26.10.2020

Greetta kuusi vuotta

                                       Pitää tehdä synttärisankarille oma postaus juhlan kunniaksi.

Ylemmässä kuvassa neiti Gee on tuonut minulle råtan heitettäväksi. Yleensä nämä leikit eivät kauan kestä, sillä vaikka kuinka muistutan, että pitää hakea hiljaa, viimeistään kolmannella kerralla pääsee haukku ja leikki loppuu siihen.

Pikku-Greetta on silti sangen söpö ongelmaotus. Se pääsi eilen Marjutin kanssa agsaamaan Manneriin. Mutta ei tarvittu kuin se, että tuli mieshenkilö korjaamaan rikkinäistä puomia samaan aikaan, niin Greettaa alkoi jännittää ja vaikka se meni rataa, niin ei riemuissaan vaan varovasti. Tänään opin uuden sanan AIVOHIKI,. ja sitä Greetalla oli päässään juuri tuolloin. Huokaus! 

Tutkailin vanhoja Greetta-videoita. Latasin ne Tuubiin juhlapäivän kunniaksi

.
Ensin video, jossa Greetta on minun sylissäni rapsutettavana. Eli ei tapahdu mitään. Mutta se on söpö. Siksi laitan sen pätkän tänne. Greetta tuli minulle tapaninpäivänä 2014. Tämä on joskus ennen uutta vuotta kuvattu.

Greetan kanssa käytiin moikkaamassa vuoden alussa kasvattajaa ja Sabi-äitiä. Alkujännityksen jälkeen äidille ja pennulle tuli ihanat leikit.


Sitten tammikuun puolessa välissä käytiin metsälenkillä. Mukana Saaga, Friida ja Greetta. Mukaan tulivat myös Marikan schapendoesit. Greetta meni reippaasti ja Friidaa tuli mahdoton ikävä, kun katseli sen lumileikkejä.  Oli paljon nuoskaista lunta ja Friidan tassukarvat oli todella muhkeat lumesta. Greetta jaksoi tosi hyvin porhallella pikku koivillaan.


Oi niitä aikoja!
 

Onnea rakas Greetta. Vaikka olet tämän tästä piikki minun lihassani ja kroonisen aivohien tuottaja, niin olet sinä silti rakas ja söpö ja ihana ja oppivainen pikkukoira.



Silmävaivaa ja rallypäätös

 Saaga, tuo suloisesti nukkuva mummokoira, tässä lepäilee eri asusteissa,. asennoissa ja paikoissa.


Ostin Greetalle tuon takana näkyvän pienen pinkin karvapetin. Greetta ei siihen suostu,mutta Saaga kävi makailemassa. Oli sille kyllä pieni. Kyllikki lahjoitti Saagalle isomman, kun hänen koiransa taas olivat käyttäneet leikkikaluna tuota isoa. Saaga makaili jonkin verran, mutta pääsääntöisesti sohva ja lattia ovat sen juttuja. Niinpä palautin  petin viime viikolla takaisin.



Saagalla oli silmätulehdus, johon se sai tippoja ja viime viikon loppupuolella lopetin tippojen antamisen, kun silmä näytti hyvältä. Mutta hupsista hei. Perjantai-iltapäivällä ulkona hihnassa ollessamme jotain kävi ja Saaga rupesi huitomaan oikeaa silmäänsä ja siristelmään sitä. Näki, että on kipeä. Kotona laitoin vanhoja tippoja ja ajattelin ensin, että jos niillä pärjättäisiin. Mutta ei tuntunut auttavan. Kaikki Kotkan eläinlääkärit olivat jo viikonloppua viettämässä, mutta huomasin netistä, että Porvoon Avec oli kahdeksaan asti auki. Kello puoli kuusi soitin sinne ja saman tien startattiin. Kolmessa vartissa oltiin Porvoossa ja Saaga pääsi heti lääkärille. Minä en päässyt, koska korona, mikä oli vähän ikävää. Saagalta oli otettu kuume, ja sillä oli vähän lämpöä, mutta voi olla stressiperäistä. Silmässä oli haava, joten ne vanhat tipat olisivat olleet myrkkyä, jos olisin niitä jäänyt tiputtelemaan. Luomi oli rullautunut sisään päin ja sitä kuulemma on syytä miettiä, että pitääkö sitä leikata, ettei se hankaa silmää. Saaga sai uudet tipat ja geeliä silmään laitettavaksi. Lisäksi sain ohjeen antaa kipulääkettä. Saagan taudit huomioiden Panadolia 10mg per painokilo. Jälkitarkistukseen pitää mennä. Mietin, menenkö Aveciin vai varaanko ajan Oiwalliseen. Surkuhupaisaa on, että lopetin Saagan vakuutuksen syyskuun loppuun, kun tuntui että verikokeilla selvitään. No, nyt jo toista kertaa käydään silmiä hoidattamassa. Mutta ei kumpikaan keikka ollut hirveän kallis. Satalappusella selvittiin molemmilla kerroilla. Rahaahan se on sekin, mutta silti ei tuntunut riistomeiningiltä.


