24.7.2019

Klag 2019, lääkärikäynti ja treeniä

Perinteinen kesäreissu Kokkolaan tapahtui vähän ennen heinäkuun puoliväliä. Susku otti Saagan hoitoon ja me Greetan kanssa menimme Tavastilaan, jossa pakkasimme Eijan autoon tavarat ja eikun liikkeelle heti kahdeksan jälkeen perjantaiaamuna. Mukana olivat Greetan lisäksi Sabi, Haiku ja turistikoira Tanka, jolle oli varattu mittausaika Kokkolaan. Haikun oli tarkoitus korkata agilityuransa Kokkolassa. Se ja Greetta oli ilmoitettu kolmelle radalle ja Sabi neljälle.

Matka meni perinteiseen tyyliin Naissaaren kahvilan ja Pandan tehtaanmyymälän kautta. Koirat olivat rentoja reissaajia ja pötköttivät pitkät matkat tyytyväisinä takatilassa. Saavuimme sopivasti kolmeksi Kokkola Camping-alueelle, sillä neljältä alkoi rataan tutustuminen mediykkösillä eli sekä Eijalla että minulla. Tänä vuonna ei meillä ollut huvilaa vaan suihkullinen mökki, joka on oikein kiva kaikin puolin. Viime vuonna huvilan ilmalämpöpumppu pelasti meidät, kun keli oli hirveän helteinen sillon, mutta tänä vuonna sää oli aivan ideaali. Ei satanut, ei ollut hirveän kylmä eikä kuuma. Juuri sovelias agijuoksuille.

                                  Meidän mökkimme oli tuo puun vieressä oleva mökki.

                          Mökin edessä solisi suihkulähde, joka sulkeutui puoliltaöin ja aukesi klo 8.


                                 Huoneet jaettiin ja Greetta testasi meidän sänkymme  oikein hyväksi.


          Kuistin eteen viriteltiin perinteinen kompostikehikkoaita, joten pihakin oli valmis.

                   Tanka                Sabi                                Haiku                       Greetta

Haiku aloitti kisauransa upeasti nollalla. Voittokin olisi varmaan tullut, ellei Eija olisi kaatunut ennen viimeistä estettä ja siihen meni aikaa. Mutta toisia olivat. Greettakin sai tuloksen. Heidi Viitaniemen radat olivat todella kivoja. Niitä oli viikonlopun aikana kaksi. Minäkin ehdin ohjata niissä  Greettaa.
Sabi juoksi sitten kuuden aikaan ja sitten oli aika tehdä ruokaa ja rentoutua loppuilta.

                    Samalla nostettiin malja Haikulle, jonka aloitus agiuralla oli aika huikaiseva.

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja tyynenä, muttei mitenkään kuumana. Kävimme kahdeksalta aamulenkillä, sillä mediykköset aloittivat ensimmäisinä yhdeksältä oman aamupäivän ratansa.




Jälleen rata oli mitä mukavin Viitaniemen rata. Greetta oli jo sangen kierroksilla ennen radan alkua. Mutta taistelin ja saatiin tulos radalta. Haiku teki voittonollan. Huikea aamupäivä.
Ja tadaa...

  
Oltiin palkinnoilla mekin - toisella sijalla!!!  Saatiin tuollaiset hirveät cowboyhatut palkinnoksi ynnä koiran namia ja lelu.  Meikäläinenkin kuvassa ihan hangonkeksinä.

Iltapäivällä Greetta oli Arto Laitisen erittäin kivalla radalla niin kierroksilla ja törkeä, että olisi ollut järkevintä viedä se pois radalta, kun se jo lähdössä karkasi. Hylky tuli. Haiku sen sijaan teki taas voittonolla. On ne kaksi huikea pari. Sabikin teki tuloksia, muttei tullut sijoituksia.


                                                  Haiku <3

                                         Sitten vähän posekuvia väliaikojen kävelyretkiltä. 






                   Perinteinen pose saatiin kun kylään tulivat Heli koiriensa Rokin ja Nucan kanssa.
    Hajurako piti jättää tyttöjen ja poikien välille, jotta poseeraaminen olisi rauhaisampaa. Hyvin sujui

                                      Greetta oli kierroksistaan huolimatta oikein kiva matkakaveri.

