Mollylla ja minulla oli paikka Lappeenrannan rally-kisaan tuomarina Tiia Hämäläinen. Kisa oli pitkäperjantaina ja mitäs sitä muutakaan silloin voisi tehdä kuin kisata. Lähdettiin Kyllin kanssa samalla kyydillä. Kisa oli hyvin armeliaaseen aikaan eli voittaja alkoi klo 12.10. Oltiin hyvissä ajoin paikalla. Kylli piti Mollya rataantutustumisen ajan.
Rataprofiili oli oikein mukava. Radalla oli Mollyn kanssa erittäin kiva olla, sillä se oli tosi hyvin mukana. En huomannut, että se istui ennen ohjaajan kiertämistä eli siitä 10 virhepistettä. Harmittavaa, kun se ei yleensä ikinä istu. Käännöksissä vasemmalle niin, että koira on vasemmalla, minun pitää liikkua niin hitaasti, että ei tule minulle pientäkään pysähdystä. Nyt minulle napsahti 2 kappaletta 3 pisteen virheitä. Molly menee niin hitaasti, että minun pitää vain muistaa sipsuttaa pienin askelin. Joitain pieniä juttuja oli vielä, mutta saatiin 79 pistettä eli saman verran kuin voittaja, mutta koska aikamme oli hitaampi, oltiin toisia. Ihan sama sinänsä. Se RTK3 hyvillä fiiliksillä tehdyllä radalla oli paras palkka.
Tässä ratamme.
Seuraavan kerran kisataan siis mestariluokassa ja saatiin myös mahdollisuus osallistua rallyn piirimestaruuskisojen yksilökisaan. Ne pidetään omassa hallissa. Jes!
Mestariluokassa on vielä vahvistettava edessä peruutusta, oikealla peruutusta ( ja vasemmallakin) sekä oikealla oikealle käännöksiä. Meillä on paikka Lohjan kisaan viikon päästä. Pistin postia, voidaanko kokeilla mestariluokkaa ja se onnistuu. On kiinnostava nähdä, miten kaukana vielä ollaa tuloksesta. Nyt kuitenkin nautitaan täysiä tästä fiiliksestä.
Greetta ei päässyt suoraan kisoihin, jonne valittiin 80 miniä tulosten perusteella rankattuna ja Greetta oli numero 81. Päätettiin Marjutin kanssa, että hän ilmoittaa Geen yhteen etko-kisaan perjantaina. Jos ei sitten paikka varsinaiseen kisaan aukea, niin ei ole niin suuresta rahasummasta kyse, että hirveästi harmittaisi. Kisaviikko vieri eteenpäin. Muissa kokoluokissa varallaolijoita pääsi kisaan, mutta Greetta olla möllötti ekalla varasijalla.
Torstai-iltana oli Greetan agitreenit Marjutin kanssa. Sieltä palatessa iltayhdeksän jälkeen Marjutille tuli viesti, että paikka on Greetalle auennut. Ihan kiva, että silloin, sillä Marjut ja Ninni olivat reissuun lähdössä seuraavana päivänä puoleen päivään mennessä ja jos sen jälkeen olisi tieto paikasta tullut, niin kyllä olisi ottanut päähän.
Perjantaina vein Greetan Marjutille kimpsuineen. Onneksi Marjut asuu lähellä, sillä kotimatkalla tajusin, että kaiken muun pakkasin - paitsi koiran paperit. Siispä kiireesti niitä hakemaan ja viemään. Huh!
Greetta teki hienon etkoradan, paitsi keinu oli ihan kamala, kun loikkasi ties mistä. Mutta vauhti oli hyvä ja koiran mielentila loistava. Tässä etko-rata.
Lauantaina oli minien kisapäivä. Greetta aloitti hyppyradalta. Se teki hyvän nollan ja oli sijalla 20. (Kisapäivän videot on kuvattu livestreamilta tietokoneeelta kännykällä. Minä kommentoin, kun kuuluttaja sanoi, että koira on kolmevuotias. Ei ole.)
Tässä hyppyrata.
Agiradalla Greetta teki kaikki kontaktit, mutta liukastui ennen yhtä hyppyä ja pudotti riman. Eli tulos oli 5 ja sijoitus 28.
Tässä agirata.
