Kitty katsoi minua välillä tosi tarkasti, mutta päätteli minut vaarattomaksi kuitenkin.

                                                  Emon häntä on hyvä lepopaikka.

Seuraavan kerran pääsin katsomaan pentuja, kun ne olivat puolitoistaviikkoisia. Pienempi pentu oli jo ottanut isompaa kiinni ja sillä olivat jo silmät raollaan. Isompi piti visusti silmänsä kiinni.

                                                             Pikku alien

                                                               Isompi pentu

                                            Pennut viettivät onnellista elämää emonsa kanssa.

                                               Emo huolehti pissatuksesta ja kakatuksesta.

                                                Maitoa herui kahdelle baarihanoista paljon.

                                                   Takatassutupsujen väliin oli hyvä uinahtaa.

                                                    Tai mamman kaulataipeeseen.

                                                      Koko joukkue unten mailla.

Eilen kävin katsomassa pentuja taas. Pennut ovat jo reilut kaksi viikkoa vanhoja ja molemmilla on silmät auki. Eivät ne ihan vielä kunnolla näe, mutta pikkuhiljaa sekin taito kehittyy.

                                       Kokoeroa on vielä. Isommalla on oiken selkämakkara.

                                              Mutta pienet alkavat jo muistuttaa pentusia.

Kun emo päättää, että nyt on pyllyn pesun ja hätien teon aika, niin ei siinä auta ämpyillä, kun emo       vielä länttäisee tassunsakin selän päälle.

                                                                   Isompi tyttö

                                                                 Pienempi tyttö

Entäs sitten muut koirat.

Greetan kanssa ollaan käyty Haminan hallissa tekemässä rallya ja tokoa. Lisäksi Marjut, Hannele ja minä varasimme semilämpimästä uudesta lähihallista kolmeksi kuukaudeksi tunnin vuoron rally-treeniä varten. Ensi viikolla alkaa koronarajoituksin pyöriä Haminassa toko-treenit. Ihana juttu! Greetta on myös päässyt Marjutin kanssa noin kerran viikossa agsaamaan ja hyvältä on meno näyttänyt.

Saija kävi molemmat koirat, myös Saagan hieromassa. Edellinen kerta oli seitsemän kuukautta sitten. Saaga oli silloin ollut oikein hyvässä kuosissa, joten koettiin, ettei se välttämättä hierontaa tarvitse. Nyt kuitenkin päätin, että mummonkin kroppa pitää tsekata. Varsinkin kun se muutaman kerran on portaissa kompuroinut ja tullut hallitsemattomasti alaspäin, kun ei ole oikein hahmottanut rappusia, huononäköinen kun on. Yllättävän hyvässä kunnossa mummeli oli edelleen. Alaselässä olivat lihakset tosi kovat. Mietittiin, liittyykö se niihin porrasrönyilyihin. Niskassa oli myös vähän jumia, mutta kelpo kunnossa vanha rouva oli suureksi osaksi. Otin kuitenkin kuukauden päähän uuden hieronnan. Greettahan tarvitsee säännöllistä hierontaa joka tapauksessa. Saaga on taas pitkän aikaa mennyt käytävän rappuset hyvin ja rennosti alas. Ja onneksi asutaan ensimmäisessä kerroksessa, ettei niitä rappusia niin montaa ole.

Saaga on myös alkanut pissailemaan useammin. Varsinkin iltaa kohti se alle kahden tunnin välein alkaa ilmoittaa, että tarttis mennä. Liittyy varmaan munuaisten toimintaan. Varasinkin ensi viikolle verikoeajan. Tsekataan, missä mennään sen asian suhteen. Toivotaan parasta.