20.12.2017
26.10.2017
Greetta täyttää tänään kolme vuotta
Eivät ole maisemat juhlapäivänä tuollaiset, kun tänään rysähti tänne etelään ensilumi oikein kunnolla. Greetta sai syntymäpäivälahjaksi Saijan hieronnan ( saivat muutkin isot). Tällä kertaa Gee ei enää ollut yhtä juntturassa kuin kuukausi sitten. Saagakin oli oikein hyvä ja Friidalla vain sellaisia jumeja, joita sai kuitenkin auki. Kaikille on varattu joulukuulle uusi hieronta-aika.
Pikkuneidin juoksut loppuivat ja huomenna yritetään vähän käydä agsaamassa hallilla, sillä ilmoitin Greetan kahteen kisaan Lappeenrannan agikisoihin. Voi olla, että meno on ihan hirveää hurlumheitä, mutta saapahan pieni taas nauttia täysin rinnoin agiliitelystä pitkästä aikaa.
Onnea, sisko ja veljet syntymäpäivän johdosta. Windydreamsiin syntyi Sabille sunnuntaina seitsemän pentua, joten Greetalla on nyt 3 pikkusiskoa ja 4 pikkuveljeä. Ja Greetta taas helmikuussa steriloidaan eikä sille ikinä pikkuisia tule. Näin sovittiin kasvattajatädin kanssa.
17.10.2017
Lääkärillä käyty ja vähän kävelylläkin
Eilen oli Saagan lääkäriaika. Koska oli mahdollisesti tiedossa rauhoittamista, Saaga sai vain niukan aamupalan. Iltapäivällä menimme Anjalaan. Lääkäri yritti katsoa korvia, mutta Saagalle on vuosien saatossa kehittynyt kammo kaikkea korvien sörkkimistä kohtaan lääkärin luona, että eihän siitä mitään tullut. Saaga sai siis rauhoituspiikin ja vielä tehosteenkin matkan varrella. Sitten saattoi tutkia sekä silmien vilkkuluomet että korvat ja vähän korvia putsatakin. Vilkkuluomissa oli vain muutama rakkula enää, joten siinä suhteessa asiat olivat ok. Saimme ohjeeksi kosteutustippoja laittaa ulkona olon jälkeen ja tuulisella säällä yleensäkin. Lisäksi silloin tällöin suolaliuoksella silmiä on syytä huuhdella. Kaiken tämän Saaga antaa tehdä tosi nätisti ja korvahoidot myös, kun ollaan kotona. Korvakin oli ihan hyvä, joten tippoja ei tarvita. Korvaa tutkittiin syvältä tähystimellä ja sieltä kaivettiin iso kova möykky vaikkua pois. Ohjeeksi tuli kerran viikossa korvien putsaaminen. Eikä muuta. Eli ihan hyvä tilanne tällä kertaa. Herääminen oli vaikeaa, mutta lopulta sain Saagan hoippumaan autoon ja kotiinkin. Koko illan se makasi sohvalla, ei syönyt eikä mennyt pissalle. Sitten yhtäkkiä myöhään se havahtui, meni istumaan lattialle pöllämystyneen näköisenä. Käytiin pikakäynti ulkona, muttei se pissannut. Sen sijaan se meni sängyn päälle makaamaan ja siltä oli lirahtanut pissat sinne. Tänään olikin sitten pyykkipäivä. Aamulla Saaga oli taas ihan normaali iloinen itsensä.
Kun oli sateetonta, lähdettiin Katariinan puistoon päiväkävelylle ja sen jälkeen Jylpylle juoksemaan.
Illalla oli vielä Friidan tokotreenit, jossa hinkattiin porukalla istumis-makuu-luoksetulo-osioita.
Ihan hyvä treeni ja Friida teki hyvin töitä.
Kun oli sateetonta, lähdettiin Katariinan puistoon päiväkävelylle ja sen jälkeen Jylpylle juoksemaan.
Illalla oli vielä Friidan tokotreenit, jossa hinkattiin porukalla istumis-makuu-luoksetulo-osioita.
Ihan hyvä treeni ja Friida teki hyvin töitä.
12.10.2017
Kuukausiraportti
Nämä päivitykset ovat näköjään kuukauden välin tapahtuvia. Voi sentään!
Saaga on edelleen lääkekuureilla. Sen silmätulehdus ei oikein meinaa loppua. Sillä on rakkulainen vilkkuluomen tulehdus ja viimeksi eläinlääkäri totesi, että myös kuivasilmäisyyttä on, niinkuin vanhenevilla ihmisilläkin. Nyt on lutrattu boorivedellä, kostutettu tipoilla ja laitettu parantavia silmätippoja, mutta tilanne ei mielestäni ole korjaantunut. Ensi maanantaina on meillä lääkäriaika, jossa tsekataan silmien tilanne. Kuulemma jos rakkulat eivät parane lääkkeillä, ne voi nukutuksessa nyppiä pois (kuullostaa aika hurjalta). Toinen ikiaikainen juttu on Saagan oikea korva. Sitä on taas lääkitty ja putsattu. Mutta vaikka kuinka putsailen vuorotellen öljyisellä ja vuorotellen irroittavalla putsausaineella, ei korvasta oikein mitään tule. Saaga antaa todella kiltisti tehdä kaikki silmä- ja korvahoidot. Maanantaina on tarkoitus nukuttaa koira ja putsata korva syvältä. Olen alkanut miettiä, pitäisikö lähteä Jyväskylään, jossa tehdään jonkun video-otoskopia, jonka avulla pystytään putsaamaan korvakäytävä täydellisesti kuntoon. Tuosta linkistä löytyy lisää.
Koiran korvan putsaus Almavetissa
Kaverin portugeesin korva putsattiin kahdesti ja on sen jälkeen ollut kunnossa. Luulen, että Saagankin korvakäytävässä on niin paljon mössöä, jota on vaikea kokonaan saada pois, että mahdetaan joutua reissun päälle jossain vaiheessa. Mutta nyt ensin lähilääkärin putsausta. Sen verran korvajutut ovat vaikuttaneet, että Saaga kuulee tosi huonosti.
Entäs sitten Greetta-neiti.
Käytiin sen kanssa Lintukodossa Martinpuron Tarjan toko-opissa. Saatiin hyviä vinkkejä merkin kierron äänen hallintaan. Greetta kun päästää äänen kiihdyttäessään lempitehtäväänsä. Ohjeeksi sain ensin viritellä koiran (Missä kierrä - tämän Greetta osaa niin hyvin) ja sen jälkeen laskea kierroksia tekemällä muuta tokoa vähän aikaa ja sitten vasta lähetys. Toimi suurimman osan aikaa.
