31.12.2013

Hevosen palleroita ja mahanpuruja

Käytiin tuossa joulun jälkeen pitkällä metsäretkellä, kun päästiin Katjan, kaveriensa ja koiriensa kanssa messiin tekemään vaellusta hallin lähellä olevalle merkitylle reitille. Itselle nämä reitit olivat aivan uusia. Parsonit Orri ja velipoika Jeppe kiisivät suuresti nauttien yli mättäiden ja kantojen, cairnterrieri Sirppa meni omaa tahtiaan, Friida kiisi välillä pikkupoikien kanssa ja Saagakin innostui välillä porhaltelemaan. Minulla oli kamera mukana, mutta näinä aikoina valaistusolosuhteet ovat niin huonot päivälläkin, ettei tarkkoja kuvia ole oikein saatavissa. Tässä joitain kuvia metsäretkeltämme kuitenkin.

Joku on syönyt vähän mutaa parrasta päätellen.
 
Friida ja Orri
 
Kaukana menevät Orri ja Jeppe sekä Friida näreen takana. Saaga ja Sirppa vähän rauhallisemmin.
 
Viimeinen kuva on jo sähkölinjoilta. Ei ole kovin talvisen näköistä todellakaan.

Reitillä käy myös hevosia lenkillä. Tämän tästä törmättiin eri ikäisiin hevosen kakkoihin ja Saaga onnistui joitain kertoja huitaisemaan huiviin joitain palleroita, ennenkuin ehdin kieltää.

Siitäkö lie johtunut, että samana iltana Saaga sonti komeat kakat ja yöllä käytiin kakalla joitain kertoja. Päivällä tilanne tuntui rauhoittuneen, mutta seuraavana yönä puolilta öin alkoi rumba. Puolen tunnin välein piti Saagaa kuljettaa ulkona aina neljään asti. Sitten tunnin välein ja seitsemästä kymmeneen saatiin nukkua oikein kolme tuntia.  Päivällä kakkaaminen jatkui ja iltaa kohti kiihtyi. Annoin maitohappobakteereja ja kävin apteekista ostamassa Canicuria  sekä farmaseutin suosittelemaa Promax-tuotetta. Saaga joi huonosti, joten ruiskuttelin sen suuhun vettä. Illalla Saagan kakka oli ihan limaista nestettä ja muuttui myös veriseksi. ONNEKSI sain Windylän emännältä Tylosin- nimistä maha-antibioottia vielä illalla. Annoin kymmenen maissa lääkkeen ja ruiskutin vielä vettä koiran suuhun pari ruiskullista. Sitten mentiin nukkumaan. Saaga nukkui koko  yön aina kymmeneen asti aamulla - samoin me muutkin, sillä edellisestä yöstä oli kyllä univelkaa. Piti oikein tökätä siinä vieressä makaavaa koiraa, että onko edes elossa, kun ei ollut yöllä herättänyt, mutta ihan iloisesti häntä heilui.

Ennen aamupissaa Saaga kävi juomassa ja ulkona teki pissat, mutta selvästi se oli aika uupunut. Mentiin kotiin. Yritin tarjota vähän juustoa, mutta Saaga haistoi ja käänsi päänsä pois. Tylosinin kuitenkin annoin. Tämä päivä on sujunut Saagalla leväten ja paastoten. Olen varan vuoksi antanut ruiskulla vettä edelleen ja toisen annoksen myös Promaxia. Kun illalla käydään Windylässä istumassa iltaa Friidan kanssa, Saaga saa jäädä kotiin lepäämään. Onneksi ei tarvitse huolehtia paukkupeloista. Saaga ei ole millänsäkään ilotulitusraketeista. 

Kuulemma liikkeellä on rajuja mahatauteja koirilla. Oliko hevospalleroissa jotain hevosten lääkettä, joka ärsytti vai onko Saagan maha vain edelleen niin herkässä vaiheessa, että ei muuta tarvittu melkoisen taudin kehittämiseksi. Ikävä tapa joka tapauksessa lopettaa vanha vuosi. Toivottavasti ei ole enne tulevalle vuodelle.

Joka tapauksessa Saagalandian väki haluaa toivottaa kaikille oikein menestyksekästä tulevaa vuotta 2014.