Koska kaikki apteekit olivat kiinni, annoin sekä illalla että aamulla yhden Rimadylin Saagalle. Sen jälkeen on saanut puolikkaan Panadolin. Kotona oli kauluri ja Saaga osaa sen kanssa oikein hyvin toimia.

Aamulla silmä jo oli selvästi aukinaisempi.


Ulkona ei kauluria pidetä, mutta viikonloppu kyllä pidettiin kauluria sisätiloissa.



Pikkuisen taitaa kaulus harmittaa, mutta ei se sitä ole yrittänyt pois huitoa.


Eilen illalla se sai jonkin aikaa olla ihan ilman kauluria, kun silmä näytti jo aika hyvältä.

                                                               - Aah onnea!

Vatsa on taas ollut jo jonkin päivän kunnossa. Taas tällä kertaa tarvittiin useamman päivän Tylosin-kuuri.
 

Greetta osallistui lauantaina seuran järjestämään rally-mölli-kisaan mestariluokkaan. 

 


Se aloitti ( minun toiveestani) luokkansa, kun minulle oli tiedossa koko päiväksi talkoohommia. Kamerasta akku loppui kesken. Tässä kuitenkin videota suorituksesta.

Vinkunaa ja keskittymättömyyttä. Tyhmiä virheitä. Huono fiilis tuli itselle tehdessä, joten sekään ei auttanut. Saatiin tulos, muttei tullut sellaista fiilistä, että kyllä me osataan. Siispä kotona peruin meidän paikkamme Lappeenrannan rally-piirimestiksiin. Ei olla sinne valmiita. Sen sijaan lähden - jälleen- eräälle koirakouluttajalle  toiveena saada apua virejuttuihin. Siitä lisää, kunhan olen siellä käynyt.


18.10.2020

Toko-koe Strömforsissa 18.10.

 Tänään siis. Tuomarina oli Susa Berghäll. 

Vettä satoi matkalla, mutta Strömssissä ei enää. Aamulenkki ei ollut kummoinen ollut. Käveltiin vähän ennen koetta. Olo oli vähän ryytynyt muutenkin, kun Saaga oli yöllä taas lörömaha. Kahdesti piti mennä pihalle. Toisella kerralla ei ennätetty, kun tuli jo eteiseen, mutta varan vuoksi käytiin vielä tien varressa. Katkonainen uni on aina huono juttu koepäivänä.

Oltiin sen verran hyvissä ajoin, että ehdittiin rauhassa oleskella kentän vierellä. Greetta makaili ja katseli ympärilleen ja oli sangen rento ja hiljainen. Vaan annas kun lähdettiin paikkamakuuseen. Kyllä alkoi jo piipausta kuulua. Videolta näkee, miten se on levoton ja haistelee kaula pitkänä ympäristöään. Voi kamala!

Oltiin toisia kilpailijoita voittajassa. Kun lähdettiin kentälle, alkoi vaakkumista ja vinkumista kuulua. Sitä kuului tämän tästä läpi suoritusten. Niin ärsyttävää. Greetta nollasi ohjatun noudon, kun ei yhtään katsonut, minne näytän vaan oli päättänyt, kumman noutaa. Samoin se nollasi hyppynoudon, kun TAAS varasti niinkuin edellisessä kokeessakin. Ja niinkuin me ollaan hyppynoutoa tässä välissä treenattu. Helkkari sentään tuon rakkipiskisen päätä. Itse en koe juurikaan jännittäväni, koska tiedän, että koira osaa omalla tasollaan jokaisen liikkeen. Mutta jokainen piipahdus on piikki lihassa. Pitää Oilin koulutuksessa kysyä, onko hänellä mitään ajatuksia, mitä voisi tehdä.

Tässä Greetan tuloslappu. Saatiin kakkostulos ja voitettiin luokkamme. Mutta ei mitenkään riemastunut olo ollut edes voitosta. Vain harmistunut. Alla video Greetan suorituksesta.

Seuraavaksi meillä on ensi viikonloppuna möllirallia oman seuran järjestämänä. Sitä seuraavana viikonloppuna on sekä oman seuran toko-koe että piirimestaruusrally-kisa. Jotain tarttis tehdä ennen niitä.


14.10.2020

Retki Jokipuistoon

 Oli aika synkeä iltapäivä ja valon määrä ei riemastuttanut, mutta kamera oli mukana ja poseja piti ottaa. Nimittäin Saaga on taas trimmattu ja niin nättinä että ihan. Helpompi hoitaa sen  silmiäkin, kun ei karvoja ole tiellä. 

Vielä löytyy värejä, mutta selkeästi näkee, että ruska-aika on lopuillaan.













Kotinurkillakin piti vielä ottaa muutama ruskakuva.





Taisivat nämä olla viimeiset tätä ruskalaatua tänä syksynä.


12.10.2020

No nyt!!!

Mikä päivä olikaan eilinen sunnuntai. Greetalla oli oman seuran agilitykisat Marjutin kanssa. Se oli ilmoitettu kaikille kolmelle radalle.  Surkean sateinen oli sää, mutta hallissa ei sade haittaa. Ja niin vain Greetta Marjutin loistavalla ohjauksella teki kaksi voittonollaa ja nousi kakkosiin. 

Se sai hienon OIVA-ruusukkeenkin. Marjutille ehdotin, että hän menisi Greetan kanssa hyppyradan kakkosissa, koska se oli heti ykkösten hyppyradan jälkeen. Minä lupasin tuurata hänen talkootehtävässään. Marjut suostui oitis, koska oli ajatellut samaa.

Lähtö oli toiselta ovelta ja siellä seisoi lähellä kaksi ihmistä. Se jänskätti Greettaa, mutta alku oli sellainen, ettei Greetan tarvinnut jäädä kauas Marjutista. Ja hitsi vieköön, tekivät radasta nollan ja voittivat tämänkin kisan. Niin tuli ensimmäinen LUVA kakkosissa. 

Tässä Greetan ja Marjutin radat.

Sen verran Greettaa jänskätti, että toisella radalla ei pysynyt istumassa. Keinu on hidas, mutta mainiota menoa muuten. 

Tämän viikon treenaamme sitten tokoa, koska viikonloppuna on Strömforssissa toko-koe ja kahden viikon kuluttua oman seuran toko-koe. Voittajaykköstä jahtaamme, joten on syytä treenata ahkerasti.

Viikonloppu oli täydellinen myös Saagan suhteen.

Käytiin torstaina näyttämässä Oiwallisessa Saagan silmiä, kun ne erittävät. Samalla halusin munuaisten toimintakykyverikokeen otettavaksi. Saaga sai silmätipat ja taistellen saatiin verikoe takajalasta. Perjantaina tuli tulos. Marika-tohtori oli yrittänyt soittaa, mutta puhelin oli autossa, joten sain sähköpostin:

Moikka!

Koitin soittaa hyviä uutisia kun sain Sagan labrat (älä hämäänny että tuloksissa lukee Safa, minä olen taas ilmeisesti kirjoittanut nimen epäselvästi lähetteeseen)
SDMA on laskenut ja on nyt viiterajoissa! En tiedä mistä tuo hetkellinen nousu 30:iin johtuu,mutta ollaan tyytyväisiä tämänhetkiseen tilanteeseen. Jatketaan K/D ruualla, aurinkoista ja mukavaa viikonloppua.
Marika

MITÄ!!! En ollut uskoa silmiäni. Lasku oli kolmestakymmenestä YHDEKSÄÄN. Ihan huippua! 

Huippuviikonloppu siis kaikin puolin. 💓💓💓