Elokuun loppu meni paljolti töiden - ja töiden lopettamisen merkeissä. Koirien kanssa tehtiin normijuttuja, mutta aika pienessä määrin. Elokuun lopun huippukohta oli Suvin rally-koulutus Jylpyn kentällä. Koulutuksenhan piti olla jo loppukeväästä, mutta mahatauti sotki asian ja nyt vasta löytyi aikaa uuteen yritykseen. Minä otin koulutukseen sekä Friidan että Greetan. Friida opiskeli voittaja- ja mestarijuttuja ja Greettakin sai harjoitella voittaja-luokan kuvioita.
Tässä Friidan treeniä.
Sain hyviä vinkkejä edessä puolen vaihtoon. Oikealle kääntyminen oikealla puolella on myös erittäin haasteellista meille molemmille. Greetan kanssa samat jutut sujuivat helpommin, kun se on pikkukoira ja sen takia näppärämmin ohjattavissa. Yllättävän hyvin se teki oikealla seuraamista myös. Se varmaan auttaa, kun on niin vähän aikaa ollut toko-koirana. Ei ole ennakko-odotuksia asioista.
Tässä siis Greetan rallya.
Nyt kun Greetta on tehnyt RTK1-koulutustunnuksen, niin tulee olemaan jännät paikat, kun se menee avoon, jossa ei olla hihnassa. Onko hihna sille turva? Ainakaan koulutuksessa se ei ottanut muista häiriötä, mutta vieras paikka ja koetilanne voi olla toinen juttu. Syyskuun lopussa meillä on Kouvolassa rally-kisa, jonne olen ilmoittanut sekä Friidan että Greetan. Sitä jännityksellä odottaessa.
Syyskuun alusta sitten jäin eläkkeelle. Eläkejuhla töissä oli ihana ja sitä ennen jo rallyporukka järjesti minulle aivan huippuihanan yllätyksiä täynnä olevan päivän. Näiden molempien muistoja vaalin vielä pitkään.
Friidan sisko Freesia tuli meille hoitoon syyskuun alussa viikoksi. Se on oikein kiltti ja helppo hoidettava, mutta erittäin höttöpäinen välillä ja ylen riemuissaan, kun saa huomiota. Greettaa se välillä hermostutti ja Friidakin alussa murahteli. Vaan nopeasti tilanne rauhoittui ja Freesia oli kuin kotonaan ensi-itkujen jälkeen. Kun se ulko-oven vieressä makasi ja vinkui meille tultuuaan, Saaga sohvalla huokaisi ja meni eteiseen sen lähelle makailemaan. Oikea tukihenkilö tuo äippäkoira. Sitten jossain vaiheessa otin koirat olohuoneeseen, laitoin portin kiinni eteiseen ja olla möllöteltiin rauhassa. Freesiakin rauhoittui. Kun vielä sai ruokaa ja käytiin lenkillä, niin sitten loppui suru ja murhe.
Freesia oli metsälenkillä todella kuuliainen koira. Ei tarvinnut huolehtia, että lähtisi omille teilleen. Minua nauratti ihan hirveästi sen tyyli pissata. Se nimittäin kyykätessään kauhoi etutassullaan maata taakse päin. Ikinä en ole sellaista nähnyt kenenkään koiran tekevän.
Freesialla oli myös välillä hauska tyyli nukkua. Tyyli on sama kuin Saagan äidillä eli Freesian ja Friidan mummolla Gildalla. Maataan selällään ja pidetään tassut naaman päällä. Erittäin hupaisan näköistä.
Muutenkin Freesialla oli pötköttäessä rento meininki.
Ekan yön se nukkui olohuoneen sohvalla, mutta sitten tuli minulle yksi kaveri lisää sänkyyn. Kyllä me mahduttiin - juuri ja juuri.
Viime perjantaina oli Greetalla virallinen toko-koe. Oltiin sitä ennen käyty vieraassa ryhmässä tokoilemassa ja Strömforssilla kaveriporukalla treenaamassa. Eli uusia koiria ja ympyröitä oli koettu. Mutta on se vain aika jännää edelleen tuo tokoilu, kun vieraita ihmisiä tuijottaa ja on liikkuri ja tuomarikin katsomassa. Sen verran paljon Greetan piti tuijotella ympärilleen, ettei se keskittynyt kunnolla minuun. Seuruu oli ihan kamala ja liikkeestä maahan menon se nollasi, kun ei yhtään ollut kuulolla. Kapulan pito ja luoksetulo olivat kympit. Hypyssä se jäi tuijottelemaan ihmisiä. Kaukokäskyissä liikkuri oli takana ja Greetta ihan rullalla, kun piti taakse tuijotella. Paikkamakuussa se nousi istumaan ja meni maahan. Saatiin siitä sentään viisi pistettä. Saviojan Anne kuvasi Greetan suorituksen. Kolmostuloksen saimme. Tässäpä videoevidenssiä kokeesta.
Lauantaina oli sitten oman seuran möllitoko, jonne olivat sekä Friida että Greetta ilmoitetut ja itse toimin tuomarina avoimessa luokassa. Vaikka Greettaa jännittikin, se oli muutamaa astetta rennompi. Paikkamakuussa se oli kolmesta koirasta ainoa, joka makasi loppuun asti ja saatiin siitä kymppi. Seuruussa se taas harhautui, mutta muuten oli paljon hyviäkin suorituksia. Lempeä tuomari antoi 190 pistettä ja tultiin kolmanneksi.
Videoevidenssiä tästä kokeesta (kuvasi ihana Marika. Kiitos) :
Friidan paikalla olot sujuivat oikein hyvin. Se nollasi zetan ( meidän murheenkryyni) ja ruudun, kun ei millään meinannut sinne löytää (OMG) Saatiin sentään kolmostulos.
Nyt olen jo pari kertaa tehnyt Friidan kanssa asioita esim.zetaa naksun kanssa. Enkä oikein itsekään ymmärrä, miksi joskus jätin sen naksun pois, koska tuntuu toimivan sekä Greetalla että Friidalla tosi hyvin. Jatkamme siis naksuttelua.
Greetan kanssa ollaan käyty hallilla myös agsaamassa. Eilen oltiin taas ja mukana olivat Haiku ja Eija-kasvattaja. Kierrokset olivat taas katossa ja minä jäin jälkeen, mutta kyllä vähän kerrallaan meiltä jotain onnistuukin.
Treenin jälkeen mentiin metsään. Kosteaa ja vihreää oli joka paikassa.
Saaga on hengaillut mukana lenkeillä ja saanut vähän agilitya ja vähän tokoa, mutta ei sen kanssa enää totisia treenejä tehdä. Välillä se ravistelee päätään ja heti tulee mieleen korvat. Mutta siisteiltä ne näyttävät. Silmätippoja laitan vieläkin ja pitää varmaan käydä tsekkauttamassa, kun lääke loppuu.
Mutta iloinen heppu se on joka tapauksessa.
Vahvat hermot sillä kyllä on. Greetta haisteli sitä, mutta Saaga makasi kuin sfinksi eikä ollut huomaavinaan haistelijaa. Mitä nyt silmän sulki, kun piikkinokka lähestyi silmää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti