Olipas melko huikea sunnuntai

Viime sunnuntaina elikkäs eilen oli molemmilla koirilla kisoja tiedossa. Greetta lähti Pyhtäälle Marjutin kanssa Agi-Kotkien kisoihin. Koska Marjutilla oli aamupäivällä agi-koulutus hallilla Terran kanssa, Greetta oli ilmoitettu "vain" kahdelle iltapäivän hyppyradalle. Voi veljet, miten hienosti se oli radat tehnyt. Toiselta radalta tuli nollavoitto ja toiselta radalta nolla ja toinen sija. Greetalla on kertakaikkiaan hyvä vauhti ja se nautti silminnähden tekemisestä. Teki sydämelle hyvää katsoa videoita.

Jotka ovat siis tässä.

Kotiin tuli erittäin tyytyväinen koira, jolla oli tosi hyvä mieli. Palkinnot eivät juuri häikäisseet, mutta sai se sentään kaksi ilmaista osallistumista tuleviin kisoihin, ja ne ovat rahan arvoisia kuitenkin. 

Sillä aikaa kun sisko liiteli, olimme Mollyn kanssa Haminassa korkkaamassa ulkokisoissa ensimmäisen tottelevaisuuskokeen. Odotukset eivät olleet korkealla, sillä enemmän tämä oli testi, missä kohdassa mennään osaamisessa ja mitä kaikkea vielä täytyy treenata. 

Menimme hyvissä ajoin koepaikalle, sillä Mollyn täytyy saada katsella ja orientoitua ympäristön ihmisiin ja koiriin. Aika rento meininki sillä jo olikin, kun koe alkoi. Sirun tarkistuksessa tuomari Tommi Varis kyykistyi moikkaamaan ja Molly meni heti hänen luokseen tutustumaan. Koiraihminen osaa pientä koiraa tervehtiä oikealla tavalla.

Kylli kuvasi videon suorituksesta. Katkoin siirtymät pois, kun kuvaajan ote välillä herpaantui ja hän kuvasi nurmikenttää. Kehään meno ja siirtymät ovat vielä aivan alkutekijöissään. Liikkeet seuruuta lukuunottamatta menivät kohtuu hyvin, mutta liikkeiden välissä Molly katseli maisemia ja haahuili ja sitä piti monta kertaa kutsua sivulle. Sitten se taas oli kanssani hommissa. Tuomari sanoi ennen kokonaisvaikutuksen arvosanaa antaessaan, että jos oli ollut kyseessä  paimensukuinen koira, hän olisi rankaissut tästä huuhailusta enemmän, mutta koska rotu on hänelle täysin vieras ja näyttää, että olen kuitenkin sen kanssa tehnyt paljon töitä, niin hän antaa kokonaisvaikutukseksi 8. Kiitin kovasti.  

Sitten vähän liikkeiden virheitä. Seuraamisessa sillä keskittyminen loppui kesken, mutta sen tiesinkin, että seuruu ei ole vielä kisavalmis ollenkaan. Maasta ylös noustessa Mollyn peppu kääntyy ulospäin, joten loppuperusasento on vino. Siihen täytyy keksiä ratkaisu, sillä siitä kyllä sakotettiin joka kerta. Paikkiksessa Molly oli viidestä koirasta viimeinen, joka käskettiin maahan. Jo toisen ihmisen käskystä se meni maahan. Kun tuli meidän vuoromme ja katsoin koiraa, se kiireesti nousi istumaan ja kävi käskystä maahan. Eli häiriökäskytystä tarvitaan tai sitten eri sana maahan menoon. Summa summarum, kaikesta huolimatta saimme pisteitä 162,5 ja ykköstuloksen, joka oli todellinen jättiyllätys, iloinen sellainen. 

Tässä video ja pisteet.

Sijoituimme kolmansiksi, mikä oli vielä kirsikkana kakun päällä. Ei ihme, että ihminen hymyilee kuin hangonkeksi palkintopallilla.

Seuraavaa toko-kisaa saa odottaa. Ensin pitää harjoitella noita mainitsemiani asioita. Aion Mollyn kanssa osallistua vielä alokasluokan kokeisiin tulevaisuudessa tähtäimenä TK1, sillä siirtymisiä ja muita juttuja on helpompi harjoitella lyhyemmässä kokeessa. Eipä meillä kiire ole.