Lintukodon leiri oli palveluskoirien leiri ja Greettaa jännittivät vieraat ihmiset ja isot koirat. Tämän kiertojutun se handlasi, mutta sitten tauon aikana tuli lisää ihmisiä ja lisää isoja koiria, ja sen jälkeen toimintakyky oli paljon huonompi. Treenattiin vähän sentään ohjatun noudon alkeita, mutta seuraamiseen ei koira pystynyt. Huokaus!
Kävimme lokakuussa myös Jessica Svanljungin toko-koulutuksessa. Meitä oli siellä vain kolme koirakkoa ja Greetta pystyi vähän paremmin toimimaan kyllä, mutta kaiken liikeen se kyllä bongasi ja keskittyminen oli siinä kohdin huonompaa. Tämä piirre on niin hankala ja harmittava, kun Greetta olisi vallan mainio toko-koira.
Sen sijaan, kun käymme Strömforsilla oman porukan (useita koirakkoja hallissa yhtä aikaa) treenissä, Greetta on siellä oppinut toimimaan jo varsin hyvin. Olen miettinyt, miten vaikuttaisi, jos Greetta steriloitaisiin alkutalvesta. Auttaisiko hormonien poistuminen vai toisiko lisää ongelmia? Greetalla alkoivat juoksut 5.10. joten nyt ollaan treenitauolla agilitysta. Tokoa voidaan tehdä ulkonakin - jos ei sada.
Oltiin Greetan kanssa ensimmäisessä avoimen luokan rally-kokeessa. Emme saaneet tulosta, kun keskittyminen häröili ja tuli kymmenen pisteen virheitä jonkin verran.Virheet johtuivat taas vieraan paikan ja ihmisten pällistelystä,jolloin koira ei keskittynyt seuraamiseen vaan ajautui minne sattui. Niinkuin näkyy.
Agilitya ollaan treenattu aina silloin tällöin. Mitään kiirettä kisoihin ei ole. Työtä riittää vielä paljon silläkin saralla. Ja hihnakäytös-saralla myös. Eli haasteita pullollaan on tämä pikkukoira.
Friida on treenaillut tasaiseen tahtiin tokoa ja rallya. Enimmäkseen tokoa kuitenkin. Se seuruu on pääsääntöisesti huonoa, ellei ole tiheä namipalkka Nyt ollaan alettu kotitreeniä ruokien yhteydessä. Kuppi laitetaan lattialle odottamaan ja tehdään seuraamista sisätiloissa. Vähän ahtaat ovat tilat, mutta vaadin kontaktin ja oikean paikan, ennenkuin ruokaa heruu. Ruokapalkalla ollaan kaukojakin treenattu kauan. Toivotaan, että tästä löytyy lääkettä vireeseen. Seuraaminen kun tokossa aika tärkeä juttu ja meillä on kuun lopussa toko-koe Kouvolassa.
Friidakin oli samassa rally-kisassa kuin Greetta. Toinen voittajaluokan kisa. Ja kas, Friidahan oli oikein hyvä. Saatiin 95/100 pistettä ja oltiin toisia. Ihan mahtavaa. Oikealla seuraamista ja istumista siinä pitää kovasti harjoitella, mutta ehditään me sitä tehdä talven aikana. Yhtä vaille mestariluokassa. Jestas! Sen luokan liikkeitä on vielä pahasti vaiheessa.
Kaunis ruska on ollut tänä syksynä, vaikka nämä sadekelit ovatkin ärsyttäviä. Päästiin sentään kumparepuistoon katselemaan ruskamaisemia koirien kanssa.
Samalla keikalla käytiin vähän kentällä palloleikeissä. Huonoja kuvia, kun oli tavallinen kittiobjektiivi, mutta kertoo, miten Saagakin on innostunut palloleikistä.
Ensi viikolla ollaan jännän äärellä. Greetan äiti Sabi odottaa pentuja ja ensi viikolla pitäisi olla synnytyksen aika. Olen lupautunut apukätilöksi. Saas nähdä, minä päivänä pupsit tulevat maailmaan.
Saaga on edelleen lääkekuureilla. Sen silmätulehdus ei oikein meinaa loppua. Sillä on rakkulainen vilkkuluomen tulehdus ja viimeksi eläinlääkäri totesi, että myös kuivasilmäisyyttä on, niinkuin vanhenevilla ihmisilläkin. Nyt on lutrattu boorivedellä, kostutettu tipoilla ja laitettu parantavia silmätippoja, mutta tilanne ei mielestäni ole korjaantunut. Ensi maanantaina on meillä lääkäriaika, jossa tsekataan silmien tilanne. Kuulemma jos rakkulat eivät parane lääkkeillä, ne voi nukutuksessa nyppiä pois (kuullostaa aika hurjalta). Toinen ikiaikainen juttu on Saagan oikea korva. Sitä on taas lääkitty ja putsattu. Mutta vaikka kuinka putsailen vuorotellen öljyisellä ja vuorotellen irroittavalla putsausaineella, ei korvasta oikein mitään tule. Saaga antaa todella kiltisti tehdä kaikki silmä- ja korvahoidot. Maanantaina on tarkoitus nukuttaa koira ja putsata korva syvältä. Olen alkanut miettiä, pitäisikö lähteä Jyväskylään, jossa tehdään jonkun video-otoskopia, jonka avulla pystytään putsaamaan korvakäytävä täydellisesti kuntoon. Tuosta linkistä löytyy lisää.
Koiran korvan putsaus Almavetissa
Kaverin portugeesin korva putsattiin kahdesti ja on sen jälkeen ollut kunnossa. Luulen, että Saagankin korvakäytävässä on niin paljon mössöä, jota on vaikea kokonaan saada pois, että mahdetaan joutua reissun päälle jossain vaiheessa. Mutta nyt ensin lähilääkärin putsausta. Sen verran korvajutut ovat vaikuttaneet, että Saaga kuulee tosi huonosti.
Entäs sitten Greetta-neiti.
Käytiin sen kanssa Lintukodossa Martinpuron Tarjan toko-opissa. Saatiin hyviä vinkkejä merkin kierron äänen hallintaan. Greetta kun päästää äänen kiihdyttäessään lempitehtäväänsä. Ohjeeksi sain ensin viritellä koiran (Missä kierrä - tämän Greetta osaa niin hyvin) ja sen jälkeen laskea kierroksia tekemällä muuta tokoa vähän aikaa ja sitten vasta lähetys. Toimi suurimman osan aikaa.
Lintukodon leiri oli palveluskoirien leiri ja Greettaa jännittivät vieraat ihmiset ja isot koirat. Tämän kiertojutun se handlasi, mutta sitten tauon aikana tuli lisää ihmisiä ja lisää isoja koiria, ja sen jälkeen toimintakyky oli paljon huonompi. Treenattiin vähän sentään ohjatun noudon alkeita, mutta seuraamiseen ei koira pystynyt. Huokaus!
Kävimme lokakuussa myös Jessica Svanljungin toko-koulutuksessa. Meitä oli siellä vain kolme koirakkoa ja Greetta pystyi vähän paremmin toimimaan kyllä, mutta kaiken liikeen se kyllä bongasi ja keskittyminen oli siinä kohdin huonompaa. Tämä piirre on niin hankala ja harmittava, kun Greetta olisi vallan mainio toko-koira.
Sen sijaan, kun käymme Strömforsilla oman porukan (useita koirakkoja hallissa yhtä aikaa) treenissä, Greetta on siellä oppinut toimimaan jo varsin hyvin. Olen miettinyt, miten vaikuttaisi, jos Greetta steriloitaisiin alkutalvesta. Auttaisiko hormonien poistuminen vai toisiko lisää ongelmia? Greetalla alkoivat juoksut 5.10. joten nyt ollaan treenitauolla agilitysta. Tokoa voidaan tehdä ulkonakin - jos ei sada.
Oltiin Greetan kanssa ensimmäisessä avoimen luokan rally-kokeessa. Emme saaneet tulosta, kun keskittyminen häröili ja tuli kymmenen pisteen virheitä jonkin verran.Virheet johtuivat taas vieraan paikan ja ihmisten pällistelystä,jolloin koira ei keskittynyt seuraamiseen vaan ajautui minne sattui. Niinkuin näkyy.
Agilitya ollaan treenattu aina silloin tällöin. Mitään kiirettä kisoihin ei ole. Työtä riittää vielä paljon silläkin saralla. Ja hihnakäytös-saralla myös. Eli haasteita pullollaan on tämä pikkukoira.
Friida on treenaillut tasaiseen tahtiin tokoa ja rallya. Enimmäkseen tokoa kuitenkin. Se seuruu on pääsääntöisesti huonoa, ellei ole tiheä namipalkka Nyt ollaan alettu kotitreeniä ruokien yhteydessä. Kuppi laitetaan lattialle odottamaan ja tehdään seuraamista sisätiloissa. Vähän ahtaat ovat tilat, mutta vaadin kontaktin ja oikean paikan, ennenkuin ruokaa heruu. Ruokapalkalla ollaan kaukojakin treenattu kauan. Toivotaan, että tästä löytyy lääkettä vireeseen. Seuraaminen kun tokossa aika tärkeä juttu ja meillä on kuun lopussa toko-koe Kouvolassa.
Friidakin oli samassa rally-kisassa kuin Greetta. Toinen voittajaluokan kisa. Ja kas, Friidahan oli oikein hyvä. Saatiin 95/100 pistettä ja oltiin toisia. Ihan mahtavaa. Oikealla seuraamista ja istumista siinä pitää kovasti harjoitella, mutta ehditään me sitä tehdä talven aikana. Yhtä vaille mestariluokassa. Jestas! Sen luokan liikkeitä on vielä pahasti vaiheessa.
Kaunis ruska on ollut tänä syksynä, vaikka nämä sadekelit ovatkin ärsyttäviä. Päästiin sentään kumparepuistoon katselemaan ruskamaisemia koirien kanssa.
Samalla keikalla käytiin vähän kentällä palloleikeissä. Huonoja kuvia, kun oli tavallinen kittiobjektiivi, mutta kertoo, miten Saagakin on innostunut palloleikistä.
Ensi viikolla ollaan jännän äärellä. Greetan äiti Sabi odottaa pentuja ja ensi viikolla pitäisi olla synnytyksen aika. Olen lupautunut apukätilöksi. Saas nähdä, minä päivänä pupsit tulevat maailmaan.
12.9.2017
Kuukausi vierähti
Päivitystahti ei päätä huimaa, vaan ei hätää. Taas ollaan täällä. 😏
Elokuun loppu meni paljolti töiden - ja töiden lopettamisen merkeissä. Koirien kanssa tehtiin normijuttuja, mutta aika pienessä määrin. Elokuun lopun huippukohta oli Suvin rally-koulutus Jylpyn kentällä. Koulutuksenhan piti olla jo loppukeväästä, mutta mahatauti sotki asian ja nyt vasta löytyi aikaa uuteen yritykseen. Minä otin koulutukseen sekä Friidan että Greetan. Friida opiskeli voittaja- ja mestarijuttuja ja Greettakin sai harjoitella voittaja-luokan kuvioita.
Tässä Friidan treeniä.
Sain hyviä vinkkejä edessä puolen vaihtoon. Oikealle kääntyminen oikealla puolella on myös erittäin haasteellista meille molemmille. Greetan kanssa samat jutut sujuivat helpommin, kun se on pikkukoira ja sen takia näppärämmin ohjattavissa. Yllättävän hyvin se teki oikealla seuraamista myös. Se varmaan auttaa, kun on niin vähän aikaa ollut toko-koirana. Ei ole ennakko-odotuksia asioista.
Tässä siis Greetan rallya.
Nyt kun Greetta on tehnyt RTK1-koulutustunnuksen, niin tulee olemaan jännät paikat, kun se menee avoon, jossa ei olla hihnassa. Onko hihna sille turva? Ainakaan koulutuksessa se ei ottanut muista häiriötä, mutta vieras paikka ja koetilanne voi olla toinen juttu. Syyskuun lopussa meillä on Kouvolassa rally-kisa, jonne olen ilmoittanut sekä Friidan että Greetan. Sitä jännityksellä odottaessa.
Syyskuun alusta sitten jäin eläkkeelle. Eläkejuhla töissä oli ihana ja sitä ennen jo rallyporukka järjesti minulle aivan huippuihanan yllätyksiä täynnä olevan päivän. Näiden molempien muistoja vaalin vielä pitkään.
Friidan sisko Freesia tuli meille hoitoon syyskuun alussa viikoksi. Se on oikein kiltti ja helppo hoidettava, mutta erittäin höttöpäinen välillä ja ylen riemuissaan, kun saa huomiota. Greettaa se välillä hermostutti ja Friidakin alussa murahteli. Vaan nopeasti tilanne rauhoittui ja Freesia oli kuin kotonaan ensi-itkujen jälkeen. Kun se ulko-oven vieressä makasi ja vinkui meille tultuuaan, Saaga sohvalla huokaisi ja meni eteiseen sen lähelle makailemaan. Oikea tukihenkilö tuo äippäkoira. Sitten jossain vaiheessa otin koirat olohuoneeseen, laitoin portin kiinni eteiseen ja olla möllöteltiin rauhassa. Freesiakin rauhoittui. Kun vielä sai ruokaa ja käytiin lenkillä, niin sitten loppui suru ja murhe.
Freesia oli metsälenkillä todella kuuliainen koira. Ei tarvinnut huolehtia, että lähtisi omille teilleen. Minua nauratti ihan hirveästi sen tyyli pissata. Se nimittäin kyykätessään kauhoi etutassullaan maata taakse päin. Ikinä en ole sellaista nähnyt kenenkään koiran tekevän.
- Hohhoijaa, tämä valokuvamallina olo on aika rankkaa.
Freesia lähti sunnuntaina. Sitä ennen otettiin potretti äidistä ja tyttäristä. Perinteitä kunnioittaen.
Viime perjantaina oli Greetalla virallinen toko-koe. Oltiin sitä ennen käyty vieraassa ryhmässä tokoilemassa ja Strömforssilla kaveriporukalla treenaamassa. Eli uusia koiria ja ympyröitä oli koettu. Mutta on se vain aika jännää edelleen tuo tokoilu, kun vieraita ihmisiä tuijottaa ja on liikkuri ja tuomarikin katsomassa. Sen verran paljon Greetan piti tuijotella ympärilleen, ettei se keskittynyt kunnolla minuun. Seuruu oli ihan kamala ja liikkeestä maahan menon se nollasi, kun ei yhtään ollut kuulolla. Kapulan pito ja luoksetulo olivat kympit. Hypyssä se jäi tuijottelemaan ihmisiä. Kaukokäskyissä liikkuri oli takana ja Greetta ihan rullalla, kun piti taakse tuijotella. Paikkamakuussa se nousi istumaan ja meni maahan. Saatiin siitä sentään viisi pistettä. Saviojan Anne kuvasi Greetan suorituksen. Kolmostuloksen saimme. Tässäpä videoevidenssiä kokeesta.
Lauantaina oli sitten oman seuran möllitoko, jonne olivat sekä Friida että Greetta ilmoitetut ja itse toimin tuomarina avoimessa luokassa. Vaikka Greettaa jännittikin, se oli muutamaa astetta rennompi. Paikkamakuussa se oli kolmesta koirasta ainoa, joka makasi loppuun asti ja saatiin siitä kymppi. Seuruussa se taas harhautui, mutta muuten oli paljon hyviäkin suorituksia. Lempeä tuomari antoi 190 pistettä ja tultiin kolmanneksi.
Videoevidenssiä tästä kokeesta (kuvasi ihana Marika. Kiitos) :
Friidan paikalla olot sujuivat oikein hyvin. Se nollasi zetan ( meidän murheenkryyni) ja ruudun, kun ei millään meinannut sinne löytää (OMG) Saatiin sentään kolmostulos.
Jos kaukokäskyissä nousee näin pitkänä maasta seisomaan, niin niinhän siinä käy, että istumisessa vetää persustaan eteenpäin. Kovasti treenataan etutassujen taaksepäin viemistä noustessa ja lähempää onnistuu, mutta kaukaa vielä voi käydä näin. Tosi vaikea liike ollut meille.
Kolme koirakkoa oli ja toisiksi tultiin.
Nyt olen jo pari kertaa tehnyt Friidan kanssa asioita esim.zetaa naksun kanssa. Enkä oikein itsekään ymmärrä, miksi joskus jätin sen naksun pois, koska tuntuu toimivan sekä Greetalla että Friidalla tosi hyvin. Jatkamme siis naksuttelua.
Greetan kanssa ollaan käyty hallilla myös agsaamassa. Eilen oltiin taas ja mukana olivat Haiku ja Eija-kasvattaja. Kierrokset olivat taas katossa ja minä jäin jälkeen, mutta kyllä vähän kerrallaan meiltä jotain onnistuukin.
Treenin jälkeen mentiin metsään. Kosteaa ja vihreää oli joka paikassa.
Saaga on hengaillut mukana lenkeillä ja saanut vähän agilitya ja vähän tokoa, mutta ei sen kanssa enää totisia treenejä tehdä. Välillä se ravistelee päätään ja heti tulee mieleen korvat. Mutta siisteiltä ne näyttävät. Silmätippoja laitan vieläkin ja pitää varmaan käydä tsekkauttamassa, kun lääke loppuu.
Mutta iloinen heppu se on joka tapauksessa.
Multasyöppö
Vahvat hermot sillä kyllä on. Greetta haisteli sitä, mutta Saaga makasi kuin sfinksi eikä ollut huomaavinaan haistelijaa. Mitä nyt silmän sulki, kun piikkinokka lähestyi silmää.
Rennolla meiningillä mennään.
Elokuun loppu meni paljolti töiden - ja töiden lopettamisen merkeissä. Koirien kanssa tehtiin normijuttuja, mutta aika pienessä määrin. Elokuun lopun huippukohta oli Suvin rally-koulutus Jylpyn kentällä. Koulutuksenhan piti olla jo loppukeväästä, mutta mahatauti sotki asian ja nyt vasta löytyi aikaa uuteen yritykseen. Minä otin koulutukseen sekä Friidan että Greetan. Friida opiskeli voittaja- ja mestarijuttuja ja Greettakin sai harjoitella voittaja-luokan kuvioita.
Tässä Friidan treeniä.
Sain hyviä vinkkejä edessä puolen vaihtoon. Oikealle kääntyminen oikealla puolella on myös erittäin haasteellista meille molemmille. Greetan kanssa samat jutut sujuivat helpommin, kun se on pikkukoira ja sen takia näppärämmin ohjattavissa. Yllättävän hyvin se teki oikealla seuraamista myös. Se varmaan auttaa, kun on niin vähän aikaa ollut toko-koirana. Ei ole ennakko-odotuksia asioista.
Tässä siis Greetan rallya.
Nyt kun Greetta on tehnyt RTK1-koulutustunnuksen, niin tulee olemaan jännät paikat, kun se menee avoon, jossa ei olla hihnassa. Onko hihna sille turva? Ainakaan koulutuksessa se ei ottanut muista häiriötä, mutta vieras paikka ja koetilanne voi olla toinen juttu. Syyskuun lopussa meillä on Kouvolassa rally-kisa, jonne olen ilmoittanut sekä Friidan että Greetan. Sitä jännityksellä odottaessa.
Syyskuun alusta sitten jäin eläkkeelle. Eläkejuhla töissä oli ihana ja sitä ennen jo rallyporukka järjesti minulle aivan huippuihanan yllätyksiä täynnä olevan päivän. Näiden molempien muistoja vaalin vielä pitkään.
Friidan sisko Freesia tuli meille hoitoon syyskuun alussa viikoksi. Se on oikein kiltti ja helppo hoidettava, mutta erittäin höttöpäinen välillä ja ylen riemuissaan, kun saa huomiota. Greettaa se välillä hermostutti ja Friidakin alussa murahteli. Vaan nopeasti tilanne rauhoittui ja Freesia oli kuin kotonaan ensi-itkujen jälkeen. Kun se ulko-oven vieressä makasi ja vinkui meille tultuuaan, Saaga sohvalla huokaisi ja meni eteiseen sen lähelle makailemaan. Oikea tukihenkilö tuo äippäkoira. Sitten jossain vaiheessa otin koirat olohuoneeseen, laitoin portin kiinni eteiseen ja olla möllöteltiin rauhassa. Freesiakin rauhoittui. Kun vielä sai ruokaa ja käytiin lenkillä, niin sitten loppui suru ja murhe.
Freesia oli metsälenkillä todella kuuliainen koira. Ei tarvinnut huolehtia, että lähtisi omille teilleen. Minua nauratti ihan hirveästi sen tyyli pissata. Se nimittäin kyykätessään kauhoi etutassullaan maata taakse päin. Ikinä en ole sellaista nähnyt kenenkään koiran tekevän.
Freesialla oli myös välillä hauska tyyli nukkua. Tyyli on sama kuin Saagan äidillä eli Freesian ja Friidan mummolla Gildalla. Maataan selällään ja pidetään tassut naaman päällä. Erittäin hupaisan näköistä.
Muutenkin Freesialla oli pötköttäessä rento meininki.
Ekan yön se nukkui olohuoneen sohvalla, mutta sitten tuli minulle yksi kaveri lisää sänkyyn. Kyllä me mahduttiin - juuri ja juuri.
- Hohhoijaa, tämä valokuvamallina olo on aika rankkaa.
Freesia lähti sunnuntaina. Sitä ennen otettiin potretti äidistä ja tyttäristä. Perinteitä kunnioittaen.
Viime perjantaina oli Greetalla virallinen toko-koe. Oltiin sitä ennen käyty vieraassa ryhmässä tokoilemassa ja Strömforssilla kaveriporukalla treenaamassa. Eli uusia koiria ja ympyröitä oli koettu. Mutta on se vain aika jännää edelleen tuo tokoilu, kun vieraita ihmisiä tuijottaa ja on liikkuri ja tuomarikin katsomassa. Sen verran paljon Greetan piti tuijotella ympärilleen, ettei se keskittynyt kunnolla minuun. Seuruu oli ihan kamala ja liikkeestä maahan menon se nollasi, kun ei yhtään ollut kuulolla. Kapulan pito ja luoksetulo olivat kympit. Hypyssä se jäi tuijottelemaan ihmisiä. Kaukokäskyissä liikkuri oli takana ja Greetta ihan rullalla, kun piti taakse tuijotella. Paikkamakuussa se nousi istumaan ja meni maahan. Saatiin siitä sentään viisi pistettä. Saviojan Anne kuvasi Greetan suorituksen. Kolmostuloksen saimme. Tässäpä videoevidenssiä kokeesta.
Lauantaina oli sitten oman seuran möllitoko, jonne olivat sekä Friida että Greetta ilmoitetut ja itse toimin tuomarina avoimessa luokassa. Vaikka Greettaa jännittikin, se oli muutamaa astetta rennompi. Paikkamakuussa se oli kolmesta koirasta ainoa, joka makasi loppuun asti ja saatiin siitä kymppi. Seuruussa se taas harhautui, mutta muuten oli paljon hyviäkin suorituksia. Lempeä tuomari antoi 190 pistettä ja tultiin kolmanneksi.
Videoevidenssiä tästä kokeesta (kuvasi ihana Marika. Kiitos) :
Friidan paikalla olot sujuivat oikein hyvin. Se nollasi zetan ( meidän murheenkryyni) ja ruudun, kun ei millään meinannut sinne löytää (OMG) Saatiin sentään kolmostulos.
Jos kaukokäskyissä nousee näin pitkänä maasta seisomaan, niin niinhän siinä käy, että istumisessa vetää persustaan eteenpäin. Kovasti treenataan etutassujen taaksepäin viemistä noustessa ja lähempää onnistuu, mutta kaukaa vielä voi käydä näin. Tosi vaikea liike ollut meille.
Kolme koirakkoa oli ja toisiksi tultiin.
Nyt olen jo pari kertaa tehnyt Friidan kanssa asioita esim.zetaa naksun kanssa. Enkä oikein itsekään ymmärrä, miksi joskus jätin sen naksun pois, koska tuntuu toimivan sekä Greetalla että Friidalla tosi hyvin. Jatkamme siis naksuttelua.
Greetan kanssa ollaan käyty hallilla myös agsaamassa. Eilen oltiin taas ja mukana olivat Haiku ja Eija-kasvattaja. Kierrokset olivat taas katossa ja minä jäin jälkeen, mutta kyllä vähän kerrallaan meiltä jotain onnistuukin.
Treenin jälkeen mentiin metsään. Kosteaa ja vihreää oli joka paikassa.
Saaga on hengaillut mukana lenkeillä ja saanut vähän agilitya ja vähän tokoa, mutta ei sen kanssa enää totisia treenejä tehdä. Välillä se ravistelee päätään ja heti tulee mieleen korvat. Mutta siisteiltä ne näyttävät. Silmätippoja laitan vieläkin ja pitää varmaan käydä tsekkauttamassa, kun lääke loppuu.
Mutta iloinen heppu se on joka tapauksessa.
Multasyöppö
Vahvat hermot sillä kyllä on. Greetta haisteli sitä, mutta Saaga makasi kuin sfinksi eikä ollut huomaavinaan haistelijaa. Mitä nyt silmän sulki, kun piikkinokka lähestyi silmää.
14.8.2017
Vauhdikas elokuun alku
Elokuun alku on ollut monessa suhteessa koiraharrastepitoinen.
Greetan kanssa käytiin möllitokokokeessa Valkealassa. Greettahan kyllä osaa alokasluokan jutut, mutta vaikka me siellä paikan päällä jonkin aikaa hengailtiin, iski Greettaan jälleen kauhea jännitystila. Paikkamakuussa sen viereen osui belgianpaimenkoira, joka alkoi tuijottaa Greetta. Pikku Gee ahdistui ja nousi seisomaan. Se pysyi onneksi paikallaan siihen asti, kunnes olin tulossa luokse, jolloin se tuli vastaan. Se ei pystynyt seuraamaan kunnolla vaan huuhaili siellä ja täällä, mukana jollain lailla kuitenkin. Liikkeestä maahan menossa se tarvitsi vahvan kyykistymisen ja käsiavun. Loppu onnistui. Kapulan pito sujui ihan hyvin. Luoksetulokin onnistui varoivaisella vauhdilla. Kaukokäskyissä se kääntyi niin, että liikkuri jäi sen selän taakse, kun sitä ahdisti miesliikkurin lähellä olo. Hyppyyn tarvittiin monta yritystä. Pari kertaa Greetta karkasi kehästä kesken suorituksen. Ekalla kerralla se tuli houkuttelusta takaisin, mutta toisella kerralla se meni muiden koirien luo autolle. Hain sen takaisin, ja jatkoimme suoritusta. Olipa hiukan turhautunut olo sen kokeen jälkeen. Huokaus!
Friidallakin oli toko-koe Valkealassa. Tuomarina toimi Mari Väänänen. Koe pidettiin epävarmojen sääolosuhteiden takia kasvihuoneessa ja siellä oli kyllä järkyttävän kuuma. Vielä paikkaistumisen ja -makuun aikana oli kohtuu järjellinen lämpötila, mutta sitten alkoi aurinko paistaa ja lämpötila nousi.
Friida sai istumisesta kympin ja makuusta 9, koska törmäsi minuun luokse tulossa.
Liikkeet tehtiin kolmessa osassa.
Seuruu oli vetelää. Zetassa Friida jätti yhden asennon, istumisen, tekemättä. Luoksetulossa maahan meno valui. Eteen meno ja ruutu oli hieno aina siihen asti, kun lähdin kulkemaan poispäin ruudusta ja koira karkasi ilman kutsua seuraamaan. Nollahan siitä tuli. Ohjatussa noudossakin sille tuli aivopieru, kun se lähti hakemaan keskimmäistä. Sain sen stopattua ja hakemaan oikean, mutta pisteitä meni reilusti tuosta. Tunnari oli laiskahko, mutta ihan ok. Kaukokäskyissä Friidalla oli niin kuuma, että joka vaihtoon vaadittiin useita käskyjä, kun se vain makasi ja läähätti. Viimeisessä osassa tehtiin hyppyhässäkkä. Onneksi sitä ennen älysin kastella koiran kunnolla vedellä. Se antoi Friidalle energiaa sen verran, että se teki liikkeen Friidaksi hienosti ja oikein. Menovauhti oli aika löysä, mutta kaikki muu oli mallikasta. Tästä yhdestä liikkeestä tuli oikein hyvä mieli.
Sitten olikin kiire viedä koira kotiin ja lähteä piirimestaruuskisoihin talkoilemaan loppupäiväksi. Ja sieltä vielä menin hetkeksi Greetan kasvattajan luo kasvattipäiville. Greetan olin jo Kouvolasta tullessa vienyt Eijan luokse. Koirat olivat jo touhunneet aika lailla, joten aika lepoisaa sakkia löytyi Tavastilan talon pihalta.
Haiku huilaa.
Demo huilaa.
Vili ei huilaa, sillä velipojalla Duracell ei hevillä lopu.
Pyrykin oli tullut kaukaa Saarijärveltä.
On sillä komea turkki.
Demo oli sitä mieltä, että kotiin voisi jo mennä.
Vili ei, sillä vielä olisi voinut touhuta.
Greetta vähän innostui - mutta vain vähän.
Greetta huilaa.
Oli tosi kiva nähdä kaikkia, vaikka pikaisestikin. Kasper-veljeä en nähnyt, sillä sen perhe oli lähtenyt jo aiemmin. Keskusteluissa oli ilmennyt, että Pyry ja Demo ovat myös samanlaisia reaktiivisia ja ääniherkkiä otuksia kuin Greetta. Kasper, Nova ja Vili ovat sitten ihan toisenlaisia. Jännä jakauma ja olisi kiva tietää, mistä tämä piirre johtuu. Hankaluuksia se ainakin minulle on tuonut harrastuksissa ja Pyrylle ja Demolle myös.
Sunnuntaina suuntasin taas talkoilemaan Haminaan mukanani Friida. Friida nimittäin osallistui sekä piirimestaruuksiin että joukkueeseen. No, radat eivät olleet mitkään kivat ja hylkyjä tuli triplasti niin minulle kuin monelle muullekin. Taitaa tämä tuomaripari mennä boikottilistalle.
Ja maanantaina jatkuivat harrastukset. Nimittäin Greetta kisasi oman seuran iltakisoissa agilitya. Tuomari Pertti Siimes oli tehnyt ei ihan helppoja ratoja, mutta eteneviä kyllä. Greetta ränkytti ja komensi ja kieltoja tuli roppakaupalla, mutta ei sitä myöskään radalla jännitä. Vain odottaessa vuoroa se pälyilee, varsinkin jos joku koira louskuttaa lähistöllä.
Tässä meidän kolmas - ja paras ratamme. Minulla on vielä paljon oppimista tuon koiran ohjaamisessa - ja on sitä oppimista vielä Greetallakin.
Saman viikon perjantaina oli sitten maksikolmosten vuoro. Friida oli ilmoitettu kolmelle radalle, mutta teimme vain kaksi. Tuomari suuressa "viisaudessaan" laittoi ekalle radalle rimat 65 senttiin, mikä on älytöntä, kun Agilityliiton suunta on hyppykorkeuksien madaltaminen ja kokoluokkien lisääminen. Muut radat olivat kuudessa kympissä. Rataprofiilit kahdessa ekassa radassa olivat myös paikon aika älyttömät. Hylkyjähän meille tuli, mutta päätin, etten jää kolmannelle radalle odottelemaan vaan mennään kotiin. Sillä harrastuselämä jatkui lauantaina.
