Koska uimavedet lämpiävät kovaa vauhtia, jäävät Hyvinkään uimakeikat tauolle. Mutta vielä kerran suunnattiin sinne sunnuntaina. Mukaan pääsi Friida, uimamaisterimme, joka taatusti nauttii uimisesta kaikkein eniten. Elmo-villakoira on edelleen hyvin in love Friidaa kohtaan, joten minne ui Friida, sinne suuntasi lujaa perässä myös Elmo. Friida kesti tämän todella uljaasti, vaikka kyllä vaihtoi suuntaa, jos näki Elmon lähestyvän. Elmo ei tästä lannistunut.
Lähdössä hakemaan boyfriendejä kyytiin.
Keltaiset Hussen lelut ovat sekä Friidan että Manun suosiossa. Tässä Friida pahaa aavistamattomana kelluskelee lelun kanssa.
Takaoikealta saapuu ihailija
Suunnan vaihdoskaan ei auta. Kylki kyljessä pitää uida kohti ramppia.
Todella kiusallista.
Samaan aikaan toisalla Manu on tyytyväisenä saanut rauhassa haeskella omaa vesileluaan.
Kunnes.....
Eräs huomaa, että velipojallakin on keltainen lelu.
Tähän kohtaan hiukan Tappajahai-elokuvan musiikkia--dum-dum-dum
Elmolla on vakaa ajatus viedä lelu.
Isku.....
No höh, en minä sitä olisi halunnutkaan.
Nuorella miehellä on sangen sähäkkä uimaanmenotyyli.
Ja taas on Friida havaittu altaan toisella reunalla. Sinne!
Friida yrittää olla huomaamatta. Vaikeaa se on.
Hyvää uimakesää Manu ja Elmo!
31.5.2016
29.5.2016
Kevätkoiria
Neiti Kesäheinät
Greetta vaatii saada palvelusväeltä pallon.
Hidasta palvelua. Plääh!
PALLO TÄNNE!! HETI!!!
Osaa se olla söpökin!
Greetta vaatii saada palvelusväeltä pallon.
Hidasta palvelua. Plääh!
PALLO TÄNNE!! HETI!!!
Osaa se olla söpökin!
28.5.2016
Toko-koulutusta
Tänään oli Haminassa Oili Huotarin toko-koulutusta. Se alkoi jo aamulla, mutta päätin mennä vasta ruokatauon jälkeen, kun on minunkin vuoroni. Näin sain aamupäivällä puuhailtua yhtä ja toista kotona ja juoksutettua koirat - tai siis Friidan ja Greetan, sillä Saagaa ei nyt oikein huvita tuo juoksu.
Vanhin ja nuorin jäivät kotiin koulutuksen ajaksi.
Simonkadun kenttä on kyllä aina yhtä vaikean matkan takana. Navigaattorin kanssa mennään ja silti tein yhden ylimääräisen pyörähdyksen - ja sitten tulivat tietyöt, jotka sulkivat tien, jonne navi ohjasi. Mutta löydettiin perille.
Friidan kanssa pyysin vinkkejä kaukokäskyn maasta ylös nousuun, sillä Friidan etutassut ovat maassa ollessa aika pitkällä, joten kun se nousee, etutassut ovat vinoon edessä ja kun pitäisi istua taaksepäin, se ei ole fyysisesti mahdollista ilman, että perä vähän pomppaa eteenpäin. Tarvittiin siis vinkkiä siitä, miten koira noustessaan siirtäisi suoraan tassut oikeaan paikkaan. Makuuasentoa on kuusivuotiaalla koiralla turha ruveta muuttamaan.
Harjoiteltiin ensin luopumista. Nami kädessä, koira ei saa ottaa. Kämmen auki, kun vetää pään pois, nyrkki kiinni, kun yrittää saada namin ja kielto. Kun luopuu, istuu eikä yritä ottaa namia, kehutaan Hyvä jätä, hieno jätä ja kun katsoo minua, sitten saa ottaa. Tätä luopumista tarvitaan nousemisessa, kun noustaan namille, mutta ei saa ottaa vaan keskitytään ohjaajaan. Ensin seisoin koiran vierellä poikittain etuosan luona. Kun koira nousee, jalalla pölläytettiin hiekkaa sen jalkojen väliin, jotta jalat menevät taaksepäin. Tämä treeni meni aika nopeasti, joten pitää yrittää vielä sisäistää asiaa.
Toinen juttu, mistä kyselin, oli peruutus. Vaikka Friida on ruvennut kulkemaan taakse päin , on se aika kaukana minussa ja liike on mutkittelevaa. Siispä ensin harjoitellaan sitä, että koira nousee sivulla ylös. Samalla kun sanotaan Ylös-sana, jalka menee pienen askeleen taakse ja jää siihen. Alussa tehdään vain tätä. Ja tässäkin mennään namista luopumisen kautta. Kun koira osaa tämän, otetaan yksi askel taakse ja viedään toinen jalka vierelle. Ja sitten lisää askelia. Sitten mennään vuoroaskelin taakse päin. Tätä tehdään seinän vieressä, että koira menee suoraan taakse päin. Sitten vaihdetaan ylös-käsky seuraamiskäskyyn. Kun mennään pois seinän vieressä, tehdään samaa tötteröiden vieressä.
Seuraamisessa pitää naksulla vahvistaa kontaktin pysymistä. Peili on hyvä apu.
Puoli tuntia meni nopeasti. Oli kiva katsella toisten koulutuksia myös. Niistäkin oppii paljon. Olli-isovillakoiralle lupasin tuoda pikkupyyhkeellisen Greetan juoksutuoksuja häiriöksi paikkamakuuseen. Ollilla välillä vähän häröilee.
Ja huomenna mennään Hyvinkäälle uimaan. Friida menee. Greetta ja Saaga hoitavat kotia.
Vanhin ja nuorin jäivät kotiin koulutuksen ajaksi.
Simonkadun kenttä on kyllä aina yhtä vaikean matkan takana. Navigaattorin kanssa mennään ja silti tein yhden ylimääräisen pyörähdyksen - ja sitten tulivat tietyöt, jotka sulkivat tien, jonne navi ohjasi. Mutta löydettiin perille.
Friidan kanssa pyysin vinkkejä kaukokäskyn maasta ylös nousuun, sillä Friidan etutassut ovat maassa ollessa aika pitkällä, joten kun se nousee, etutassut ovat vinoon edessä ja kun pitäisi istua taaksepäin, se ei ole fyysisesti mahdollista ilman, että perä vähän pomppaa eteenpäin. Tarvittiin siis vinkkiä siitä, miten koira noustessaan siirtäisi suoraan tassut oikeaan paikkaan. Makuuasentoa on kuusivuotiaalla koiralla turha ruveta muuttamaan.
Harjoiteltiin ensin luopumista. Nami kädessä, koira ei saa ottaa. Kämmen auki, kun vetää pään pois, nyrkki kiinni, kun yrittää saada namin ja kielto. Kun luopuu, istuu eikä yritä ottaa namia, kehutaan Hyvä jätä, hieno jätä ja kun katsoo minua, sitten saa ottaa. Tätä luopumista tarvitaan nousemisessa, kun noustaan namille, mutta ei saa ottaa vaan keskitytään ohjaajaan. Ensin seisoin koiran vierellä poikittain etuosan luona. Kun koira nousee, jalalla pölläytettiin hiekkaa sen jalkojen väliin, jotta jalat menevät taaksepäin. Tämä treeni meni aika nopeasti, joten pitää yrittää vielä sisäistää asiaa.
Toinen juttu, mistä kyselin, oli peruutus. Vaikka Friida on ruvennut kulkemaan taakse päin , on se aika kaukana minussa ja liike on mutkittelevaa. Siispä ensin harjoitellaan sitä, että koira nousee sivulla ylös. Samalla kun sanotaan Ylös-sana, jalka menee pienen askeleen taakse ja jää siihen. Alussa tehdään vain tätä. Ja tässäkin mennään namista luopumisen kautta. Kun koira osaa tämän, otetaan yksi askel taakse ja viedään toinen jalka vierelle. Ja sitten lisää askelia. Sitten mennään vuoroaskelin taakse päin. Tätä tehdään seinän vieressä, että koira menee suoraan taakse päin. Sitten vaihdetaan ylös-käsky seuraamiskäskyyn. Kun mennään pois seinän vieressä, tehdään samaa tötteröiden vieressä.
