14.3.2024

Kansikuva on vaihdettu ja kevättä on ilmassa

Muutama päivä sitten maanantaina  oli vielä aivan ihana auringonpaiste ja hankiaiskeli. Kelpasi ulkoilla, kun oli niin kaunista. 

Käytiin koirien kanssa Kuusisessa meren rannalla katsomassa, miltä näyttää jäätilanne. Jään päällä ei ollut ollenkaan lunta vaan kirkasta jäätä silmänkantamattomiin. Kolme nuorukaista veteli luistimilla Sapokan lahdessa ja rantaa pitkin kohti Katariinan niemeä. Joku koiranulkoiluttaja meni jäällä kaukana, mutta hänellä täytyi olla piikkikengät ja tieto jään kestävyydestä, sillä liukkaan näköistä oli. Itse en olisi niin kauas uskaltanut.



Pitihän sitä koiristakin poseerauksia ottaa, kun oli oikea kamera mukana. Nuo ylemmät napsin kännykällä.

                                                                Smile!



Samana iltana olisi ollut upea auringonlasku, mutta sitä minä en sitten älynnyt bongata, mikä otti vähän päähän, kun olen niin ihastunut auringonlaskuihin. 

Seuraavana päivänä mentiin Haminan hallille tekemään vähän toko- ja rally-treeniä Mollyn kanssa ja Greetta pääsi leikkimään pallolla. 

Ennen ja jälkeen treenin tehtiin saman lenkki ja koirat pääsisvät vähän riekkumaan irti, kun oli hyvä hankikanto.

Mollyllä lähti vallan lapasesta ja sitten Greettakin vähän innostui juoksemaan mukana.

Sillä reissulla lähdettiin vielä hienon sään innoittamana ja koska Haminassa olitiin, Lupinlahden lintutornille, jossa en ole koskaan käynyt. En kyllä Kotkankaan lintutorneja tiedä kuin yhden, ja sekin on aika hankalassa paikassa. Anyways, koirat jäivät autoon ja minä kiipesin kameran kanssa torniin. 

Tällaisia bongasin ( kaukaa)

Tässä vaiheessa vuotta laulujoutsen ja metsähanhi mahtuvat näin rauhassa lähekkäin syömään. Joutsen on hirmuinen siinä vaiheessa, kun se alkaa pesiä. Oikea tappaja. Mutta keväällä on vielä leppoisaa.

                                                 Tornin puolella aterioi tämä pariskunta.

   Sillan toisella puolella oli kolme joutsenta. Yksi pylly pystyssä ja pää veden alla.

                                          Viisaammat osasivat kertoa, että tämä on isokoskelo.

                                          Vasemmanpuoleisella kivellä seisoi harmaahaikara.

Hieno paikka kertakaikkiaan. Samana iltana vielä osuimme uuteen auringonlaskuun. Hallin metsästä kotiin lähtiessä tajusin, että nyt on hyvä tilaisuus saada kuvia ja paineltiin Kymijoen Siikakoskelle, jossa onnistui kuvaamaan viimeiset kauniit värit. 




                           Joki virtaa. Vesi ei ole enään niin korkealla, joten kuohut ovat maltilliset.

Seuraavana aamuna lähdettiin taas Haminaan. Tällä kertaa mentiin Kyllin kanssa treenaamaan mestarirallya. Tehtiin Tiia Hämäläisen rata, koska sekä Lotta että Molly ovat viikonloppuna menossa Koirakkona-halliin rally-kisaamaan kyseisen tuomarin radalle. Olen alkanut palkata seuraamista paljon enemmän kuin aiemmin ja ottanut palkkamerkkisanan Nami, jonka sanon, kun namipalkan saa. Mollyllahan on seuraaminen ollut se heikoin lenkki ( ympäristön jännittämisen lisäksi). Joten yritetään nyt sitä vahvistaa. 

Tässä Mollyn rata.

Ei se täydellistä ole, mutta ihan kiva suoritus. Peruutus on vielä melko hankalaa, mutta jatketaan treeniä. 

Greettakin sai tehdä radan. Minä olen nyt pitänyt sille jonkin aikaa tiukkaa kierrostenhallintakontrollia ja paljon jättämistreeniä. Se on osittain jo alkanut toimia. Minulla on pieni purkki, jota ravistan, jos alkaa kierrokset nousta. Ne yleensä nousevat rallyssa aina, kun pitää tehdä pyörähdys tai eteen tulo tai muuta irtoavaa. Niin nytkin. Kun päästiin vieressä pyörähdykseen, se kiljaisi. Olin valmiina ja purkki kolisi. Sen jälkeen aloitettiin rata siitä tehtävästä - ja kas, koko rata siitä eteenpäin muutamaa pientä piipahdusta lukuunottamatta sujui ihan tosi upeasti ja hiljaa. Tätä ei ole tapahtunut vuosikausiin. Toki palkkasin, mutta pelkkä palkka ei ole toiminut hiljentävästi. En minä ihmeitä odota, mutta jos pikkuhiljaa saataisiin edes treeneissä mieliala pysymään tuollaisena, voisi harkita kisaan menemistä, sillä yksi tulos puuttuu RTK4-koularista ja se olisi kiva saada. Mutta todellakaan ei ole kiirettä. Mennään, jos siltä tuntuu.

Mutta tässä siis Greetan rata. Se on hirmuisen taitava koira, kun se ei ole kierroksilla.

 

Tänään on sitten harmaa päivä. Mollyn pesupäivä, sillä edellisestä kerrasta on ziljoona vuotta. Villahousut ovat kilometrin mittaiset ( ai miten niin harrastan liiottelua) , mutta kasvattaja lupasi pääsiäisenä ne trimmata. Yritetään pärjätä siihen asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti