Eilen käytiin metsälenkin jälkeen Jylpyllä vähän taas kokeilemassa merkin kiertoa. Tällä kertaa koira pääsi autosta hihnassa. Kahdesti, koska ekalla kerralla loikkasi melkoisen korkeassa vireessä ulos. Toisella kerralla rauhallisesti. Mutta kyllä kenttäkin nostattaa. Tehtiin ensin askeleita ja seuruita. Ne onnistuivat ihan hyvin. Sitten lähestyttiin kiertokartiota. Edelleenkin jo näkeminen nostaa virettä ja tuottaa ääntä. Jo sana sivu tuottaa siinä tilanteessa ääntä. Päästiin kuitenkin askel askeleelta eteenpäin. Kerran jo hilauduttiin metrin päähän kartiota, mistä Greetta teki äänettömän kierron. Toisella kerralla jo tuli ääni kierrossa eikä tehty enempää. Pitäisi muistaa paremmin myös hyvän kontaktioton jälkeen kääntyä pois häiriöstä kehuen eikä jäädä jäkittämään koko ajaksi paikalleen, kun se on Greetalle vaikeaa.
Illalla oli rally-treenit ja mietin kentällä, onko viisasta yleensä tällaisessa vaiheessa mennä rallaamaan. Mentiin kuitenkin. Tehtiin kaksi kertaa Kirsi Petäjän voittajarata. Ekalla kerralla Gee sai välillä palkkaa, mikä nosti kierroksia ja välillä oli liian kovaääninen ohjaus, mikä nosti kierroksia.
Toisella kierroksella jätin palkan pois ja puhuin hyvin hiljaa. Tulos oli paljon parempi. Greetalla ohjaajan ympärikierto ja eteen tulo saavat aikaan piipahdusta. Mutta pääosin rata oli aika äänetön. Saaga sai tohkeissaan rallatella avo-luokan radan. Kun se ei oikeastaan kuule, mennään käsimerkeillä, mutta yllättävän hyvin se niillä toimii. Ja kun palkkaa virtaa, mummeli on ihan taivaissa. Saaga 💓
Tänä aamuna lenkki sujui oikein hyvin. Ulko-ovi oli rauhallinen. Pihalla naapurin mies moikkasi, mutta Greetalla oli kontakti päällä omatoimisesti ja sai siitä kehua ja palkkaa. Kadulla oli epämääräisiä puhuvia ihmisiä kauempana. Niille yksi haukahdus, mutta ohi mentiin ihan rennosti sen kummemmin palkkailematta. Autotietä lähestyessä Greetta otti hyvin kontaktia, suorastaa seurasi. Ahne koira kun on. Ihan sitähän ei haluta vaan olisi hyvä, että se rennosti menisi pääsääntöisesti lenkillä. Katselin sitten ihan muualle, että seuraamismoodi häviäisi ja koira menisi ihan omineen hihnassa. Mutta autotilanteet olivat onnistuneita. Saagahan on aivan riemuissaan tästä Greetan koulutusjutusta, sillä sekin saa ilmaisia palkkoja samalla. Ei mummeli saa jäädä ilman.
Kotipihalla oli ihmisiä, jotka sanoivat minulle jotain ja Greetta kommentoi. Mutta kun se katsoi minua ja sai palkan, se istahti ja saatiin jutella ihan rauhassa. Muutaman kerran kehuin katsomisesta ja palkkasin, mutten sen enempää.
Kotiovesta sisään astuessa kierrokset taas nousivat, sillä rutiinin mukaan Greetta tiesi, että oli aamupalan aika. Saaga asettui eteisen lattialle ja Greetta kierteli huoneesta toiseen voihkien. Voihke alkaa siitä, kun avaan metallisäiliön ja otan Saagalle sieltä ruokaa. Tänään otin vain Saagan ruoan. Laittelin sen kuppiin tykötarpeineen, kutsuin Saagan syömään ja ryhdyin lataamaan kahvinkeitintä. Gee jäi tuijottamaan ihmeissään, kun ei omaa ruokaa tullut. Omatoimisesti se ei osannut asettua eteiseen makaamaan, vaikka Saaga oli siellä. Kävin petaamassa sängynkin toiveena, että Greetta älyäisi, mitä siltä odotetaan. Ei älynnyt. Oli kyllä rauhallisempi jo. Joten seisahduin eteiseen keittiön oviaukkoon. Greetta tuli sivulle ja katsoi minua. Katsoin takaisin ja se meni maahan. Menin laittamaan sen ruoat valmiiksi. Ei kuulunut pihaustakaan. Laitoin kupin lattialle. Koira katsoi minua, minä sitä, kehuin ja vapautin kupille.
Jatkamme harjoituksia.
30.4.2019
28.4.2019
Uusia rutiineja - ja Kymijokikuvia
Heti tänä aamuna alettiin miettiä uusia tapoja tehdä asioita.