Seuraamisessa pitää naksulla vahvistaa kontaktin pysymistä. Peili on hyvä apu.
Puoli tuntia meni nopeasti. Oli kiva katsella toisten koulutuksia myös. Niistäkin oppii paljon. Olli-isovillakoiralle lupasin tuoda pikkupyyhkeellisen Greetan juoksutuoksuja häiriöksi paikkamakuuseen. Ollilla välillä vähän häröilee.
Ja huomenna mennään Hyvinkäälle uimaan. Friida menee. Greetta ja Saaga hoitavat kotia.
27.5.2016
Kisoja, sairastupaa - ja vihdoin...
Viime viikonloppuna oli oman seuran agilitykisat maksikolmosille. Maija vei Friidan kaikille neljälle radalle. Friida ei ollut niin hyvässä vauhdissa kuin Heinlahden kisoissa, mutta toimi radalla oikein mukavasti. Ekalla hyppyradalla Maija unohti radan ja tuli hylky. Hirveästi tuli radalta kyllä hylkyjä muutenkin. Toisella radalla molemmat vähän säätivät ja hylky tuli jälleen. Kolmannella radalla kisakirjaan kirjattiin nolla ja kuudes sija. Tosin toisen kerran puomin alastuloa mennessä Friida loikkasi sen komeasti, mutta tuomari ei sitä nähnyt eikä näin ollen antanut vitosta. Neljännellä radalla tuli vitonen, kun rima putosi. Kaiken kaikkiaan ihan hyvää työtä tältä parilta. He treenaavat kesän tullessa enemmän, sillä Friida kisaa Maijan kanssa Agi-Kotkan maksijoukkueessa agilityn SM-kisoissa. Upea juttu.
Tässä Maijan ja Friidan radat:
Greetta on käynyt Friidan vuorolla ryhmässä agiliitämässä maanantai-iltaisin. Pitkiä pätkiä se ei tee, mutta vähän kerrallan edistyy. Kierrokset ovat korkealla ja siitä tulee virheitä eikä se malta kuunnella ohjausta, kun jään taakse. Mutta silti reippaasti ja rohkeasti ilmoitin meidän Kouvolassa pidettäviin möllikisoihin. Siellä kun oli supermölliluokka, jossa oli vain hyppyjä ja putkia. Haminassahan me kävimme samanlaisella radalla ja kyllä meni ihan persiilleen koko juttu, kun koira haukkua räkytti ja minä en ehtinyt mihinkään. Jaana ja setteri Muru lähtivät kimppaan. Koska eilen satoi aika kovasti, kisat olivat KSSK:n hallissa, joka on kasvihuoneeseen tehty.
Vaikka Greetta on ärsyttävä räkytti, ei se tuollaisissa tilanteissa, jossa ollaan vieraassa paikassa ja on paljon koiria, sano mitään. Reippaasti se meni kasvihuoneeseen sisään miettien selvästi, mitä oikein oli tapahtumassa. Kun se kuuli agilitykoirien menevän radalla, senkin kierrokset alkoivat nousta. Olin ilmoittanut sen mediluokkaan, jossa oli kolme koirakkoa. Hyvä niin, sillä mineissä ja makseissa oli kahdeksan molemmissa. Radalla oli vain 12 estettä, joista kaksi putkea.
Ihmeiden aika ei ollut ohi. Pystyin jättämään Greetan useamman esteen taakse, joten alku sujui mainiosti. Muutaman pyörähdyksen esteen edessä se ehti tekemään. Kaksi viimeistä hyppy se ajoi ohi. Olin jäljessä ja tulin sellaisessa kulmassa, ettei G oikein tiennyt, minne mennä. Mutta tulos joka tapauksessa. Olin NIIN tyytyväinen. Jäimme odottamaan tuloksia. Palkintojen jako oli suunniteltu kaikkien ratojen jälkeen tapahtuvaksi, mutta me halusimme kotiin. Siispä kysyimme sijoituksia. Jaana ja Muru, jotka uusinnassa tekivät puhtaan radan olivat neljänsiä. Ja GREETTA VOITTI!! Uskomatonta, mutta totta. Palkinnoksi saamamme orvokkiamppelin annoin Jaanalle, sillä parvekkeellani on jo yksi amppeli eikä enempää mahdu.
Tässä meidän supermölliratamme:
Tänään sitten oli vuorossa retki Porvooseen. Nimittäin Saaga on ravistellut päätään ja sitä on närästänyt, eli merkit korvatulehduksesta olivat jälleen näkyvissä. Siis sen oikean korvan. Niinpä olin varannut ajan lääkäriin. Saagalta otettiin näytteet molemmista korvista ja sitten se laitettiin unten maille. Näytteistä selvisi, että vasen korva on edelleen terve, mutta oikeassa korvassa on runsaasti sauvabakteereja ( niitä ällöpahoja) sekä streptokokkeja. Saagan korvakarvat nypittiin molemmista korvista nukutuksessa ja korva huuhdeltiin. Silti tärykalvoa ei näkynyt, kun mömmöä oli kertynyt, vaikka joka aamu olen puhdistanut korvaa ja voinut vatkata korvakäytävän päältä ihan kunnolla.
Saaga sai Canofite-kuurin kolmeksi viikoksi. Kahden viikon päästä menemme kontrollikäynnille ja kuuri jatkuu sen jälkeenkin. Saa nähdä, meneekö tällä lääkkeellä ohi.
Saaga käveli reppaasti autoon, mutta oli kyllä aika pöllyssä, kun kotiin tultiin. Se istui olohuoneessa ja huojui. Saattelin sen sohvan päälle, jossa se uinui kauan. Sitten se vähän havahtui ja yritti pitää päätä pystyssä, mutta vaikeaa oli.
Sitten se vähän piippaili. Lähdettiin porukalla ulos ja minä hinasin Saagaa läheiselle nurmipläntille. Lopulta se ymmärsi pissata. Sitten se tepsutti kotiin. Huomenna on jo parempi päivä.
Kotona huomasin, että lattialla oli veripisara. VIHDOIN, oi vihdoin, ovat Greetan juoksut alkaneet. Edelliset eli ensimmäiset juoksut alkoivat viime syyskuun alussa eli väliä on ollut melkein 9 kuukautta. Saahan nähdä, onko tämä sen juoksuväli vastaisuudessakin. Tosi hyvä aika alkaa. Olen ilmoittanut sen Vantaalle AgilitySharksien peruskurssille, jossa harjoitellaan irtoamista ja kääntymistä hallitusti. Yksi käynti on kesäkuun alussa ja toinen vasta 21 päivä kesäkuuta. Silloin juoksut ovat jo ohi.
Tässä Maijan ja Friidan radat:
Greetta on käynyt Friidan vuorolla ryhmässä agiliitämässä maanantai-iltaisin. Pitkiä pätkiä se ei tee, mutta vähän kerrallan edistyy. Kierrokset ovat korkealla ja siitä tulee virheitä eikä se malta kuunnella ohjausta, kun jään taakse. Mutta silti reippaasti ja rohkeasti ilmoitin meidän Kouvolassa pidettäviin möllikisoihin. Siellä kun oli supermölliluokka, jossa oli vain hyppyjä ja putkia. Haminassahan me kävimme samanlaisella radalla ja kyllä meni ihan persiilleen koko juttu, kun koira haukkua räkytti ja minä en ehtinyt mihinkään. Jaana ja setteri Muru lähtivät kimppaan. Koska eilen satoi aika kovasti, kisat olivat KSSK:n hallissa, joka on kasvihuoneeseen tehty.
Vaikka Greetta on ärsyttävä räkytti, ei se tuollaisissa tilanteissa, jossa ollaan vieraassa paikassa ja on paljon koiria, sano mitään. Reippaasti se meni kasvihuoneeseen sisään miettien selvästi, mitä oikein oli tapahtumassa. Kun se kuuli agilitykoirien menevän radalla, senkin kierrokset alkoivat nousta. Olin ilmoittanut sen mediluokkaan, jossa oli kolme koirakkoa. Hyvä niin, sillä mineissä ja makseissa oli kahdeksan molemmissa. Radalla oli vain 12 estettä, joista kaksi putkea.