Yhteistuloksissa ( oman laskun mukaan ) Greetta oli kahdeksas mineissä, mutta kun ei tässä kisassa laskettu yhteistuloksia finaalia varten, vaan erikseen otettiin kymmenen parasta hyppyradalta ja kymmenen parasta agiradalta, niin finaaliin ei ollut asiaa.
Hyvin paineli Greetta, joka kulkee kohti kymmentä ikävuotta kovaa vauhtia. Sillä on loistava ohjaaja.
Tänään on maanantai ja arjen alkamisen kunniaksi pienen tauon jälkeen lähdettiin tekemään rally-ratatreeniä Haminaan Kyllin ja villakoirien kanssa. Tehtiin Tiia Hämäläisen rata, koska pitkäperjantaina mennään Lappeenrantaan Kyllin kanssa kyseisen tuomarin radalle kisaamaan.
Palkkaa annoin tämän tästä sopivissa kohdissa molemmille. Ensin Mollyn rata. Yhdessä kohdassa jäi haistelemaan, mikä ei ole sille tavallista. Muuten aika ok rata
Greetta teki saman radan, vaikka onkin mestariluokan koira. Koska sen ongelma on lähinnä mielentila, ei luokalla ole niin väliä. Kolmannella kyltillä tuli haukahdus, jolloin heti lopetus ja vahva huomautus. Sitten aloitimme uudestaan. Sitten meni rata varsin hienosti muutamalla pienellä piippaukseslla ja lopuksi koira sai hyvä palkan. Vaikkeivät nämä treeni ikinä kisakentille enää johtaisi, niin ainakin löytyy oikeaa mielentilaa, kun oikein yrittää edes treeneissä.
Aamupäivällä lähdettiin upeassa aurinkoisessa säässä Haminan halliin tokoilemaan. Tässä itselle muistiin, missä mennään avo-jutuissa ja tunnarissa.
Aloitettiin tunnarilla. Ekalla kerralla oma löytyi heti ja koira lähti sitä tuomaan. Mutta koska joku pöljä ei ollut laittanut kameraa päälle, niin pöljä päätti ottaa toisen tunnarikierroksen. Mikä oli hyvä, sillä näköjään tällainen ympyrämuoto olikin Mollylle vaikea. Se iloisesti ohitti oman ja lopulta valitsi väärän, kun ei omaa löytänyt. Kun teki uuden kierroksen niin kas, löytyi oitis. Lisää treeniä tämän kanssa.
Tehtiin pieni seuruu. Kohtalaisen hyvä se oli. Juoksuosuus oli oikeinkin hyvä. Peruutus lähtee vinoon, mutta sen treeni on työn alla. Lisää treeniä tähänkin osuuteen.
Liikkeestä seisominen on jo melko varma.
Liikkeestä istuminen vaatii käsiavun onnistuakseen. Pelkällä sit-sanalla ei onnistu, vaan koira tarjoaa muuta. Alunperin minulla oli sana Istu, mutta vaihdoin sen sanaksi Sit, koska tekniikka tässä liikkeessä on eri kuin paikalla istumaan noustessa.
Kaukokäskyissä oli takana metrin päässä namikuppi. Menin ihan reilun matkan päähän ja Molly tekin kaukot oikein nätisti ja ongelmana ollut istumaan nousussa tapahtuva eteneminen jäi tapahtumatta.
Kartion kierrossa ei mitään moitittavaa.
Hyppynouto sujui ihan ok, ja kapulan sivulle tuonti sujui melko mukavasti. Se on ollut vaikeaa. Ei näy valitettavasti videolla.
Ruudussa meillä on ollut targetti, mutta nyt se oli poissa ja se aiheuttaa koiralle epävarmuutta. Tässä viimeisessä kävin näyttämässä paikan, mutta silti vähän arpomista.
Luoksetulo hyvä, paitsi sivulle tuloa pitää treenata, että tulee ihan suoraan.
Tänään oli Mollylla kisapäivä Haminassa. Vettä satoi eli oli kurja keli, mutta onneksi oli semilämmin halli suojanamme. Tuomarina oli Tiia Hämäläinen ja voittajaluokassa 12 osallistujaa. Molly kisasi kolmantena.
Rata ei ollut sen haasteellisempi kuin muutkaan voittajaluokan rallyradat. Viriteltiin Mollyn kanssa seuraamista odottelutilassa nameilla ja ihan hyvissä fiiliksissä se oli.Vaan radalla sitten oli taas välillä muissa maailmoissa ja teki pöhköjä virheitä. Mutta välillä sujui ihan hyvinkin.
Tässä video:
Saatiin kuitenkin tulos: 81 pistettä, johon pitää olla enemmän kuin tyytyväinen tällä suorituksella. Vantaalla viimeksi oli koiralla parempi meno. Tuomari sanoi, että pitää alkaa panostaa seuraamiseen, ja kerroin, että paraikaa osallistutaan Lystitassun seuraamisen verkkokurssiin, joka kestää 10 viikkoa ja jonka aikana toivottavasti saadaan puhtia ja iloa seuraamiseen. Kurssi on vasta mennyt yhden viikon, joten alussa ollaan.
Tuloksellamme sijoituttiin kolmansiksi. Se oli iloinen yllätys. Niinkuin muikeasta ilmeestäni näkyy. Tukka on pörrössä. Ei kai se haittaa.
Seuraava voittajakisa on meillä Lappeenrannassa pitkäperjantaina. Sama tuomari. Saas nähdä, onnistutaanko saamaan viimeinen voittajatulos. Olisipa kiva. Sitten voidaan keskittyä mestarimuuveihin tuon seuraamisen lisäksi. Molly on jo treenannut mestariratoja. Eniten pitää treenata tempuista oikealla peruutusta ja edessä peruutusta. Mutta ei kiirettä.
Ensi yöksi ennustetaan lumisadetta. Saas nähdä, onko aamulla hanget. Pitää mennä yhdeksäksi Haminaan toko-treeniin.
Muutama päivä sitten maanantaina oli vielä aivan ihana auringonpaiste ja hankiaiskeli. Kelpasi ulkoilla, kun oli niin kaunista.
Käytiin koirien kanssa Kuusisessa meren rannalla katsomassa, miltä näyttää jäätilanne. Jään päällä ei ollut ollenkaan lunta vaan kirkasta jäätä silmänkantamattomiin. Kolme nuorukaista veteli luistimilla Sapokan lahdessa ja rantaa pitkin kohti Katariinan niemeä. Joku koiranulkoiluttaja meni jäällä kaukana, mutta hänellä täytyi olla piikkikengät ja tieto jään kestävyydestä, sillä liukkaan näköistä oli. Itse en olisi niin kauas uskaltanut.
Pitihän sitä koiristakin poseerauksia ottaa, kun oli oikea kamera mukana. Nuo ylemmät napsin kännykällä.
Smile!
Samana iltana olisi ollut upea auringonlasku, mutta sitä minä en sitten älynnyt bongata, mikä otti vähän päähän, kun olen niin ihastunut auringonlaskuihin.
Seuraavana päivänä mentiin Haminan hallille tekemään vähän toko- ja rally-treeniä Mollyn kanssa ja Greetta pääsi leikkimään pallolla.
Ennen ja jälkeen treenin tehtiin saman lenkki ja koirat pääsisvät vähän riekkumaan irti, kun oli hyvä hankikanto.
Mollyllä lähti vallan lapasesta ja sitten Greettakin vähän innostui juoksemaan mukana.
Sillä reissulla lähdettiin vielä hienon sään innoittamana ja koska Haminassa olitiin, Lupinlahden lintutornille, jossa en ole koskaan käynyt. En kyllä Kotkankaan lintutorneja tiedä kuin yhden, ja sekin on aika hankalassa paikassa. Anyways, koirat jäivät autoon ja minä kiipesin kameran kanssa torniin.
Tällaisia bongasin ( kaukaa)
Tässä vaiheessa vuotta laulujoutsen ja metsähanhi mahtuvat näin rauhassa lähekkäin syömään. Joutsen on hirmuinen siinä vaiheessa, kun se alkaa pesiä. Oikea tappaja. Mutta keväällä on vielä leppoisaa.
Tornin puolella aterioi tämä pariskunta.
Sillan toisella puolella oli kolme joutsenta. Yksi pylly pystyssä ja pää veden alla.
Viisaammat osasivat kertoa, että tämä on isokoskelo.
Vasemmanpuoleisella kivellä seisoi harmaahaikara.
Hieno paikka kertakaikkiaan. Samana iltana vielä osuimme uuteen auringonlaskuun. Hallin metsästä kotiin lähtiessä tajusin, että nyt on hyvä tilaisuus saada kuvia ja paineltiin Kymijoen Siikakoskelle, jossa onnistui kuvaamaan viimeiset kauniit värit.
