Tuusulan ryhmänäyttely 14.5.2016

Greetan ensimmäinen virallinen näyttely.  Meidänhän siis piti harjoitella etukäteen ja käydä mätsäreissä, mutta kuinka ollakaan, mätsärit olivat aina päällekkäin jonkun pakollisen kanssa ja näyttelyharjoitukset myös. Lähdettiin siis todella heikoin eväin näyttelyyn. Onneksi kasvattaja Eija oli mukana Greetan  Windy-mummon kanssa. Nakitinkin siis Greetan esittämisen Eijalle, joka hiukan koiraa kokeiltuaan suostui. Startattiin kello 9 aamulla hienossa säässä.

Greetta meni näyttelypaikalle aivan ääneti, vaikka ahtaalla paikalla velloi valtava määrä koiria. Noin 800 koiraa oli ilmotettu. Tai ehkä juuri sen takia Greetta päätti, että on parempi ola vaiti. Ihan hyvä.
Paikalla oli jo Vili -veli omistajineen. Eli ihan sukukokousta pukkasi. Kaikenkaikkiaan oli ilmoitettu 63 shelttiä, joisa 37 narttuja. Tuomari Kevin Young oli jo aikataulusta vähän myöhässä, joten arvasimme. että pitkä päivä oli tulossa. Ja sateinen. Vilin kehän aikaan oli vielä pouta, mutta heti sen jälkeen alkoi sadella, välillä lujaa, välillä hiljaa, muutama taukokin oli, mutta kaiken kaikkiaan aika ällöä säätä. Onneksi oli sateenvarjot ja häkkipeitteet matkassa.

Ensin meni Vili. Sekin oli ilmoitettu nuorten luokkaan.

                                                Kun on nopea, ehtii katsoa moneen suuntaan.

                                    Vili sai tuomarilta ihan hyvän arvostelun ja ERI-arvosanan.

                                                 Jokos kohta on minun vuoroni??

 Greetta viihtyi kyllä häkissään, koska se kotonakin syöksyy avoimeen kevythäkkiin esim syömään jotain herkkua. Mutta häkistä voi myös kovin hyvin tarkkailla tilannetta.

 Vihdoin läheni Greetan vuoro. Viimeistelyharjaukse niukkaan turkkiin piti tietenkin tehdä.

             Pieni poseerausharjoitus on aina paikallaan, vaikka korvat ovatkin vähän länässä.

                                                    Seisomistakin treenattiin hetken aikaa.

Kehässä sitten mentiin hienosti ja reippaasti. Korvista näki, että hiukan oli jännää, mikä oli hyvä, koska häntä pysyi selkälinjan korkeudella tai alempana, niinkuin sheltillä kuuluukin näyttelyssä olla.

Tuomari kirjoitti seuraavanlaisen arvostelun vapaasti käännettynä:

"Miellyttävä pää ja ilme. Ihana kaulan ulottuvuus. Hyvin kulmautunut edestä. Tasainen selkälinja ja oikea hännän kanto. Ei täydessä turkissa, mutta turkki hienossa kunnossa. Mukavat vartalon linjat kun seisoo. "

Ja arvostelutulokseksi tuli sitten ERInomainen. Hieno Greetta!

Sitten taas pidettiin sadetta, sillä avoimen luokan narttuja oli todella suuri määrä. Windyn veteraaniluokassakin oli veteraaneja 8. Mummoa otti päähän, kun piti sateessa tepsuttaa, mutta nätisti se liikkuu ja sillä on komea turkki.

Windykin sai arvosteluksi ERInomaisen. Melkein pääsi neljän parhaan joukkoon veteraaneissa, sillä tuomari pitkää vertaili Windya ja toista merlenarttua, mutta lopulta se toinen veti pitemmän korren.
Sopi meille, sillä kello oli jo yli kolme ja kotiinkin teki mieli. Eikun kimpsutkampsut autoon ja baanalle.

Kotikoirat pääsivät sitten vhän ulkoilemaan, sitten kaikki syötiin ja loppuilta on mennytkin laiskotellessa. Huomenna menen oman seuran pentunäyttelyyn talkoilemaan.