                                        Kun aurinko alkoi laskea,nautimme perinteiset...

                                                                ...Fresitat.




                            Lauantaina loppuivat Greetan ja Haikun kisat.

         Sunnuntaiaamuna Sabi kävi vielä kisaamassa ja sen jälkeen Tanka mitattiin miniksi.
         Pääsimme kerrankin ajoissa suuntaamaan kohti kotia. Oli kiva viikonloppu.

                                             Kiitos matkaseurasta Eija ja tytöt.

Kuuden maissa oltiin kotona ja hain Saagan Suskulta. Saaga oli tutustunut kanoihin ja syönyt kanan kakkaa niin, että maha oli mennyt lörölle. Sitä sitten paranneltiin, mutta ei meinannut mennä ohi. Koska meillä oli Anjalassa Saagan verikoeaika, sain sille samalla maha-antibiootin, sillä tiistaina auton nokka kääntyi kohti Joensuuta. Saagan verikokeiden tulokset olivat oikein hyvät. Olin vähän ollut huolissani, kun sille on selkään tullut tummempia karvalänttejä ja tummaa pigmenttiä. Mutta ei ollut syytä huoleen. Antibiootilla mahakin parani kuntoon.

Joensuun reissun jälkeen sitten ollaan oltu pääsääntöisesti kotona. Käytiin Eijan ja Haikun kanssa agikisoissa Helsingissä, ja Haiku tempaisi taas voittonollan ja vitosen, Greetta kaksi huonoa hylkyä.
Nyt ei sitten agsata aikapäiviin vaan ollaan keskitytty tokoilemaan. Aika laiska olen ollut sen suhteen ja nyt ollaan sitten useana päivänä käyty treenaamassa meidän keskeneräisiä liikkeitä tunnaria ja kaukokäskyjä ja muita liikkeitä vaihdellen. Sekä tänään vähän nose workia, kun huomasin, etttä Strömforsin hajutestiin saattaisi vielä mahtua ja laiton kyselyn. Vielä en tiedä, päästäänkö, mutta testasin, vieläkö muistaa Greetta eukalyptuksen hajun. Ja muisti se. Alla videoita meidän tokoiluista ja lopussa siitä nosestakin.

                                                      19.7.

                                                 22.7.

                                               24.7.
Ja se nose.


2.7.2019

Voi voi voi-rallya Porvoossa

Käytiin tänään Porvoossa Greetan ja turisti Saagan kanssa.  Greetta osallistui rally-kisaan, tällä kertaa hallissa.


Hannele Pirttimaa oli tehnyt kivan radan. Olin päättänyt, etten ota Greetta notkumaan halliin, vaan haen sen suoraan autosta. Greetta oli ensimmäinen. Mutta ennen sitä yritettiin treenata parkkipaikalla. Siitä ei tullut mitään, kun viereisen auton sellainen hopean värinen tuulilasin valosuoja oli irronnut ostittain ja kahisi kovasti. Greetta vain tuijotteli sitä eikä pystynyt yhtään temppua tekemään.   Kun sitten hain sen autosta kisaamaan, Greetta värjyi kaikkia autoisa haukkuvia koiria, joiden ohi käveltiin. Eikä sen mielentila radalla ollut yhtään samanlainen kuin omalla kentällä.  Virheitä tuli ja uusimisia myös. Pisteitä 65 eli ei saatu tulosta. Kun kisakirjojen jaossa näin tuloslapun, harmitti kyllä, kun viimeisestä tempusta ennen maalia tuli 10 virhepistettä, kun Greetta ei istunut käännöksen jälkeen enkä minä sitä huomannut. Gee on tokossakin tehnyt tuota samaa eikä istu perusasennossa aina. Jos olisi istunut, oltaisiin saatu tulos. Alla päin lähdettiin ajamaan kotiin.

Onneksi Anniina oli kisaamassa myös ja kuvasi meidän radan. Nimittäin ei se ollenkaan niin pahalta näytä kuin miltä tuntui. Ehkä me vielä se tuloskin saadaan, kunhan minä olen vielä tarkempi. Alla video, johon olen merkinnyt saamamme virhepisteet.