1. Käytävän ulko-ovi
Greetta yleensä menee reippaasti hihnassa alaovelle ja kyttää ikkunasta, onko pihalla ketään. Jos on, niin haukahtaa. Olisihan minun tämä rutiini jo pitänyt älytä itsekin, mutta tänä aamuna mentiin portaat alas, pysähdyin ja odotin. Greetta aika välittömästi tuli sivulle istumaan ja otti kontaktin, josta sai palkan. Sitten lähdettiin ulos. Ulkona ei ollut ketään, joten tätä rutiinia on silloin helppo toteuttaa. Sitten kun ulkona on joku, varmaankin pysähdyn ja odotan, että koira pöhistyään ottaa kontaktin ja palkkaan taas. Josko pöhinä jäisi hiljalleen pois, kun on palkkaa tarjolla ja koira sen haluaa. Eli en kiellä enkä käske vaan odotan. Siinäpä itsehillintäharjoitusta meikäläisellekin.
2. Autot
Tänä aamuna ei autoja hirveästi näkynyt. Jokunen meni ohi. Ensimmäisen ennakoin hyvin, pysähdyin, Greeta istui, katsoi ja sai palkan ja kehun. Toinen tuli niin nopeasti, että kun pysähdyin, Greetta tuijotti vain autoa. Auton mentyä ei palkkaa ja jatkettiin matkaa. Satunnaiset autot Greetta yleensä sietää, ehkä katsoo tarkkaan. Takaa suhahtavat ovat pahempia kuin edestä tulevat. Mutta kun autoja on monta, menee kuppi nurin. Taitaa olla tiedossa ruuhka-aikakävelyjä.
3. Aamuruoka
Greetta on aika kierroksilla, kun lenkin jälkeen on kotona hihna riisuttu ja se tietää, että on ruoka-aika. Olen käskenyt koirat eteisen matolle maahan odottamaan ja Saaga tekee sen jo ihan käskemättäkin ja Greetta käskettynä. Greetalla kierrokset ovat olleet korkeat ja se voihkii ja voi nousta ja lähteä teputtelemaan. Minä käsken sen takaisin ja kiellän äänestä. Kun Saaga on saanut ruokansa, Greetta on jo ihan hipihiljaa paikoillaan, koska se tietää, että kohta saa omansa.
Tänään sitten toimin toisin. Saaga kävi eteiseen makaamaan ja Greetta hillui voihkien siellä täällä. En ollut sitä huomaavinani. Täytin vain Saagan kupin ja kutsuin sen syömään. Greetta hyöri ja katseli ihmetellen, että missäs sen ruoka. Sen verran autoin, että näytin kädellä eteiseen päin. Se meni sinne ja kävi makaamaan. Täytin kuppia. Greetta tuli keittiön ovelle seisomaan. Lopetin hommat ja seisoin. Greetta kävi ihan hiljaa makaamaan. Sain rauhassa laitella Nutrolinin ja raejuuston, laittaa kupin lattialle ja viedä tarvikkeet jääkaappiin. ( Tämän kyllä olen ennenkin pystynyt tekemään, sillä Greetta oikein hyvin hallitsee hermonsa, kun kuppi on laitettu lattialle). Sitten Gee sai ruokansa.
Tykkään tästä ajatuksesta, että olen passiivinen ja koira työstää, mitä halutaan. Myönnän, että haukkumnen ja huono käytös hermostuttaa ja olen komentanut ja kehunut ja auttanut paljon aiemmin. Eli kyllä tässä joutuu oma luonnekin jalostumaan. Onneksi koiralla on olemassa yhteistyötaitoja vaikka kuinka paljon ja se on älykäs otus, joten toivotaan, että sinnikkyydellä ja periksiantamattomuudella saadaa haluttuja tuloksia. Kunhan en lepsuile.
---
Niin, se Kymijoki.
Saharan myrskyt ovat puhaltaneet hiekkaa ilmakehään niin, että auringonlaskut ovat olleet todella oransseja. Yhden tosi hienon näin ja ajattelin, että olisi hienoa saada oikein oranssinen auringonlasku kuvattua. Joskus on ollut pilvistä ja välillä en ole ehtinyt, mutta eilen päätin kytätä illalla ikkunasta, milloin kannaittaisi lähteä liikkeelle. Meinasin missatakin. Olin päättänyt, että menen joen rantaan. On vaikea tietää, mistä suunnasta näkisi parhaiten auringonlaskun, kun on mäkeä ja puita edessä, mutta löysin kuin löysinkin pari paikkaa ja sain ihan suhteellisen onnistuneita kuviakin.
Tämä on Siikakoskelta. Aurinko on vielä suhteellisen korkealla.