Joki virtaa. Vesi ei ole enään niin korkealla, joten kuohut ovat maltilliset.
Seuraavana aamuna lähdettiin taas Haminaan. Tällä kertaa mentiin Kyllin kanssa treenaamaan mestarirallya. Tehtiin Tiia Hämäläisen rata, koska sekä Lotta että Molly ovat viikonloppuna menossa Koirakkona-halliin rally-kisaamaan kyseisen tuomarin radalle. Olen alkanut palkata seuraamista paljon enemmän kuin aiemmin ja ottanut palkkamerkkisanan Nami, jonka sanon, kun namipalkan saa. Mollyllahan on seuraaminen ollut se heikoin lenkki ( ympäristön jännittämisen lisäksi). Joten yritetään nyt sitä vahvistaa.
Tässä Mollyn rata.
Ei se täydellistä ole, mutta ihan kiva suoritus. Peruutus on vielä melko hankalaa, mutta jatketaan treeniä.
Greettakin sai tehdä radan. Minä olen nyt pitänyt sille jonkin aikaa tiukkaa kierrostenhallintakontrollia ja paljon jättämistreeniä. Se on osittain jo alkanut toimia. Minulla on pieni purkki, jota ravistan, jos alkaa kierrokset nousta. Ne yleensä nousevat rallyssa aina, kun pitää tehdä pyörähdys tai eteen tulo tai muuta irtoavaa. Niin nytkin. Kun päästiin vieressä pyörähdykseen, se kiljaisi. Olin valmiina ja purkki kolisi. Sen jälkeen aloitettiin rata siitä tehtävästä - ja kas, koko rata siitä eteenpäin muutamaa pientä piipahdusta lukuunottamatta sujui ihan tosi upeasti ja hiljaa. Tätä ei ole tapahtunut vuosikausiin. Toki palkkasin, mutta pelkkä palkka ei ole toiminut hiljentävästi. En minä ihmeitä odota, mutta jos pikkuhiljaa saataisiin edes treeneissä mieliala pysymään tuollaisena, voisi harkita kisaan menemistä, sillä yksi tulos puuttuu RTK4-koularista ja se olisi kiva saada. Mutta todellakaan ei ole kiirettä. Mennään, jos siltä tuntuu.
Mutta tässä siis Greetan rata. Se on hirmuisen taitava koira, kun se ei ole kierroksilla.
Tänään on sitten harmaa päivä. Mollyn pesupäivä, sillä edellisestä kerrasta on ziljoona vuotta. Villahousut ovat kilometrin mittaiset ( ai miten niin harrastan liiottelua) , mutta kasvattaja lupasi pääsiäisenä ne trimmata. Yritetään pärjätä siihen asti.
En tiedä, miksi ei ole yhtään innostanut koko blogin kirjoittaminen, vaikka meillä onkin ollut yhtä ja toista actionia ja ollaan puuhailtu monenlaista. Ei ole vain maistunut. Mutta joskos tässä alkaisi ryhtiliike taas ja saisin aikaan tekstiä tiiviimmässä tahdissa.
Koirien kuulumisia tiivistetyssä muodossa.
Greetalla on ollut rauhallinen agilityn alkuvuosi. On ollut kovia pakkasia, jolloin treenit on peruttu. Sitten se kävi hammashoidossa, joten tuli kahden viikon doping-aika siitä. Hampaat olivat hyvässä kunnossa. Takahampaissa oli jonkin verran plakkia, mutta muuten erittäin siistit. Hieno tulos tänä vuonna kymmenen täyttävälle koiralle. Marika-tohtori totesi sen, minkä olen minäkin arjessa huomannut, että koiralla on herkkä suu. Kun nukutuksessa yritti tohtori päästä takahampaisiin, Greetta painoi suunsa nukutuksessakin tiukasti kiinni. Piti anestesiaa syventää. Sitten vasta pääsi putsaamaan takahampaita.
Eilen oli sitten pitkästä aikaa sitten tämän vuoden ekat agilitykisat Haminan Koirakkona-hallissa. Tuomari oli minulle ihan outo. Jotain uusia varmaan. Neljä rataa oli. Greetalla oli kaikissa tosi hyvä vauhti ja kahdesta radasta tuli nolla. Yhdestä hyppyradasta ja yhdestä agiradasta eli ne nollat, jotka vielä puuttuivat. Greetta sai siis SM-nollat kasaan ja pääsee vielä kerran tänä vuonna agility SM-kisoihin Marjutin kanssa. Marjut on todella vikkelä ohjaaja ja Greetan ja hänen yhteistyötään on ihana katsella.
