28.5.2020

Frisbeetä ja tuloksia

Saagan verikokeiden tulos tuli Movetista.


Vaikka nuo ylimmät kaksi maksa-arvoa ovat dramaattisesti punaisella, ne ovat reilusti laskeneet, sitten viime mittausten. Silloin ne heiluivat kahdensadan kohdalla ja nyt alempi on lähes viitearvoissa. Jes!  Urea jatkaa nousuaan. Viimeksi se oli noin 11 ja nyt jo 13,3. Sekö sitten Saagan oksenteluihin syynä. Anjalasta laitettiin jälkipyyntö Movetille, että verinäytteestä tutkittaisiin myös munuaisarvo. Olisiko se syynä urean nousuun? Munuaisarvoja ei ole pitkään aikaa testattukaan. Huomenna olemme tässä asiassa viisaampia.

Greetan kanssa tänään tokoiltiin. Tehtiin tunnaria, joka meni läheltä pienellä kurkkuvoihkeella, mutta kun kerran otettiin enemmän matkaa, niin sitten se jo karjahti. Pitää ottaa purkki matkaan seuraavalla kerralla. Sama oli ohjatussa noudossa, kun kapulat olivat kaukana. Kierrokset nousivat eikä toista puolta pystynyt hakemaan ilman ääntä. Huokaus. Luoksetulon stopit olivat aika hyvät.

Pallo ei ole nyt Greetan leikeissä pop. Ehkä on jotain huonoja muistoja kroppajumeista tai jostain muusta. Mutta kun frisbee kaivettiin pitkästä aikaa esiin, niin sehän oli Greetasta vallan mainio lelu.
Tässä kuvia Greetan frisbeetyylistä.

















26.5.2020

Aurinkoinen päivä ja osteopaattikäynti

Ensin kuitenkin vanha video, joka otettiin kesällä 2015 mökillä. Siinä Friida ja Greetta painelevat vedessä, Greetta Friidan imussa täyttä häkää.


Friidaa tuli taas kova ikävä. Se oli myös hyvä leikkikaveri Greetalle, sillä Saagasta ei enää leikkimään ole ja se on muutenkin eri luontoinen kuin Friida. Voi huokaus!

Tänään oli Greetan osteopaattikäynti. Matkalla käytiin vähän Jylpyllä juoksemassa lämpöä.





Ihan hyvin neiti paineli kapulan perässä. Osteopaatti Aleksi Nikkinen oli meille ihan vieras, mutta pienen jännittelyn jälkeen Greetta makasi patjalla aika rentona, kun Aleksi käänteli ja väänteli sitä. Ei ollut kuulemma sen kummempaa hätää. Jumit olivat lihasperäisiä, ei missään syvemmällä.  Hyviä uutisia siis. Ja kun vielä Saija lupasi aloittaa taas hieronnan  ja tulla kahden viikon päästä tyttöjä vatkaamaan, niin tulipa hyvä mieli.

Alkuiltapäivästä lähdimme ulkoilemaan, sillä mittari näytti jo yli 20 astetta. Minäkin uskaltauduin lähtemään lyhythihaisessa paidassa ja vallan mainiosti tarkeni niin. Saagalta jätin loimen pois ja hölväsin sen selkään karvattomiin kohtiin korkeakertoimista aurinkorasvaa. Tuossa lämpötilassa vanhalle koirallekin tulisi liian kuuma takki päällä.


                                                     Koivukuja lähellä kotia

                                                      Voikukkapeltoposeja







Huomenna on sitten Saagan vuoro. Mennään Anjalaan verikokeisiin. Niitä jännitän kyllä enemmän kuin Greetan tämän päivän käyntiä. Peukkuja sille, ettei mitään kamalaa ole veriarvoille tapahtunut.

21.5.2020

Haikun pentu ulkoilee

Pikkuneiti Mimi on jo iso neiti ja on päässyt ulkoilemaan äitinsä kanssa, kun säät ovat soveliaat.
Mimi on rohkea ja itsenäinen, eikä pelkää lähteä tutkiskelemaan maailmaa ilman äitiäkin. Haiku on sen verran nuori, että sillä lähtee välillä vähän lapasesta ja se alkaa rajusti leikkiä pennun kanssa, mutta ei pentu hirveän järkyttynyt siitä kuitenkaan ole. 