Ajelin vielä aurinkoa seuraten toiselle joen haaralle. Yksinäinen joutsenkin
siellä uiskenteli ja onnistui tulemaa kuvaan mukaan. Pienenä, mutta kuitenkin.
Jatkokirjoitus illalla
Kokeiltu uutta tapaa.
1. Tunnari
Laitoin makuuhuoneen lattialle kolme tunnarikapulaa. Vain kolme, koska isompi määrä nostaa kierroksia. Lähestyttiin askel kerrallaan. Koira vilkuili kapuloihin ja minuun. Sai palkkaa, kun nosti katseen, jos oli ollut äänetön. Käytiin jopa ihan kapuloiden vieressä ja käännyttiin pois palkaten, kun ei ollut ääntä. Kaksi kertaa tätä ja lähetys ihan läheltä etsimään. Pieniä kierroksia, mutta äänetön etsintä, vähän hosuva, ja oma löytyi. Suuri palkka ja pois. Toimi!
2. Kierto
Menetiin hallin pihalle. Käytiin ensin lenkillä. Koirat laitetttiin autoon ja vein hallin pihalle kiertokartion. Greetta pääsi ilman hihnaa autosta. Virhe. Muista aina ottaa koira hihnassa rauhallisessa mielentilassa ulos auotosta. Aina. Nyt se pääsi hetken hillumaan irti. Halli ja hilluminen nostivat kierrokset korkealle. Vieressä pystyi Gee istumaan hiljaa, mutta kun sanoin Sivu, kuului piip. Mentiin kauemmas. Toistin sanaa sivu ja lähes joka kerta tuli piip. Kehuin kontaktista, muttei saanut palkkaa. Mentiin kauemmas ihan auton viereen. Siinä muutama hyvä kontakti ja koira pääsi autoon. Ei tehty kiertoa tällä kertaa, ei noilla kierroksilla.
Tämä homma jalostaa minunkin luonnettani. Niin olisi tehnyt mieli sanoa shhh, kun toinen piippasi, mutta kuten Sofia sanoi, ei siitä olisi ollut hyötyä, kun koira oli väärässä mielentilassa. Seuraavalla kerralla eri paikka ja erilainen autosta poistuminen.
1. Käytävän ulko-ovi
Greetta yleensä menee reippaasti hihnassa alaovelle ja kyttää ikkunasta, onko pihalla ketään. Jos on, niin haukahtaa. Olisihan minun tämä rutiini jo pitänyt älytä itsekin, mutta tänä aamuna mentiin portaat alas, pysähdyin ja odotin. Greetta aika välittömästi tuli sivulle istumaan ja otti kontaktin, josta sai palkan. Sitten lähdettiin ulos. Ulkona ei ollut ketään, joten tätä rutiinia on silloin helppo toteuttaa. Sitten kun ulkona on joku, varmaankin pysähdyn ja odotan, että koira pöhistyään ottaa kontaktin ja palkkaan taas. Josko pöhinä jäisi hiljalleen pois, kun on palkkaa tarjolla ja koira sen haluaa. Eli en kiellä enkä käske vaan odotan. Siinäpä itsehillintäharjoitusta meikäläisellekin.
2. Autot
Tänä aamuna ei autoja hirveästi näkynyt. Jokunen meni ohi. Ensimmäisen ennakoin hyvin, pysähdyin, Greeta istui, katsoi ja sai palkan ja kehun. Toinen tuli niin nopeasti, että kun pysähdyin, Greetta tuijotti vain autoa. Auton mentyä ei palkkaa ja jatkettiin matkaa. Satunnaiset autot Greetta yleensä sietää, ehkä katsoo tarkkaan. Takaa suhahtavat ovat pahempia kuin edestä tulevat. Mutta kun autoja on monta, menee kuppi nurin. Taitaa olla tiedossa ruuhka-aikakävelyjä.
3. Aamuruoka
Greetta on aika kierroksilla, kun lenkin jälkeen on kotona hihna riisuttu ja se tietää, että on ruoka-aika. Olen käskenyt koirat eteisen matolle maahan odottamaan ja Saaga tekee sen jo ihan käskemättäkin ja Greetta käskettynä. Greetalla kierrokset ovat olleet korkeat ja se voihkii ja voi nousta ja lähteä teputtelemaan. Minä käsken sen takaisin ja kiellän äänestä. Kun Saaga on saanut ruokansa, Greetta on jo ihan hipihiljaa paikoillaan, koska se tietää, että kohta saa omansa.