Tässä on nolla-hyppyradan video.
Ja tässä agilityradan video. Aalta teki Greetta aika korkean loikan, mutta koska tuomarin käsi ei noussut, niin nolla tuli.
Ensi viikonloppuna on Greetalla seuraava kisamatka. Tällä kertaa Vantaalle.
Mollyn kuulumiset:
Mollyn kanssa ollaan treenattu paljon paljon paljon voittajaratoja. Ja ollaan myös viisi kertaa kilpailtu voittaja-luokassa. Neljä kertaa ollaan saatu nolla, kun virheitä on tullut liikaa. Molly jää pällistelemään ratahenkilöitä ja kuuntelemaan ääniä ja on ylen hidas tepsuttaja. Kun se jää ajatuksiinsa, se ei kuuntele ohjeita ja helpoissakin tehtävissä on tullut uusimisia. Mutta koska kilpailemaan ei opi kuin kilpailemalla ja häiriötä oppii kestämään vain oikeissa tilanteissa, niin lähdettiin viidenteen kisaan Vantaalle Ojanko Areenalle viime lauantaina. Siellä vasta oli häiriötä luvassa, sillä oli kaksi rally-kisarataa vieretysten ja vähän matkan päässä toko-kisat menossa. Kisat alkoivat vasta 17.30 eli varsin iltapainotteisesti. Jo etukäteen oli varma, että ei taatusti onnistu. Vaan kuinkas kävikään. Molly teki suurimmaksi osaksi yhteistyötä kanssani, toki vähän katseli, josta seurasi yksi uusiminen ihan helpossa liikkeessä, mutta saatiin ensimmäinen tulos, 85 pistettä ja olitiin kolmansia samoilla pisteillä kuin toiseksi tullut. Oltiin vain hitaampia. Täytyy sanoa, että kotimatkalla pimeässä ajellessa laulatti aika lailla ja oli tosi hyvä mieli.
Tässä Ojanko Areenan live-kamerasta kännykällä kuvattu video meidän radasta.
Olemme myös rallyn lisäksi panostaneet jonkin verran tokoon, sillä loppuviikosta menemme möllitokoon kokeilemaan avointa luokkaa.
Tänään mentiin Haminan hallille harjoittelemaan. Tehtiin hyppynouto, joka on jo ihan hyvä Mollyn tasoon nähden. Tehtiin myös kaukokäskyt, jotka ovat edenneet kivasti, kun on alkanut takapalkka toimia. Alokkaassa vielä Molly eteni joka nousulla, mutta nyt se on tajunnut takapalkan idean ja pysyy varsin hyvin paikoillaan. Leikittiin pallolla ja yhtäkkiä Molly alkoi kakomaan ja nenää ryystämään. Se jatkui ja jatkui ja jatkui. Keräsin kamat ja lähdettiin hallista pois. Autossa maatessa se oli aika rauhallinen, mutta heti liikkeelle lähtiessä se alkoi taas korista ja ryystää. Kotona soitin eläinlääkärille kysyäkseni, voisiko olla nenäpunkki. Ei kuulemma ala näin äkkiä ja tultiin siihen tulokseen, että jotain hallin mujua oli mennyt sen nenään eikä tullut pois. Otin ruiskuun vettä ja paineella truuttasin sen koiran nieluun. Molly pärski ihan kamalasti - ja sitten oli ihan ok. Se, mitä oli kurkussa tai nenässä ollut, oli lähtenyt pois. Huh helpotus. Kyllä säikähdin.
Saija kävi perjantaina hieromassa Mollyn, jolla oli selässä jumeja, jotka aukenivat ( liukkaita säitä epäillään syyksi) mutta jalat ovat oikein hyvät. Tänään sai Greetta hieronnan ja se oli yllättävän rento. Keskiselässä oli isompi junttura, joka kyllä aukeni, ja nyt pitää tehdä taivutuksia kotona. Mutta muuten oli Greetaksi ihan mukavassa kunnossa.
Tänään oli keväinen päivä. Josko saisi otettua koirista vähän keväisempiä kuvia blogin etusivullekin.
Tässäpä pieni palaa meidän alkuvuotta tiivistetysti.