Tässä kuvasarja ihanan parin ulkoilusta.











20.5.2020

Retkeilyä ja terveysasioita

Aurinkoisena päivänä viime perjantaina lähdettiin Hannelen ja schapendoes Nellin kanssa puistoilemaan. Oli luvassa kaunis aamupäivä, tosin haasteellinen pukeutumisen kannalta, sillä välillä oli tosi kuuma ja välillä piti vetää takkia tiukemmalle, kun merituuli puhalteli napakasti. Mutta muuten kaikin puolin hieno aurinkoinen kevätkeli.

Treffattiin Katariinan puistossa. Nelli puhkui intoa. Saaga ei ollut huomaavinaan ja Greetta piti turvavälin, joka auttoi sitä pysymään ihan rentona, eikä sen tarvinnut yhtään irvistellä Nellille.

         
  Ankkuripaikalla posettiin vähän. Greetta oli jännityksissään Nellistä, joka oli lähellä.


Katariinaan on tehty taideteos, jossa vanhoista uponneista laivoista kerätystä puutavarasta tehdyt sotilaat metallisine kypärineen katselevat muinaista Ruotsinsalmen meritaistelun paikkaa.  Kun tietää, mikä tarina näissä on takana, tulee taideteoksesta oikein vaikuttava.


Nellikin poseerasi oikein hienosti kivien päällä.


 Se kiipesi myös vanhan tykin päälle.

 
                          Mutta varsinainen poseeraaminen tapahtui tykin vieressä.

Yllättävän paljon ihmisiä oli liikkeellä, vaikka oli arkipäivä. Ja koiranulkoiluttajia vallan hurjasti. Näin saivat sekä Nelli että Greetta monta ohitusharjoitusta. Kummallakaan kun se ei ole aivan täydellisesti
hanskassa.  Greetalla alkoi homma sujua oikein mallikkaasti ja se oikein haki kontaktia vieraan koiran nähdessään. Ehkä satunnaisilla nameilla oli osuutta asiaan. Lähdimme kävelemään rantaa pitkin kohti Mansikkalahtea ja Sapokan puistoa. 

Sapokassa kirsikan kukkien paras aika alkoi olla ohi, mutta joitain alppiruusulajikkeita oli jo nuppunsa avannut. Nelliä pistettiin posettamaan ja omat tytöt huilasivat, sillä niistä oli jo edellisellä retkellä otettu vaikka kuinka monta kuvaa.




Nellistä on tullut nätti tyttö. Kohelo se on vielä, mutta nätti kyllä.


Kun ei oltu muistettu ottaa vesipulloa mukaan, niin koirat joivat pikkuputouksesta janoonsa.  Sekö lie syynä vai oliko vain liian pitkä ja rankka reissu Saagalle, että se oksensi paluumatkalla koko aamupalansa. Eikä ollut montaa päivää, kun se oli oksentanut kotona ruokansa. Ihan reipas se oli loppureissunkin, mutta kyllä tuollainen oksentelu huolettaa.




Paluumatkan viimeiset poset ja sitten  koirat pääsivät autoihin, saivat vettä ja minä Hannelen kanssa nautimme retkieväät meren äärellä. Kiva oli reissu.

Saagalle varasin sitten ensi viikolle verikokeet varan vuoksi. Toivotaan, että kaikki on ok ja voidaan aloittaa kesä luottavaisin mielin.

Greetta kävi taannoin siellä Avecissa, koska se ei aina halunnut palloa noutaa. Epätyypillistä. Homma on jatkunut  ja Avecista suositeltiin, että jos jatkuu, niin hammasröntgen olisi syytä ottaa. Niinpä tilasin paikalliseen MarVetiin ajan sekä röntgeniin että hammaskiven poistoon. Aikaa oli varattu niin, että jos operaatioita pitäisi tehdä, ne pysyttäisiin tekemään samassa anestesiassa.

