Pitkästä aikaa

En tiedä, miksi ei ole yhtään innostanut koko blogin kirjoittaminen, vaikka meillä onkin ollut yhtä ja toista actionia ja ollaan puuhailtu monenlaista. Ei ole vain maistunut. Mutta joskos tässä alkaisi ryhtiliike taas ja  saisin aikaan tekstiä tiiviimmässä tahdissa. 

Koirien kuulumisia tiivistetyssä muodossa.

Greetalla on ollut rauhallinen agilityn alkuvuosi. On ollut kovia pakkasia, jolloin treenit on peruttu. Sitten se kävi hammashoidossa, joten tuli kahden viikon doping-aika siitä. Hampaat olivat hyvässä kunnossa. Takahampaissa oli jonkin verran plakkia, mutta muuten erittäin siistit. Hieno tulos tänä vuonna kymmenen täyttävälle koiralle. Marika-tohtori totesi sen, minkä olen minäkin arjessa huomannut, että koiralla on herkkä suu. Kun nukutuksessa yritti tohtori päästä takahampaisiin, Greetta painoi suunsa nukutuksessakin tiukasti kiinni. Piti anestesiaa syventää. Sitten vasta pääsi putsaamaan takahampaita. 

Eilen oli sitten pitkästä aikaa sitten  tämän vuoden ekat agilitykisat Haminan Koirakkona-hallissa. Tuomari oli minulle ihan outo. Jotain uusia varmaan. Neljä rataa oli. Greetalla oli kaikissa tosi hyvä vauhti ja kahdesta radasta tuli nolla. Yhdestä hyppyradasta ja yhdestä agiradasta eli ne nollat, jotka vielä puuttuivat. Greetta sai siis SM-nollat kasaan ja pääsee vielä kerran tänä vuonna agility SM-kisoihin Marjutin kanssa. Marjut on todella vikkelä ohjaaja ja Greetan ja hänen yhteistyötään on ihana katsella.

Tässä on nolla-hyppyradan video.

Ja tässä agilityradan video. Aalta teki Greetta aika korkean loikan, mutta koska tuomarin käsi ei noussut, niin nolla tuli.

Ensi viikonloppuna on Greetalla seuraava kisamatka. Tällä kertaa Vantaalle.

Mollyn kuulumiset:

Mollyn kanssa ollaan treenattu paljon paljon paljon voittajaratoja. Ja ollaan myös viisi kertaa kilpailtu voittaja-luokassa. Neljä kertaa ollaan saatu nolla, kun virheitä on tullut liikaa. Molly jää pällistelemään ratahenkilöitä ja kuuntelemaan ääniä ja on ylen hidas tepsuttaja. Kun se jää ajatuksiinsa, se ei kuuntele ohjeita ja helpoissakin tehtävissä on tullut uusimisia. Mutta koska kilpailemaan ei opi kuin kilpailemalla ja häiriötä oppii kestämään vain oikeissa tilanteissa, niin lähdettiin viidenteen kisaan Vantaalle Ojanko Areenalle viime lauantaina. Siellä vasta oli häiriötä luvassa, sillä oli kaksi rally-kisarataa vieretysten ja vähän matkan päässä toko-kisat menossa. Kisat alkoivat vasta 17.30 eli varsin iltapainotteisesti.  Jo etukäteen oli varma, että ei taatusti onnistu. Vaan kuinkas kävikään. Molly teki suurimmaksi osaksi yhteistyötä kanssani, toki vähän katseli, josta seurasi yksi uusiminen ihan helpossa liikkeessä, mutta saatiin ensimmäinen tulos, 85 pistettä ja olitiin kolmansia samoilla pisteillä kuin toiseksi tullut. Oltiin vain hitaampia. Täytyy sanoa, että kotimatkalla pimeässä ajellessa laulatti aika lailla ja oli tosi hyvä mieli.

Tässä Ojanko Areenan live-kamerasta kännykällä kuvattu video meidän radasta.

Olemme myös rallyn lisäksi panostaneet jonkin verran tokoon, sillä loppuviikosta menemme möllitokoon kokeilemaan avointa luokkaa. 

Tänään mentiin Haminan hallille harjoittelemaan. Tehtiin hyppynouto, joka on jo ihan hyvä Mollyn tasoon nähden. Tehtiin myös kaukokäskyt, jotka ovat edenneet kivasti, kun on alkanut takapalkka toimia. Alokkaassa vielä Molly eteni joka nousulla, mutta nyt se on tajunnut takapalkan idean ja pysyy varsin hyvin paikoillaan. Leikittiin pallolla ja yhtäkkiä Molly alkoi kakomaan ja nenää ryystämään. Se jatkui ja jatkui ja jatkui. Keräsin kamat ja lähdettiin hallista pois. Autossa maatessa se oli aika rauhallinen, mutta heti liikkeelle lähtiessä se alkoi taas korista ja ryystää. Kotona soitin eläinlääkärille kysyäkseni, voisiko olla nenäpunkki. Ei kuulemma ala näin äkkiä ja tultiin siihen tulokseen, että jotain hallin mujua oli mennyt sen nenään eikä tullut pois. Otin ruiskuun vettä ja paineella truuttasin sen koiran nieluun. Molly pärski ihan kamalasti - ja sitten oli ihan ok. Se, mitä oli kurkussa tai nenässä ollut, oli lähtenyt pois. Huh helpotus. Kyllä säikähdin.  

Saija kävi perjantaina hieromassa Mollyn, jolla oli selässä jumeja, jotka aukenivat ( liukkaita säitä epäillään syyksi) mutta jalat ovat oikein hyvät. Tänään sai Greetta hieronnan ja se oli yllättävän rento. Keskiselässä oli isompi junttura, joka kyllä aukeni, ja nyt pitää tehdä taivutuksia kotona. Mutta muuten oli Greetaksi ihan mukavassa kunnossa.

Tänään oli keväinen päivä. Josko saisi otettua koirista vähän keväisempiä kuvia blogin etusivullekin. 

Tässäpä pieni palaa meidän alkuvuotta tiivistetysti.