Tänään sitten toimin toisin. Saaga kävi eteiseen makaamaan ja Greetta hillui voihkien siellä täällä. En ollut sitä huomaavinani. Täytin vain Saagan kupin ja kutsuin sen syömään. Greetta hyöri ja katseli ihmetellen, että missäs sen ruoka. Sen verran autoin, että näytin kädellä eteiseen päin. Se meni sinne ja kävi makaamaan. Täytin kuppia. Greetta tuli keittiön ovelle seisomaan. Lopetin hommat ja seisoin. Greetta kävi ihan hiljaa makaamaan. Sain rauhassa laitella Nutrolinin ja raejuuston, laittaa kupin lattialle ja viedä tarvikkeet jääkaappiin. ( Tämän kyllä olen ennenkin pystynyt tekemään, sillä Greetta oikein hyvin hallitsee hermonsa, kun kuppi on laitettu lattialle). Sitten Gee sai ruokansa.
Tykkään tästä ajatuksesta, että olen passiivinen ja koira työstää, mitä halutaan. Myönnän, että haukkumnen ja huono käytös hermostuttaa ja olen komentanut ja kehunut ja auttanut paljon aiemmin. Eli kyllä tässä joutuu oma luonnekin jalostumaan. Onneksi koiralla on olemassa yhteistyötaitoja vaikka kuinka paljon ja se on älykäs otus, joten toivotaan, että sinnikkyydellä ja periksiantamattomuudella saadaa haluttuja tuloksia. Kunhan en lepsuile.
---
Niin, se Kymijoki.
Saharan myrskyt ovat puhaltaneet hiekkaa ilmakehään niin, että auringonlaskut ovat olleet todella oransseja. Yhden tosi hienon näin ja ajattelin, että olisi hienoa saada oikein oranssinen auringonlasku kuvattua. Joskus on ollut pilvistä ja välillä en ole ehtinyt, mutta eilen päätin kytätä illalla ikkunasta, milloin kannaittaisi lähteä liikkeelle. Meinasin missatakin. Olin päättänyt, että menen joen rantaan. On vaikea tietää, mistä suunnasta näkisi parhaiten auringonlaskun, kun on mäkeä ja puita edessä, mutta löysin kuin löysinkin pari paikkaa ja sain ihan suhteellisen onnistuneita kuviakin.
Ajelin vielä aurinkoa seuraten toiselle joen haaralle. Yksinäinen joutsenkin
siellä uiskenteli ja onnistui tulemaa kuvaan mukaan. Pienenä, mutta kuitenkin.
Jatkokirjoitus illalla
Kokeiltu uutta tapaa.
1. Tunnari
Laitoin makuuhuoneen lattialle kolme tunnarikapulaa. Vain kolme, koska isompi määrä nostaa kierroksia. Lähestyttiin askel kerrallaan. Koira vilkuili kapuloihin ja minuun. Sai palkkaa, kun nosti katseen, jos oli ollut äänetön. Käytiin jopa ihan kapuloiden vieressä ja käännyttiin pois palkaten, kun ei ollut ääntä. Kaksi kertaa tätä ja lähetys ihan läheltä etsimään. Pieniä kierroksia, mutta äänetön etsintä, vähän hosuva, ja oma löytyi. Suuri palkka ja pois. Toimi!
2. Kierto
Menetiin hallin pihalle. Käytiin ensin lenkillä. Koirat laitetttiin autoon ja vein hallin pihalle kiertokartion. Greetta pääsi ilman hihnaa autosta. Virhe. Muista aina ottaa koira hihnassa rauhallisessa mielentilassa ulos auotosta. Aina. Nyt se pääsi hetken hillumaan irti. Halli ja hilluminen nostivat kierrokset korkealle. Vieressä pystyi Gee istumaan hiljaa, mutta kun sanoin Sivu, kuului piip. Mentiin kauemmas. Toistin sanaa sivu ja lähes joka kerta tuli piip. Kehuin kontaktista, muttei saanut palkkaa. Mentiin kauemmas ihan auton viereen. Siinä muutama hyvä kontakti ja koira pääsi autoon. Ei tehty kiertoa tällä kertaa, ei noilla kierroksilla.
Tämä homma jalostaa minunkin luonnettani. Niin olisi tehnyt mieli sanoa shhh, kun toinen piippasi, mutta kuten Sofia sanoi, ei siitä olisi ollut hyötyä, kun koira oli väärässä mielentilassa. Seuraavalla kerralla eri paikka ja erilainen autosta poistuminen.
Koulutuksessa
Ilmoittauduin jo aikaa sitten Taiton järjestämään Koiran vireenhallinta -koulutukseen, jossa kouluttajana on Sofia Haapanen. Hänen luentoaan kävin samasta asiasta kuuntelemassa Haminassa alkuvuonna. Tämä koulutus oli kaksipäiväinen, reilu puoli tuntia aikaa per koirakko. Jokainen laittoi vähän ennakkotietoja koirastaan.