Neiti Gee oli tänä aamuna erittäin pöyristynyt ja ihmeissään, kun se ei saanutkaan aamupalaa. Saaga vain söi tyytyväisenä ruokaansa ja Greetan kuppi ammotti tyhjyyttään. Gee seurasi minua koko aamun kuin vihjatakseen, että hei, jotain unohtui. Puolilta päivin mentiin sitten Haminaan ja jätin Greetan sinne. On kurja tämä korona, ettei voi olla koiran tukena tuossa tilanteessa. No, parin tunnin päästä soitettiin. Mitään vikaa ei löytynyt eikä ylimääräsiä tikkuja tai kipupaikkoja suusta. Se tietysti oli hyvä uutinen. Mutta apuna leikkauksessa oli ollut henkilö, joka on myös koirahieroja ja hän oli huomannut, että Greetan alaselkä oli kovasti jumissa. Ei mikään ihme sinänsä, kun se ei ole päässyt Saijan hierontaan pitkään aikaan. Se selkä voi myös selittää sitä leikin kesken jättämistä. Jos tuntuu inhottavalta, ei halua mennä vauhdikkaasti. Greetta on voinut jossain nitkauttaa selkänsä, kun on kiihdytellyt. 

Hain Greetan. Se sai viikon kipulääkekuurin, jotta mahdollinen kipu (missä se sitten lieneekin) hälvenisi. Se hoiperteli kuin juopunut merimies autoon, mutta kotipihalla sentään haukahteli naapurin miehelle, ettei se aivan tokkurassa ollut. Kotona se meni ruokakupille ja annoin sille nappulaa pienen annoksen. Sitten se meni nukkumaan. Toinenkin ruoka on nyt syöty, ulkona käyty ja koira on jo melko oma itsensä. Vähän vaisumpi, mutta eiköhän tilanne ole huomenna jo ihan ok.

Minä tilasin paikalliselta eläinosteopaatilta ajan ensi tiistaiksi. Pitäähän se selänkin hoito saada alkuun.

16.5.2020

Saaga täyttää tänään kolmetoista vuotta




Niin siinä vain kävi, että Saaga näki kuin näkikin tämän kolmentoista vuoden rajapyykin. Olenpa siitä niin onnellinen. Ja se on olosuhteisiin nähden yllättävänkin reipas ja  tomera.  Niinkuin alla oleva rallyvideo kertoo.


                                  Enivei, muistellaan nyt hiukan Saagan lapsuutta ja nuoruutta.


Tässä ovat Santos, Saaga ja Dali. Vain kolme pentua synnytti äiti-Gilda, mutta sangen potria olivat nämä kaikki kolme. Molemmat veljet ovat jo sateenkaarisillalla.


Kun Saaga tuli kotiin, muttaman päivän päästä meille tuli vieraita häntä katsomaan. Siskon tyttö Alina tässä muikeana saa pitää Saagaa sylissä.


Saagalla oli kotona koirakavereita. Oli Assi ja Elsa. Molemma ottivat todella hyvin pikkuneidin vastaan.


Meillä kävi kylässä myös westieherra Uljas, joka osasi oikein kauniisti Saagaa tervehtiä eikä Saagaa hännän asennosta päätellen yhtään jännittänyt.


Muutenkin voi sanoa, että tosi söpö pupsi hän oli. Väri oli rotumääritelmään huono, mutta eihän se meitä haitannut lainkaan.

Saagan veli Dali asui aika lähellä meitä, joten käytiin joitakin kertoja Dalia moikkaamassa.


Saaga on edessä ja Dali kurkkii takana.


Saaga on alla ja Dali päällä ylemmässä kuvassa ja alemmassa päinvastoin.


Sitten se ylppärihattujuttu. Olin huolimattomasti vapun 2008 jälkeen laskenut ylioppilaslakkini jonnekin matalalle ja Saaga sitten löysi sen. Eipä siitä hatusta sitten enää ollut iloa.


Sellainen siitä tuli.


Tämäkin kuva liittyy samaiseen Vappuun. Assi ja Saaga poseeraavat Lappeenrannassa kukkien keskellä.

Semmoisia muistoja Saagan menneisyydestä. Jos niin hienosti käy, että vuoden päästä vielä Saaga on elossa, päivitetään muistoja sitten lisää.