16.4.2020

Vauva melkein viikon

Kävin eilen kuvaamassa vauvapentua. On se kyllä todella soma pikku otus. Emä Haiku huolehtii, mutta antoi minunkin sylitellä vauvelia. Ei ole pentukuumetta, mutta onhan tällaista hellyyttävää pikku otusta hauska katsoa.








11.4.2020

Vauva

Tämä postaus olisi ehkä kuulunut edellisten joukkoon, koska tapahtui kiirastorstaina, mutta ansaitsee oman lukunsa.

Greetan kasvattajan Eijan narttukoira, ei hänen oma kasvattinsa, Haiku odotti pentuja. Ultrassa oli näkynyt neljä pentua. Maanantaina menin vähäksi aikaa koiravahdiksi, kun ketään ei ollut kotona Haikua seurailemassa ihan varan vuoksi vain.


                     Kauheasti oli tässä mamissa vahtimista. Se osasi ottaa oikein rauhallisesti.


                           Välillä hakivat Haiku ja Greetan äiti Sabi huomiota ja silityksiä.


                                                 Namitkin kyllä maistuisivat, totesi Haiku.


                                              Eikä Sabinkaan suu tuohesta ole.

Ei ollut maanantaina merkkiäkään synnytyksestä. Siksi se minua kiinnosti kyllä, koska olin taas lupautunut kätilön apulaiseksi Haikun synnytykseen. Olinhan jo kokenut tässä asiassa, sillä olin ollut mukana sekä Saagan  synnytyksessä että Sabin molempien pentueiden synnytyksessä.

Hiljalleen alkoi Haiku osoittaa merkkejä tulevasta tapahtumasta. Keskiviikkoiltana olivat lämmöt
laskeneet. Eija epäili, ettei mitään yöllä tapahdu, mutta puhelin soi kello kaksi ja kutsu kävi. Omat koirat jäivät vähän huuli pyöreänä kotiin ihmettelemään, mihin emäntä keskellä yötä hävisi.



Haiku läähätteli, supisteli ja alkoi työntää, mutta mitään ei tapahtunut. Kaksi kertaa Eija soitti saadakseen ohjeita päivystävältä eläinlääkäriltä, mutta tuntui, että Haiku alkoi väsyä eikä mitään tapahtunut. Niinpä ei auttanut muu kuin lähteä eläinlääkäriin. Onneksi Anjala aukesi yhdeksältä ja Eija sai yhteyden ennen sitä sinne, että tiesivät, että tulossa ollaan. Minä painelin autolla lujaa Eija ja Haiku takapenkillä. Haiku sai ruiskeen, jonka olisi tarkoitus lisätä supistuksia, mutta mitään ei tapahtunut. Niinpä se laitettiin leikkauspöydälle ja uneen. Synnytyskanavassa ollut isokokoinen poikapentu oli ollut huonossa asennossa pää taaksepäin ja oli kuollut. Tyttöpentu oli ensin lötkö nukutusaineista, mutta hieromisen jälkeen alkoi terhakasti kiljua. Muita pentuja ei ollut eli Haikun kaksi pentua oli mennyt kesken ja imeytynyt takaisin elimistöön.



Minä sain pidellä pikkutyttöä,  joka kiukutteli ja yritti päästä pyyhkeen sisällä pois. Kun laitoin se puseron alle kaulataipeeseen ja takin napit vielä kiinni, se rauhoittui ja ihania pieniä suun napsutuksia alkoi kuulua takin sisältä. Välillä piti kokeilla, että eläähän se, mutta hyvin pärjäsi siellä pimeässä lämmössä. Aika liikuttava kokemus.

Kun Haiku oli vähän herännyt, lähdettiin ajelemaan takaisin Windylään. Kotona vauva oli heti pontevasti imenyt maitoa ja Haiku pökkyrästä selvittyään on ruvennut suorastaan yli-innokkaasti hoitamaan ainokaistaan. Pentu on menossa Eijan tyttärelle, joten ihanaa, että oli tyttövauva. Ei aina käy niin kuin odotetaan. Yllätyksiä voi sattua. Onneksi apu oli aika lähellä ja kaikki päättyi niin onnellisesti kuin vain voi.

