Kisoja, sairastupaa - ja vihdoin...

Viime viikonloppuna oli oman seuran agilitykisat maksikolmosille. Maija vei Friidan kaikille neljälle radalle. Friida ei ollut niin hyvässä vauhdissa kuin Heinlahden kisoissa, mutta toimi radalla oikein mukavasti. Ekalla hyppyradalla Maija unohti radan ja tuli hylky.  Hirveästi tuli radalta kyllä hylkyjä muutenkin. Toisella radalla molemmat vähän säätivät ja hylky tuli jälleen.  Kolmannella radalla kisakirjaan kirjattiin nolla ja kuudes sija. Tosin toisen kerran puomin alastuloa mennessä Friida loikkasi sen komeasti, mutta tuomari ei sitä nähnyt eikä näin ollen antanut vitosta. Neljännellä radalla tuli vitonen, kun rima putosi. Kaiken kaikkiaan ihan hyvää työtä tältä parilta. He treenaavat kesän tullessa enemmän, sillä Friida kisaa Maijan kanssa Agi-Kotkan maksijoukkueessa agilityn SM-kisoissa. Upea juttu.
Tässä Maijan ja Friidan radat:

Greetta on käynyt Friidan vuorolla ryhmässä agiliitämässä maanantai-iltaisin. Pitkiä pätkiä se ei tee, mutta vähän kerrallan edistyy. Kierrokset ovat korkealla ja siitä tulee virheitä eikä se malta kuunnella ohjausta, kun jään taakse. Mutta silti reippaasti ja rohkeasti ilmoitin meidän Kouvolassa pidettäviin möllikisoihin. Siellä kun oli supermölliluokka, jossa oli vain hyppyjä ja putkia. Haminassahan me kävimme samanlaisella radalla ja kyllä meni ihan persiilleen koko juttu, kun koira haukkua räkytti ja minä en ehtinyt mihinkään. Jaana ja setteri Muru lähtivät kimppaan. Koska eilen satoi aika kovasti, kisat olivat KSSK:n hallissa, joka on kasvihuoneeseen tehty.
Vaikka Greetta on ärsyttävä räkytti, ei se tuollaisissa tilanteissa, jossa ollaan vieraassa paikassa ja on paljon koiria, sano mitään. Reippaasti se meni kasvihuoneeseen sisään miettien selvästi, mitä oikein oli tapahtumassa. Kun se kuuli agilitykoirien menevän radalla, senkin kierrokset alkoivat nousta. Olin ilmoittanut sen mediluokkaan, jossa oli kolme koirakkoa. Hyvä niin, sillä mineissä ja makseissa oli kahdeksan molemmissa.  Radalla oli vain 12 estettä, joista kaksi putkea.

Ihmeiden aika ei ollut ohi. Pystyin jättämään Greetan useamman esteen taakse, joten alku sujui mainiosti. Muutaman pyörähdyksen esteen edessä se ehti tekemään. Kaksi viimeistä hyppy se ajoi ohi. Olin jäljessä ja tulin sellaisessa kulmassa, ettei G oikein tiennyt, minne mennä. Mutta tulos joka tapauksessa. Olin NIIN tyytyväinen.  Jäimme odottamaan tuloksia. Palkintojen jako oli suunniteltu kaikkien ratojen jälkeen tapahtuvaksi, mutta me halusimme kotiin. Siispä kysyimme sijoituksia. Jaana ja Muru, jotka uusinnassa tekivät puhtaan radan olivat neljänsiä. Ja GREETTA VOITTI!! Uskomatonta, mutta totta.  Palkinnoksi saamamme orvokkiamppelin annoin Jaanalle, sillä parvekkeellani on jo yksi amppeli eikä enempää mahdu.

Tässä meidän supermölliratamme:

Tänään sitten oli vuorossa retki Porvooseen. Nimittäin Saaga on ravistellut päätään ja sitä on närästänyt, eli merkit korvatulehduksesta olivat jälleen näkyvissä. Siis sen oikean korvan. Niinpä olin varannut ajan lääkäriin. Saagalta otettiin näytteet molemmista korvista ja sitten se laitettiin unten maille. Näytteistä selvisi, että vasen korva on edelleen terve, mutta oikeassa korvassa on runsaasti sauvabakteereja ( niitä ällöpahoja) sekä streptokokkeja. Saagan korvakarvat nypittiin molemmista korvista nukutuksessa ja korva huuhdeltiin. Silti tärykalvoa ei näkynyt, kun mömmöä oli kertynyt, vaikka joka aamu olen puhdistanut korvaa ja voinut vatkata korvakäytävän päältä ihan kunnolla.
Saaga sai Canofite-kuurin kolmeksi viikoksi. Kahden viikon päästä menemme kontrollikäynnille ja kuuri jatkuu sen jälkeenkin. Saa nähdä, meneekö tällä lääkkeellä ohi.

Saaga käveli reppaasti autoon, mutta oli kyllä aika pöllyssä, kun kotiin tultiin. Se istui olohuoneessa ja huojui. Saattelin sen sohvan päälle, jossa se uinui kauan. Sitten se vähän havahtui ja yritti pitää päätä pystyssä, mutta vaikeaa oli.

Sitten se vähän piippaili. Lähdettiin porukalla ulos ja minä hinasin Saagaa läheiselle nurmipläntille. Lopulta se ymmärsi pissata. Sitten se tepsutti kotiin. Huomenna on jo parempi päivä.

Kotona huomasin, että lattialla oli veripisara. VIHDOIN, oi vihdoin, ovat Greetan juoksut alkaneet. Edelliset eli ensimmäiset juoksut alkoivat viime syyskuun alussa eli väliä on ollut melkein 9 kuukautta. Saahan nähdä, onko tämä sen juoksuväli vastaisuudessakin. Tosi hyvä aika alkaa. Olen ilmoittanut sen Vantaalle AgilitySharksien peruskurssille, jossa harjoitellaan irtoamista ja kääntymistä hallitusti. Yksi käynti on kesäkuun alussa ja toinen vasta 21 päivä kesäkuuta. Silloin juoksut ovat jo ohi.