Kävimme vielä illan suussa Kyllin ja Lotan  ja tietysti Mollyn kanssa Vantaalla Sirken ja Mannerin Ninan Rally-tokon kisavalmistautumis-koulutuksessa. Oltiin kyllä Mollyn kanssa aika väsyneitä, mutta harjoiteltiin kuitenkin juuri samaan koeasiaan liittyvää kehään menoa ja liikeiden aloitusta, joihin pitää luoda vakiokaava, jotta koira ymmärtää, mitä ollaan menossa tekemään. Alkuhäröilyn jälkeen Molly keskittyi minuun paremmin. 

Kyllä oltiin minä ja koirat poikki, kun oltiin kaikki kotona. Tänään on ollut rauhallinen päivä. Saija kävi Greetan hieromassa. Lapojen välissä ja vieressä oli perinteiset jumit, mutta ne saatiin auki. Uusi aika on varattu kuukauden päähän.

Ai niin, Kouvolan piirimestissivuilla oli Essi Pasanen ottanut kuvia kisailijoista. Sieltä löytyi monta hyvää kuvaa Greetasta ja Marjutista. Koska agility-kuvat ovat harvinaista herkkua, niin tässä ne ovat.

Puistoilut ja treenit jatkuvat

Suuntasimme taas tyttösten kanssa puistoilemaan eilen. Sapokkaan vei tiemme jälleen. Taas oli muutama uusi rhodopensas aukaissut nuppujaan. Isoimmat antavat odottaa vielä. Mutta oli lämmintä ja kaunista. Koirillakin kieli roikkui. Nämä puistoilut ovat hyvää häiriöharjoitusta molemmille, etenkin Mollylle. Se noteeraa vastaan tulevat ihmiset, mutta kun kukaan ei ole kiinnostunut siitä, se siirtää huomionsa haisteluun. Tavoitteena on, että ihmiset ovat uusi normaali, jotka ovat yhtä mielenkiinnottomia kuin liikennemerkit tai muut. Eikä tällaiset ihmisten keskellä kulkemiset, varsinkin kun päivällä ei yleensä ole ruuhkaa, tee pahaa Greetallekaan, joka näkee myös kaiken kaikkialla. 

Siis puistokuvia taas liuta.

Otinpa aika monta kuvaa tässäkin kohdassa. Mollya vähiten kiinnosti kuvaaja ja paljon enemmän ympärillä olevat tapahtumat. Mutta katsoipa muutaman kerran kameraankin.

                                                       Hiki jo vaivaa, vaikka varjossa ollaan.

                                                        Vielä enemmän hiki on auringossa.

Sapokasta lähdettiin vielä hallin metsään kävelemään. Siellä ollaan taatusti varjossa ja hajuja on riittämiin. 

Kotiin oli ihana palata, kun eilen asennettu ilmanviilennin oli päivän päällä oltuaan viilentänyt sisätilat  sopivan raikkaiksi. Uskon, että itseni lisäksi tämä laite riemastuttaa koiria myös. Ollaanhan me jo useampi kesä yhdessä läähätetty sisätilassa, kun kivitalo on lämmennyt yli kolmeenkymmeneen asteeseen hellejaksojen aikana. Nyt nautitaan!

Käytiin me eilen Mollyn kanssa vielä Jylpyn kentällä treenaamassakin. Tehtiin sosiaalisella palkalla koko setti ( paitsi paikkista). Seuruu oli sinne päin, liikkeestä maahan jäi istumaan kaksi kertaa, mutta muut liikkeet sujuivat  kelpoisasti. Kaukossa pystyy taas nousemaan istumaan, kun palasin istu-käskyyn. Mutta vähän Molly vetäisee pyllyä eteenpäin. Siksi jääkin mietintään, rupeanko opettamaan sille etujalkakaukoja. Kenelläkään koiristani ei ole sellaisia ollut ja tarvitsen kyllä neuvoja, miten ne opetetaan, mutta vahvassa harkinnassa on.  Nyt loppuviikolla ei tehdä mitään muuta tokoa kuin seuruuta ja liikkeestä maahan menoa hyvällä palkalla. Lauantai on vapaa kaikesta treenistä. Menen talkoilemaan Haminan rally-kisaan. Sunnuntaina sitten on kisa puolilta päivin.