Ihmeiden aika ei ollut ohi. Pystyin jättämään Greetan useamman esteen taakse, joten alku sujui mainiosti. Muutaman pyörähdyksen esteen edessä se ehti tekemään. Kaksi viimeistä hyppy se ajoi ohi. Olin jäljessä ja tulin sellaisessa kulmassa, ettei G oikein tiennyt, minne mennä. Mutta tulos joka tapauksessa. Olin NIIN tyytyväinen. Jäimme odottamaan tuloksia. Palkintojen jako oli suunniteltu kaikkien ratojen jälkeen tapahtuvaksi, mutta me halusimme kotiin. Siispä kysyimme sijoituksia. Jaana ja Muru, jotka uusinnassa tekivät puhtaan radan olivat neljänsiä. Ja GREETTA VOITTI!! Uskomatonta, mutta totta. Palkinnoksi saamamme orvokkiamppelin annoin Jaanalle, sillä parvekkeellani on jo yksi amppeli eikä enempää mahdu.
Tässä meidän supermölliratamme:
Tänään sitten oli vuorossa retki Porvooseen. Nimittäin Saaga on ravistellut päätään ja sitä on närästänyt, eli merkit korvatulehduksesta olivat jälleen näkyvissä. Siis sen oikean korvan. Niinpä olin varannut ajan lääkäriin. Saagalta otettiin näytteet molemmista korvista ja sitten se laitettiin unten maille. Näytteistä selvisi, että vasen korva on edelleen terve, mutta oikeassa korvassa on runsaasti sauvabakteereja ( niitä ällöpahoja) sekä streptokokkeja. Saagan korvakarvat nypittiin molemmista korvista nukutuksessa ja korva huuhdeltiin. Silti tärykalvoa ei näkynyt, kun mömmöä oli kertynyt, vaikka joka aamu olen puhdistanut korvaa ja voinut vatkata korvakäytävän päältä ihan kunnolla.
Saaga sai Canofite-kuurin kolmeksi viikoksi. Kahden viikon päästä menemme kontrollikäynnille ja kuuri jatkuu sen jälkeenkin. Saa nähdä, meneekö tällä lääkkeellä ohi.
Saaga käveli reppaasti autoon, mutta oli kyllä aika pöllyssä, kun kotiin tultiin. Se istui olohuoneessa ja huojui. Saattelin sen sohvan päälle, jossa se uinui kauan. Sitten se vähän havahtui ja yritti pitää päätä pystyssä, mutta vaikeaa oli.
Sitten se vähän piippaili. Lähdettiin porukalla ulos ja minä hinasin Saagaa läheiselle nurmipläntille. Lopulta se ymmärsi pissata. Sitten se tepsutti kotiin. Huomenna on jo parempi päivä.
Kotona huomasin, että lattialla oli veripisara. VIHDOIN, oi vihdoin, ovat Greetan juoksut alkaneet. Edelliset eli ensimmäiset juoksut alkoivat viime syyskuun alussa eli väliä on ollut melkein 9 kuukautta. Saahan nähdä, onko tämä sen juoksuväli vastaisuudessakin. Tosi hyvä aika alkaa. Olen ilmoittanut sen Vantaalle AgilitySharksien peruskurssille, jossa harjoitellaan irtoamista ja kääntymistä hallitusti. Yksi käynti on kesäkuun alussa ja toinen vasta 21 päivä kesäkuuta. Silloin juoksut ovat jo ohi.
16.5.2016
Syntymäpäiväsankari Saaga
Saaga-rakas täyttää tänään 9 vuotta.
Ostin eilen näyttelystä pinkin pallon lähinnä Greettaa ajatellen, mutta Saagan mielestä pallo oli the best, joten olkoon se sen syntymäpäivälahja. Toivotaan terveempää vuotta kohti kymmentä ikävuotta mennessä. Korva edelleen erittää, mutta ei sitten kuitenkaan ole hirveän näköinen. Meinaan viedä kesäloman alussa Saagan eläinlääkärikäynnille hammaskiven poistoon ja samalla nukutuksella voidaan tarkistaa korva ja nyppiä karvat pois. Minä en tohdi niihin koskea.
Muuten Saaga on iloinen, joskin laiskahko otus edelleen. Kesällä pitää se laittaa kuntokuurille. Mutta juhlikoon synttärinsä rauhassa ja palloleikeissä. Pus Saaga, Santos ja Dali <3
On taas karva kasvanut siihen malliin, että pitää myös parturi tilata.