Lopuksi linkki rallytokoiluun. Oltiin eilen Friidan kanssa meidän treeniryhmän kanssa hallilla vähän rally toko-liikkeitä harjoittelemassa. Kaikki liikkeet eivät suinkaan ole alokasluokan liikkeitä. Videossa ensimmäisenä olevaa seisaallaan peruuttamista lukuun ottamatta Friida pienellä treenillä oppi kaikki muut jo ihan mukavasti. Selkeästi sen mielestä on aika hauska oppia temppuja ja se on valmis tekemään uusiakin asioita avoimin mielin. Toivottavasti tämä asenne on enne tulevaa vuotta ajatellen. :-)

29.12.2013

Pikkukoira on isokoira

Tapahtui niinä päivinä vuonna 2010, että meille saapui Saagan pentu asumaan. Lauman koko oli silloin melkoisen suuri, mutta tilanne oli ainutlaatuinen. Ensimmäisen kerran oma koira sai pentuja. Pakkohan siitä yksi oli ottaa meille kasvamaan.  Alla oleva kuva on pääsiäiskortti, eli Friida on noin kolmen kuukauden ikäinen. Ja Saagalla on mielenkiintoinen kampaus.  Ja Assi ja Elsakin vielä elelivät näillä hoodeilla.


Eikä ole kaduttanut Friidan ottaminen, vaikka se eteisen lasikuitutapettia repi joka seinästä ja tuhosi yhtä ja toista, ennenkuin oppi olemaan kotona nätisti muiden koirien kanssa emännän ollessa poissa.

                                                           Friida on vauhdikas ja leikkisä.

                                                  Se osaa tarpeen tullen rentoutua täysillä.

          Vaikka se onkin melkoisen pehmeä yksilö, onneksi sillä toimintakykyä riittää ja se rakastaa
          kaikenlaista yhdessä tekemistä. Järkeväkö? No ei kovinkaan, mutta hauska ja aika
          kiltti  kuitenkin.

                          Onnea myös kaikille siskoille ja veljille nelivuotissyntymäpäivänä.

21.12.2013

Jouluista


Torstaina kävimme koirien kanssa oman seuramme järjestämässä Metsäkirkossa, jossa koirat saivat siunauksen. Saaga pussaili pappia, mutta Friida oli vähän epäluuloinen.  Mutta nyt kun molemmat on siunattu ja emäntäkin saanut laulettua Enkeli taivaan, niin alamme laskeutua joulun viettoon. Toivotan kaikille ystäville ja blogin lukijoille ihanaista joulun aikaa.

                                         
Tonttu kun hiipi meidän pihaan
varoen tartuin sen punaiseen hihaan.
Pyysin:-Viestin viethän ystävälle,
niin paljon toivoisin hyvää hälle.
Tuoksua kuusen ja kynttiläin,
iloa, riemua kukkurapäin.
Lämpöä, rakkautta läheisten,
ystävän jouluisen halauksen.

15.12.2013

Laiskottelua

Nyt kun tämä vuosi alkaa olla aika lopuillaan, pimeä aika mustimmillaan ja takki ylen määrin tyhjänä, ei olla saatu mitään aikaan harrastusrintamallakaan. Ei olla käyty treenilöissä  eikä tehty mitään kaukokäskyjä kummempaa kotonakaan. Ei kerta kaikkiaan ole energiaa ja toisaalta, eivät koiratkaan ole mitenkään kaipaavilta tuntuneet onneksi. Josko joulun jälkeen taas alkaisi energiaa olla enemmän. Aina ei ole pakko jaksaa.

Saaga on ollut taas ihan ok. Onneksi. Puruluitakin se on pystynyt pureskelemaan hampaiden puhdistuksen jälkeen.

T'änään saatiin vähän lunta maahan. Toivottavasti pysyisi. Maa on tosi jäinen, joten tänä syksynä ostamani Icebug-nastakengät ovat olleet enemmän kuin tarpeen. Ostin Robinhoodista muutaman kengän päälle puettavat nastatkin. Nekin ovat oikein kätevät. Kelpaa koirien kanssa lenkillä tallata.

Viikon päästä ollaan jo joululomalla. AH!