Koirakkoja oli seitsemän. Perjantai alkoi ensin pienellä luennolla. Sofialla oli kuva poikittain olevasta kahdeksikosta, jossa osa oli vihreä ja osa harmaa. Siinä varmaan oli jotain selkeitä tekstejäkin, mutta en niitä muista. Se, mikä jäi mieleen oli, että kun koira on harmaalla alueella, turhautunut, peloissaan, jännittynyt, ylikierroksilla ym. on turha yrittää sitä kouluttaa ja opettaa. Silloin pitää odottaa, että koira itse omatoimisesti rauhoittuu, ottaa kontaktia ihmiseen, mikä on merkkinä, että ollaan vihreällä alueella eli sillä alueella, jossa ollaan ikäänkuin samassa kuplassa ja oppiminen voi alkaa. Jotenkin tämä ajatus väreistä ja kuplasta oli minusta tosi konkreettinen. Kun Greetta on ylikierroksilla ja voihkii, minä olen kieltänyt tai houkutellut tai antanut käskyjä jne. Nyt siis jätän ne pois ja odotan, että koira itse laskee itsensä taas kuuntelukykyiseksi. Tokossa ja rallyssa tämä ehkä on helpompi homma, mutta agilityssa varmaan tosi haasteellista. Siksi emme kisaa ennen Kokkolaa ja jos treenaamme, niin jotain pientä, selkeää, hyvin suunniteltua ja lyhyttä - ja sitten kiireesti pois.
Me oltiin Greetan kanssa aika lopussa. Hain sen jossain vaiheessa kotoa, kun en viitsinyt sitä autossa istuttaa montaa tuntia. Ensin Greetta sai hengailla ilman hihnaa ja käydä haistelemassa istuvia ihmisiä, jotka eivät sitä sen kummemmin noteeranneet. Näki, että vähän jänskätti. Lopulta se päätti itse tulla istumaan minun viereeni, mistä sitä kehuin sitten. Greetan kierrellessä juteltiin koirasta Sofian kanssa. Ekana päivänä alettiin työstää ääniongelmaa, joka on toko-liikkeissä. Otettiin kartion kierto. Vaikka oltiin lähellä, heti tuli ääntä. Tehtiin askelia kartiota kohti. Äänettömästä suorituksesta tuli palkka, äännähdyksistä ei. Käännyttiin välillä pois. Aina kun pysähdyksessä koira luopui kartiosta ja katsoi minua, tuli palkka - siis jos ei tullut ääntä. Joskus palkka oli kartion kierto, useimmiten nami. Kummasti tämä toisto ja toisto ja toisto rauhoitti Greettaa ja saimme hyviä suorituksia. Sitten mentiin autoon.
Tämän otan käyttöön kaikissa vauhtijutuissa. Mikä tässä on erilaista aiempaan, on se, että minä olin koko ajan passiivinen, paitsi palkatessa. En auttanut enkä ohjannut, vaan koira mietti ja luopui ja sai siitä palkkausta.
Sofia monen koiran kanssa teki luopumista, minkä syyn takia kenenkin kanssa. Lauantaina Greetan koulutusasiana oli ääni. Kun meitä vastaan tulee ihminen ja minä sanon Moi, Greetta haukahtaa myös. Niin se teki nytkin, kun kokeiltiin. Enemmän se reagoi minun sanomiseeni kuin vastaan tulevan Sofian sanomiseen. Kun koira luopui haukahduksista ja oli hiljaa, se sai palkkaa. Jos se haukahti, otettiin uudestaan, ehkä vähän kauempana oltiin toisistamme, tervehtimisen jälkeen käännyttiin pois häiriöstä...monenlaisia tällaisia juttuja.
Paljon tuli pohdittavaa, miten näitä ajatuksia oikein hyödyntäisin, mutta jos olen pitkäjänteinen ja muistan koko ajan periaatteet, uskon, että Greetta arjessa ja harrastuksissa saa paljon näistä apua.
Koirakkoja oli seitsemän. Perjantai alkoi ensin pienellä luennolla. Sofialla oli kuva poikittain olevasta kahdeksikosta, jossa osa oli vihreä ja osa harmaa. Siinä varmaan oli jotain selkeitä tekstejäkin, mutta en niitä muista. Se, mikä jäi mieleen oli, että kun koira on harmaalla alueella, turhautunut, peloissaan, jännittynyt, ylikierroksilla ym. on turha yrittää sitä kouluttaa ja opettaa. Silloin pitää odottaa, että koira itse omatoimisesti rauhoittuu, ottaa kontaktia ihmiseen, mikä on merkkinä, että ollaan vihreällä alueella eli sillä alueella, jossa ollaan ikäänkuin samassa kuplassa ja oppiminen voi alkaa. Jotenkin tämä ajatus väreistä ja kuplasta oli minusta tosi konkreettinen. Kun Greetta on ylikierroksilla ja voihkii, minä olen kieltänyt tai houkutellut tai antanut käskyjä jne. Nyt siis jätän ne pois ja odotan, että koira itse laskee itsensä taas kuuntelukykyiseksi. Tokossa ja rallyssa tämä ehkä on helpompi homma, mutta agilityssa varmaan tosi haasteellista. Siksi emme kisaa ennen Kokkolaa ja jos treenaamme, niin jotain pientä, selkeää, hyvin suunniteltua ja lyhyttä - ja sitten kiireesti pois.
