Viikko sitten juuri ennen juhannusta lähdimme ystäväni Kyllin, villakoiransa Lotan ja minä Greetan kanssa retkelle Elimäelle Mustilan Arboretumiin. Tässä linkki sinne:
Arboretum Mustila
Olen siellä kerran käynyt Friidan ja Greetan kanssa, mutta siitä on useampi vuosi. Hieno paikka.
Koska oli luvassa melkoisen lämpöistä ilmaa jo silloin, päätimme lähteä aikaisin, jotta ehdimme paikalle heti, kun se avataan eli kello 10. Koska meikäläisen auto, tuo murheenkryyni Skodan paskiainen, taas temppuili, menimme Kyllin autolla. Olimme paikalla jo ennen kymmentä, joten ehdimme nautiskella aamukahvit ennen kierrosta.
Paras alppiruusu- ja atsalea-aika oli jo ohi, mutta varjoissa niitä vielä kukki. Emmepä me kuitenkaan pelkästään niiden takia Mustilaan tulleet, joten kiertelimme isommalla alueella kaikessa rauhassa. Greetta oli yllättävän levollinen nuoren Lotta-neidon olemassaolosta ja nuori Lottakin suhtautui tosi kiltisti ja rauhallisesti Greettaan, eli seesteistä menoa sillä rintamalla.
Sitten seuraa kuvakavalkadi kaikesta siitä, mitä näimme. Lajeista ei ole tietoa.
Ruusuja ulkovessojen edessä
Arboretumin alueella asuu ihmisiä. Viehättävä talo ja piha, mutta miten lie oman rauhan laita.
Vielä löytyi joitain kukkivia erivärisiä atsaleoja. On ne kauniita.
Alueella kasvaa paljon huikean korkeita puita.
Näillä varjoisilla poluilla oli kiva kuljeskella ja kun oltiin aikaisin, niin hyvin vähän ihmisiä tuli vastaan.
Hauskan näköinen reunus on tullut uudesta kasvustosta.
Erilajisilla puilla oli hyvin erilaisia runkoja. Tämäkin oli hienon näköinen.
Itsenäisyyden puu. Liekö istutettu silloin, kun Suomi itsenäistyi.
Paksu oli tämä suuri puu.
Tämä puu oli kuin joku jaavalainen tanssijatar.
Pörriäiset tykkäävät alppiruusuista ja niiden medestä.
Kaikenlaisia köynnöksiä kasvoi puiden rungoilla.
Pistävän näköiset piikit
Kierros on tehty. Takana näkyy ruusupensas taas.
Greetan poseeraukset retkellä.
Aika jättimäinen puu on tämä ollut. Gee näyttää tooosi pieneltä.
Seuraava puunrunkopose
On hän kyllä oikein soma pikku koira.
Ja vielä Lotan ja Greetan poseeraukset.
Alueella on myös Mustilan perustajien muistomerkit. Tuskin ne hautoja ehkä ovat, vaikka sen näköisiä vähän ovatkin.
Kun tultiin pois puistosta, oli paikalle tullut jo paljon ihmisiä, jotka jonottivat pääsylippuja. Hyvä, kun päästiin pois alta. Kyllillä oli hetken hukassa auton avaimet, mutta ne lopulta löytyivät maasta auton läheltä. Olivat viime hetkellä tipahtaneet laukusta.
Piipahdettiin paluumatkalla Piika ja Renki-kahvilaan vähän herkuttelemaan.
Sitten ajeltiin kotiin. Saaga oli kotona oikein tyytyväisenä. Ei se olisi jaksanut reilun kahden tunnin kierrosta tehdä kuitenkaan. Eiköhän tuolla Mustilassa tule piipahdettua toistekin.