Ostin eilen näyttelystä pinkin pallon lähinnä Greettaa ajatellen, mutta Saagan mielestä pallo oli the best, joten olkoon se sen syntymäpäivälahja. Toivotaan terveempää vuotta kohti kymmentä ikävuotta mennessä. Korva edelleen erittää, mutta ei sitten kuitenkaan ole hirveän näköinen. Meinaan viedä kesäloman alussa Saagan eläinlääkärikäynnille hammaskiven poistoon ja samalla nukutuksella voidaan tarkistaa korva ja nyppiä karvat pois. Minä en tohdi niihin koskea.
Muuten Saaga on iloinen, joskin laiskahko otus edelleen. Kesällä pitää se laittaa kuntokuurille. Mutta juhlikoon synttärinsä rauhassa ja palloleikeissä. Pus Saaga, Santos ja Dali <3
On taas karva kasvanut siihen malliin, että pitää myös parturi tilata.
14.5.2016
Tuusulan ryhmänäyttely 14.5.2016
Greetan ensimmäinen virallinen näyttely. Meidänhän siis piti harjoitella etukäteen ja käydä mätsäreissä, mutta kuinka ollakaan, mätsärit olivat aina päällekkäin jonkun pakollisen kanssa ja näyttelyharjoitukset myös. Lähdettiin siis todella heikoin eväin näyttelyyn. Onneksi kasvattaja Eija oli mukana Greetan Windy-mummon kanssa. Nakitinkin siis Greetan esittämisen Eijalle, joka hiukan koiraa kokeiltuaan suostui. Startattiin kello 9 aamulla hienossa säässä.
Greetta meni näyttelypaikalle aivan ääneti, vaikka ahtaalla paikalla velloi valtava määrä koiria. Noin 800 koiraa oli ilmotettu. Tai ehkä juuri sen takia Greetta päätti, että on parempi ola vaiti. Ihan hyvä.
Paikalla oli jo Vili -veli omistajineen. Eli ihan sukukokousta pukkasi. Kaikenkaikkiaan oli ilmoitettu 63 shelttiä, joisa 37 narttuja. Tuomari Kevin Young oli jo aikataulusta vähän myöhässä, joten arvasimme. että pitkä päivä oli tulossa. Ja sateinen. Vilin kehän aikaan oli vielä pouta, mutta heti sen jälkeen alkoi sadella, välillä lujaa, välillä hiljaa, muutama taukokin oli, mutta kaiken kaikkiaan aika ällöä säätä. Onneksi oli sateenvarjot ja häkkipeitteet matkassa.
Ensin meni Vili. Sekin oli ilmoitettu nuorten luokkaan.
Kun on nopea, ehtii katsoa moneen suuntaan.
Vili sai tuomarilta ihan hyvän arvostelun ja ERI-arvosanan.
Jokos kohta on minun vuoroni??
Greetta viihtyi kyllä häkissään, koska se kotonakin syöksyy avoimeen kevythäkkiin esim syömään jotain herkkua. Mutta häkistä voi myös kovin hyvin tarkkailla tilannetta.
Vihdoin läheni Greetan vuoro. Viimeistelyharjaukse niukkaan turkkiin piti tietenkin tehdä.
Pieni poseerausharjoitus on aina paikallaan, vaikka korvat ovatkin vähän länässä.
Seisomistakin treenattiin hetken aikaa.
Kehässä sitten mentiin hienosti ja reippaasti. Korvista näki, että hiukan oli jännää, mikä oli hyvä, koska häntä pysyi selkälinjan korkeudella tai alempana, niinkuin sheltillä kuuluukin näyttelyssä olla.
Tuomari kirjoitti seuraavanlaisen arvostelun vapaasti käännettynä:
"Miellyttävä pää ja ilme. Ihana kaulan ulottuvuus. Hyvin kulmautunut edestä. Tasainen selkälinja ja oikea hännän kanto. Ei täydessä turkissa, mutta turkki hienossa kunnossa. Mukavat vartalon linjat kun seisoo. "
Ja arvostelutulokseksi tuli sitten ERInomainen. Hieno Greetta!
Sitten taas pidettiin sadetta, sillä avoimen luokan narttuja oli todella suuri määrä. Windyn veteraaniluokassakin oli veteraaneja 8. Mummoa otti päähän, kun piti sateessa tepsuttaa, mutta nätisti se liikkuu ja sillä on komea turkki.
Windykin sai arvosteluksi ERInomaisen. Melkein pääsi neljän parhaan joukkoon veteraaneissa, sillä tuomari pitkää vertaili Windya ja toista merlenarttua, mutta lopulta se toinen veti pitemmän korren.
Sopi meille, sillä kello oli jo yli kolme ja kotiinkin teki mieli. Eikun kimpsutkampsut autoon ja baanalle.
Kotikoirat pääsivät sitten vhän ulkoilemaan, sitten kaikki syötiin ja loppuilta on mennytkin laiskotellessa. Huomenna menen oman seuran pentunäyttelyyn talkoilemaan.
Greetta meni näyttelypaikalle aivan ääneti, vaikka ahtaalla paikalla velloi valtava määrä koiria. Noin 800 koiraa oli ilmotettu. Tai ehkä juuri sen takia Greetta päätti, että on parempi ola vaiti. Ihan hyvä.
Paikalla oli jo Vili -veli omistajineen. Eli ihan sukukokousta pukkasi. Kaikenkaikkiaan oli ilmoitettu 63 shelttiä, joisa 37 narttuja. Tuomari Kevin Young oli jo aikataulusta vähän myöhässä, joten arvasimme. että pitkä päivä oli tulossa. Ja sateinen. Vilin kehän aikaan oli vielä pouta, mutta heti sen jälkeen alkoi sadella, välillä lujaa, välillä hiljaa, muutama taukokin oli, mutta kaiken kaikkiaan aika ällöä säätä. Onneksi oli sateenvarjot ja häkkipeitteet matkassa.
Ensin meni Vili. Sekin oli ilmoitettu nuorten luokkaan.
Kun on nopea, ehtii katsoa moneen suuntaan.
Vili sai tuomarilta ihan hyvän arvostelun ja ERI-arvosanan.
Jokos kohta on minun vuoroni??
Greetta viihtyi kyllä häkissään, koska se kotonakin syöksyy avoimeen kevythäkkiin esim syömään jotain herkkua. Mutta häkistä voi myös kovin hyvin tarkkailla tilannetta.
Vihdoin läheni Greetan vuoro. Viimeistelyharjaukse niukkaan turkkiin piti tietenkin tehdä.
Pieni poseerausharjoitus on aina paikallaan, vaikka korvat ovatkin vähän länässä.
Seisomistakin treenattiin hetken aikaa.
Kehässä sitten mentiin hienosti ja reippaasti. Korvista näki, että hiukan oli jännää, mikä oli hyvä, koska häntä pysyi selkälinjan korkeudella tai alempana, niinkuin sheltillä kuuluukin näyttelyssä olla.
Tuomari kirjoitti seuraavanlaisen arvostelun vapaasti käännettynä:
"Miellyttävä pää ja ilme. Ihana kaulan ulottuvuus. Hyvin kulmautunut edestä. Tasainen selkälinja ja oikea hännän kanto. Ei täydessä turkissa, mutta turkki hienossa kunnossa. Mukavat vartalon linjat kun seisoo. "
Ja arvostelutulokseksi tuli sitten ERInomainen. Hieno Greetta!
Sitten taas pidettiin sadetta, sillä avoimen luokan narttuja oli todella suuri määrä. Windyn veteraaniluokassakin oli veteraaneja 8. Mummoa otti päähän, kun piti sateessa tepsuttaa, mutta nätisti se liikkuu ja sillä on komea turkki.
Windykin sai arvosteluksi ERInomaisen. Melkein pääsi neljän parhaan joukkoon veteraaneissa, sillä tuomari pitkää vertaili Windya ja toista merlenarttua, mutta lopulta se toinen veti pitemmän korren.
Sopi meille, sillä kello oli jo yli kolme ja kotiinkin teki mieli. Eikun kimpsutkampsut autoon ja baanalle.
Kotikoirat pääsivät sitten vhän ulkoilemaan, sitten kaikki syötiin ja loppuilta on mennytkin laiskotellessa. Huomenna menen oman seuran pentunäyttelyyn talkoilemaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)