Hallitreeni

 Tänään käytiin Haminan hallissa tokoilemassa Mollyn kanssa.
Taukomatto oli mukana ja Molly osaa sitä varsin hyvin käyttää. Se on kiva paikka, kun sinne saa palkkaa, mutta osasi se sinne mennä myös, jos iski epävarmuus. Se on hyvä juttu. Treeni oli pitkähkö. Turhan pitkä. Pitää suunnitella paremmin, mitä tekee ja pitää treeni lyhyenä. 

Toko-koetta ajatellen

1. Hyppy ok, kun älysin ruveta virittelemään  hyppysanalla. Sitä olen käyttänyt rallyradalla, kun hyppy lähestyy ja toimii tokossakin, kun lähestytään hyppyä.

2. Kapulanpito on ok, kunhan en mene liian lähelle ja laitan kapulan koiran suuhun oikeaan kohtaan, eli etuhampaiden taakse. Mollylla on paksu kapulan varsi, ja se on auttanut, ettei se rupea mälväämään sitä.

3. Luoksetulo ( jota tänään ei tehty) on ok. 

4. Liikkeestä maaahan sujui tänään ihan kivasti, koska seuraaminen sujui kohtuu hyvin. Minun on pakko sitä vähän kytätä eli olen kallellani, mutta ei auta. 

5. Seuraaminen sujui tänään yllättävänkin kivasti. Lisäkäskyjä käytin, mutta Molly kulki kohtuuhyvin mukana. Ulkona tulee seuraamisessa olemaan vaikeuksia, tiedän jo valmiiksi.

6. Kaukokäskyt - ou nou. Läheltä kaikki sujuu hienosti, mutta kauempaa ei suju. Ei millään. En tiedä miksi. 

7. Tehtiin kierto ja ruutu. Kumpaankin irtoaminen viereltä on vaikeaa. Onneksi ne eivät ole vielä alossa. On aikaa treenata.

Paikkista ei tehty, mutta se on sujunut ihan mukavasti. Ulkona toki voi olla selän takana häiriötä ja vieraskoirahäiriötä, vaikka ollaankin käyty vieraiden koirien kanssa makaamassa. Saa nähdä.

Viikko aikaa treenata.

 

Möllikisat, ahkeraa treenausta ja retki puistoihin

Nyt ollaan jonkin aikaa keskitytty toko-treeniin. Mutta koska olin ilmoittanut Mollyn oman seuran mölli-rally-kisaan, niin sinne mentiin. Kyseessä oli ulkokisa, mutta seuran uusi ulkokenttä on metsän vieressä, joten vain etuosassa näkyi ihmisiä ja koiria. Oltiin paikalla hyvissä ajoin. Pihalla oli ihmisiä ja koiria. Katseltiin auton paksista vierekkäin touhua ja minä palkkailin Mollya katsomisesta. Ei se erityisen kierroksilla ollutkaan. Sitten se pääsi maahan hihnassa ja heittelin edelleen nameja maahan. Kun olin tutustunut rataan, tehtiin muutama seuraamispätkä virittelyksi eikä muuta. Jonkin verran Molly vilkuili kehässä radan ulkopuolelle ja seuraamisessa paikoin jää, niinkuin se on ennenkin tehnyt. Mutta muuten rata oli varsin hyvä - ja minä pelkkää hymyä radalta tullessani. 

Tässä rata. ( Kiitos Johanna Parikka)

                                                        Tässä on Molly tuloslappu.

        Ja niinhän siinä kävi, että me voitimme avo-luokan. Ihminen hymyilee kuin Hangon keksi.

Tästä innostuneena hain paikkaa oman seuran rally-kisaan, joka taidetaan pitää hallissa. En ollut ajatellut meneväni, mutta nyt innostuin. Ja saatiin paikka. Eikun hallissa treenaamaan.

Samalla kun maksoin ilmoittautumisen, laitoin myös ilmoittautumisen elokuussa olevaan Luumäen koiranäyttelyyn. Käydään Mollyn kanssa katsomassa, mitä tuomari on tällä kertaa mieltä. Edellisellä kerralla näyttelyssä toinen jalka oli vinksallaan ulospäin ( josta seurasi polven korjausleikkaus) ja muutenkin takapotkut olivat pienet. Saas nähdä, onko potku parantunut. 

