14.2.2021

Never say never

 Nyt kun kasvattaja on julkaissut, että pentuja on tullut, voin minäkin kertoa, että vaikka olin jo päättänyt, että Greetta on viimeinen koirani, niin ei se sitten olekaan.  Saagan kasvattajalla on portugeesien lisäksi yksi löwchentyttö, joka on ihastuttanut minua iloisuudellaan ja tomeruudellaan. Kun Kitty astutettiin, ilmaisin toiveeni, että voisin ottaa tyttöpennun, jos sellainen syntyy ja on mahdollista se saada. Löwchenit tekevät tosi pieniä pentueita, joten ei voinut tietää, kuinka käy. Mutta niin siinä kävi, että 27.1. syntyi kaksi tyttöpentua ja toinen niistä on korvamerkitty minulle. Kumpi, sen näyttää aika. 

Kun pennut olivat nelipäiväisiä, pääsin niitä katsomaan. Mukana oli herkkulahjuksia Kittylle, joka oli osoittautunut pentujaan tiukasti puolustavaksi urheaksi äidiksi. Varsinkin oman perheen koiria kohtaan. Hyvä mama siis. Herkut otettiin vastaan ja kun en hipelöinyt lapsia, niin sain istua pentulaatikon vieressä kamerani kanssa.

                                                                Isompi tyttö



                                                                Pienempi tyttö



Kitty katsoi minua välillä tosi tarkasti, mutta päätteli minut vaarattomaksi kuitenkin.





                                                  Emon häntä on hyvä lepopaikka.

Seuraavan kerran pääsin katsomaan pentuja, kun ne olivat puolitoistaviikkoisia. Pienempi pentu oli jo ottanut isompaa kiinni ja sillä olivat jo silmät raollaan. Isompi piti visusti silmänsä kiinni.


                                                             Pikku alien


                                                               Isompi pentu




                                            Pennut viettivät onnellista elämää emonsa kanssa.

                                               Emo huolehti pissatuksesta ja kakatuksesta.

                                                Maitoa herui kahdelle baarihanoista paljon.



                                                   Takatassutupsujen väliin oli hyvä uinahtaa.

                                                    Tai mamman kaulataipeeseen.



                                                      Koko joukkue unten mailla.

Eilen kävin katsomassa pentuja taas. Pennut ovat jo reilut kaksi viikkoa vanhoja ja molemmilla on silmät auki. Eivät ne ihan vielä kunnolla näe, mutta pikkuhiljaa sekin taito kehittyy.

                                       Kokoeroa on vielä. Isommalla on oiken selkämakkara.


                                              Mutta pienet alkavat jo muistuttaa pentusia.



Kun emo päättää, että nyt on pyllyn pesun ja hätien teon aika, niin ei siinä auta ämpyillä, kun emo       vielä länttäisee tassunsakin selän päälle.

                                                                   Isompi tyttö



                                                                 Pienempi tyttö


Entäs sitten muut koirat.

Greetan kanssa ollaan käyty Haminan hallissa tekemässä rallya ja tokoa. Lisäksi Marjut, Hannele ja minä varasimme semilämpimästä uudesta lähihallista kolmeksi kuukaudeksi tunnin vuoron rally-treeniä varten. Ensi viikolla alkaa koronarajoituksin pyöriä Haminassa toko-treenit. Ihana juttu! Greetta on myös päässyt Marjutin kanssa noin kerran viikossa agsaamaan ja hyvältä on meno näyttänyt.

Saija kävi molemmat koirat, myös Saagan hieromassa. Edellinen kerta oli seitsemän kuukautta sitten. Saaga oli silloin ollut oikein hyvässä kuosissa, joten koettiin, ettei se välttämättä hierontaa tarvitse. Nyt kuitenkin päätin, että mummonkin kroppa pitää tsekata. Varsinkin kun se muutaman kerran on portaissa kompuroinut ja tullut hallitsemattomasti alaspäin, kun ei ole oikein hahmottanut rappusia, huononäköinen kun on. Yllättävän hyvässä kunnossa mummeli oli edelleen. Alaselässä olivat lihakset tosi kovat. Mietittiin, liittyykö se niihin porrasrönyilyihin. Niskassa oli myös vähän jumia, mutta kelpo kunnossa vanha rouva oli suureksi osaksi. Otin kuitenkin kuukauden päähän uuden hieronnan. Greettahan tarvitsee säännöllistä hierontaa joka tapauksessa. Saaga on taas pitkän aikaa mennyt käytävän rappuset hyvin ja rennosti alas. Ja onneksi asutaan ensimmäisessä kerroksessa, ettei niitä rappusia niin montaa ole.

Saaga on myös alkanut pissailemaan useammin. Varsinkin iltaa kohti se alle kahden tunnin välein alkaa ilmoittaa, että tarttis mennä. Liittyy varmaan munuaisten toimintaan. Varasinkin ensi viikolle verikoeajan. Tsekataan, missä mennään sen asian suhteen. Toivotaan parasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti