Laitetaanpas nyt ensin ne Jokipuisto-kuvat, jotka otin viime lauantaina. Silloin ei vielä ollut iskenyt talvinen kurittaja eli melkoinen lumimyräkkä. Ihan kiitettävästi oli lunta joka tapauksessa, että talvelta näytti. Ketään ei ollut puistossa meidän lisäksemme. Ei haitannut.
Saaga on niin huonosti nukkuneen näköinen tummine silmänalusineen. Kun silmät erittävät, niin ne värjäävät aluskarvat, vaikka niitä useamman kerran päivässä pyyhin. Söpösiä tyttöjä kuitenkin.
Sitten iski myräkkä maanantaina. Ja jatkui eilen suuremmalla teholla. Liikenne oli aika lailla vaikeuksissa. Huotarin Oili kuitenkin ajeli Lahdesta Haminaan kouluttamaan ja sinne mekin sitten eilen iltapäivällä suuntasimme. Otin aikaa ja ajelin pienempiä teitä pitkin rauhassa.
Oilin kanssa aloitettiin hyppynoudolla. Hain vinkkejä varastamiseen. Oili liikkuroi. Minä heitin metallikapulan, Oili sanoi käsky, minä odotin, että Greetta katsoo minua ja sitten se sai kädestä palkan ja maahan heitettynä useita. Ei noutoa. Tätä tehtiin useamman kerran. Viimeisellä kerralla namien maasta noudon jälkeen se vauhdista lähetettiin noutamaan kapula ja siitä palkka. Tähän tarvitaan liikkuri, koska se nostaa Greetan kierroksia lisää, mutta varmaan toimiva tapa saada malttia.
Sitten tehtiin hässäkän kiertoa. Aloitettiin siitä, että kahden hypyn väliin lähemmäs koiraa laitettiin kartio. Greetta meni useamman kerran hypyn, vaikka sille näytettiin kartio. Sitten se alkoi tajuta. Ääntä kyllä tuli. Kartiota vietiin koko ajan kauemmaksi ja Greetta kyllä kiersi sen ihan hyvin. Ei lähetetty perusasennosta, joka nostaa kierroksia lisää. Kun laitettiin namikuppi meidän taakse ja vapautettiin heti kierron jälkeen sinne, jäi ääni pois. Sitäkin kuulemma kannatta koittaa, että laittaa nurin perin olevan kupin kartion taakse sille puolelle, josta koira tulee kierrettyään. Kupin päällä on nami ja sekin pitää syödä, ennenkuin pääsee takapalkalle. Pitää vahtia, ettei se mene suoraan kupille. Pitää kiertää kartio ensin. Jos ei vielä riitä saamaan äänettömäksi, niin voidaan laittaa kupin lisäksi useita nameja maahan ja ne on kaikki syötävä. Apuri on tässä tärkeä, että hän katsoo, että kaikki on syöty. Mikäli ei, ohjaaja käy vaatimassa syömisen. Näin muutetaan mielentilaa alemmas.
Tunnaria ei ehditty, mutta kerroin, että Greetta on alkanut tehdä tunnaria rauhallisemmin, kun kapuloita on todella monta epämääräisessä muodostelmassa ja minä en lähetä perusasennosta vaan olen enemmän tunnarien vieressä ja näytän, että etsi. Koirakin on lähellä tunnareita. Tätä kehitetään eteenpäin niin, että etukäteen teen kolme tunnarialuetta, myös omat, valmiiksi halliin. Koira haetaan, kävellään hengaillen ja kun tullaan ekan kohdalle, lähetetään koira etsimään kapulaa. Kun tuo oman, hyvä palkka . Lähdetään hengailemaan eteenpäin ja tullaan toiselle tunnarille. Sama juttu siinä - ja kolmannessa.
Pitää kokeilla tätäkin. Into treenaamiseen alkaa taas selvästikin nousta, kun on jotain ohjeita olemassa.