Näet suunnattiin auton nokka kohti Taipalsaarta ja Haukkulaaksoa. Pitkästä aikaa oltiin rally-toko-kilpailussa. Olin ilmoittanut sekä Friidan että Greetan. Friida oli rally-uransa toisella voittaja-radalla. Ekastahan ei saatu tulosta. Anna Klingberg oli tehnyt ihan kivan voittajaradan. Muutama tehtävä uusittiin (harmi, kun ei ollut kuvaajaa), mutta TADAA!!!
Saatiin samat pisteet kuin voittaja, mutta meillä oli hiukan hitaampi aika uusimisten takia.
Sitten odoteltiin. Ja hengailtiin. Greetta ja Friida pulautettiin läheiseen lampeen, sillä sää oli hautovan kuuma. Greetan kanssa kuljettiin ja tuijoteltiin ja vähän se suostui leikkimäänkin. Sitten tuli sen vuoro. Hautamäen Jenni, ihana ihminen, lupasi kuvata meidän radan, joka on tässä:
Ja tulos:
Näin sitä noustiin avo-luokkaan, päästiin hihnasta eroon - ja seuraavaksi on koiran selvittävä radasta pelkällä suullisella kannustuksella.
Illalla tulikin sitten suuri Kiira-myrskyrintama, joka onneksi oli jo aamuun mennnessä ohi, sillä
ei meidän harrastusputki tähänkään vielä loppunut. Ehei!
Sunnuntaina oltiin sitten jännän äärellä. Olin nähnyt paljon painajaisia ja viettänyt unettomia öitä tämän kokeen takia. Kotkassa KPH:n ulkokentällä metsien ja teiden keskellä oli toko-koe ja sinne olin ilmoittanut Greetan, vaikka kuinka kadutti moneen kertaan. Käytiin kerran kentällä vähän harjoittelemassakin ja kyllä jännitti, kun tuli vieraita isoja koiria. Pelkäsin pahinta. Tuomarina kokeessa oli Kaarina Pirttilä.
Mentiin kentälle jo aamusta, sillä Friidan olin luvannut voittaja-luokkaan nollakoiraksi paikkamakuuseen. Voittajakoiria oli vain kaksi. EVL-luokkaa ei kokeessa ollut. Paikkamakuu sujui hyvin ja sen jälkeen Greetan kanssa hengattiin vallan hirveästi alueella. Taas se sai tuijotella koiria ja minä kehuin ja palkkasin. Kehuin ja palkkasin, kun se katsoi minua. Sen verran pitkään oltiin koepaikalla etukäteen, että näytti, että vähän jo typykkä oli rennompi. Sitten alkoi koe.
Seuruu oli aika surkeaa ja koira pälyili ties mitä, mutta sen jälkeen alkoi kulkea varsin mukavasti. Tuli harmittavia pikkuvirheitä, mutta saatiin ihan kunnialla tehtyä kaikki liikkeet.
Tulos tässä:
Tämä oli ihan huippujuttu! Tiedän, että edelleen joudun tekemään kovasti töitä tuon pääkopan suhteen, mutta se, että saatiin noinkin hyvä suoritus, oli riemukasta.
Nyt ei ole kokeita näköpiirissä. Suunnitelmia syksylle on, mutta nyt huilataan, treenataan ja nautitaan elämästä. Minun työurani loppuu elokuun lopussa, ja sen jälkeen on aikaa päivisinkin käydä hallilla ja muualla harjoittelemassa. Ihan mahtavaa!
Greetan kanssa käytiin möllitokokokeessa Valkealassa. Greettahan kyllä osaa alokasluokan jutut, mutta vaikka me siellä paikan päällä jonkin aikaa hengailtiin, iski Greettaan jälleen kauhea jännitystila. Paikkamakuussa sen viereen osui belgianpaimenkoira, joka alkoi tuijottaa Greetta. Pikku Gee ahdistui ja nousi seisomaan. Se pysyi onneksi paikallaan siihen asti, kunnes olin tulossa luokse, jolloin se tuli vastaan. Se ei pystynyt seuraamaan kunnolla vaan huuhaili siellä ja täällä, mukana jollain lailla kuitenkin. Liikkeestä maahan menossa se tarvitsi vahvan kyykistymisen ja käsiavun. Loppu onnistui. Kapulan pito sujui ihan hyvin. Luoksetulokin onnistui varoivaisella vauhdilla. Kaukokäskyissä se kääntyi niin, että liikkuri jäi sen selän taakse, kun sitä ahdisti miesliikkurin lähellä olo. Hyppyyn tarvittiin monta yritystä. Pari kertaa Greetta karkasi kehästä kesken suorituksen. Ekalla kerralla se tuli houkuttelusta takaisin, mutta toisella kerralla se meni muiden koirien luo autolle. Hain sen takaisin, ja jatkoimme suoritusta. Olipa hiukan turhautunut olo sen kokeen jälkeen. Huokaus!
Friidallakin oli toko-koe Valkealassa. Tuomarina toimi Mari Väänänen. Koe pidettiin epävarmojen sääolosuhteiden takia kasvihuoneessa ja siellä oli kyllä järkyttävän kuuma. Vielä paikkaistumisen ja -makuun aikana oli kohtuu järjellinen lämpötila, mutta sitten alkoi aurinko paistaa ja lämpötila nousi.
Friida sai istumisesta kympin ja makuusta 9, koska törmäsi minuun luokse tulossa.
Liikkeet tehtiin kolmessa osassa.
Seuruu oli vetelää. Zetassa Friida jätti yhden asennon, istumisen, tekemättä. Luoksetulossa maahan meno valui. Eteen meno ja ruutu oli hieno aina siihen asti, kun lähdin kulkemaan poispäin ruudusta ja koira karkasi ilman kutsua seuraamaan. Nollahan siitä tuli. Ohjatussa noudossakin sille tuli aivopieru, kun se lähti hakemaan keskimmäistä. Sain sen stopattua ja hakemaan oikean, mutta pisteitä meni reilusti tuosta. Tunnari oli laiskahko, mutta ihan ok. Kaukokäskyissä Friidalla oli niin kuuma, että joka vaihtoon vaadittiin useita käskyjä, kun se vain makasi ja läähätti. Viimeisessä osassa tehtiin hyppyhässäkkä. Onneksi sitä ennen älysin kastella koiran kunnolla vedellä. Se antoi Friidalle energiaa sen verran, että se teki liikkeen Friidaksi hienosti ja oikein. Menovauhti oli aika löysä, mutta kaikki muu oli mallikasta. Tästä yhdestä liikkeestä tuli oikein hyvä mieli.