Olin lähtenyt kotoa kahden maissa yöllä ja palasin kello 11 aamulla. Saaga oli oksentanut jossain vaiheessa iltaruokansa eteisen lattialle, mutta muuten oli kaikki reilassa. Kyllä olin kuolemanväsynyt illalla. Ei silloin yöllä eikä aamupäivälläkään väsyttänyt, kun oli tilanne päällä, mutta kotona kyllä. Taistelin yhdeksään asti ja sitten menin nukkumaan. Melkein 12 tuntia katkeamatonta yöunta tuli tarpeeseen. 

10.4.2020

Pääsiäinen tuli

Tässäpä vähän meidän kuulumisia, vaikkei mitään kuulumisia oikeasti olekaan, kun ei voi varsinaisesti mitään ihmeempää tehdä.

Olen katsonut runsain mitoin koronaohjelmia ja nyt pikkuhiljaa olen vähentänyt niitä. Kiintiö alkaa olla täysi. Hyvin meitä on kyllä informoitu. Se täytyy sanoa. Käsiä on tullut pestyä tiiviiseen tahtiin.
Greetalla on ollut tylsää ja se on tarjoillut leluleikkejä. Harmi vain, ettei se oikein malta aina leikkiä hiljaa ja sitten leikki loppuu.


Erittäin usein tunnen olevani kiinteän tarkkailun kohteena, olin missä huoneessa vain.





Greetalle on edelleenkin vaikeaa rauhoittua ruokaa odottamaan. Joskus se onnistuu niinkuin tässä kuvassa, mutta aika usein se aloittaa piipityksen ja pyörimisen jo aamulenkiltä sisään tullessa - ja joutuu karanteeniin makuuhuoneen oven taakse. Siellä se odottaa, kunnes ruoat ovat kupissa ja kahvini valumassa. Saaga saa aloittaa ruokansa rauhassa. Sitten Greetalle ovi avataan, sen täytyy käydä rauhassa maahan odottamaan ja vasta sitten se saa luvan mennä kupille. On se kumma, ettei se älyä syy-seuraus-suhteita tässä asiassa.


Saagalla on edelleenkin yläselässä hyvin olematon karva-alue. Alaselkä ja keskellä selkää oleva ympyrä ovat ruskeat, mutta yläselkään ei tunnu karva kasvavan. Siksi se onkin aina ulkona joku vaate päällä.  Ja keväämmällä oli kotonakin, kun oli vähän viileämpää.

Säät ovat vaihdelleet aika lailla. Oli aivan ihana aurinkoinen jakso ja sitten yhtäkkiä satoi lunta.
Tänään oli yhden lenkin aikana melkoinen sääkirjo. Kävimme Katariinassa, koska näytti, että aurinko paistaa. No, jo matkalla keli muuttui.


                   Näkyi selkeästi, meren päällä satoi. Mutta ne pilvet olivat menossa poispäin.


   Lokit norkoilivat isolla kivipöydällä ruokaa, sillä tässä leveämmässä päässä pariskunta söi eväitään.


                                Sitten aurinko ilmestyi esiin ja sinistä taivasta alkoi näkyä.

                                              Sain koirista oikein kivat poseerauskuvatkin.





                                                       Näin aurinkoista oli silloin.
                                                          Jatkoimme matkaa.
                                 Kun tulimme takaisin autolle, huomasin, että jäätelökioski oli auki.


                                 Vanha vanilija - sitruunajäätelötötterö - nam! Kevään eka tötterö.
                                             Menin autoon syömään. Se oli viisasta, sillä...


                                            ... yhtäkkiä alkoi sataa kaatamalla rakeita.

Raekuuro loppui ja mentiin vielä hallin parkkipaikalle vähän palloleikkeihin. Greetta hajoitti vanhan Ke-Hu-pallonsa ( olikohan kolmas vai neljäs kerta) ja eilen tuli postissa uusi, erilainen. Pitihän se testata.



  Vähän kevyenlainen, joten lensi huonosti, mutta ihan hyvä sitä oli kuitenkin hakea.
                                                    Leikki loppui lyhyeen, sillä kas....


                                                       ... alkoi sataa taas rakeita.
No, sekin oli ohi menevää, joten aurinko paistoi kotipihaan tultaessa. Kummallinen keli kertakaikkiaan.



Olihan meillä joitain päiviä sitten superkuukin ilonamme. Sitä piti tarkkailla yöllä, joten vielä neljän maissa kuikuilin ikkunasta. Sitten se hävisi talon taakse.



                 Olihan se suurempi, mutta ehkä SUPERkuu on hiukan liioiteltu ilmaus.
                 Pikkaisen olin aamulla ryytynyt.