Aloitetaan kuulumisista.
Mollyn nirsoilu jatkuu. Eilen aamulla käytiin vain ruokakupin edessä kääntymässä. Iltapäivällä Mollylle jo vähän maistuivat nappulat, mutta jäi vielä osa ruoasta syömättä. Illalla Greetan agitreenin jälkeen Molly meni istumaan kuppinsa viereen. Laitoin kupin ruoanjämineen lattialle. Ei kelvannut. Laitoin päälle märkäruokaa. Ei kelvannut. Lähistöllä norkoileva Greetta sai Mollyn ruoat ja Molly oli aika järkyttynyt. Laitoin kuppiin lisää märkäruokaa ja laskin kupin Mollyn eteen lattialle. Hirmuisella kiireellä se hotki ruoan. Puristelin pussin tyhjäksi kuppiin ja sekin annos meni. Jes! Aamulla taas kupin ruoka ei kelvannut, vaikka oli vähän herkkua päällä. Greetta sai syödä herkut ja Mollyn eteen loput. Se söi pikkuisen, mutta kuppiin jäi ruokaa, jonka Greetta sitten sai vetäistä mahaansa. Seuraava ateria sitten tarjotaan vasta myöhään illalla. Luulisi silloin maistuvan. Greetta paisuu kuin pullataikina, jos se saa joka kerta Mollyn ruoat. Siihen ei voi mennä. Pitää ehkä Mollyn kanssa toistaiseksi mennä yhden ruoan taktiikalla. Nimenomaan iltaruoan.
Jaana kävi eilen hieromassa Mollyn. Hänhän hieroi sen juuri ennen toista operaatiota. Kroppa oli kyllä jumissa, mitä en ihmettele. Nimenomaan oikea puoli, joka on kompensoinut vasemman puolen heikkoutta. Jumit saatiin auki ja seuraava hieronta varattiin parin viikon päähän. Mollyn jalat ovat kyllä jo vankistuneet ja se kävelee jo vähän pitempiä kävelyjä ihan reippaasti. Mutta maltti on valttia. Kun tähän asti olen kantanut sen käytävän kahdeksan porrasta ylös ja alas, niin tällä viikolla se päätti itse ruveta menemään portaat. Vielä viikko sitten se istui portaiden eteen ja katsoi minuun, että kanna. Hyvin tiedosti, ettei kykene. Mutta nyt pystyy. Tämä kuntoutuminen on pitkä prosessi.
Greettalla on nyt pari agi-kisaa lähiaikoina tiedossa. Ensi viikolla mennään Marjutin ja Greetan kanssa Helsinkiin iltakisaan. Minä kuskina ja Molly mukana turistina. Seuraavana viikonloppuna on piirimestaruuskisat. Greetta on sekä yksilö- että joukkue-kisassa. Haussa on se viimeinen agi-nolla, että saataisiin SM-kisa-nollat kasaan. Onneksi niitä voi metsästää heinäkuun loppuun asti, mutta olisi oikein ällöttävää, jos menee viime tippaan.
Sitten vähän voikukkakuvia. Kukat ovat nyt kauneimmillaan ja monena vuotena olen kuvannut koirat kerran kesässä voikukkien keskellä. Niinpä nytkin piti niin tehdä. Tässäpä tämän vuoden otokset.
Olen tyytyväinen kuviin. Ja kohtahan kukinta onkin ohi. Mission completed.
Edellinen yritelmä voikukkakuvista ei ollut hyvä. Oli kova valo. Mutta sainpa tämän kuvasarjan otettua. Mollykin juoksee. ( Ja molemmat näyttävät kieltään ekassa kuvassa. 😂)