Me oltiin Greetan kanssa aika lopussa. Hain sen jossain vaiheessa kotoa, kun en viitsinyt sitä autossa istuttaa montaa tuntia. Ensin Greetta sai hengailla ilman hihnaa ja käydä haistelemassa istuvia ihmisiä, jotka eivät sitä sen kummemmin noteeranneet. Näki, että vähän jänskätti. Lopulta se päätti itse tulla istumaan minun viereeni, mistä sitä kehuin sitten. Greetan kierrellessä juteltiin koirasta Sofian kanssa. Ekana päivänä alettiin työstää ääniongelmaa, joka on toko-liikkeissä. Otettiin kartion kierto. Vaikka oltiin lähellä, heti tuli ääntä. Tehtiin askelia kartiota kohti. Äänettömästä suorituksesta tuli palkka, äännähdyksistä ei. Käännyttiin välillä pois. Aina kun pysähdyksessä koira luopui kartiosta ja katsoi minua, tuli palkka - siis jos ei tullut ääntä. Joskus palkka oli kartion kierto, useimmiten nami. Kummasti tämä toisto ja toisto ja toisto rauhoitti Greettaa ja saimme hyviä suorituksia. Sitten mentiin autoon.
Tämän otan käyttöön kaikissa vauhtijutuissa. Mikä tässä on erilaista aiempaan, on se, että minä olin koko ajan passiivinen, paitsi palkatessa. En auttanut enkä ohjannut, vaan koira mietti ja luopui ja sai siitä palkkausta.
Sofia monen koiran kanssa teki luopumista, minkä syyn takia kenenkin kanssa. Lauantaina Greetan koulutusasiana oli ääni. Kun meitä vastaan tulee ihminen ja minä sanon Moi, Greetta haukahtaa myös. Niin se teki nytkin, kun kokeiltiin. Enemmän se reagoi minun sanomiseeni kuin vastaan tulevan Sofian sanomiseen. Kun koira luopui haukahduksista ja oli hiljaa, se sai palkkaa. Jos se haukahti, otettiin uudestaan, ehkä vähän kauempana oltiin toisistamme, tervehtimisen jälkeen käännyttiin pois häiriöstä...monenlaisia tällaisia juttuja.
Paljon tuli pohdittavaa, miten näitä ajatuksia oikein hyödyntäisin, mutta jos olen pitkäjänteinen ja muistan koko ajan periaatteet, uskon, että Greetta arjessa ja harrastuksissa saa paljon näistä apua.
26.4.2019
Surullinen muisto ja iloinen palkittu
Tämän päivän minä muistan aina. Vuosi sitten Friida nukkui pois. Ei viikkoakaan ole mennyt, etten olisi Friidaa kaivaten muistanut ja surrut sen liian aikaista lähtöä. Blogista löytyvät tunnelmat. En niitä muuten muistele. Se oli rakas, iloinen, ihana koira. Yksi elämäni koirista. Ikävä on edelleen.
Eilen oli seuran kevätkokous. Olin osallistunut Greetan avo-tuloksilla Betyan pytty-kiertopalkintokilpailuun. Ja niin vain se pysti voitettiin. Avo-luokka olikin meillä erittäin onnistunut ottaen huomioon ääntelyn ja kierrokset. Mutta kyllä niistä hyvistä tuloksista osasin iloita, sillä alokasluokka oli yhtä tuskien taistelua. Tänä aamuna otettiin sitten pyttyposet pikkuneidin kanssa.
- Hmmm, onpa mielenkiintoinen tuoksu.
Saas nähdä, milloin voittajaluokan liikkeet alkavat olla sellaisessa kuosissa, että uskaltaa lähteä testaamaan niitä. Sitä ennen toivon saavani apuja tänään ja huomenna pidettävästä viretilakoulutuksesta. Olisi mahtavaa saada apuja sille, miten voisi opettaa koiraa itse laskemaan viretilaansa. Katsotaan, mitä koulutus tuo mukanaan.
23.4.2019
Kelpo vierailu
Pääsiäisen alla käytiin Satakielessä tapaamassa Hannaa, Jukkaa ja Kelpo-westietä. Kelpo on aivan hurmaava nuori herra, naisiin menevä, niinkuin tuon ikäiset uroskoirat tuppaavat olemaan, mutta täynnä iloa ja suunnatonta sinnikkyyttä. Tästä kertoo kuvatarina alla.