Toko-treenit jatkuvat. Ollaan käyty Kyllin kanssa Ruissalossa useamman kerran tokoilemassa. Haettu häiriönkestävyyttä siinä samalla. Seuraaminen on vielä aivan hanurista, mutta hyppy, pito ja luoksetulo sujuvat. Liikeestä maahan koira menee, jos ei ole jäänyt kilometrin päähän seuraamisessa. Kaukokäskyihin otin uudeksi istumaannoususanaksi Hop ja olen läheltä hypäyttänyt sitä istumaan. Mutta kaksi metriä on vielä liikaa matkaa. Jatkamme treeniä. 

Greettakin teki tänään vähän tokoa. Se on taitava, mutta kyllä siitä edelleen ääntä lähtee ihan liikaa. Onpahan vähän vanhemmalle koiralle kuitenkin mielenvirikettä, sillä se kyllä tykkää tekemisestä. Helatorstaina käytiin hallissa treenaamassa rallya Hannelen kanssa. Kyseessä oli voittaja-rata, jota Molly teki soveltuvin osin palkan kanssa. Ihan hyvin teki. Greetta sai tehdä voittaja-ratana ja joitain piippauksia lukuunottamatta se teki ihan hyvin ja tosi innoissaan. Hetken jo ajattelin, että veisin sen Haminan rally-kisaan, mutta kun tänään käytiin treenaamassa ja se alkoi heti kiljahdella, unohdin kisa-ajatuksen.

Tällä viikolla eräänä pilvisenä päivänä päätin, että tehdään koirien kanssa retki Kotkan puistoihin. Kotkahan on nimetty Suomen puistopääkaupungiksi ihan aiheesta. Niin ihanat ja erilaiset puistot meillä on. Vasta on kukinta alkamassa, mutta otin tyttösistä monta poseerausta eri paikoissa ja kuvia kukista myös. 

Ensin mentiin Katariinan Meripuistoon. Siellä oli kova tuuli ja paljon luokkaretkeläisiä, joten päätin pienen kävelyn jälkeen, että lähdetään kohti seuraavaa paikkaa.

                                                                Katariinan kiviportailla

                                                                 Hain hampaissa

                                                           Virtaheposen vieressä

Jotenkin hassua nähdä hyasintteja maassa toukokuussa, kun hyasintti on joulukukka. Mollykin ihmetteli.

                                                         Totiset tönöttäjät

Takaa tuli luokkaretkeläistyttöjä. Yksi tytöistä kysyi, saisiko koiria silittää. Molly pöhisi ja oli epäluuloinen, mutta kun Greetta varovasti meni tytön luokse ja antoi silittää, Mollykin meni viereen katsomaan ja hiljeni. Harvoin Greetasta on hyväksi roolimalliksi, mutta nyt oli.

                                              Seuraava kohde oli Sapokan vesipuisto.

                                                                Kylmänkukkia

Tytöt poseerasivat kivisen shakkilaudan päällä onnenpensaan edessä. Greetan korvatkin olivat kivasti.

                                                        Kirsikkapuut kukkivat Sapokassakin.

                                                        Pakolliset kettuposeeraukset

 

 

Kettu asustaa Sapokan vesiputouksen vierellä. Putous oli Euroviisujen aikaan väritetty vihreillä värivaloilla Käärijän kunniaksi.

 

 

Sinne jäi kettu putousta ihailemaan.

 

 

Sapokassa on runsaat alppiruusupensaikot. Korkeat pensaat olivat vielä isoilla nupuilla, mutta yksi lajike oli jo alkanut kukkia. En muista nimeä, mutta kaunis ja herkkä kasvi se oli.

 Pitää palata Sapokkaan, kun isot alppiruusut ovat kukassa. Se on jokakeväinen traditio.

Loppumatkasta kävin vielä Isopuistossa kuvaamassa kukkasia. Etenkin magnolian halusin nähdä. Paljon oli kova tuuli lehtiä siitä puusta tiputtanut, mutta joitain kuvia sain. Koirat odottivat autossa tämän kuvaussession.

Niin hienoja ja erilaisia puistoja. Kunhan atsaleat alkavat kukkia, suunnataan myös Fuksinpuistoon, jossa on valtavia atsaleapensaita erivärisine kukkineen. 

Sitten lähdettiin palloleikkeihin ja  kotiin.