11.12.2013

Paasto ei sovi Saagalle

Eilinen päivä meni Saagalla paastotessa iltaan asti hammasoperaation takia. Illallakin sai antaa vain vähän ruokaa. Taisi maha mennä liian tyhjäksi, sillä tänään päivällä metsälenkillä se popsi ahkerasti heinää ja maata. Kun tultiin kotiin, Saaga sai kyllä ruokansa, mutta sitä närästi ihan kamalasti ja se halusi ulos, jossa olisi taas halunnut syödä heinää ja maata. Kotona annoin sitten Antepsinia. Onneksi sen voimasta olo rauhoittui ja Saaga rupesi nukkumaan. Eli ei liikaa ruokaa, mutta ei missään nimessä liian vähän ruokaa, on sääntö tässä taloudessa. Seurataan tilannetta - ja hammaskaluston kuntoa.  Jotenkin pelkään, ettei tästä mahajutusta ole viimeistä sanaa sanottu.

---
Jatkoa seurasi.
Tokotreenien vedon jälkeen saavuin rauhalliseen kotiin yhdeksän jälkeen illalla. Lähdettiin koirien kanssa iltapissalle. Saaga ei erityisesti hamunnut mitään ylimääräistä syötävää. Minä sen sijaan hamusin taskujani ja tajusin, ettei kotiavainta löydy. Eikä kännykkää. Eikä auton avainta. Kokeilin lahjettakin, kun olin juuri treeneissä huomannut, että taskun pohjassa on Saagan tekemä reikä. Silloin naarasin avaimen polven kohdalta lahkeesta ylös. Onneksi huomasin, että naapurin talon pihaan ( sama taloyhtiö) ajoi auto. Omistaja ystävällisesti lainasi kännykkäänsä, että sain soitettua huoltofirmalle, että tulisivat avaamaan oven. Odotellessani ulko-oven edessä ( onneksi ei satanut) saapui yläkerran naapuri, joten pääsin edes käytävään. Loppujen lopuksi huoltofirman mieskin tuli ja päästiin kotiin. Jossa huomasin, että se kotiavain oli kuin olikin lahkeessa, ihan pohjalla silleen somasti piilossa.

Koirat saivat ruokansa.  Saaga aloitti sitten taas maiskutukset ja seinän nuolemiset ja vinkumisen.  Annoin lisää Antepsinia ja lisksi maitohappobakteereja. Käytiin ulkonakin, mutta Saaga vain söi lunta ja maata. Kaivoin jo päivystävän eläinlääkärin numeroakin. Sitten muistin, miten eläinlääkäri silloin ekalla kerralla kertoi, että Saagan kurkku oli punainen ja että hän epäili koiran syövän helpottaakseen kurkun oloa. Siispä kaivoin kaapista todella kuivaneen Sinuhen ruisnapin - ja vielä toisenkin - ja Saaga sai syödä ne. Ping! Siihen loppui vinku ja läähä ja maiske. Kurkun olo helpotti. Saaga kävi nukkumaan ja nukkui yönsä rauhassa ja nyt aamullakin on ollut ihan normaali. Mutta jos tämä vielä jatkuu, niin sitten on pakko lähteä lisätutkimuksiin.

10.12.2013

Pepsodent-hymy Saagalla taas

Tänään käytiin Oiwallisella eläinklinikalla molempien koirien kanssa. Friida sai rokotteet, sillä sen vanhat rokotukset olisivat mennet vanhaksi tammikuun alussa.  Saagalla oli isompi operaatio, sillä sen hampaissa oli hirveät hammaskivet gastriitin ja närästyksen jäljiltä. Pyysin myös kurkkimaan Saagan korvat, sillä se on ravistellut päätään. Kun Eija taannoin nyppi Saagan korvat, toinen oli aika ryönäinen. Laittelin vähän aikaa Canofitea, mutta en tarpeeksi, sillä oikeasta korvasta löytyi tulehdus. Nyt sitten pari viikkoa tiputellaan lääkettä.
Saaga sai nukutusruiskeen ja oli jonkun aikaa ihan reipas. Sitten alkoi jalka vapista, se istui, kävi maahan ja kops, oli melkein heti unessa. Sillä aikaa kun hampaita hoidettiin, kävin kaupoilla ja Friidan kanssa Jylpyn kentällä palloleikeissä. Kun palattiin klinikalle, Saaga olikin herännyt ja tuli hurjaa vauhtia hihna suorana vastaan.
Vaan kun päästiin kotiin, Saaga seisoi eteisen matolla vähän heiluen. Sitten se kävi makaamaan, mutta koko ajan meinasi kallistua vasemmalle kumoon. Ihan kunnon kännissä siis edelleen. Pari tuntia se eteisen matolla pötkötteli. Sitten se vähän virkistyi ja sai hiukan ruokaa paastopäivän lopuksi. Ruokailtuaan siirtyi Saaga olohuoneen tuoliin ja  siellä kuorsaa vieläkin.
Kahdesta ylätakahampaasta löytyi purupinnasta ihan samanlaiset pienet reiän alut. Marika-tohtori epäili jonkun trauman aiheuttamaksi, sillä ne ovat niin symmetriset molemmilla puolilla. Näitä koloja pitää seurata, etteivät syvene tai pahene.

                                                Potilas nostaa hiukan päätään---

                                     ---vaan pää on raskas ja sekainen ja hiljalleen vaipuu alas.
                                                                Saaga <3

6.12.2013

Itsenäisyyspäivän liitelyä

Ei tullutkaan mitään hirmuista myrsky- ja mylväys- säätä itsenäisyyspäiväksi, mikä oli enemmän kuin hyvä. Olin nimittäin lupautunut kuskiksi, kun lähdettiin Minnan ja Figon kanssa Vantaan Vuokkoset-Areenalle agikisailemaan Salme Mujusen radoille. Tiedossa kolme kisaa.

Areena on kyllä kiva paikka, kun siellä on semilämmintä sisätilaa ja hyvä keinonurmi kisailua varten. Kaksi rataa oli tehty vierekkäin, joten nopeasti päästiin jatkamaan uudelle radalle.
Ekalla radalla ei ollut epä-Salmemaiseen  tyyliin yhtään putkea. Oli vain hyppyjä, kepit, keinu ja A.
Rata oli kääntyileväinen. Meillä Friidan kanssa meni rata oikein hyvin A:lle asti. Kas, unohdin sanoa koiralle Alas, että se pysähtyisi kunnolla kontaktille. Ja niin se lähti, ennekuin olin sijoittunut hyvään asemaan, kiersi seuraavan hypyn väärältä puolelta, tuli keinulta pois ja meni väärän hypyn. Joten hyvä nollarata vaihtui neljällä viimeisellä esteellä hylyksi.

Toisella radalla sitten niitä suoria putkia oli riittämiin. Neljä kappaletta. Kun ei olla putkijarrutusta juuri treenattu, Friida teki omia ratkaisuja putken jälkeen. Kepeillä nykäisin liian aikaisin putkeen päin ja Friida tuli pois. Kun päästiin suoraan hyppysarjaan, Friidalla taas kulki, mutta sitten taas meni ihan pöllösti. Laitoin kuvaamani Leinosen Janitan saman radan. Ihan pikkuisen eroa oli minun ja Janitan kyvyillä. :-)

Kolmannella radalla Friida ei taaskaan kestänyt kepeillä loppuun asti ja pompsahti putkeen. Onneksi tein koko kepit uudestaan ja silloin se teki ne alusta loppuun kunnolla. Mutta sitten olin taas armottomasti myöhässä ohjauksessa putkien jälkeen ja Friida teki, niinkuin oikeaksi luuli.

Se, mikä on ihan UPEAA, on Friidan hyvä vauhti. Siitä olen aivan über-iloinen. Se asettaa tämän ikäisen  pulskan tantan suuriin vaikeuksiin ainakin tällaisilla vauhdikkailla radoilla, mutta sehän on sitten minun ongelmani se. Koiralla on kuitenkin kivaa.

FRIIDAN RADAT 

Videot kuvasi Kiviharjun Johanna. Kiitos paljon kuvausavusta.

Minna ja Figo tekivät yhden nollaradan ja sen perään vitos-radan, joka olisi helposti voinut olla nolla. Hyvä tytöt!

Seuraavan kerran kisataan tammikuun alussa oman seuran kisoissa.  Nyt opiskellaan putkijarrutusta, keppien tekoa niin, että ohjaaja irtoaa ja muuta tärkeää.