Saavuttuamme pihaan ja ensijännityksen jälkeen Kelpo tuli reippaana poikana tervehtimään. Greetta oli eri mieltä. Saaga moikkasi kohteliaasti kyllä.
Vietiin Kelpolle tuliaisiksi pallo, koska se on oikea palloleikkipoika.
Mutta sitten Kelpo muisti, että pihalla on naisia.
Pallo putosi suusta ja "hai" alkoi seurata "laivaa". Saaga ei ollut huomaavinaankaan...
....kunnes Kelpo alkoi innostua vähän liikaa ja Saagalta tuli vähän sanomista.
Pieni koirapoika ei tästä masentunut. Olihan pihalla toinenkin naispuolinen koira. Se varmaan olisi suopeampi. HIH! Vakava virhe, Kelpo-poika, vakava virhe.
Greetta esitteli kaunista hammaskalustoaan. Kelpoa harmitti ja ihmetytti moinen käytös, sillä
sehän on niin söpö ja komea ja kiva. Mikseivät tytöt tykkää???
Kelpo ei kuitenkaan lannistunut vastoinkäymisistä.
Sinnikkäästi se jaksoi yrittää saamatta vastakaikua.
Saavuttuamme pihaan ja ensijännityksen jälkeen Kelpo tuli reippaana poikana tervehtimään. Greetta oli eri mieltä. Saaga moikkasi kohteliaasti kyllä.
Vietiin Kelpolle tuliaisiksi pallo, koska se on oikea palloleikkipoika.
Mutta sitten Kelpo muisti, että pihalla on naisia.
Pallo putosi suusta ja "hai" alkoi seurata "laivaa". Saaga ei ollut huomaavinaankaan...
....kunnes Kelpo alkoi innostua vähän liikaa ja Saagalta tuli vähän sanomista.
Pieni koirapoika ei tästä masentunut. Olihan pihalla toinenkin naispuolinen koira. Se varmaan olisi suopeampi. HIH! Vakava virhe, Kelpo-poika, vakava virhe.
Greetta esitteli kaunista hammaskalustoaan. Kelpoa harmitti ja ihmetytti moinen käytös, sillä
sehän on niin söpö ja komea ja kiva. Mikseivät tytöt tykkää???
Kelpo ei kuitenkaan lannistunut vastoinkäymisistä.
Sinnikkäästi se jaksoi yrittää saamatta vastakaikua.
Tässä menee herrrrrrrmot!
Otettiin vielä pääsiäispose Satakielen rappusilla. Ihan heti ei onnistunut.
- Supi supi, Saaga, voitaishan me olla.
- Ottaisi tuo Jaana nyt sen kuvan.
- Minä en kestä tuota kakaraa.
- Saagaaaaa, huomaatko, minä tässä.
- Kun istun tässä ja katson eteen, ehkä tuo älyää lopettaa.
- Minä en edelleenkään kestä tuota kakaraa.
Kelpo poistui kerran paikaltakin ja sai sylikyydin takaisin.
Tytöt katsoivat paheksuen moista käytöstä.
Mutta TADAA, kuva onnistui kuin onnistuikin. Ajatuskuplat voi jokainen miettiä itse. Ilmeet kertovat paljon siitä, mikä on tunnelma.
Kelpo on oikeasti kyllä aivan hurmaava pikkupoika.
9.4.2019
Ykkösruusuke
Shetlanninlammaskoirat ry jakaa ykkösruusukkeita ( jotka kyllä itse pitää maksaa). Ruusukkeen voi saada samana vuonna hankituista kolmesta eri-näyttelytuloksesta ( ehkä), kolmesta nollaradasta agilitysta, kolmesta toko-ykköstuloksesta ja kolmesta yli 90 pisteen rallytuloksesta. Ruusukkeen voi saada yhdestä lajista vain kerran. Greetta sai viime vuonna kolme tosi hyvää avo-tulosta, joten vuoden alussa sitten ruusukketta anomaan.
Tässä se on. Tupsahti kuoressa eilen ilman sen kummempia saatesanoja. Otettiin sitten tänään potrettia ruusukkeen kanssa. Olen todella ylpeä yhteisestä saavutuksestamme ja Greetasta. Ei ole ollut aina helppoa - eikä tulla jatkossakaan mitään ilmaiseksi saamaan. Mutta etappi tämäkin.
Käytiin aamupäivällä kaverien kanssa hallilla tokoilemassa. Greetta teki ruudun. Se meni ruutuun, pysähtyi hyvin ja kävi makaamaan. Mutta koska agipuolella oli treenaaja, ei keskittyminen maassa oloon ollut lainkaan hyvää, vaan Greetta nousi useamman kerran seisomaan. Vasta kolmannella otolla ja parilla ylimääräisellä vahvistavalla käskyllä liike meni hyvin.