Sitten olikin kiire viedä koira kotiin ja lähteä piirimestaruuskisoihin talkoilemaan loppupäiväksi. Ja sieltä vielä menin hetkeksi Greetan kasvattajan luo kasvattipäiville. Greetan olin jo Kouvolasta tullessa vienyt Eijan luokse. Koirat olivat jo touhunneet aika lailla, joten aika lepoisaa sakkia löytyi Tavastilan talon pihalta.
Haiku huilaa.
Demo huilaa.
Vili ei huilaa, sillä velipojalla Duracell ei hevillä lopu.
Pyrykin oli tullut kaukaa Saarijärveltä.
On sillä komea turkki.
Demo oli sitä mieltä, että kotiin voisi jo mennä.
Vili ei, sillä vielä olisi voinut touhuta.
Greetta vähän innostui - mutta vain vähän.
Greetta huilaa.
Oli tosi kiva nähdä kaikkia, vaikka pikaisestikin. Kasper-veljeä en nähnyt, sillä sen perhe oli lähtenyt jo aiemmin. Keskusteluissa oli ilmennyt, että Pyry ja Demo ovat myös samanlaisia reaktiivisia ja ääniherkkiä otuksia kuin Greetta. Kasper, Nova ja Vili ovat sitten ihan toisenlaisia. Jännä jakauma ja olisi kiva tietää, mistä tämä piirre johtuu. Hankaluuksia se ainakin minulle on tuonut harrastuksissa ja Pyrylle ja Demolle myös.
Sunnuntaina suuntasin taas talkoilemaan Haminaan mukanani Friida. Friida nimittäin osallistui sekä piirimestaruuksiin että joukkueeseen. No, radat eivät olleet mitkään kivat ja hylkyjä tuli triplasti niin minulle kuin monelle muullekin. Taitaa tämä tuomaripari mennä boikottilistalle.
Ja maanantaina jatkuivat harrastukset. Nimittäin Greetta kisasi oman seuran iltakisoissa agilitya. Tuomari Pertti Siimes oli tehnyt ei ihan helppoja ratoja, mutta eteneviä kyllä. Greetta ränkytti ja komensi ja kieltoja tuli roppakaupalla, mutta ei sitä myöskään radalla jännitä. Vain odottaessa vuoroa se pälyilee, varsinkin jos joku koira louskuttaa lähistöllä.
Tässä meidän kolmas - ja paras ratamme. Minulla on vielä paljon oppimista tuon koiran ohjaamisessa - ja on sitä oppimista vielä Greetallakin.
Saman viikon perjantaina oli sitten maksikolmosten vuoro. Friida oli ilmoitettu kolmelle radalle, mutta teimme vain kaksi. Tuomari suuressa "viisaudessaan" laittoi ekalle radalle rimat 65 senttiin, mikä on älytöntä, kun Agilityliiton suunta on hyppykorkeuksien madaltaminen ja kokoluokkien lisääminen. Muut radat olivat kuudessa kympissä. Rataprofiilit kahdessa ekassa radassa olivat myös paikon aika älyttömät. Hylkyjähän meille tuli, mutta päätin, etten jää kolmannelle radalle odottelemaan vaan mennään kotiin. Sillä harrastuselämä jatkui lauantaina.
Näet suunnattiin auton nokka kohti Taipalsaarta ja Haukkulaaksoa. Pitkästä aikaa oltiin rally-toko-kilpailussa. Olin ilmoittanut sekä Friidan että Greetan. Friida oli rally-uransa toisella voittaja-radalla. Ekastahan ei saatu tulosta. Anna Klingberg oli tehnyt ihan kivan voittajaradan. Muutama tehtävä uusittiin (harmi, kun ei ollut kuvaajaa), mutta TADAA!!!
Saatiin samat pisteet kuin voittaja, mutta meillä oli hiukan hitaampi aika uusimisten takia.
Sitten odoteltiin. Ja hengailtiin. Greetta ja Friida pulautettiin läheiseen lampeen, sillä sää oli hautovan kuuma. Greetan kanssa kuljettiin ja tuijoteltiin ja vähän se suostui leikkimäänkin. Sitten tuli sen vuoro. Hautamäen Jenni, ihana ihminen, lupasi kuvata meidän radan, joka on tässä:
Ja tulos:
Näin sitä noustiin avo-luokkaan, päästiin hihnasta eroon - ja seuraavaksi on koiran selvittävä radasta pelkällä suullisella kannustuksella.
Illalla tulikin sitten suuri Kiira-myrskyrintama, joka onneksi oli jo aamuun mennnessä ohi, sillä
ei meidän harrastusputki tähänkään vielä loppunut. Ehei!
Sunnuntaina oltiin sitten jännän äärellä. Olin nähnyt paljon painajaisia ja viettänyt unettomia öitä tämän kokeen takia. Kotkassa KPH:n ulkokentällä metsien ja teiden keskellä oli toko-koe ja sinne olin ilmoittanut Greetan, vaikka kuinka kadutti moneen kertaan. Käytiin kerran kentällä vähän harjoittelemassakin ja kyllä jännitti, kun tuli vieraita isoja koiria. Pelkäsin pahinta. Tuomarina kokeessa oli Kaarina Pirttilä.
Mentiin kentälle jo aamusta, sillä Friidan olin luvannut voittaja-luokkaan nollakoiraksi paikkamakuuseen. Voittajakoiria oli vain kaksi. EVL-luokkaa ei kokeessa ollut. Paikkamakuu sujui hyvin ja sen jälkeen Greetan kanssa hengattiin vallan hirveästi alueella. Taas se sai tuijotella koiria ja minä kehuin ja palkkasin. Kehuin ja palkkasin, kun se katsoi minua. Sen verran pitkään oltiin koepaikalla etukäteen, että näytti, että vähän jo typykkä oli rennompi. Sitten alkoi koe.
Tulos tässä:
Tämä oli ihan huippujuttu! Tiedän, että edelleen joudun tekemään kovasti töitä tuon pääkopan suhteen, mutta se, että saatiin noinkin hyvä suoritus, oli riemukasta.
Nyt ei ole kokeita näköpiirissä. Suunnitelmia syksylle on, mutta nyt huilataan, treenataan ja nautitaan elämästä. Minun työurani loppuu elokuun lopussa, ja sen jälkeen on aikaa päivisinkin käydä hallilla ja muualla harjoittelemassa. Ihan mahtavaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)