Tehtiin seuruuta. Kontakti tipahtelee, mutta muuten oli kohtalaisen hyvä suoritus. Tehtiin luoksetulo. Pitkästä matkasta stoppi valui, joten otettiin uudestaan, eikä koira saanut takapalkkaa. Toisella kerralla lyhyempi matka ja käsiapu suullisen lisäksi. Stopista pääsi palkalle. Kolmannella kerralla takapalkka ja pitempi matka. Huusin vain suullisen käskyn, stoppi oli aika hyvä, mutta Greetta kääntyi jo valmiiksi sivuttain syöksyäkseen takapalkalle. Kutsuin sen sivulle ja vasta siitä vapautin palkalle.
Kaukokäskyt läheltä tehtiin liikkurin kanssa. Ei ollut huono. Eka seisominen valui, mutta muuten pysyi paikka varsin hyvin. Jes!
Illalla on toko-treeni Haminassa ja huomenna Jessican treeni Strömforssissa. Eli nyt tulee treeniä oikein kunnolla.
7.4.2019
Kisattu
Tänään oli sitten agilitykisapäivä. Tai aamu.
Kisat alkoivat kello yhdeksän ja koska osallistujia oli vähän, niin Greetta lähti matkaan viidentenä heti pikkuminien ja minien jälkeen. Jälleen oli langennut osaksemme aloittaa medien ensimmäisenä.
Siimeksen Pertti oli tehnyt aika kinkkiset ykkösluokan radat. Ainakin ne kaksi, jotka teimme olivat sangen haasteellisia.
Ekalla radalla ensimmäinen hyppy oli vähän vinosti suhteessa sen edessä olevaan puomiin, jonka loppupäähän menin, sillä rata jatkui edelleen suoraan ( tai hiukan vinoon) renkaaseen. Kutsuin Greettaa ja se luoksi sen vinon hypyn ohi, mutta ei korjattu vaan matka jatkui. Renkaan jälkeen oli melkoista ränkytystä ja pyörimistä puomin edessä. Muutenkin radalla oli paljon tuota samaa. Pieniä hyviä pätkiä ja paljon muuta.
Toisella radalla alkupuoli meni suorastaan agilitymaisesti. Yksi pyörintä putkesta, josta kielto. Sitten korjattiin kepit, joiden päässä piti kääntyä jyrkästi oikealle putkeen. Huonosti käskytettynä koira hyppäsi viistosti edessä olevalle renkaalle. Mutta selvittiin melko kunnialla loppuun asti eli ei ihan kaameaa sentään. Olin kuitenkin huojentunut, kun ei tarvinnut kolmatta rataa tehdä. Kisa oli meiltä jo puoli 11 ohi.
Videon jälkimmäiseltä radalta kuvasi Marika. Kiitos. Eka rata on myös kuvattu, muttei julkaisukelpoinen. 😆
Nyt sitten taas kisataukoa tästä lajista kuun loppuun ja ehkä omiin kisoihin silloin seuraavaksi.
Kisat alkoivat kello yhdeksän ja koska osallistujia oli vähän, niin Greetta lähti matkaan viidentenä heti pikkuminien ja minien jälkeen. Jälleen oli langennut osaksemme aloittaa medien ensimmäisenä.
Siimeksen Pertti oli tehnyt aika kinkkiset ykkösluokan radat. Ainakin ne kaksi, jotka teimme olivat sangen haasteellisia.
Ekalla radalla ensimmäinen hyppy oli vähän vinosti suhteessa sen edessä olevaan puomiin, jonka loppupäähän menin, sillä rata jatkui edelleen suoraan ( tai hiukan vinoon) renkaaseen. Kutsuin Greettaa ja se luoksi sen vinon hypyn ohi, mutta ei korjattu vaan matka jatkui. Renkaan jälkeen oli melkoista ränkytystä ja pyörimistä puomin edessä. Muutenkin radalla oli paljon tuota samaa. Pieniä hyviä pätkiä ja paljon muuta.
Toisella radalla alkupuoli meni suorastaan agilitymaisesti. Yksi pyörintä putkesta, josta kielto. Sitten korjattiin kepit, joiden päässä piti kääntyä jyrkästi oikealle putkeen. Huonosti käskytettynä koira hyppäsi viistosti edessä olevalle renkaalle. Mutta selvittiin melko kunnialla loppuun asti eli ei ihan kaameaa sentään. Olin kuitenkin huojentunut, kun ei tarvinnut kolmatta rataa tehdä. Kisa oli meiltä jo puoli 11 ohi.
Videon jälkimmäiseltä radalta kuvasi Marika. Kiitos. Eka rata on myös kuvattu, muttei julkaisukelpoinen. 😆
Nyt sitten taas kisataukoa tästä lajista kuun loppuun ja ehkä omiin kisoihin silloin seuraavaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)